Niin kai sitten, en koe enempää ansainneenikaan - Kokemus tämäkin- Elämä jatkuu, tyydyn kantamaan itseni, murehtimatta eteenpäin. Olen tällainen vaan. KIITOS ja ANTEEKSI, aika ei vain ollut meidän. Pahoitteluni, jos aiheutin toiselle pahaa mieltä? En tahallani, En vain ollut valmis mihinkään vakavempaan, tässä ja nyt, näin koen nyt? Uskon hänen löytäneen valmiimman tapauksen?
Pohdin tätäkin, et laitanko tämän tänne, mut ehkä laitan siksikin, kun kohtahan se ei ole enään mahdollistakaan, rekisteröitymättä? Hyvää halusin vain toisellekin, ehkä voinut jotain hyvää toisessa synnyttääkin? Yrityksistä huolimatta, emme löytäneet yhteistä säveltä, tulinko varovaisemmaksikin kohdata hänet?
Hyvä itselle todeta, et matka jatkuu kohti tuntematonta ja yksin. Pärjään kyllä, omalla tavallani. Koin itse toivon hetkiäkin ajoittain, mut oli aikamoista sahaamista omien tuntemuksien kanssa myös. Kokemuksena oli monella tapaa mieltä ylentäväkin. Ei tarvetta enempiä kommentoida. Kaikkea hyvää toiselle toivon, ehkä joskus vielä puhutaankin asioista toisillemme?
Pohdin tätäkin, et laitanko tämän tänne, mut ehkä laitan siksikin, kun kohtahan se ei ole enään mahdollistakaan, rekisteröitymättä? Hyvää halusin vain toisellekin, ehkä voinut jotain hyvää toisessa synnyttääkin? Yrityksistä huolimatta, emme löytäneet yhteistä säveltä, tulinko varovaisemmaksikin kohdata hänet?
Hyvä itselle todeta, et matka jatkuu kohti tuntematonta ja yksin. Pärjään kyllä, omalla tavallani. Koin itse toivon hetkiäkin ajoittain, mut oli aikamoista sahaamista omien tuntemuksien kanssa myös. Kokemuksena oli monella tapaa mieltä ylentäväkin. Ei tarvetta enempiä kommentoida. Kaikkea hyvää toiselle toivon, ehkä joskus vielä puhutaankin asioista toisillemme?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ollut antaa olla, mitä tänne hyvästejä heittelee, anteeksikin kannattaa ja pitää pyytää kohteelta itseltään koska siihen selvästikin on aihetta. Turha heittäytyä marttyyriksi ja tuskin mitään yhteistä voi löytyä nimettömin viestein. Pelkkää turhuutta tämmöset.
Ehkä olin sitten vähän itsekäskin, mutten marttyyri tuntemuksieni kanssa? 🤔 Uskallus puuttuu, ku ei tiedä miten toinen reakoi siihen? Ei halua kärjistää asioita, sellainen pelko olemassa?
Et ollut valmis mihinkään vakavampaan ja kerrot sen täällä et kenellekään ja sori siitäkin jos pahaa mieltä aiheutin, totta hitossa aiheuttaa pahaa mieltä ellei osaa käyttäytyä ja kohdella toista asiallisesti. kaikki tuohan pitää kertoa hänelle eikä tänne. Milloin ihmiset lakkasivat käyttäytymästä hyvin ja alkoivat ajatella vain itseään.
En viitsinyt koko stooria tänne laittaa, mut minulla omat syyni välttää kärjistymisiä, meidän tarinassa oli paljon ristiriitaisuuksia, jotka ilmeisesti vaikuttivat siihen, ettemme löytäneet toisimme lopulta. Ymmärrän, et jokaisella täällä on mielipiteitä jne. se suotakoon. Lynkatakin saa, jos se kirjoittajan omaa mieltä helpottaa. Mut multa turha odottaa vastineita näihin jatkossa.
Jokaisella on kommenttivapaus kaikkiin kirjoitelmiin kuten sanoitkin ja jos se tuntuu lynkkaukselta niin parempi ettei kirjoita ollenkaan. Sitä ei pidä ottaa aina loukkauksena.
Ja se kannattaisi useamman ottaa huomioon jo siinä vaiheessa kun miettii että kirjoitanko vai en.
Järjellähän näitä pitisi enemmän funtsia, meni tunteisiin itsellä aiemmin. Järjellä kun ajattelen aloitukseni voi kuullostaa ulkopuolisen silmin sekavalta ja vaikeasti ymmärrettävältäkin? Ajattelin päällimmäisenä, et kun toinen aloittamassa uutta suhdetta, tilanne voi olla arka/ herkkä, eikä silloin halua mitään ulkopuolisia haittoja tekemään tilannetta entistä vaikeammaksi.
Sen pohjalta halusin helpottaa toisen taakkaa kirjoittamalla tänne (spontaaniliike), etten halua olla ihminen joka vaikeuttaisi toisen tilannetta. Siksi, taisi mennä tunteisiin nämä aiemmat negaviestit? Minä en halua olla pahatahtoinen toiselle, vaan ymmrtää häntä, et meidän sekava tilanne ruokkinutkin katsomaan toisaalle. Uskon hänen löytäneen paremman, toimin ehkä jonkinlaisena sparraajana hänelle? Ehkä joku ymmärtääkin tällaista käytöstä?