Siis ihan oikeesti, mikä teitä suomalaiset sinkkumiehet oikein vaivaa? Miksei teidän joukostanne löydy yhtään kunnollista tyyppiä? Olen itse 30-vuotias, puolitoista vuotta sinkkuna pyörinyt nainen ja aivan kuten varmaan kaikki muutkin sinkut, toki etsin rinnalleni "sitä oikeaa". Viime aikoina tosin ovat viimeisetkin illuusion rippeet onnellisesta parisuhteesta kadonneet. Ravintoloista ei löydy mitään, illalla kännissä annetut puhelinnumerot eivät ikinä ole tuottaneet paria tekstiviestiä enempää, innostus ei koskaan ole molemminpuolista. No entäs nettitreffit sitten...niitäkin olen kokeillut varmasti sen verran, että tiedän mistä puhun! Netin kautta olen tavannut joko totaalisia luusereita, jotka kuitenkin itse kuvittelevat olevansa mister Finland tasoa, mutta tuskinpa saisivat tyttöystäväkseen finninaamaista naapurin tyttöäkään. Sitten jos miehellä sattuu olemaan hieman enemmän ulkonäköä, hän myös muistaa käyttäytyä sen mukaisesti, eli tyyliin, että minähän saan kenet naisen vaan, miksi kunnioittaisin sinua? Sitten on tietysti niitä kilttejä, nörttejä, ihan kunnon miehiä, mutta valitettavasti ainakaan minä en pysty kiinnostumaan näistä miehistä, he sopivat kilteille tytöille, jotka etsivät hyvää ja kunnollista isäehdokasta lapsilleen. No, nyt moni varmasti jo ihmettelee, että mikä ihme minä itse sitten oikein kuvittelen olevani. En ole koskaan sanonutkaan olevani mikään prinsessa, mutta tiedän tasoni ja aion vaatia kumppaniltani samaa. Olen akateemisesti koulutettu, kivannäköinen omillani toimeentuleva, mukava, urheilullinen, lapseton nainen. Tiedän, ettei mukava varmastikaan ole ensimmäinen adjektiivi, joka minusta tämän narinan kautta välittyy, mutta tiedättekö hyvät ihmiset miten kypsä olen tähän sinkkupaskaan? Ja kun en suinkaan ole yksin, vaan ystäväpiiriini kuuluu noin kymmenkunta täysin samassa tilanteessa olevaa naista. Kukaan ei löydä itselleen miestä, eikä kukaan varmastikaan vaadi sitä prinssiä, mutta kaikilla on tietyt kriteerit, joista ei luovuta. En siis ole yksin epätoivoinen. Mutta todellakin epätoivoinen jo myönnän olevani, miten sitä muka voisi säilyttää lapsen uskon miehiin ja parisuhteeseen kun kerta toisensa jälkeen jokaikinen mies osoittautuu luuseriksi, idiootiksi tai kusipääksi! Kertokaa kanssasisaret ja varsinkin te urokset, missä mättää, onko vika todella minussa, miehissä, tässä sinkkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa vai missä! Olen totaalisen ymmälläni tämän ongelman kanssa. Olen jo niin kauan pähkäillyt tämän asian kanssa, että varmasti otsassani on leima -epätoivoinen ämmä, älä vaan lähesty- Miten ihmiset nykypäivänä kolmenkympin iässä enää löytävät normaalin parisuhteen kun maailma on täynnä paskaa, eikä kukaan enää jaksa uskoa toiseen ihmiseen!
Sinkkumiehet ovat kuspäitä!
Asenneongelmainenko?
21652387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 216
Vanhimmat
Onko joku ongelma, kaltaisiasi löydät pilvin pimein.
Asennoitumisongelmia lienee puolin ja toisin, olen aika paljon pitemmälle kouluttautunut kuin sinä ja räväkkyyttä & saavutuksia on ihan eri lailla. Silti naiset kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa ja yrittävät selvittää onko joku salattu vika. Heidän ongelmansa, ei minun.
Usko pois, useimmat niistä vastaantulijoista ovat kunnollisia ja kuka tahansa on tarpeeksi hyvä sinulle.
Just niin, juuri sun kaltaisiasi miehiä olen pyrkiny välttämään. Sä menit just siihen halpaan ku arvasinkin, eli oli heti pakko alkaa puolustautumaan omalla koulutuksella ja saavutuksilla. Miehet on just noin sosiaalisesti tyhmiä, etteivät tajua ikinä asian ydintä! Sanoinko mä jossain vaiheessa, että haluun akateemisesti koulutetun miehen? En, mulle on aivan yks lysti onko tuleva mieheni lääkäri vai roskakuski ja mitä saavutuksi hänellä on, kunhan kemiat toimii. Älä siis sä tuu mua neuvomaan kun kuulut just niihin idiootteihin!
"...tiedän tasoni ja aion vaatia kumppaniltani samaa. Olen akateemisesti koulutettu, kivannäköinen omillani toimeentuleva, mukava, urheilullinen, lapseton nainen."
Myöhemmin totesit jotain kriteereista ja että niistä ei tehdä myönnytyksiä.
Etkös tuossa suurinpiirtein aseta tuon akateemisuus-vaatimuksen noiden muiden juttujen ohella vaatimuksiksi? Olet akateemisesti koulutettu ja vaadit kumppaniltasi samaa. Minusta tuo kuullosti vaatimukselta.
Tai ehkä me miehet olemmekin sitten tyhmiä kun emme ymmärrä että noilla lauseilla ei ollut mitään tekemistä keskenään.
Vastaukseni ei ollut mitenkään henkilökohtaiseksi tarkoitettu, mutta mielestäni tekstissäsi nuo asiat asetetaan aikas vahvastikin yhteen ja sitten hyökkäät toista vastaan tehtyään ehkäpä naisen logiikalla väärän päätelmän.
Voisi tuollaiset "paremmat" akateemiset ihmiset ainakin opetella hiukan jäsentelemään kirjoittamaansa.
Kappalejako tosiaan toimii...
ja hae sellainen kiva machomies joka pitää sinut nyrkin ja hellan välissä.
Nuorena miehenalkuna kävin diskoissa ja jo silloin tietyt maitolavojemme prinsessat ja pintaliitotytöt valitsivat seurakseen ne menevimmät kaupungin poikamiehet, joissa tytöt näkivät suuren seikkailijan ja maailman miehen. Minä tavallinen, rehellinen ja sanansa pitävä nuorukainen en kuulunut siihen "ykkösryhmään", joista tytöt olisivat kiinnostuneet. Olin liian tasapainoinen ja ehkä arkinenkin. En sekoillut juurikaan keskikaljan kanssa ja noudatin tiukan kasvatuksen saaneena suurimmaksi osaksi vanhempieni kuria ja tahtoa, joten kotiintuloajat olivat sääntönumero yksi aina 18 ikävuoteen saakka. Ravintoloissa kävin 3 vuotta ja sieltä en vaimoa löytänyt, vaan löysin hänet sattumalta lenkkipolulta. 21 Vuotiaana aloitimme seurustelun, 23 vuotiaana menimme naimisiin ja nyt takana on avioliittoa 12 vuotta. Meillä on pari lasta ja ihana avioliitto. Toki riitelemme roskapussin viemisestä, perheen vapaa-ajan vietosta, rahojen käytöstä ja lomakohteista, mutta liitto on pysynyt hyvin kasassa. Vaimoni on perusnätti suomityttö ja itse olen peruskomea suomalainen mies.
Sinkkunaiset koen aika usein luusereiksi siksi, että näitä entisiä kaupungin tavoitelluimpia tyttöjä näkee vielä nykyään tutuissa yökerhoissa ja pubeissa "saalistamassa", kun niihin sattuu harvakseltaan eksymään. Nämä sinkkunaiset eivät tyytyneet nuoruudessaan siihen tavalliseen naapurinpoikaan jonka silloin olisivat saaneet, vaan he aina janosivat parempaa sulhasta. Nuorina ja kauniina he saivatkin silloin paljon kilpakosijoita. Välillä heillä oli ulkomailta tuotu lomaromanssi kainalossa, mutta pian sekin vaihtui uuteen "parempaan". Vuodet kuluivat ja tytöt pysyivät sinkkuina ja heidän kaikki suhteensa kestivät maksimissaan kuukauden tai pari.
Nyt heidän kohdallaan tilanne on jo toinen. Kuka haluaa puolisokseen naisen, jolla on takana kymmeniä ja kymmeniä hetkittäisi irtosuhteita miesten kanssa. Ei heille aikoinaan perusmiehet kelvanneet, niin miksi heihin pitäisi sinkkumiesten luottaa nyt? Monille sinkkunaisille on jäänyt suoraan sanottuna LUU KÄTEEN ja sama pätee myös näihin seikkaileviin juppimiehiin, joilla ravintolaillan ainoa tavoite oli yhden yön "metsästys".
En arvostele sinkkunaisia, joilla on takana pitkä parisuhde ja ovat nyt joutuneet syystä tai toisesta sinkuiksi, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat tietoisesti "pelittäneet" vuosi vuoden perään, sen koommin tulevaisuutta miettimättä. Se entinen kaupungin kaunis tyttö ja unelmien prinsessa, joka on nyt parhaat vuotensa nähnyt ja joka juhlimisesta rupsahti ja sai kovan bailausmaineen, ei taida enää olla niin kovaa valuuttaa sinkkumarkkinoilla, jossa tarjolla on muitakin vaihtoehtoja, paitsi niille samalle tasolle jääneille saalistaville sinkkumiehille, joita kiinnostaa vain yhden illan seksi.
