On varmasti muitakin naisia jotka haluaa esittää ulospäin kaikkea mitä oikea tilanne ei ole. Muistan kun seurustelin nykyisen kumppanin kanssa. Kihloihin kun mentiin niin naisen piti herkeämättä esitellä likkakavereille sormusta, katsokaas siinä se kimmeltää. Kun lapemme syntyi kaikki piti olla uutta ja hienoa. Uudehko iso asunto, sen jälkee piti hankkia myös isompi ja myös uudempi auto, kaikki muuttui naisen toiveesta vaikka minä toppuuttelin. Harmi että kihlattuni tutustui työn kautta yhteen naiseen ja tämän mieheen, pariskunnalla ei ollut lasta eivätkä edes haluneet joten rahaa riitti samoin aikaa ja lomailivat ahkeraan joten kihlattuni päätti että kyllähän mekin vaikka lapsi on, kaikki piti näyttää hyvältä ulospäin vaikka taloudessa oli tiukkaa nainen ei siitä välittänyt, pitihän sitä ulospäin näyttää että on sitä meilläkin tasoa. Lopulta tuli stoppi kun työt loppui, kihlattu alkoi narista et mee töihin heti ét rahat riittää, haluu lomille rentoutuun ja tyttöjen kanssa vähän tuulettaa päätä. Suhdekin kärsinyt monesti ja kun minä en saanut kun pätkätöitä ja oli kuukausiakin väliä muijaa alkoi vituttaa ja näytti tyytymättömyytensä sitten makkarissakin, seksiä ei ollut kuukausiin ja sanoi vielä et hanki töitä niin voit saada sängyssäkin jotain, seksilakkohan siitä alkoi. Mua alkoi vituttaa sanoin et erotaan jos ei kiinnosta mut sehän ei naiselle käynyt, kulissi piti pitää yllä, olisi ollut karvasta näyttää että oma perhe hajoaa, kihlaus ei kestä kun tökkii vähän vastaan. Monesti kun oli suvanto vaihe nainen vaati että et näytä sitten hapanta naamaa, olet normaalisti ja minä puhu jos joku kysyy mites menee ja tulihan sieltä luritusta kihlatun suusta. Tänä päivänäkin raha merkitsee naiselle paljon, edelleen pitää olla tietty taso ja näyttää se ulospäin ja parisuhdekin kovilla ajottain, harmi vaan että rakastan kuitenkin naista omalla tavallani ja olen kiintynyt, muuten vaihtaisin osoitetta.
Onko vain statuksella väliä
pänniivaan
31101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei kannata mennä yhteen naisten kanssa jotka olettavat miehen elättävän hänet ja olevan sen joka tuo perheeseen sen "elintason".
Kun joskus tulevaisuudessa pääset eroon tuosta verenimijästä niin valitse ensi kerralla nainen joka osaa huolehtia itsestään myös taloudellisesti niin et joudu perheen ainoaksi elättäjäksi.
Kannatti mennä yhteen naisen kanssa joka piti itsestään selvänä, että minä elätän perheeni.
Vaimoni ei koskaan, ei seurusteluaikana eikä avioliitossa edes sivunnut asiaa koska se oli etukäteen selvä sopimattakin.
Olin alun alkaen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.
Elimme 60-luvun loppua.
Koskaan vaimoni ei ole vaatinut minulta mitään. On ollut toiveita ja ehdotuksen kaltaisia kysymyksiä mutta ei mitään enempää.
Alusta alkaen vaimoni on hallinnoinut talouttamme täysin valtuuksin rajoituksetta.
Syksyllä tulee täyteen 50 vuotta tätä juridisesti sitovaa elämää.
Aloittajan kaltaisen naisen kanssa en olisi päässyt keskustelua, tai kertakäyntiä pitemmälle.
Mitään ei voi pitää selvänä sopimatta ja ajat myös muuttuneet. Monet naiset olettaa että mies elättää tänäkin päivänä, sivusta seuraajana voi sanoa että mitään ei pidä olettaa ja itsestäänselvyyksiä ei ole ja kun petytään päässä alkaa muhia eroajatus.
Ajat ovat muuttuneet. Meillä, 40-luvun keskivälin kahden puolen syhteneillä ja lapsuutemme todella köyhissä, sodan jälkeisissä työläiskodeissa kasvaneilla ei ollut kummoisiakaan ennakko-odotuksia.
