Hei
Onko kuvaamani mies teistä ok?
Olen seurustellut kohta vuoden erään miehen kanssa. Miehellä ei ole omia lapsia eikä avo/avioliittoa takanaan. Vain muutaman kuukauden tai vuoden kestäneitä suhteita.
Minulla on pieni lapsi. Mies ei ota kontaktia oma-aloitteisesti lapseeni eikä leiki yhtään saatikka juttele tai muutenkaan touhua hänen kanssaan. Jos jotain sanoo niin se on negatiivista huomauttelua siitä, että lapsi ei ole osannut nyt tehdä jotain asiaa oikein. Tai sitten hän on aina kieltämässä.
Surettaa katsoa, kun lapsi yrittää kaikkensa eikä koskaan saa kiitosta, jos sattuisikin jossain asiassa onnistumaan.
Esim. Aku Ankkaa en saanut lukea lapselle ääneen, koska mies ei ollut sitä vielä lukenut. Hän ei halua tietää mitä Aku Ankassa tapahtuu.
Lapsi ei saa itse koskea Aku Ankkaan, koska mies keräilee niitä ja ne rypistyvät.
Jos lapsi katsoo lastenohjelmaa televisiosta mies tulee kesken ohjelman ja vaihtaa kanavaa. Lapsi itkee. Mies toteaa, että nyt tulee hänen ohjelmansa. Laitetaan lastenohjelma videolle.
Nyt on ollut sellaista, että koska asumme erillämme, mutta vietän aikaa paljon miehen luona, joudun joskus miehen luokse lähtiessäni tyhjentämään jääkaapista vanhentumassa olevat tuotteet. Nämä olen aina vienyt miehen jääkaappiin. Minkäänlaista maksua en ole ottanut.
Nyt kun olen menossa omaan kotiini, hän lupautui käymään kaupassa puolestani. Tuli kaupasta ja sanoi, ettei ostanut leikkelettä, koska hänellä on sitä jääkaapissa niin paljon. Saisin sen isomman rasian, mutta minun täytyy maksaa siitä!
Myös jos hän antaa minulle kyydin jonnekin minun tulee antaa hänelle siitä bensarahaa.
Muutenkin olen huomannut, että hän selittää ystävilleen asioita siten, että ystävät saavat minusta omituisen kuvan.
Esim. Miehen ystäväperhe oli tulossa kylään. Sain tietää vierailusta muutama tunti etukäteen, vaikka mies oli asiasta sopinut perheen kanssa paljon aikaisemmin.
Mies soitti 1 h ennen sovittua vierailua, että älkää vielä tulko kun minä en mukamas vielä ole valmis!!! Olin takuulla valmis vastaanottamaan vieraat. Oikein odotin! Tarjoilutkin olin suunnitellut valmiiksi.
No, vieraat sitten tulivat eivätkä halunneet viipyä pitkään. Eivät edes istuneet. Tarjoilut menivät hukkaan, kun eivät halunneet mitään. Ajattelin, että ajatteleekohan tämä tuttavaperhe, että minä en halunnutkaan heitä kylään...
Muutenkin mies puhuu ympäristölleen toista ja minulle toista. Alkaa vähitellen jurppia.
Miten saada nämä hänen ystävänsä uskomaan minua eikä miestä itseään? Se on vaikeaa, koska hän niin erilainen heidän kanssaan kuin minun.
Kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa ja mihin se lopulta johtaa? Onko kellään kokemuksia tämän tyyppisestä miehestä?
Onko kuvaamani mies teistä ok?
Olen seurustellut kohta vuoden erään miehen kanssa. Miehellä ei ole omia lapsia eikä avo/avioliittoa takanaan. Vain muutaman kuukauden tai vuoden kestäneitä suhteita.
Minulla on pieni lapsi. Mies ei ota kontaktia oma-aloitteisesti lapseeni eikä leiki yhtään saatikka juttele tai muutenkaan touhua hänen kanssaan. Jos jotain sanoo niin se on negatiivista huomauttelua siitä, että lapsi ei ole osannut nyt tehdä jotain asiaa oikein. Tai sitten hän on aina kieltämässä.
Surettaa katsoa, kun lapsi yrittää kaikkensa eikä koskaan saa kiitosta, jos sattuisikin jossain asiassa onnistumaan.
Esim. Aku Ankkaa en saanut lukea lapselle ääneen, koska mies ei ollut sitä vielä lukenut. Hän ei halua tietää mitä Aku Ankassa tapahtuu.