Tarinan opetus: Ei kannata juosta kukasta kukkaan ja etsiä parempaa, vaan vakava/kestävä parisuhde kannattaa rakentaa jo nuorena, sillä niin on elämä mukavampaa ja antoisampaa sekä ylä että alamäessä.
Terveisin:
Aikuinen naimisissa oleva uskollinen mies, joka ei vaihtaisi päivääkään pois avioliitosta ja lasten kanssa puistossa leikkimisestä.
Onnea valitsemallanne tiellä
Kun liian pitkää elää sinkkuna, niin tottuu siihen omaan vapauteen, josta ei halua luopua ja toisaalta vaatii uudelta kumppanilta heti alussa liikoja, koska ei ole kärsivällisyyttä aloittaa suhteen rakentamista kivijalasta. Pitäs saada kerralla -kaikkimullehetitännenyt-
Sinkku haluaisi säilyttää sinkkuuden hyvät ominaisuudet ja vapauden samanaikaisesti pitäisi saada myös parisuhteen turvallisuus ja rakkaus. Molempia ei voi saada ja jostain on luovuttava.
Paras viesti, minkä olen lukenut oli tuo!
Etsit ilmeisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elät turvattua elämää ja alitajuisesti et ole tyytyväinen vallitsevaan olotilaasi. Miehet jotka edustavat samaa statusta kuin sinä eivät kiinnostakaan sinua, he ovat reviirilläsi. Myös muut esim. vaaralliset linnakundit kiehtovat ajatuksiasi. Kaltaisiasi naisia on suomessa tuhansia. Onnea vaarallisille vesille , saatat löytää onnesi mut voi tulla myös turpiin. Kirjaimellisesti.
Siinä oli täyttä asiaa koko kirjoitus. Lisäisin vielä, että keskustelun aloittaja todennäköisesti kuuluu siihen naisryhmään jotka hakevat sitä kiiltokuvapoikaa ja satukirjojen prinssiä mutta eivät vaan myönnä sitä. Rima liian korkealla niin todellakin jää se LUU KÄTEEN.
Asiaa ihminen puhuu. Täytyykös miehen aamuin ja illoin tuupata sua nesuun että sulla olis kivaa ja elämä olisi täydellinen.
oli kyllä osuvasti kirjoitettu.Täysin samaa mieltä
MuttaMuttaMuttaMutta kun sun elämä kuulostaa siltä ettei siinä ole minkäänlaista SÄRMÄÄ!!!???
Kyllähän tollasia "perusjuntteja" (junteissa ei ole sinänsä mitään vikaa, en siis tarkoita tuota niin pahalla miltä se saattaa vaikuttaa), vähän ehkä hissukoita suomalaismiehiä löytää, mutta missä ovat ne kunnolliset, mutta vähän jännittävämmät miehet.
Kuulun kategoriaan, joka jäi sinkuksi vajaan 5 vuoden seurustelun jälkeen ja nyt tuntuu siltä, että kaikki parhaat miehet ovat jo varattuja ja loput ovat renttuja tai niitä, jotka eivät kelpaa kenellekään.
Missä ovat ne miehet, jotka ovat uskollisia, mutta joiden elämäntarkoituksena EI ole
kolme lasta, nätti vaimo, joka tekee joka päivä ruokaa ja farmarivolvo?!
Itse olen sosiaalinen ja avoin korkeakouluopiskelija. Ulkonäköstäni huolehdin hyvin.
No, kaipa minä vaan vaadin liikaa. Mutta en silti valita. Aika ajoin on kieltämättä vähän yksinäistä, mutta siihen on vaan asennoiduttava...
Oli hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen.
Ihan vain piristääkseni omaa päivääni, olisi kiva kuulla, miten oikein lenkkipolulla tapasitte ja miten juttu siitä eteni?
Ihmettelen välillä, että miten ihmiset tapaavat puolisonsa lenkkipoluilla, kaupoissa yms. "epänormaaleissa iskupaikoissa"...
muualla välimeren maissa ne vasta preäkammarinpoikia ovat!!
Asuvat väh kolmikymppisiksi äidin luona joka hoitaa kaiken valmiiksi,,sellainen on etelän "machomies"
menettäminen tulee hiipien ja pirullisen salakavalasti, ei sitä itse peilin edessä seuraamalla välttämätttä edes huomaa.
Elämä on lyhyt ja kaikiella on oma aikansa, niin myös paras pariutumisikä on lyhyt aika elämässä. Pitäisi pyrkiä löytämään ja pitämään kiinni siitä kaverista joka parhaana pariutumisaikana olisi saatavissa.
Sehän on päivänselvä asia että kun se varsinainen pariutumisikä jolloin suurin osa omasta ikäluokasta pariutuu on ohi on jäljellä omasta ikäluokasta aika vähän niitä jotka eivät ole varattuja ja he pakkaavat olemaan sitten jo huonompiakin kuin mitä olisi aiemmin ollut saatavissa. Joitakin aina jää pariutumatta hyviäkin, mutta niitä on vähän ja ne ovat hyvin vaikeasti löydettävissä tai saavutettavissa.
Tämä sama juttu pätee niin miesten kuin naistenkin osalta. Se ero on miesten ja naiseten välillä, että miehet(varsinkin menestyneet ja vaurastuneet) voivat vielä vanhemmitenkin saada kelvollisia naisia, mutta kukaan mies ei ikinä oikeasti ihastu tai rakastu kehenkään naiseen(naisena) jos ei tässä naisessa ole enää mitään jäljellä hänen nuoruuden aikaisesta viehätysvoimastaan. Nykyään on kyllä vielä niinkin että yhä useammat miehet(joskin lähinnä vaan menestyneet ja vaurastuneet) jättävät naisen ja ottavat uuden nuoremman silloin kun tästä naisesta kaikki nuoruuden viehätysvoima on kadonnut.
Ihmiset joilla on valinan varaa tuskin ovat sieltä mukavemmasta päästä, jos ovat niin silloin he seurustelevat jo. Tuskinpa nyt semmosen "nörtin" kansssa elämä nyt niin kauheaa tai tylsää on. Ei niitä 10 tapauksia jokaiselle riitä ja hekin haluavat yleensä melko kova tasosta vähintää. Oli sitten oma tasonta sitten kuinka kovaa jos ei saa omaa tasoansa niin sitten on joko yksin tai ottaa vähän "huononman". Ei auta itku markkinoilla.
Noh, ei nyt kumminkaan ihan noin.
"Ihmiset joilla on valinan varaa tuskin ovat sieltä mukavemmasta päästä, jos ovat niin silloin he seurustelevat jo."
Niin ja valmistuttuasi oikein hyvillä papereilla sähköasentajaksi, on sekin siinä vaiheessa jo varmaa että todellakin löydät jo heti jostain sähköasentajan hommia!? Ei aina! Jos vaikka sattuukin olemaan huono työllisyystilanne sähkömiehillä, että melkein mistään meinaa juuri sinä hetkenä löytää kyseistä duunia, taikka sitten ne monissa firmoissa vaatiikin sen sijaan monen vuoden työkokemusta alalta, ettei juuri valmistuneilla olisikaan niin hyvä tsäänsi. Samallailla vaikka ihminenkin olisi kuinka mukava ja muutenkin tarpeeksi ok-näköinen, ei sekään silti aina tarkoita sitä että se jo löytäisi jonkun. Jos esimerkiksi ei vain ole sattunut kohdalle ketään sopivaa. Jotakuta tarpeeksi mukavaa, samanoloista sekä samalla vielä tarpeeksi viehättävän näköistä kumppania. Ihmistä jonka kanssa juttu olisi toiminut.
Kerroit luuseri-miehistä jotka luulee olevansa mister Finland tasoa. Tästä voidaan ajatella että jos ihminen aikoo viihtyä omassa ruumiissaan onnellisena koko elämän, hänen täytyy hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Nämä luuseri-miehet ovat ilmeisesti näin tehneet ja alkaneet olla tyytyväisiä itseensä. Tämä antaa heille tunteen että he ovat ok-tyyppejä ja ihan hyvännäköisiäkin.
Sinulle on saattanut käydä tällätavalla myös. Luettelit tuossa muutamia ominaisuuksiasi jotka sinä ajattelet olevan vahvoja puoliasi. Siellä ravintolassa ei tosin välity toiselle kuin tämä "kivannäköisyys". Jonkun miehen mielestä kivannäköisyytesi saattaa tarkoittaa vaikka välttävää tai tylsää ulkonäköä.
Mun ex-avopuoliso on todella hyvännäköinen nainen: hoikka, pitkät kauniit hiukset ja asiallisesti pukeutuva. Olimme kerran ulkona tavallisessa yökerhossa lauantai-iltana, niin häntä yritettiin iskeä vähän alle 30 kertaa tuon illan aikana. Tarkoitan tällä kertoa, että jos oikeasti olet hyvännäköinen niin sinulla kyllä on varaa mistä valita.