Tasaisen varma, perustarpeet tyydyttävä toimeentulo oli jo ylellisyyttä.
Olemme osanneet olla kiitollisia jokasesta edistysaskeleesta ja nyt, taaksepäin katsoen todeta, ettemme voineet kuvitella miten hyvä elämä oli edessämme.
Aivan alusta alkaen jaoimme vaimoni kanssa kaiken, myös puutteen vuosina kummankaan purnaamatta vaan panostaen tilanteen parantamiseen.
On harmi, että nykyinen yltäkylläisyys johtaa itsekkyyteen ja vaatimustason nostamiseen kun verrataan, että jollakin on kuitenkin enemmän jotain.
"Tasaisen varma, perustarpeet tyydyttävä toimeentulo oli jo ylellisyyttä."
Hienosti sanottu!
Edesmennyt isäni sanoi aikoinaan, että mitä enemmän ihmisillä on, sitä enemmän he haluavat. Tämä johtaa siis siihen, että mitä enemmän tienaa ja omistaa, aina enemmän haluaa; kierre, jota ei katkaise kuin oman ajattelutavan muutos, omien perusarvojen täydellinen remontti.
Nainen, joka on lapsesta/nuoresta asti hoitanut omat raha-asiansa, ei todellakaan oleta saavansa elatusta mieheltään. Usko tai älä, tällaisia naisia on todella paljon. Samat naiset ovat niitä, jotka eivät myöskään viihdy suhteessa, jossa mies odottaa naisen elatusta.
Vaimoni oli hoitanut raha-asiansa ja pienestä liikeapulaisen palkastaan säästänyt sen verran, että sillä ostimme ensimmäisen automme.
Avioiduttuamme vaimoni jatkoi puotipuksun työtä lasten henkkimiseen saakka jolloin hän jäi, ennakkosuunnitelman mukaisest,i lasten kanssa kotiin useaksi vuodeksi saamatta mistään killinkiäkään eikä siitä huolimatta tuntenut itseään "ylläpidetyksi" vaimoksi.
Totuus oli se, että minun tulojeni vuoksi emme olisi saaneet lapsiamme kunnalliseen päivähoitoon ja vaimoni palkka olsi mennyt kokonaisuudessaan kahden penskan yksityiseen hoitoon.
Vielä kymmenien vuosienkin jälkeen pidämme ratkaisua hyvänä, kuten myös lapsemme pitävät.
"Avioiduttuamme vaimoni jatkoi puotipuksun työtä lasten henkkimiseen saakka jolloin hän jäi, ennakkosuunnitelman mukaisest,i lasten kanssa kotiin useaksi vuodeksi saamatta mistään killinkiäkään eikä siitä huolimatta tuntenut itseään "ylläpidetyksi" vaimoksi."
Olet elänyt suhdettasi aikana jolloin ihmisten käsitys "hyvästä elintasosta" oli hyvin erilainen kuin nykyään. Silloin aikanaan riitti kun oli kohtuullinen asunto ja ruokaa pöydässä. Vaatteita ommeltiin itse, marjoja hillottiin ja keäslomailua oli telttareissu sadan keilometrin pähän. Nykyään pitää olla uusimmat laitteet, ulkomaanmatkoja pari kertaa vuodessa ja naapuria hienompi auto. Tämän elintason saavuttaminen yhden ihmisen palkalla on nykyään varsin vaikeaa jos on "vain" keskituloinen, puhumattakaan jos tulot ovat alle keskiarvon.
Sinu kokemuksesi ei siis välttämättä kuvaa enää sitä mitä nykyiset aikuiset kohtaavat omissa suhteissaan.
Kohta on vain niin, että siihen " hyvään elintasoon" on tyydyttävä. Elämä alkaa kovenemaan taas. Palkkoja ajetaan alas, samaten sosiaaliturvaa. Terveydenhuolto kallistuu ja työttömyys lisääntyy. Suomi on käynyt elintasossaan korkeimmassa kohdassaan ja suunta alkaa olla alaspäin. Paras vaan totutella siihen, että ulkomailla ei käydä enää joka vuosi ja autoja ei uusita. Niissä vastimuksissa on alettava tinkimään. Valitettavasti tämä alkaa olla "kylmä totuus", köyhyys lisääntyy.....
Aikanani+palkkaerot+olivat+suuria.+Minun+aloituspalkkani+oli+noin+4+x+vaimoni+täyden+työajan+palkka.+Mitätön+lapsilisä+3kk:n+välein+oli+ainoa+"tukiainen".