Lapsi ei saa itse koskea Aku Ankkaan, koska mies keräilee niitä ja ne rypistyvät.
Jos lapsi katsoo lastenohjelmaa televisiosta mies tulee kesken ohjelman ja vaihtaa kanavaa. Lapsi itkee. Mies toteaa, että nyt tulee hänen ohjelmansa. Laitetaan lastenohjelma videolle.
Nyt on ollut sellaista, että koska asumme erillämme, mutta vietän aikaa paljon miehen luona, joudun joskus miehen luokse lähtiessäni tyhjentämään jääkaapista vanhentumassa olevat tuotteet. Nämä olen aina vienyt miehen jääkaappiin. Minkäänlaista maksua en ole ottanut.
Nyt kun olen menossa omaan kotiini, hän lupautui käymään kaupassa puolestani. Tuli kaupasta ja sanoi, ettei ostanut leikkelettä, koska hänellä on sitä jääkaapissa niin paljon. Saisin sen isomman rasian, mutta minun täytyy maksaa siitä!
Myös jos hän antaa minulle kyydin jonnekin minun tulee antaa hänelle siitä bensarahaa.
Muutenkin olen huomannut, että hän selittää ystävilleen asioita siten, että ystävät saavat minusta omituisen kuvan.
Esim. Miehen ystäväperhe oli tulossa kylään. Sain tietää vierailusta muutama tunti etukäteen, vaikka mies oli asiasta sopinut perheen kanssa paljon aikaisemmin.
Mies soitti 1 h ennen sovittua vierailua, että älkää vielä tulko kun minä en mukamas vielä ole valmis!!! Olin takuulla valmis vastaanottamaan vieraat. Oikein odotin! Tarjoilutkin olin suunnitellut valmiiksi.
No, vieraat sitten tulivat eivätkä halunneet viipyä pitkään. Eivät edes istuneet. Tarjoilut menivät hukkaan, kun eivät halunneet mitään. Ajattelin, että ajatteleekohan tämä tuttavaperhe, että minä en halunnutkaan heitä kylään...
Muutenkin mies puhuu ympäristölleen toista ja minulle toista. Alkaa vähitellen jurppia.
Miten saada nämä hänen ystävänsä uskomaan minua eikä miestä itseään? Se on vaikeaa, koska hän niin erilainen heidän kanssaan kuin minun.
Kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa ja mihin se lopulta johtaa? Onko kellään kokemuksia tämän tyyppisestä miehestä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerroit viestissäsi pelkästään negatiivisia puolia miehestäsi... Et lainkaan positiivisia puolia. Jos todellisuus on vain tuollaista, niin minkä ihmeen takia katselet tuollaista "kakaraa"!?!?
Siis ekana tuli mieleen onko tää provo? Onko ihan oikeasti tuollaisia ihmisiä olemassa? Seurustellaan ja pyydetään bensarahaa jos heittää autolla johonkin? No ok, sitten ymmärrän bensaraht jos toinen viedään monen sadan kilsan päähän. Ja noi kaikki muut jutut... Jos tuo on totta niin eipä teillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Itse en olisi hetkeäkään tuollaisen ihmisen kanssa. Kyllä miehen pitää olla isähahmona lapselle vaikkei oma olekaan ja kun olette kuitenkin jo vuodenkin verran seurustelleet. Lapsi kärsii ihan varmasti moisesta käytöksestä tämän sankarin taholta... Toi aku ankka juttu oli harmillisen hauskaa luettavaa...
Mut mukavaa kevään jatkoa sulle ja muille toivottaa kova, yleensä kuitenkin pehmomies.
Itse en hetkeäkään jaksaisi noin lapsellista käytöstä miehen taholta. Ripittäisin äijän oikein kunnolla ja käskisin kotiinsa kasvamaan.
kannattaakohan mun edes vastata tohon...
tyhmä ukko se on. jätä se... vai nautitko sä tommosesta? ihan totta... JÄTÄ SE!
Kiesus!!!
Kyllä ymmärtää miks tollasella äijällä ei ole avo/aviosuhteita ollut. Sillä on ihan liian omahyväinen ja itsekäs suhtautuminen arkipäivän asioihin. Lopeta ihmeessä suhde tollaseen torveen. Sinun lapsesikin kärsii tuollaisesta. Lapsesi on sinulle tosiaankin tärkeämpi kuin tuollainen kypsymätön moukka!!