Se riman laskeminen saattaisi olla yksi ratkaisu parinsaantiongelmiin. Ne luuserimiehetkin saattavat osoittautua aivan joksikin muuksi jos vain muutat omia ennakkoasenteitasi ja alat realistiksi.
No ei mulla niistä iskijöistä ole koskaan pulaa ollu vaan ongelma on se, että nämä iskijät eivät yleensä koskaan ole mukana loppupeleissä samalla vakavuusasteella. Mä todella olen hakemassa vakituista parisuhdetta ja siihen ei ne ravintolaiskijät oikein kykene. Eli, ei ole "kunnon" miehiä ravintolassa lähestyny. Ei mulla varmasti tän ikäisenä enää ole mitään epärealistisia käsityksiä ulkonäöstäni, siitä ei miehettömyyteni varmasti ole kiinni. Kait ne miehet pelkää mua kun kuulevat miten kamalan "itsenäinen" ja "kova" olen. pitäis kait alkaa valehtelemaan ammattikin tästä lähtien.
Luin äsken kirjoittamani viestin ja toivoin ettet vedä hernettä nenään. Ja onneksi et vetänyt ;-)
Tämä mun ex tapasi mutkin ravintolassa, olin tavallaan yksi näistä iskijöistä. Aloimme vaan olla niin nuorena yhdessä että kemiat eivät silloin kolahtaneet yhteen vaan jokin muu...
En mä usko että miehet mitään ammattia tai itsenäisyyttä pelkää. Naisellisuus on valttia ainakin mun mielestä. Katsoppas vaikka Suomi24:sen treffisivuilta naisten ilmoituksia, joka toisessa nainen kertoo olevansa "hullu", vaikea ja äkkipikainen ihminen tms. aivan ihmeellistä. Sitten valokuvissa niillä on yllättävän monissa kalja tai siideri kädessä. Miksiköhän naiset haluavat antaa tälläisen kuvan itsestään... Tasa-arvoako? Kuvitteleeko ne että miehet pitää kovista ja itsepäisistä naisista?
Minä haluaisin ainakin kiltin ja empaattisen naisen. Haluaisin uskoa että on olemassa jotain hyvää, kaunista, syvällistä ja epäitsekästä tässä maailmassa.
Niin, tosta haluisin vielä sanoa kun kerroit, että haluat itse kiltin ja empaattisen naisen. Niinpä, niinhän kaikki miehet haluaa. Mutta kun hyvin harva nainen on sellainen, me ollaan niitä vaikeita ja "hulluja". Enkä itse ole edes pahimmasta päästä, mut älyttömän voimakastahtoinen kyllä olen ja tähän on moni suhteeni kaatunut kun mies ei ole yksinkertaisesti kestäny sitä. Eräskin mies sanoi suoraan, että hän tahtoo naisen, joka tietää paikkansa....suorastaan säälittävä kommentti! Ihmettelen vain , että miks miehet haluaa tylsän kumppanin, jossa ei ole mitään särmää. Et voi kiistää, etteivätkö kiltit naiset olis melko usein myös tylsiä. Kyllä se miesten kohdalla ainakin on näin. Naiset haluavat mieheltä sopivaa räväkkyyttä ja vauhdiksta menoa, jos he ovat itekin sellaisia, mutta kaikki miehet haluavat sen kiltin lähihoitajanaisen. No, jos todella näin on, niin sitten olen lopun ikäni yksin, omaa persoonaansa ei kukaan voi muuttaa. Harmi kun kukaan mies ei ymmärrä, että särmikkäästäkin voi oikealla käsittelyllä hioutua todella upea timantti....
Empaattisuus ei tarkoita sitä ettei olisi särmää!!
Kun naiset sanovat olevansa voimakastahtoisia niin se tarkoittaa lähinnä sitä etteivät he pysty antamaan missään periksi huonon itsetuntonsa vuoksi. Tunnen monta "voimakastahtoista" naista jotka ovat pirttihirmuja eikä kukaan sellaisen kanssa jaksa elää jonka kanssa elämä on typerää kädenvääntämistä mitättömistä asioista.
...se aina mee noin. Voimakastahtoisuus ja pirttihirmumaisuus on kaks eri asiaa. Mä tunnen lähipiiristäni valitettavan paljon myös niitä kamalia pirttihirmuja, joide miehet ovat todella helisemässä. Sellaista en todella halua, mä haluan tasa-arvoisen parisuhteen ja oma voimakastahtoisuuteni ainakin tarkoittaa, että mulla on elämässäni tiettyjä päämääriä joihin pyrin täysillä ja joihin haluan kumppaniltani tukea. Se vaatii kompromisseja ja keskusteluja. En mä ainakaan ole ketään dominoimassa, enkä myöskään siedä sitä toiselta. Vapaus ja toisen oman tilan kunnioitus on a ja o. äääh, tää on niin monitahoinen asia, ettei jaksa näin alkaa enempää selvittään, mut ehkäpä ymmärsit mitä tarkoitin.
Hyvä huomio: naisen suussa "voimakastahtoinen", "vahva luonne" jne naista kuvailevana adjektiivina on positiivnen asia. Mies, jolla on samat ominaisuudet, on kusipää. On tää ihme...
Olen huomannut että lähes aina voimakastahtoisuus tarkoittaa ilkeyttä naisen ollessa kyseessä.
Miksi mies ei voi olla voimakastahtoinen aivan kuten sinäkin?
Miehellä voi olla päämääriä kuten sinullakin, onko sinulla vaikeuksia päästä kompromissiin?
On varmaan helpompi tuijottaa omaa napaa kuin ottaa se toinen huomioon?
Jos vapaus ja oma tila on tärkeintä niin eikö sinkkuus olisi paras olotila?
Kaikesta huolimatta, vaikka vaikutat kirjoituksen perusteella kauhealta tyypiltä ;) niin tunnen voimakasta sympatiaa sinua kohtaan, tunnistan sinussa jotain itsestäni :) !
Vaikuttaa että olisit oinasnainen?
Olet "voimakastahtoinen" eli hemmoteltu kolmikymppinen kakara, joka tahtoo saada aina tahtonsa läpi. Vaikutat juuri sellaiselta. Katso itseäsi peiliin, äläkä hauku miehiä luuseriudestasi!
"Et voi kiistää, etteivätkö kiltit naiset olis melko usein myös tylsiä"
No olipas kivasti sanottu... itse pidän ainakin itseäni suhteellisen kilttinä siinä mielessä, että mitään tyhmyyksiä ei tule tehtyä. En juo, polta, puhu kovaan ääneen (lue huuda), valita turhista... olen ja elän tasaista ja tasapainoista elämää. Mutta ei kiltti olemukseni sitä tarkoita, että esim. lakanoiden välissä ainoa asentoni olisi Lahna.... Kyllä kilteilläkin tytöillä on hauskaa, enkä tarkoita vain makuukammarin puolella. Ja eihän silloin pitäisi kovin tylsää olla kumppanillakaan jos kumpikin viihtyy... ei yleistetä, jookos kookos :)
t. empaattinen, kiltti, varattu, mutta ei kuitenkaan lähihoitajanainen
"Et voi kiistää, etteivätkö kiltit naiset olis melko usein myös tylsiä"
No olipas kivasti sanottu... itse pidän ainakin itseäni suhteellisen kilttinä siinä mielessä, että mitään tyhmyyksiä ei tule tehtyä. En juo, polta, puhu kovaan ääneen (lue huuda), valita turhista... olen ja elän tasaista ja tasapainoista elämää. Mutta ei kiltti olemukseni sitä tarkoita, että esim. lakanoiden välissä ainoa asentoni olisi Lahna.... Kyllä kilteilläkin tytöillä on hauskaa, enkä tarkoita vain makuukammarin puolella. Ja eihän silloin pitäisi kovin tylsää olla kumppanillakaan jos kumpikin viihtyy... ei yleistetä, jookos kookos :)
t. empaattinen, kiltti, varattu, mutta ei kuitenkaan lähihoitajanainen
Varmasti on miehiä joille akateeminen uranainen on täydellinen turn-off oli hän sitten minkä näköinen hyvänsä.
Koita josku esiintyä vaikkapa pienipalkkaisena siivoojana niin voit iskeä miehiä joita et akateemisena esiintyen saisi(jos olet hyvän näköinen niin voit saada vielä rahaakin näiltä itseäsi pienipalkkaisemmilta reppanoilta). Jos niin löydät mieleisen miehen niin sitten voit todellisen ammattisi paljastaa vasta jälkikäteen.
Et kelpaa, koska sinun kanssa ei voi ajatella perustavansa perhettä, kun olet jo yli-ikäinen. Ainakaan jos ei halua kromosomi-lapsia. Muutenkin yli kolmekymppinen nainen, joka ei ole naimisissa on epäluotettava. Yhdenyön panoksi kyllä kelpaat.
pitäiskö minun itkeä vai nauraa.
itse olet!! he he he mie kuulin tuon lauseen viimeksi ala asteella.
onko naimisiin menoon ja rakastumiseen nyt keksitty jotku yli-ikärajatki?
Opettelisit kirjoittamaan...
nuoremmat miehet eivät huoli vanhempia naisia ja vanhemmat miehet etsivät 25 vuotiaita vaikkapa Aasiasta asti ennen kuin huolii jonkun kotimaisen ylijäämä kolmikymppisen.
