Mitä mieltä olette tästä?

On hieman ongelmallista kun rakastuu ihmiseen jota on nähnyt vain 15-20 min ajan yhden kerran elämässä, ja toista luonnollista tapaamiskertaa ei tule vastaan suurella mahdollisuudella. Tämän ihmisen nimen on kuitenkin saanut kuin sattuman kaupalla tietoonsa. Niin mikä siinä auttaa muu kuin lähettää kirje fonectasta saamaansa osoitteeseen. Tuntuu ainakin vaikuttavammalta ja muutenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin puhelin, näin 25v miehellekkin. Ja tähän kirjeeseen vuodattaisi pahaimmalla verbaalisuudella mitä vain pystyy, niin että se kuvastaisi itseä ja asioita mitä haluaa tuoda ilmi mahdollisimman paljon, mutta osin kuitenkin niin että ne asiat tulee lukijan mieleen sanomatta niitä suoraan, jotta kirje ei mene kankeaksi ja epätoivoisen oloseksi itsensä kehuskeluksi. Onko mielestänne lähtökohta siten ongelmallinen, että näin pienestä rakastuvaa ja siihen reagoivaa pidetään epätoivosena ja surkeana? Itseäni harmittaa se että olin silloin nukkunut tosihuonosti ja ylirasittunut suuresta työnteosta, ja pelkään tehneeni itsestäni surkean kuvan. Jonka vuoksi tähän kirjeeseen pitäisi myös laittaa kuva itsestä. Sama ihminen voi olla niin monen näkönen, voi säteillä elämän voimaa tai voi olla nuutunut ja testosteroni valahtanut kasvoilta. Surkea juttu että sen hetkisen elämänhallintavirheistä ja itsensäkuuntelun puuttesta johtuneen tilan selittely olisi typerää, mutta typerää on myös se, jos hän muistaa minut jonain mitä en ole. Varmasti hänellä on minusta muisti- ja mielikuva, ja se perustuu siihen minkä näköinen, kuuloinen ja tuntunen ilmestys sillä hetkellä olin. Ihmisen elekielellä ja kaikella on niin suurimerkitys, että niiden tuomaa tunnetta ei korvata sanoilla ym. mutta jos sanat on niin osuvia ja kiinnostavia, sekä kuva, niin ehkä hän haluaa nähdä. Jos ne taas ei tuota kiinnostusta, joka vaivaisi ja vaivaisi ilman että katsoo mitä kortin takan on. Niin silloin tämä noin 25 nainen ei todennäköisesti ole sellainen kuin ihmislukutaidolla, juttujen perusteella, ja osin erään somepalvelun kuvista olen lukenut. Uskon myös hänen olevan sinkku, vaikka informaatio tämän päättelyyn ei aukotonta ollekkaan.

Rakastuminen näin yksipuolisessa vaiheessa on vain siitä ongelmallista, että olen tosin rauhaton ja yksinäinen tämän takia, kun aikasemmin en ollut ollenkaan. Ja tästä syystä on myös unet ollu kehnoja. Sanovat myös että rakastuneen miehen testosteronin tuotanto vähenee. Ja kun jos pääsen häneen tekemään vaikutusta, pitäisi olla elämän voimaa, itsevarmuutta ym. säteilevässä tilassa. Mutta ei tarvita kuin jännityksen ja odotuksen takia todella huonosti mennyt yö, niin johan se vaikuttaa jo paljon oloon, mielialaan, verbaalisuuteen, ja ulkonäköön. No kun on vakaa pohja, ei yksi yö mitään vesitä. mutta jos pakahtuu yksinään rakkauden tuneen alle, voi se perustakin järkkyä. Vai pitääkö sitä koittaa tasapainottaa tätä kamalaa pahaktumisen oloa itsekseen hetki, ja lähestyä sitten kun/jos tämä kamala rauhaton olo on tasottunut, ja voi olla ns. coolimmin ja rauhallisemmin, joka ikävä kyllä voi iskeä tytön hormooneihin paremmin, kun rakkauden vellontaan voimansa menettänyt epätoivonen näky. Riippu toki tytön ajattellusta ja sielunmaisemista jne. Mutta kuinka hölmöä se sitten on, että lähettää kirjeen pari kuukautta myöhemmin lyhyen näkemisen jälkeen? Siinä pitää varmaan jo selitellä jotain, tai no selitykset hän hakee itse kuitenkin. Toisaalta on normaalia esim. että ihmiset voi pitkäänkin aikaa hektisessä elämässä kypsytellä asioita mielessään. Sitten saisin kyllä myös samalla lihasmassaa lisättyä, en ole ainakaan käsivarsiini ihan tyytyväinen, häpeän ranteitani. Mitään kompleksi ongelmia mulla ei ole, mutta kyse on siitä mistä tyttö pitää, tai on pitämättä.