Ajattele ennen kaikkea lapsesi tulevaisuutta tuollaisen miehen/isäpuolen kanssa.
Mies ei kykene eläytymään ts. empatian puute.
Saituus tuo mukanaan luonteen kapeutta, kaikenlaista pikkuasioista niuhotusta esim. Aku Ankkojen rypistymisestä. Luonteen kapeus tulee esiin siinäkin, että hän jopa lapselle antaa kitsaasti kiitosta. Lapsesi menettää itseluottamuksensa miesystäväsi rakkaudettomasta suhtautumisesta häneen. Nää jääkaappi-operaatiot ovat testejä, hän alkaa ensin "pienestä" ja kun huomaa sinut pehmoksi, jatkaa suurempaan hyväksikäyttöön. Sama on auton bensarahojen laita. Suhteen edetessä, jos muutatte yhteen, huomaat maksavasi kaikki kulut autosta.
Pistä jarrut päälle, olette lapsesi kanssa liian arvokkaita hänelle uhrautumaan.
Tuosta tarinasta tuli mieleeni persoonallisuushäiriö eli narsismi. Miesystäväsi käytös näyttää viittavan siihen. Minulla on samantpapaisia ( ei täysin mutta kuitenkin ) kokemuksia ex-miesystäväni taholta. Kärsin hänen tavasta kohdella minua siten joka sai minut tuntemaan itseni jotenkin huonoksi. Hän osoitti ylemmyyttään arvostelemalla minua ym. Varsinkin hänellä oli kumma tarve kontrolloida käytöstäni / ilmaisuani toteamalla kyllästymiseen asti vakiolauseen: "Olet naisellinen kun et heti suuttunut..."blaa blaa. Hirveää kun tunsin olleeni vaarassa menettää minuuteni kun minuus tuntui kapenevan tuon miehen kontrollofriikin vuoksi. Kai se oli hänen keino hallita minua. Joka tapauksessa ex-miesystäväni käytös muistutti aika lailla sun miehesi..
Muistan yhden tapauksen ( oli muitakin ikäviä tapauksia )jota en ikinä unohda. Se meni yli ymmärryksen, samaa mieltä ovat ystäväni.
Eli yhtenä kauniina, aurinkoisena päivänä kiihkeän yön jälkeen istuuduimme raukeina keittiöön ikkunan eteen nauttimaan herkullisesta brunssista. Yhtenä herkuista oli katkaravut kuorineen kaikkineen joten meidän piti tietysti ottaa ne pois ennenkuin ne pistetään poskeen.
Koska en ole syönyt elämäni aikana paljoa sellasia rapuja joita pitää ensin esikäsitellä. Miesystäväni neuvoi miten se tehdään. Otin mallia mutta tuloksetta. Olin väsynyt siksi otteeni oli kömpelö. Yhtäkkiä miesytäväni raivostui silmittömästi ja haukkui minua tyhmäksi käyttäen samalla elekieltä ja kaiken huipuksi löi kovaa nyrkillä kaikin voimin pöytää. Loukkaannuin moisesta käytöksestä. Onneksi en ollut liian kiltti joten annoin samalla mitalla takaisin, tosin tyydyin vain lyömään vuorostaan nyrkillä pöytääni. Sekös huvitti häntä..
Sairasta, sanon minä.
En voinut kuvitellakaan jatkavani suhdetta tuollaisen miehen kanssa koska hän olisi varmasti kehittänyt loputtomiin uusia omasta mielestään hyviä syitä kohdella minua halpamaisesti aiemmin kertomallani tavalla.
Myöhemmin tutustuttuani narsismia koskeviin psykologian kirjallisuuteen löysin täsmälleen ne merkit jotka viittavat narsismiin. Se ilmenee enemmän miehillä kuin naisilla, niin lievänä kuin vaikeana.
Narsismista on vaikea parantua sillä narsistit eivät pidä itseään sairaina. Mutta me narsistien uhrit voimme tehdä jotain asialle kuten lähteä pois suhteesta eli pelastaa itsemme helvetistä.
Ei pahalla mutta en usko miesystäväsi muuttuvan ellei hän itse huomaa loukkaavan sinua eli ei näe itsessään mitään vikoja vaan muissa. Se on yksi narsistin merkeistä, jälleen kerran.
Sinun lienee parasta ajatella nyt vain itseäsi ja lastasi ja teidän molempien hyvinvointia. Lähde pois suhteesta kun vielä voit.
Tsemppiä! T. Saman kokenut