30 kymppiset ovat liian vanhoja millekkään vakavammalle suhteelle.
Sun ongelma on se, että haet miehiä baareista. Sieltähän nyt ei vakavasti otettavaa kumppania löydä kuin kastemadon tasolla olevat nysvärit. Toinen ongelmasi on miehille asettamasi "taso", joka tosin on jäänyt epäselväksi (sinulle itsellesikin?)- opettele katsomaan ihmistä itseään, sitä sisintä. Kusipään kuoren allakin voi sykkiä herkää ja lämmin sydän. Usein vain joku "tasoa" vaativa kusipää nainen on jo loukannut sitä sydäntä, niin ei ehkä paljoa innosta heti olla kotia perustamassa.
" Miten ihmiset nykypäivänä kolmenkympin iässä enää löytävät normaalin parisuhteen kun maailma on täynnä paskaa, eikä kukaan enää jaksa uskoa toiseen ihmiseen!"
Tuota minäkin mietin aikani, kunnes lakkasin miettimästä. Elämä on se, mitä sulla on pääkopan sisällä- ei se, mikä sulla on kainalossa.
Tsemppiä sulle.
No ni, sultahan tulee ihan asiallista tekstiäkin, toisin kuin eräillä muilla täällä, ei tosin sais provosoitua, mut temperamenttini kiehuu tästä aiheesta aina....Niin, kaikkihan sitä toitottaa, että baarit ovat täysin väärä paikka etsiä sitä oikeaa, mutta en oikein kuitenkaan niinkään uskalias ole, että lähestyisin kiinnostavaa miestä esim. kirjastossa tai kaupan kassajonossa. Kuntosalilla tietysti voisi vaivihkaa pyytää apua joltain komealta urokselta, mutta sekin on vähän läpinäkyvää....ja nettikokemuksista jo mainitsinkin. Eli, jos keksit mistä niitä kunnon miehiä sitten löytyy, ni kerrotko mullekin:)
Hmmmmm....kaupan kassajonosta? Kirjastosta? Kysele vaikka kirjasuosituksia- jos suosittelee Paasilinnaa tai Kingiä, niin unohda samantien:)
Mutta vakavammin; ei aavistustakaan. Sama ongelma se on niiden kunnon naistenkin suhteen- ei niitä missään näy. Tai jos näkyy, niin menee ohi. Mutta turha sitä tollaseen on jäädä jumiin- ottaa päivän kerrallaan ja ottaa tilaisuudesta vaarin, sitten kun se tulee.
Ois pieni kysymys sulle: kuinka monta kertaa sä olet tavannut jonkun netin kautta verrattuna siihen, kuinka monta miestä oot löytänyt vaikka baarista? Veikkaisin, että suhde on reilusti kallellaan baarituttujen suuntaan, mutta korjaa toki jos olen väärässä. Kannattais ehkä silti antaa nettitreffeille useampi mahdollisuus, ennenkuin haukkuu koko skenen lyttyyn.
Sitten perusteluja. Mun ystäväpiirissäni on tällä hetkellä tietääkseni neljä pariskuntaa, jotka ovat tutustuneet netin kautta. Kaikilla pareilla menee ymmärtääkseni oikein hyvin, ja kaikki ovat iältään noin kolmekymppisiä, oikein fiksuja nuoria aikuisia.Harrastuksiltaan porukka vaihtelee hyvinkin paljon, jotkut on sporttisempia, jotkut vähemmän urheilevia (jos se nyt on joku kriteeri). Hiljasia hissukoita tosta porukasta ei löydy yhtään. Kaikki ovat vähintään ok-näköisiä, niinkuin suurin osa nuorista ihmisistä yleensäkin.
Jos taas haluat löytää miehen vaikka salilta, niin ei siinäkään mitään pahaa ole. Harva mies pahastuu siitä, että joku tuntematon nainen tulee juttelemaan. Luulen myös, että sama pätee toisinkin päin, kun vaan pysyy asialinjalla. Ja mitä väliä, vaikka se ois läpinäkyvää? Eikö oo vähäsen älytöntä peitellä sitä tosiasiaa, että haluaisit tutustua johonkuhun, jos se on kuitenkin sulla mielessä? Pienen rupattelun seurauksena huomaa usein aika nopeasti, onko toinen yhtään kiinnostunut tekemään syvempää tuttavuutta vai ei.
Lopuksi, mä tunnen myös liian monta baarissa tavannutta pariskuntaa, että pitäisin sitäkään mahdottomana ympäristönä tutustua. Tietysti siinä on ongelmana, että suuri osa ihmisistä on baareissa ihan naamat, mutta minkäs teet. Ei missään ole sanottu, että parin löytämisen pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Ei se siitä miehiä haukkumalla kuitenkaan helpotu.
"Sitten jos miehellä sattuu olemaan hieman enemmän ulkonäköä, hän myös muistaa käyttäytyä sen mukaisesti, eli tyyliin, että minähän saan kenet naisen vaan, miksi kunnioittaisin sinua?"
Taidat itse olla samanlainen, ja muutenkin kirjoituksesi perusteella vaikutat sellaiselta henkilöltä johon en välittäisi tutustua. Typerää lokeroida ihmisiä luusereihin, komeisiin, nörtteihin ja samalla tuoda esille omaa "ylivertaisuutta"(Olen akateemisesti koulutettu, kivannäköinen omillani toimeentuleva, mukava, urheilullinen, lapseton nainen.). Toivottavasti törmäät jatkossakin kusipäihin.
..sekava ja vastenmielinen kirjoitus kailta osin! Tuntuu siltä, että olet ansainnut täysin yksinäisyytesi.
No hei, miks te otatte tän niin kauheen tosikkomaisesti kundit;) Vähän nyt huumorintajua. Toki tarkoitukseni olikin provosoida mut olisin silti odottanu kuulevani edes samanlaisia kokemuksia teiltä, kait teillä naisista on ihan vastaavia juttuja. Koitettaisko yhdessä miettiä vaikka joku ratkaisu ongelmaan, eikä heti mollata toista maan rakoon. En mäkään niin tee, vaikka ajatuksen tasolla saatankin pitää joitain luusereina, nörtteinä ja idiootteina, en koskaan heille sitä kuitenkaan ole sanonut..... En ole ihan niin kamala ku kirjoituksestani vois päätellä:) Olen vaan pettynyt suhteisiin, thats it!
Nyt taisit itsekin tajuta miten lapsellinen ja naurettava tekstisi olikaan. Nyt pyrit lyömään asian leikiksi ja verhoamaan sen huumorilla. Tyylitöntä!
"En ole ihan niin kamala ku kirjoituksestani vois päätellä:)"
Voipi olla! Mutta pelkäänpä pahoin, että olet oikeasti hieman tyhmä ja avuton naishenkilö yksin (ja vielä pitkään...) kylmässä maailmassa.
Kuule kun ne ei kusipäiset, tasokkaat ja pariutumishaluiset miehet eivät ole vapaina, niin jäljellä on vain meitä toisenlaisia miehiä.
Liian helppo vastaus?
Just tota vastausta en halunnu kuulla, mutta taidat olla valitettavan oikeassa....Aina ravintolaillan jälkeen mietimme tyttöjen kanssa, että missä kaikki kunnolliset miehet olivat? Ja vastaus tulee kuin yhteen ääneen....kotona vaimon vieressä nukkumassa! Eli pitääkö siis myöntää, että kaikki kolmekymppiset, vielä vapaat, niin mieht kuin naisetkin ovat jonkin sortin ongelmaisia, jotka eivät koskaan löydäkään ketään normaalia....kait se sit on näin...en haluis alistua....
Mä oon ei-kusipäinen ja pariutumishaluinen, mutta en ole tasokas siinä mielessä, kuin nää tekopyhät pikkuporvarit haluais mun olevan.
Sosiaalinen elämä Suomessa perustuu ennakkoluuloihin ja pinnallisuuteen. Pinnalliset ihmiset muodostavat ryhmiä sen perusteella, että kuinka paljon he pystyvät miellyttämään toisia. Näin ollen Suomessa ei ole porukoita, jotka ymmärtäisivät aitoutta, rehellisyyttä, luottamusta ja empatiaa, joten myös kaikki näitä noudattavat joutuvat elämään yksin. :)
Sosiaalinen elämä Suomessa perustuu ennakkoluuloihin ja pinnallisuuteen. Pinnalliset ihmiset muodostavat ryhmiä sen perusteella, että kuinka paljon he pystyvät miellyttämään toisia. Näin ollen Suomessa ei ole porukoita, jotka ymmärtäisivät aitoutta, rehellisyyttä, luottamusta ja empatiaa, joten myös kaikki näitä noudattavat joutuvat elämään yksin. :)
Sosiaalinen elämä Suomessa perustuu ennakkoluuloihin ja pinnallisuuteen. Pinnalliset ihmiset muodostavat ryhmiä sen perusteella, että kuinka paljon he pystyvät miellyttämään toisia. Näin ollen Suomessa ei ole porukoita, jotka ymmärtäisivät aitoutta, rehellisyyttä, luottamusta ja empatiaa, joten myös kaikki näitä noudattavat joutuvat elämään yksin. Ai nii, ja koska suomalaiset eivät ymmärrä tehdä aitoja ja terveitä sosiaalisia yhteisöjä, esiintyy tämän oireena ulosjätettyjä, jotka eivät jostakin syystä ole yhteydessä vanhoihin porukoihin, ja joita ei hyväksytä toisiin vanhoihin pinnallisiin porukoihin, ihan vain osoituksena suomalaisten sosiaalisesta tyhmyydestä.