Kuvaat hyvin aikaa jota ei enää ole. Siitä kuuleminen on viihdyttävää mutta ei juuri auta nykymaailman puristuksessa kamppailevaa ihmistä. Emme voi muuttaa sitä millaisessa maailmassa elämme. Siihen pitää vain sopeutua ja pärjätä parhaansa mukaan.
Me elimme todellisessa puristuksessa vailla vaihtoehtoja. Kaikkeen oli sopeuduttava ja kaikki oli itsestä kiinni.
Nykytyytymättömyyteenkin helpottaisi realismi. Omien resurssien ja tarpeiden tasapaino. Jos ei pysty parantamaan resursseja niin tarpeiden on mukauduttava niihin ja siitä on turha ottaa migreeniä.
Mikä nykyään ihmisiä puristaa? Minusta kaikki on helpompaa ja mahdollisuuksia aikaisempaa enemmän.
Onko todellakin vaikeaa elää vain omien tarpeiden mukaan? Asenne ei riipu ajasta.
Tämä ilmiö on varsin yleinen naisten kohdalla (miehistä ei nyt puhuta), mutta AP:n tilanne on kyllä mennyt överiksi. Nainen haluaa olla ylpeä miehestään ja elämästään. Sen sijaan että leveilisivät omilla saavutuksillaan, he leveilevät miestensä saavutuksilla. Tämä kumpuaa jostain syvältä.
Mies ei saisi myöskään tyytyä mihinkään vaan pyrkiä statustikkaita aina vain ylös päin. Kutsu Linnan juhliin miehen seuralaisena olisi huippujuttu mutta ei sekään tyydyttäisi naisen kunnianhimoa.
Ja kun nainen tajuaa miehen saavuttaneen korkeimman tasonsa, tämä lakkaa kiinnostamasta naista seksuaalisesti.
Tätä on itse asiassa mielenkiintoista havainnoida omassakin elämässä.
"Sen sijaan että leveilisivät omilla saavutuksillaan, he leveilevät miestensä saavutuksilla. "
Niin vanhan aikakauden juttuja että. Sekin vain piireissä, joissa rahaa ja tiettyä mainetta oli. Normaalisti naiset eivät ole leveilleet miestensä saavutuksilla. Ei myöskään omillaan. Leveily on niinikään trenditöntä.
Tuossa tunnistan kyllä taipumusta, että mielellään sitä kehuu miestään ja lapsia . Se tosin riippuu myös kuka vastaanottajana (samanmielinen lähisuku, jotka supertyyppejä tai esim. jos mies jotain hyvää tehnyt erityisesti niin kyllä siitä mielellään kiitosta antaa hänelle ja voi tulla kehuttua seurassa muutenkin, jos tilanne sopii). Omilla saavutuksilla kehuskelu on erityisen hankalaa - kuuluuko suomalaisiin helmasynteihin ja kun lapsuudesta jo imenyt oppeja, että asioiden kautta se hyvä ilmenee - ei sitä tarvitse erikseen kertoa.
Mutta siten materialistisilla asioilla kehuskelu. Minä tienaan ihan hyvin ja miehen tienaaminen varmaan perustasolla. Miehen uravalinta ja siitä tulevat palkkiot ovat hänen juttu. Minun oma juttu. Yhteissumma riittävä. Omaan palkkatasoon pystyn suht hyvin vaikuttamaan.
Mies on kasvanut perheessä, jossa on oikeasti koettu köyhyyttä. Olisi kyllä äärimmäisen vastenmielinen ajatus lähteä hankinnoilla kehuskelemaan tai edes tuomaan esiin asiaa.
Eli ei kyllä suoraan sanottuna pätkän vertaa kiinnosta tuo materiaalipuoli muuta kuin siitä vinkkelistä, mitä hyvää sillä voi perheen sisäisesti saada. Muille kehuskeluun syyllistyn etenkin miehen ja muksun kehuskelussa - mutta lähinnä asioissa, kuinka huomaavainen mies on jne. Ja tässäkin puolustukseksi, että en onneksi vielä pahimpia ärsytyskynnyksiä siinäkään ylittänyt eli pääasiassa voimakasta yhtymistä muiden kehuun heistä :) Ja noh, tuo on aidosti asia, jota arvostan ja tiedän, ettei hänen kaltaisia miehiä löydy joka oksalta - kyllä mä haluan että mies tietää kuinka sitä arvostan eikä haittaa vaikka ei jäisi kahdenkeskiseksi salaisuudeksi. (ja taas mentiin miehellä kehuskeluun.....)
