Olen reilu pari vuotta sitten eronnut kahden lapsen äiti. Haaveilen loppuelämän kumppanista. Tapasin itseäni 5 vuotta nuoremman ihanan miehen. On tapailtu muutaman kerran. Vetovoima toisiamme kohtaan on mieletön.
Itse en lapsia enää halua, mutta mies haluaisi koska hänellä niitä ei ole. Ikää hänellä kuitenkin jo 40. Nyt hän on vaikeassa tilanteessa..haluaisi jatkaa kanssani, mutta toisaalta haaveilee lapsesta.
Itsellä järki sanoo, että peräänny. Mutta tunteet huutaa toisin. Vaikea tilanne...onko muita ollu vastaavassa tilanteessa? Miten toimitte?
Itse en lapsia enää halua, mutta mies haluaisi koska hänellä niitä ei ole. Ikää hänellä kuitenkin jo 40. Nyt hän on vaikeassa tilanteessa..haluaisi jatkaa kanssani, mutta toisaalta haaveilee lapsesta.
Itsellä järki sanoo, että peräänny. Mutta tunteet huutaa toisin. Vaikea tilanne...onko muita ollu vastaavassa tilanteessa? Miten toimitte?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos sulle on päivän selvää ettet lapsia halua ja miehelle taas yhtä selvä että haluaa, niin yhteinen tulevaisuus vaikuttaa mahdottomalta. Mutta voittehan keskustella asiasta että onko silti ok jatkaa suhdetta toistaiseksi kun kerran on hyvä olla yhdessä. Tunteet yleensä polttavat itsensä loppuun ajallaan ja vetovoima laantuu niin silloinhan voi asias punnita uudelleen. Miksei nauttisi siihen saakka hyvästä yhdessäolosta.
Jos yhteinen tilanne on mahdoton, ts.kyseessä niin jääräpäiset ja kompromisseihin kykenemättömät ihmiset niin ei sillon kannata yhteen mennä lainkaan. Ja jos ajatus jo on sellanen, että tunteet nyt kuitenkin loppuu eikä yhtään viitti vaivaa nähdä suhteen eteen niin miks tehä asioista vielä tuskallisempia. Eri asia, jos jotain kevyttreffailua ja yhessä tekemistä harrastaa niinkuin monien muidenkin kanssa ennenkuin löytää sen tosirakkauden.
Jätä toimimatta. Mieshän tässä haluaa jotain lisää. Seuraava siirto on hänen. Sanot vain lujan lempeästi, että sinä et halua lapsia. Jos haluat vielä perustella asiaa, voit sanoa, että luultavastiikäisesi kanttura ei edes saa lapsia, vaikka haluaisikin, ja jos saisi, niin se edellyttäisi raskaita lapsettomuushoitoja ja riskit raskauden suhteen olisivat hyvin suuret.
Suosittelisin, kuitenkin, ettet lähde väittelyiden tielle, vaan sanot vaan ettet halua. Sitä ei tarvitse perustella sen kummemmin. En usko, että kannattaa lähteä yrittämään lapsia vain saadaksesi pitää miehen.
Et kerro minkä ikäisiä lapsesi ovat. Alaikäisiä? Jo aikuisia ja omillaan?
Jos lapsesi ovat sinusta täysin riippuvaisia ja sinä olet heidän lähivanhempi, mitähän jos keskittäytyisit täysillä vain heihin? He ovat sinun ensisijainen velvollisuus, rakkauden kohde ja vastuu.
Ennätät kyllä laukata miesten perässä sitten kun lapsesi ovat jo omillaan.
Mikäli he jo ovat, ala etsimään miestä jonka jälkikasvu myoskin on jo omillaan.
Laske tuo mies menemään ja etsimään vaimoa joka on valmis lisääntymään juuri hänen kanssaan ja valmis perustamaan loppuelämää kestävän avioliiton ja valmis sitoutumaan siihen kaikkeen jota perhe-elämä vaatii.
Se on vain reilua kumpaakin kohtaan.
Tartu tilaisuuteen, selvitä mikä juttu tuo on. Tunne vetovoimaa miestä kohtaan, ihan täysillä. Nauti joka hetkestä miehen kanssa. Vaikka haluatte eri asioita. Mies ehtii saada lapsia, jos näin on tarkoitettu. Sinä et halua enää lapsia, ei ole mihinkään kiire.
Jaahas, Laura vauhdissa taas, nimimerkki vaan eri...
Käykö mies töissä ja onko millainen muuten?
Jos on joku elämäntapatyötön tai päihdesairas tms, niin älä haaksaa aikaasi edes tuota vertaa häneen.
Ja tietysti turha kai sitä on muutenkaan väkisin yrittää, jos tosiaan noin erilaiset odotukset loppuelämältä.
Mutta jos on muuten jees tyyppi, niin pyöritelkää toisianne sen aikaa, kun se tuntuu hauskalta ja sitten nenät eri suuntaan, kun tulee se tilanne, että miehen on PAKKO saada se lapsi.