... se on realismia se.
Tuo miehen löytämisen vaikeus kuulostaa niin tutulta... Tilanteesi on kuitenkin siltä kannalta hyvä, että sinulla on sentään sinkkukavereita. Minulla ei. Arvaa, miltä tuntuu, kun kaverit alkavat mennä naimisiin pitkäaikaisten poikaystäviensä kanssa. Ja minulla ei ole ketään. En tiedä, miksi olen yksin. Olen alle 3-kymppinen, akateeminen, urheilullinen, nätiksi ja hyväkroppaiseksi kehuttu. Haluaisin miehen, jolla on samanlaisia ominaisuuksia kuin minulla. Ehkä liikaa vaadittu. En vain ymmärrä, miksi en voisi odottaa kumppaniltani ns. samoja meriittejä, mitä itsellänikin on. Joku tuolla neuvoi, että on kaksi mahdollisuutta: joko olla yksin tai alentaa tasoa. Minusta molemmat neuvot ovat huonoja. En todellakaan haluaisi olla yksin, mutta en myöskään voi pakottaa itseäni kiinnostumaan esimerkiksi sivistymättömästä, epäsosiaalisesta tai kovasti ylipainoisesta miehestä. Meitä tasokkaita 3-kymppisiä sinkkunaisia on kai liikaa. Miehiä, joihin voisi liittää samoja adjektiiveja kuin meihin, ei nähtävästi ole enää vapaina.
"Meitä tasokkaita 3-kymppisiä sinkkunaisia on kai liikaa. Miehiä, joihin voisi liittää samoja adjektiiveja kuin meihin, ei nähtävästi ole enää vapaina."
Siinäpä se tuli tiivistetyssä muodossa. Esim. naisten koulutustaso on maassamme huippukorkea ja miehet eivät pysy enää perässä (tässä kohtaa yhdistin ns. tasokkuuden koulutukseen ja en tiedä onko se oikein kaikilta osin?).
Ainoa lohdutukseni on se, että et todellakaan ole yksin ongelman kanssa! Itsekin tunnen lukemattomia menestyviä, kauniita, koulutettuja, jne. naisia joiden elämänkumppanin hankkiminen on vaikeaa.
Hienoa Olivia! Mahtavaa saada edes yks naisen kommentti, olet ainoa täällä, joka todella tietää mistä mä puhun. Huomaa näistä kaikista miesten kirjoituksista, miten eri planeetoilta me naiset ja miehet ollaan, valitettavasti. Aivan kuten sanoit, meitä tasonsa tuntevia naisia on aivan liikaa. Suomesta ei meille miehiä taida löytyä. Aivan kuten sinä, en minäkään voi olla miehen kanssa, joka ei tiettyjä kriteereitä täytä, en siis pysty alentamaan rimaa, vaikka ehkä haluaisinkin. Mäkin halusin naimisiin ja niitä lapsia, mutta eipä näytä ihan lähitulevaisuudessa onnistuvan ja kuten yks älypää täällä sanoi, olen jo liian vanhakin, siksi en kelpaa! Just joo:) Tervetuloa Olivia meidän sinkkuporukkaan, mahdut mainiosti mukaan, voidaan yhdessä haukkua miehiä:) Tai lähdettäiskö avartamaan maailmankuvaa ja katsomaan oliskos muissa Euroopan maissa tasokkaampia miehiä?
Noniin tytöt hei. Vakavasti. Mitä ne vaatimuksenne ovat sitten? "Taso" on:
.....................?
Tähän asti tullut ilmi ulkonäkö, sivistynyt, läski ei missään nimessä saa olla, koulutus. Kusipää ei myöskään käy. Noin 30-vuotias, ehkä? Valmis sitoutumaan, viriili särmikäs mies, siittiöiden pitää liikkua edes hiukan. Oliko muuta?
Tehdään tässä lista niistä hakemistanne ominaisuuksista, joista te ETTE missään tapauksessa luovu, niin saadaan selville kuinka kauan unelmien prinssin löytäminen kestää. Okei?
No nyt tuli se mikä niissä nörttimiehissä on huonoa eli niillä on paskat geenit ja täten eivät kelpaa sulle. Joo eipä ihme että ei löydy äijää kun pitää olla hyvännäköinen, hyvinkoulutettu, mukava ja pitkä lista kaikkee muuta.
....nyt vielä, etten mä ole vaatinut mieheltä sitä akateemisuutta. Fiksuuden ei siis tarvii olla koulutuksen kautta hankittu, sillä todellinen fiksuus lähtee jostain ihan muusta....korjaan nyt siis tämän ehkä tosta ekasta kirjoituksestani aiheutuneen virheellisen tulkinnan. Nuo muut ominaisuudet toki on toivottavia. Kerropa miten se voi olla niin vaikeeta kun me naiset kyllä helposti täytetään nuo kriteerit. Missä samat ominaisuudet omaavat miehet on, osaatko kertoa?
No kiva. :-) Olen miettinyt ihan tota samaa, että pitääkö tässä nyt sitten ulkomaille lähteä. Keski-Euroopassa voisi olla miehiä meikäläisen makuun. Hyväkroppaisia, urheilullisia, hauskoja, ja korkeasti koulutettuja. Lähtisinkin matkalle, mutta ei ole ketään, kenen kanssa lähteä! Berliiniä tai Amsterdamia olen jo pidemmän aikaa miettinyt. Jo baariin on vaikea saada seuraa, kun kaikki kaverini ovat vakiintuneita eikä heillä tästä syystä ole tarvetta käydä kovin usein ulkona. Senpä takia notkun nytkin täällä netissä enkä baarissa…
Toisaalta noiden ulkomaalaisten miesten kanssa on vakavampaa suhdetta ajatellen se ongelma, että asuvat eri maassa. No, kyllä itse asiassa yksi kaverini löysi Intiasta miehen, joka muutti sittemmin tänne Suomeen. Kivannäköinen, koulutettu ja mukava tyyppi. Eli ei ehkä poissuljettu vaihtoehto tuo ulkomailta etsiminen? Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin meilaile osoitteeseen darling10@(poistatämä)suomi24.fi. Nuo sulkeet pitää poistaa. Ne ovat siinä siltä varalta, jos jokin osoitteidenetsimisohjelma poimii osoitteeni ja alkaa lähettää siihen roskapostia.
kiva kun laitot meiliosoitteesi, laittelen sulle varmasti postia tässä lähiaikoina, ni päästään suunnittelemaan sitä ulkomaanmatkaa:)
Matkaseuraa olen oikeasti vailla. Pidän lomaa toukokuun lopussa, ilmeisesti pari viimeistä viikkoa. Olen ajatellut lähteä silloin jonnekin. Kesän olen valitettavasti töissä, mutta syyskuussa taas vapaa matkustamaan. Kirjoittele!
Rehaa se söötti peppus tänne pohjanmaalle, niin katotaan saako sivistynyt häjy sut tyytyväiseks, okei? Anna ne lentolippurahat mieluummin mulle, niin ostan bisseä ja viihdytän sua koko rahan edestä. Jookosta?
"Kerropa miten se voi olla niin vaikeeta kun me naiset kyllä helposti täytetään nuo kriteerit. Missä samat ominaisuudet omaavat miehet on, osaatko kertoa?"
Tässä sä menet mun mielestäni juuri pahasti metsään. Annat ymmärtää, että sulle kumppanin etsiminen tarkoittaa sellaisen miehen etsimistä, joka täyttää tietyn joukon ennalta määrättyjä ominaisuuksia. Syytä sitten itseäsi siitä, ettet löydä riittävän hyvää miestä. Miehet on sellaisia kuin ne on, riippumatta siitä, oletko sä tyytyväinen asiaan vai et. Voin myös vakuuttaa sulle, että miehet noin yleensä ottaen eivät koe asiasta yhtään huonoa omaatuntoa. Turha siis odottaa muutosta asiantilaan lähitulevaisuudessa.
Ehkä sun pitäisi etsiä jonkun kävelevän ominaisuuslistan sijaan ihan vaan hyvää tyyppiä? Noi sun kaikki puheesi "kriteereistä" ja "vaadittavista ominaisuuksista" antavat susta kuvan koppavana ihmisenä, joka ei oikein ymmärrä, mille asioille toimivat parisuhteet pohjautuvat. Tämä siis sun kommenttiesi pohjalta. Älä ammu viestintuojaa, kiitos.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö nimenomaan tuolla Keski-Euroopassa ole sellainen kotiäitikulttuuri. Siellä teidän ammatillinen kunnianhimonne tuskin on kovin kova meriitti, pidemmällä tähtäimellä. Täällä Suomessa sitä saattaa joku arvostaakin.
...asian ytimeen just eikä melkein. Nykyajan naiset ovat kai niin oman erinomaisuutensa (korkean koulutustason ym.) lumoissa, että sama täydellisyydentavoittelu ulottuu väistämättä myös parinetsintään. Kärjistetysti sanottuna kukaan uljasta alfaurosta kehnompi vaihtoehto ei kelpaa, vaan etsitään pitkän ja yksityiskohtaisen vaatimuslistan täyttävää mittatilausmiestä. Ja sellaisiahan ei muuten ole, vink vink.