...ja edelleen kun miettii eri ympyröitä, joissa liikkuu, niin on onneksi sen verran heterogeenistä joukkoa että statuskehujat jää vähemmistöön eikä siihen edes synny ryhmäpainetta, kun ei muutoin taipumusta.
Mielestäni en syyllisty kehumiseen kun, sopivassa asiayhteydessä mainitsen mieheni hyvistä tavoista ja harrastuksesta. Hänen keittiökiinnostuksestaan ja tulosten laadusta.En tuo oma-aloitteisesti julki lastemme menestymistä mutta en vähättelekään sitä.
En häpeä tyytyväisyyttäni elämääni. En mainosta sitä mutta se käy ilmi mainostamattakin.
Miksi pitäisi vain valittaa?
Naisena sanon; miehen "statuksella" ei paskan vertaa väliä. Esittäminen on haitallista kaikille.
Kihlatultasi on mennyt kulutusjuhlat överiksi ja sinä olet lähtenyt siihen mukaan. Kunnes sitten tuli stoppi.
Onhan näitä ja sitten on paljon muuta. Sinä rakastat "tavallasi" naista ja niin nainenkin rakastaa "tavallaan" sinua. Ei pitäisi olla mitään valittamista, teidän elämänarvonne ovat mitä ovat.
On aina olemassa snobeja ja opportunisteja, jotka haluavat olla "jotakin". Todellisuudessa jos on aidosti jotakin, sitä ei tarvitse hehkuttaa tai korostaa. Rikas on rikas, sen kummemmin sitä mainostamatta, fiksu on fiksu aina, viisas viisas jne. jne.
Kun "pitää olla jotakin" naapurien tai muiden takia tai kun "pitää näyttää" joltakin muiden takia, on kyse yleensä patologisesta kateudesta ja itsetunnon pönkittämisestä hyvin hauraalle pohjalle, puhumattakaan onnellisen elämän rakentamisesta!
Olen seurustellut nuorena naisen kansa joka häpeilemättä kysyi aika alussa että olenko rikkaasta perheestä ja onko mulla rahaa paljon. Kun naiselle selvisi että vanhempani eivät ole hyvätuloisia ja itsekin olen pienipalkkainen "duunari" aika äkkiä nainen päätti pistää seurustelun/tapailun poikki. Ei edes halunnut esitellä mua vanhemmilleen et silleen.
Ihmisillä on erilaisia elämänarvoja. Toisilla on vain raha arvona.
Tilanteessasi ei nyt juuri muu auta, kuin nostaa kissa niinsanotusti pöydälle. Kummpanisi on löydettävä rahat päänsä tuulettamiseen muualta kuin sinun tililtäsi ja yhteiset matkat ja muut maksetaan aina puoliksi. Hän tosiaan haluaa olla sinusta ja saavutuksistasi ylpeä kja hakee statusta sinun kustannuksellasi, mutta se ei selvästi ole sinulle ok, minkä takia tilanteen on muututtava.
En ole ollut kauaa nykyisen mieheni kanssa, mutta puhumme raha-asioista aina avoimesti. Meillä on yhteinen tili, jonne laitetaan molemmat yhdessä sovittu sama summa joka kuukausi elämistä ja ruokia varten. Asunnon kustannukset, eli vuokra, sähkö, vakuutus ja netti maksetaan tasan puoliksi. Kaikilla reissuilla kumpikin maksaa oman puolikkaansa. Säästämme omaa asuntoa varten, hänellä on säästöt jo kasassa ja minulla säästämionen vielä kesken ja jos käsirahaan laitetaan erisuuruiset summat, se huomioidaan kiinteistön omistussuhteessa. Järjestely on tarkka, mutta sen ansiosta vältytään riidoilta. Toki tässä helpottaa se, että tienaamme suurinpiirtein yhtä paljon ja kulutustottumuksemme ovat hyvin samankaltaiset.
Minä laitoin kaiken omaisuuteni yhteiseen likoon aikoinaan...kannatti vaimo on jo 20v paremmin tienannut kun minä
Lieneekö jo seitsämäs postaus näistä kuvitelluista ongelmista tällä kaverilla
Money, money money niinhän se abbakin aikoinaan.