Outoa että periaatteessa fiksuin osuus Suomen naispopulaatiosta, akateemisesti koulutetut siis, ovat niitä jotka lankeavat varmimmin tähän "prinssiansaan". Älykkyys ei todellakaan aina takaa tunneälykkyyttä saati viisautta edes naisilla, joiden pitäisi perinteisten roolimallien mukaan olla suorastaan eksperttejä empatiassa ja tunneasioissa.
Turha voivotella sinkkuuttaan ja morkata miehiä naisporukan voimin, jos elättelee utopistisia "maailma on mulle velkaa mun ihannemiehen" -kuvitelmia. Mitkään vaatimuslistat eivät nimittäin takaa onnellista ja toimivaa suhdetta; siinä vaiheessa kun oppii ottamisen sijaan antamaan (toisin sanoen vaatimisen sijaan miettimään mitä itsellä on annettavaa suhteelle ja kumppanille, ja miten sitä voisi kehittää) ollaan oikealla tiellä.
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Nimittäin tasokkaat ja vielä vapaana olevat kolmekymppiset sinkkumiehet etsivät alle 25-vuotiaiden naisten seuraa. Kolmekymppinen nainen ei enää ole mikään prinsessa, ainakaan nuorempiin naisiin verrattuna. Teidän yksinkertaisesti täytyy etsiä nelikymppisten miesten seuraa esim. lavatansseissa tai laskea rimaa reilusti.
Hei!
Toivottavasti luette tän vielä ennen matkan suunnittelua. Täällä yksi oletettavasti samanlainen, ehkä pari vuotta nuorempi nainen ja ymmärrän teitä tosi hyvin ja siksi haluankin antaa matkavinkkejä :)
En suosittele Berliiniä. Olen nimittäin asunut siellä jonkin aikaa ja sieltä ei löydy sopivaa miestä kovin helposti. Saksan kaupoungeista München tai Itävallasta Graz voisivat olla parempia. (Wienissä miehissä on aika paljon unkarilaista verta ja jos olette pitkiä, korkoja käyttäviä naisia, siellä miehet on teitä lyhyempiä) Saksankieliselle alueelle lasketteluloma sveitsissä tai itävallassa voisi olla hyvä vaihtoehto?
Amesterdam on erittäin susoiteltava. Seurustelin pari vuotta yhden hollantilaisen pojan kanssa ja olen tunnen monta suomi-hollanti paria. Ilmeisesti suomalaiset tytöt ja hollantilaiset miehet ymmärtävät toisiaan hyvin, ainakin hollnatilainen huumori sopii yleensä yhteen suomalaisen kanssa.
Tsemppiä teille ja älkää masentuko tän ketjun kommenteista. En osaa edes kuvitella minkälaisia ajatuksia tämäkin viesti herättää... Hymyillään kun törmätään baarissa!
Valitettavasti nyt en osaa lukea rivien välistä, joten: onko kirjoituksessi laadittu ihan vilpittömällä mielellä vai onko kyseessä jokin pila?
No en mie ehkä ihan kaikkea pysty täyttämään, kun tuo ikä ei ole minusta kiinni... Mut kaiken muun, mitä taas akateemisuuteen tulee niin minä nyt en insnööriä laskis akateemiseks koulutukseks, mut taaloja mie teen enemmän ja korkeemman statuksen mie omaan viiden vuoden päästä :D ellei joku tyttö putkahda pistä mun arvoja uuteen "oikeaan" järjestykseen
Olen jopa liian hyvä mieheksi, tai no siis sehän on jo vika. Kun kukaan ei sitten loppupelissä tahdokaan sitä unelmien prinssiä sillä vastuu siitä unelmienprinsessan tittelistä ei ole ehkä ihan kevein kannettava.
multa on päättynyt useampikin ihmisuhde siihen että olen ollut liian kiltti/hyvä... ihana. tai siis tuo lausehan on vaan alkusoittoa hyvästeille.
hassua miten niin "huono" vika voi olla kohtalokast, ymmärtäsin jos olisin ollu jotain muuta mut hyvyyteenkin voi parisuhde kaatua. Harmi
Kannattaa siis miettiä vähän mitä toivoo.
Uskoisin, että vilpittömästi, omaan korvaani ainakin kuullosti siltä! Meitä taitaa tässä maassa olla enemmänkin, jotka eivät löydä niitä itselle oikeita tyyppejä kotomaasta.
Suomi-britti parit ovat myös aika yleisiä. Että jos useampiakin matkoja teette, niin harkitkaapa Englantia, Skotlantia, miksei Irlantiakin...
Kaukoromanssit ovat kivoja, ja eurooppa niin lähellä, ettei juuri mikään ole kaukana. Viikonlopuksi on kiva lennähtää tapaamaan rakasta!
Onhan suomessakin ihania miehiä...mutta teitä on vaan niiiiin vaikea löytää!
Suht yksityiskohtaiset ohjeet kuulostivat hiukan huvittavilta minun korvaani. Jotenkin uskon siihen, että jos kumppanin on tarkoitus löytyä, niin se löytyy vaikkapa lähikaupasta. Ja jos taas ei, niin siihen ei auta vaikka kiertäisi koko planeetan...
Oman kokemukseni mukaan (tuttavapiiriäni ajatellen) suomalaisille naisille monesti riittää pelkästään vain se, että puoliso on ulkomailta. Nämä "supermiehet", jotka ovat päätyneet maahamme vaimojen/tyttöystävien mukana pidemmäksi aikaa, eivät pitkässä juoksussa kauheasti poikkea meistä normaaleista suomitolloista.
loistavaa.. 25 vuotta sitten törmäsin espanjassa lomamatkalla hotellin hissipoikaan..joka kiireessään alkoi kertoa..viedään laukut äkkiä huoneeseen ..haluan iskeä suomalaisiin naisiin kiinni ennen kun baarimikko ehtii..
nämä on kultakimpaleita kun ne ei ymmärrä ottaa siitä rahaa..
faktures..
Kaipaamasi miehet ovat naimisissa. Valitettavasti sinä olet vaatimuksinesi kovasti myöhässä. Jos olisit ollut liikenteessä noin kymmenen vuotta sitten olisit saattanut jonkun vielä löytää.
Tilanne on aivan sama kuin asunnon ostamisessa. Etsit unelmakämppääsi vuosikausia ja käyt katsomassa kymmeniä tai jopa satoja asuntoja. Eräänä päivänä huomaat ettet löydä asuntoa joka olisi edes yhtä hyvä kuin monet joissa olet aiemmin käynyt. Nämä "paremmat" eivät valitettavasti ole enää tarjolla.
Olen seurannut kommenttejasi ja enkä ihmettele yhtään miksi olet jäämässä vanhaksipiiaksi. Mene viellä Turkkiin itseäs panettamaan pariksi viikoksi ja pöyhkeile siitä sitten täällä niin arvosi suomalaisten kunnon miesten mielessä on täysi nolla.
Totta. 25 vuotias on lähes aina kivempi kuin katkeroitunut 30:nen
Pidätkö itseäsi tasokkaana vain sen vuoksi että olet opiskellut,se vanha viisaus jonka joskus kuulin eräältä mies henkilöltä joka oli myös opiskellut,synnynäisestä tyhmästä ei tule kuin opiskellut tyhmä,tyhmyys ei opiskelemalla vähene.
"multa on päättynyt useampikin ihmisuhde siihen että olen ollut liian kiltti/hyvä... ihana. tai siis tuo lausehan on vaan alkusoittoa hyvästeille." En minäkään järki-ihmisenä haluaisi kuin tavallisen hyvän. Ei riittäisi energia pysytellä niin hyvän tasolla ja teeskennellä itse sitten parempaa kuin olisikaan, jotta ylihyvä jaksaisi tavallisen hyvää.
Tää koko sosiaalinen kuvio on niin omituinen, että siitä on tullut jo normikäsitys, että jos joku, sinä esimerkiksi on erittäin hyvä, tulee se kokemus, että ei kuitenkaan noin ylettömän hyvä voi haluta tavallista hyvää (tavallinenkin on hyvä, mutta ei kuitenkaan niin hyvä). Ja koska seurauksena kaiken järjen ja tämänkin ketjun mukaan olisi se, että parempi hyvä katsoisi, että ansaitsisi paremman hyvän, eikä tavallisen hyvän, parempi hyvä jättää tavallisen hyvän. Paitsi, että koska tavallinen hyvä ymmärtää ensin, että toinen onkin se ylemmän tason hyvä, ja tietää tulevansa jätetyksi, on helpompi jättää itse ensin, ennenkuin alkaa ruokkimaan kaikkea sosiaalista kuviointia vastaan olevaan mielikuvaa, että kaks eri hyvää olis hyvä pari. Ei tässä luokkayhteiskunnassa ainakaan vielä oikein toimi.
Hyvä ihminen => hänellä on vientiä enemmän kuin laki sallii, josta seuraa mahdollinen ylpeyden tai kusipäisyyden leima toisen silmissä, jolloin hyvä ei olekaan ehkä niin hyvä muiden mielestä. Lisäksi pelko siitä, ettei toista voisi saada jäämään kuitenkaan, ja kaikki ne muut, miehet tai naiset, joista itse pitäisi olla tälle hyvälle se paras = yhtälö on täysin mahdoton.
Jossain vaiheessa se sinisilmäisyys kariutuu, eikä kuvittelekaan, että haluaisi edes mitään ylihyvää. Se on uhkaavaa tavalliselle ihmiselle. Alusta asti voisi tuntua, että joutuu tekemään hartiavoimin töitä, jotta olis itse jotain ja että pitäisi jaksaa taistella kaikkia niitä toisia hyviä naisia tai miehiä, ja suoranaisia kilpailijoita vastaan ja kestää kaikki se saasta, mitä sellasestakin roskasta pahimmillaan seuraa. Ei siihen ole kaikista, eikä tarvitse olla.
No miehet voivat tällaisia pähkäillä, mutta naiset pyrkivät aina panemaan lauman johtajauroksen kansa joka on ulkonäöltään 'metsästäjä' -tyypin mies.
Te ette ole kaunis ja ainutlaatuinen ihminen.
Te ette ole niin paljon kun tienaat kuussa.
Te ette ole niin paljon kuin olet kouluja käynyt.
Teillä ei ole mitään tasoa.
Te tulette nätisti juttelemaan ja tutustut kunnolla kumppaniin, vasta sitten olet tervetullut.
Toinen sääntö:
Älä yritä esittää mitään itsevarmaa, ketään miestä ei kiinnosta katella mitään supersankaria. Luonnossa se menee niin, että nainen hoitaa pesän ja mies pitää pesää yllä/suojelee. Näin se on aina ollut, vaikka te naiset niin vöyhötätte sen tasa-arvon parissa. Naisellisuuteen kuuluu hoivaaminen, herkkyys, sirous, kauneus, pehmeys, sosiaalisuus. Miehuuteen kuuluu taaseen itsevarmuus, itsenäisyys, machoilu, kilpaileminen, älykkyys. Älkää yrittäkö esittää mitään miestä, sillä miten mies voi rakastua mieheen?
Opettele vaikka nöyryyttä. Mene vaikka jonnekin muukalaislegioonaan vuodeksi. Ota paskaa niskaan ja tule vuoden päästä takaisin. Tulet näkemään monia asioita ihan uudelta kantilta.
ja kun vanhenee rapisee se hoivaaminen, herkkyys, sirous, kauneus, pehmeys, sosiaalisuus.
Iän myötä menee itsevarmuus, itsenäisyys, machoilu, kilpaileminen, älykkyys.
Esimerkiks nää. Että olis sellanen ihminen, jonka kans vois oikeesti elää sen elämänsä ja ei se kuule ole sit niin romanttista, kun tulee kuule vastaan oikeat ongelmat, Äly ei pysy ikuisesti kuin nuorella, muisti heittää ja iho kuivuu ja rapisee, miehillä ei pissa juokse, kun eturauhaset kasvaa ja naisilla lirahtelee senkin edestä, jos lantionpohja löystyy.. Ja että se ihanne siitä ikuisesti kauniista ja edustavasta rakkaudesta voi olla sit aika lailla joskus todella kaukana, ja että mietitään, miten pärjätään muuten, mut onni voi olla täydellistä.
Että mistä oikeasti löytäisi ihmisen, jonka kanssa vois kohdata siis _aivan kaiken_? Ja että niin epäromanttista kuin se onkin, että kaikkien juttujen kanssa vois todella lopulta kattoa toista silmiin ja sanoa, että kyllä mä sua rakastan kaikesta huolimatta ja kaiken vuoksi.
Ei tarvi mennä muukalaislegioonaan oppimaan oikeaa elämää.. Se löytyy lähempää kuin huomaakaan.
Ja jotenkin sitä ehkä vielä kolmikymppisenäkin on niin ylimielinen monelle asialle. Ei koskaan mieti, mikä on oikeasti tärkeää toisessa ihmisessä. Pelkää ja vaatii ja on jo valmiiksi piikit pystyssä. Ehkä elämä opettaa jotakin.
Jäsentele tekstisi palstoiksi hyvä nainen, että sitä edes joku jaksais lukea! Tuo on jo pakkopullatekstiäettäsitäedesjokujaksais LUKEA!!!!!
Huhuhuh!
Mukavasti ovat porukat siitä huolimatta jaksaneet lukea ja kommentoida, onnistuin tavoitteessani odotettua paremmin! Ei ton tekstin lukeminen kaikilta vaadi ehkä yhtä suurta ponnistusta ku sulta:)
Ei todellakaan, miksi kirjoitat kaikki tekstit yhteen putkeen?
Kato nyt voi sitä tekstiä vähän jäsentääkkin!
Tekstin luku on paljon helpompaa näin!
En mä ainakaan jaksa lukee tuommoista "romaania" ei yhtään hegästysväliä hyvä ihminen!
Kirjoittajan "tasokkuus" paljastuu hänen
kirjoitus tyylistään.Ei kiitos siis :)
Hoopotusta!
Meitä sinkkumiehiä kyllä löytyy kuten minäkin olen! Mutta meitä on turhaa tulla syyttelemään, jos juoksu ei mene putkeen, niin kyllä siinä on jo hyvä nähdä sitten omaakin napaansa sitten!
Katsoppa sinne alas!
Oli mielenkiintoista lukea kaikkien asiallisia vastauksia. Mulla sama juttu, ei kaveripiirissä kuin yksi sinkku mun lisäksi. En ole akateemisesti koulutettu, mutta koulutettu kuitenkin:) Ja hyvännäkönenkin, vaikka nämä ulkonäköasiat ovat makuasioita. Mutta asiaan...se mikä mua jäi ärsyttämään muuten 30- vuotiaan miehen järkevistä mielipiteistä oli se, miten muisteli exänsä iskuyrityksiä. Kuulosti, anteeksi vaan, ihan teinipojan kommentilta. Eikö se riitä, että sinä haluat tyttöystäväsi. Vai onko se vaan sinun egosi pönkitystä, että muut kuolasivat exäsi perään. Ymmärrän sen, mutta aika pinnallista minun mielestäni. Mä en halua miestä, joka kyttää huomataanko minut, huh huh..Loukkaavaa...Että näin.
Sä vastasit ilmeisesti minulle? Kerroin niistä iskuyrityksistä siksi että keskustelun aloittaja ymmärtäisi että kauniilla naisilla kyllä riittää valinnan varaa. Eli jos ihminen joka kuvittelee olevansa kaunis mutta ei sitä oikeasti ole, saattaa jäädä ilman näitä iskuyrityksiä. Eli se on aika hyvä ulkonäkötesti. On pinnallista kuvitella ettei ulkonäöllä olisi merkitystä baarien parinmuodostuksessa...
Siis tyttöystäväni laski huvikseen nämä iskuyritykset.
Tuo sun koko viesti oli ihan väärää johtopäätöstä. En ymmärrä miksi otit väärän näkökulman asiaan. Kysehän oli vain siitä että millainen ihminen kuvittelee itsensä olevan. Netissähän kaikki ovat hyvännäköisiä, sinäkin. Oletko sinä sitä oikeasti saattaa olla aivan toinen juttu.
Osasin jo melkein arvata, mitä sieltä suunnasta satelee. Tuohon hyvännäköisyyteen vaan sen verran, että tiedät varmaan sen sanonnan, että kauneus on katsojan silmissä eli melkein kaikkihan meistä itsensä kauniiksi tai hyvännäköiseksi luokittelevat. Se on makuasia ja sen vuoksi mielestäni on hölmöä kehua itseään liikaa. Oma mielipide asia erikseen.. Vedit herneen nenään mielipiteestäni. Ja osoitit oman ylemmyytesi haukkumalla mua...mietippä tota äläkä heti ala haukkumaan.
...enhän mä sua haukkunut missään vaiheessa. En jaksa alkaa rautalangasta vääntämään yksinkertaista asiaa. Kait nämä viestit voi kuvitella sisältävän sitten aivan mitä tahansa jos tarpeeksi negatiivisesta nähökulmasta katsotaan.
Tekstin perusteella kuulostat kyllä ihan tyypilliseltä tavikselta. Et halua komeaa adonista, koska ne on kusipäitä. "Nörtit" ei kelpaa, koska ne on tylsiä. Blaablaablaa.
Tiesitkö muuten, että "tasokkuuden" voi määritellä yhtä monella eri tavalla, kun maailmassa on ihmisiä. Eikä yksikään niistä määrittelyistä ole virheellinen. Koulutus ei ole Suomen kaltaisessa maassa yhtään mitään, käytännössä kuka tahansa voi hankkia korkean koulutuksen. "Kivannäköinen" on myös hiukan suhteellinen termi. Sanoisin, että yleisesti ottaen naisilla on täysin naurettava omakuva. Se, että saa baareissa iskuyrityksiä ei tarkoita, että oikeasti on millään tasolla kaunis. Mikä tärkeintä, ei kukaan jaksa katsella ihmistä viittä sekuntia pidempään, jos luonne on jostain syvältä ja poikittain.