Rahaa sillä rakosella saa. Mutta olen sitä vahvasti että osaa se tamma hevonenkin vetää!
Voi olla noin nyhveröitä miehiä! Huoh!
Tota noin, miksi et sano tuota kaikkea vaimolles, vaan puhut häneen liittyviä asioita ihan kelle vaan, joskaan sun litaniaa ei jaksa edes lukee loppuun. En väheksy sydämmesi tuskaa mutta jotai rajaa silti.
Kyllä on pienet murheet kyllä 60 luvulla syntyneet on joutunut panee kummankin rahat yhteen että on pärjätty kuka paremmin kuka hunommin.Toki näitä nykyajan prinsessoja on jotka on saaneet lapsena kaiken ,eikä ole joutunut tiukkoilla elämään niin ne luulee että kaiken saa ilmaiseksi kyllä totuus selvenee ennemmin tai myöhemmin. Voimia vaan kaikkille elämässä.
"Toki näitä nykyajan prinsessoja on jotka on saaneet lapsena kaiken ,eikä ole joutunut tiukkoilla elämään "
Itse asiassa iso näistä aloittajan kuvaamista naisista ei ole mitään kultalusikka suussa syntyneitä vaan ennemminkin niitä alempien yhteiskuntaluokkien kasvatteja. Sieltä sitten imetään se ihailu maallista rikkautta ja näyttävyyttä kohtaan koska ne omat lähtökohdat eivät ole olleet niin kummoiset. Pitää näyttää menestystä selkeästi ulospäin mutta ei oikein ymmärretä mitä se vaatii ja millä se rahoitetaan.
Ylempien luokkien lapset voivat kyllä olla aineellisesti hemmoteltuja mutta sieltä tulee aika vähän näitä "mies hoitaa perheen talouden" tyyppisiä naisia koska noissa piireissä myös tyttöjen kouluttautuminen on itsestäänselvyys ja naisten itsenäisyyttä ja pärjäämistä korostetaan kotona. Siellä on nähty että myös ne äidit ovat käyneet hyvissä töissä ja luoneet uraa. Ja myös nähty että se taloudellinen hyvä tulee töiden ja koulutuksen kautta eikä tipu jostain taivaasta.
Ylempi keskiluokka ei myöskään yleensä rehentele omaisuudellaan vaikka sitä on. Se näkyy mutta siitä ei ole tarpeen tehdä numeroa.
Nykyisin suurimmat ongelmat rahan ja oman taloudenpidon kanssa ovat (joillakin) varakkaiden perheiden lapsilla, kun lähtevät kotoaan. Kuka opiskelemaan, kuka töihin. Vanhempien tarjoama "tuki" loppuu tai vähenee reilusti usein siinä vaiheessa, kun aikuinen lapsi asuu yhdessä kumppaninsa kanssa ja käy töissä. 20-30-vuotiaana on ikävä huomata, ettei omat rahat riitä (koskaan) samaan elintasoon kuin lapsuudessa oli. Tämä on myös ilmiönä uusi: ensimmäistä kertaa nuorempi sukupolvi tienaa vähemmän kuin vanhempansa. Toisaalta on muitakin uusia ilmiöitä; kuten se, ettei maallisesta mammonasta piitata. Ollaan ekologisia ja säästetään.
Tolkun ihminen ei myöskään puhu "nykyajan prinsessoista" (haukkumista). Kohtuuton shoppailuvimma, rahankäyttö, pikalainat = epätervettä, haitallista elämää.
Mainittakoon vielä, että ns. alemmissa yhteiskuntaluokissa ja keskiluokassakin elää hyvin erilaisia ihmisiä. Arvot, elämäntapa ym. vaikuttaa suuresti kulutustottumuksiin ja rahan käyttöön. Joskus vanhempien sosiaalinen perimä vaikuttaa paljon, joskus taas ei juuri ollenkaan.
Kaikki haluavat rahaa, vain sillä tuntuu olevan merkitystä mikä on yhteiskunnallinen asema. Naimisiin vaan, lapsia, talo lainat, auto/autot, koira, älypuhelimet hinnalla millä hyvänsä. Itse halusin normaalin elämän, tavis naisen. No nykyinen muija on vähän paremmasta perheestä lähtöisin mutta silti rakastui minuun ja yhdessä ollaan oltu erimielisyyksistä huolimatta eikä mulla ole rahaa, enää ainakaan, nuorempana oli.