Täytyy myös todeta, että sun käsitys "kunnollisesta" miehestä on jotain sellaista, mitä ei ole olemassa. En yhtään ihmettele, että sulla on kaveripiirissä muitakin naisia, joilla on sama krhm, "ongelma". Laskeudu vaan rohkeasti sieltä pilvilinnasta alas. Et ole oikeasti niin ihmeellinen, mitä kuvittelet olevasi.
En jaksa edes lähteä kitisemään siitä, kuinka ainoastaan säälittävät luuserit ylipäätänsä edes käy baareissa. Mun käsitys luuserista kun on jotain ihan muuta kun sulla. Toisaalta, ei sillä ole väliä mistä sitä kumppania etsit, koska, kuten jo totesin, etsit jotain sellaista, mitä ei ole olemassa.
Tästä aiheesta voisi kirjottaa vaikka romaanin, mutta taidanpa mennä nyt nukkumaan. :P
Taas näitä ns. "vahvoja naisia". Minä en ainakaan tarvitse mitään niskavuoren hetaa itseäni pompottamaan.
Näin aloitit:
"Siis ihan oikeesti, mikä teitä suomalaiset sinkkumiehet oikein vaivaa? Miksei teidän joukostanne löydy yhtään kunnollista tyyppiä?"
Miehet ovat sellaisia kuin ovat. Sinun määritelmälläsi kunnollisesta tyypistä ei ole merkitystä. Lopeta unelmointi ja ala elää.
Olen törmännyt naisissa vastaavaan tilanteeseen. Ei voi mitään, semmosta se elämä nykyään on, voivoi. Itse olen olen naisten mielestä liian tylsä, arkipäiväinen. Olen asiallinen mies, jota kiinnostaa muun elämän ohessa myös seurata politiikkaa ja ajankohtaisohjelmia mutta jos niistä puhuu naisille, niin ne heti ajattelee että plääh mikä tyyppi...ei sitä prinssiä ole olemassa. Nykymaailma mennyt liikaa suorittamisen, vallan ja rahan ihannoimiseen. Ennen naiset oli kunnon vaimoja, jotka leipoi pullaa ja kasvatti lapsia, olivat oikeita vaimoja. Nykyään ei tavallisuus kelpaa, pitäisi olla rahaa,korkeaa koulutusta,ulkonäköä yms. että saisi leuhkia kavaeripiirissä muille ämmille että mullapa on tällaanen mies!oispa sittenkin syntynyt 40-luvulla..
Aika uskomatonta paskaa jaksoit jauhaa. Kirjoituksesi vahvistaa vain entisestään inhoa tuollaisia ylimielisiä muka sivistyneitä kanoja kohtaan. Jos sitä lihasta haluat nai se amiksen autopuolen käynyt, jos älykköä niin sitten se "nörtti". Lihakset ja älykkyys harvemmin löytyvät samasta paketista.
Yhdenyön panoksi voisit korkeintaan kelvata, mutta kumppaniksi en ikinä voisi tuollaisen ajatusmaailman omaavaa ottaa. Toivottavasti et tule edes vahingossakaan lisääntymään. Ei kannata ihmetellä jos et miehille kelpaa, kun tuollaisella asenteella olet liikenteessä.
T: vittuuntunut akateeminen mies
...Just! Naurattaa aivan helvetisti. Miksi sun täytyy tasoittaa ihmiset. Tai ymmärrän kyl aika hyvin mitä tarkoitat. Olin nimittäin itsekin samanlainen ennen elämäni käännekohtaa. Käännekohta oli mulla vakava sairastuminen. Tämän sairauden jälkeen kriteerit naisten suhteen ovat muuttuneet. Ennen hain just tollasta akateemista, urheilullista naista. Tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Sillä katsoin itsekin olevani samanlainen. Enää en tiedä minkälaisen naisen kanssa haluaisin suhteeseen. Ennen sain huomiota aivan tarpeeksi, nykyäänkin riittävästi. Vaíkka ulkonäköni on muuttunut todella paljon. Olinkohan ennen just tota mister tyyppiä? Paha sanoa, kun itseä ei niin hyvin pysty arvioimaan. Herää väkisinkin kysymys: Oletko koskaan kokenut kriisiä? Tarkoitan jotain todella vakavaa. Muutakin kuin jostain suhteesta saanutta pientä pahaa oloa. Kriisit opettaa aivan helvetisti. Kaikki tasot ja muut tämän yhteiskunnan kriteerit menettävät merkityksensä.
Laulussakin sanotaan haaveiden kaatuvan, mulla kävi nimenomaan näin. Maailma meni aivan ylösalaisin. Löysin arvoja joita en tiennyt edes aikaisemmin omaavani. Esim. Terveys. Se tästä omasta tilityksestäni. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitin... Hyvää jatkoa!
Saisko kysyä, että millainen suhde teillä on teidän vanhempiin?
Nyt tuli teksti johon on pakko kommentoida.
Kyllä meitä määritelmällisesti "tasokkaita" sinkkumiehiä on myös kultaisen kolmenkymmenen ympärillä.
Olen itse se kuuluisa komea, akateeminen, kohtalaisen urheilullinen, sivistynyt ja hyvin pärjäävä yksilö. Haluaisin pysyvän suhteen enkä harrasta baareissa ravaamista tai, vielä vähemmän, yhden yön suhteita. Mutta tiedätkö miksi "me" emme törmää?
Vastaus on helppo. Etsin itse puolisoa joka ei ole katkeroitunut, jolla ei ole traumoja aikaisemmista suhteista, jolla ei ole syviä ongelmia jne. En todellakaan hae määrittelemääsi "tasokasta" seuraa. Etsin ihmistä joka on nähnyt maailmaa mutta ei ole näkemästään katkeroitunut. Etsin ihmistä jolla on historia ja hän on sinut sen kanssa.
Haluan puolison jolla on aito ja rehellinen elämänasenne. Tällä hetkellä olen kiinnostunut tupakoivasta ja hieman ylipainoisesta naisesta. Eipä istu teennäiseen laadukas-käsitteeseen mutta voi luoja kuinka fiksu ihminen varustettuna "älykkäällä" katseella.
Mielestäni et tule saamaan "pysyvää" suhdetta. Et ainakaan ennen kuin olet katsonut peiliin ja muuttanut arvojasi syvällisempään suuntaan.
Toivon, kuitenkin, onnea matkallesi.
...Haloo! Mikä vitun jätkä kuvittelet olevasi? Akateeminen koulutus on ihan perseestä. Mihin helvettiin se antaa valmiudet? Hyvään työelämään. Ei juuri mihinkään muuhun. Sitä paitsi toi sun teksti kertoo, kuinka nuija olet. Elämänkokemusta nolla potenssiin nolla. Akateeminén nainen sopii sulle aika hyvin. Ei traumoja, koulumenestystä. Muutenkin elämä mallillaan. En väitä, ettei mulla ole. Mutta traumoilta ei voi välttyä, jos on edes joskus elänyt. Muutenkin kuin kirjojen kautta. Olet täysi luuseri!!!!!!!!
No kukahan tässä on pelle. Tekstistäsi päätellen et ainakaan peruskoulusta ole vielä päässyt!
...Just! Kiva ku perustelit. Mitä helvettiä tarkoitat? Lue toi aikaisempi viesti minkä kirjoitin. Tuskin ymmärrät mitä tarkoitin. Tosin en sitä voi edes vaatia sitä sulta. Peruskoulu on vaiheessa...
En kuvittele mitään. Kerroin täyttäväni keskustelun aloittajan kriteerit, en muuta.
Elämää olen ilmeisestikin nähnyt enemmän kuin sinä.
Traumoja ei tule jos asiat osaa ottaa asioina. Huonot tapahtumat elämässä pitää osata käsitellä oikein eikä lykätä sivuun. Tässä sinulla taitaisi olla oppitunnin paikka.
...Ok! Kaikki näyttää sujuvan kuin vettä vaan? Mikäli vastaus on kyllä, olet kai traumaton ihminen. Epäilen vahvasti. Sen tajuaa vasta vuosien tai kuukausien päästä. Mut kuplassa on helppo elää. Oma on asiasi. Mulle kävi just näin. Entä itselläsi? Ei tartte vastata. Moro!
On kaksi asiaa jotka nostavat karvani pystyyn. Toinen on ylimielisyys ja toinen on tyhmyys.
Sinussa nämä tuntuvat yhdistyvän poikkeuksellisen hyvin.
Omat traumani olen hoitanut ja kokeneena tiedän miten niiden synnyn voi estää. Suosittelen saman sopan läpikäymistä niin saattaisit saada käsitystä asioista.
Elämää olen nähnyt enemmän elämää kuin kaltaisesi spede.
...Aha. Kuka on väittänyt etten ole käynyt läpi omia klikkejä? Ylimielinen ehkä olen. Myönnetään. Tosin mitää syytä ei ole olla ylimielinen. Mutta mitä tyhmyys tarkoittaa? Selvitä se mulle perusteluineen. Ehkä sen jälkeen peilin katsomisen paikka voi olla asiallista. Kumma kun jaksat jauhaa tota elämänkokemusta. Onko se putkitekemistä ja tynnyriajattelua (samaa rataa koko elämä, kunnes viikatemies tulee ja korjaa)? Vai kokeilemista ja oppimista? Vai molempia? Ennemmin kokeilen, opin, kärsin ja juhlin, kuin mietin mikä helvetti mättää ku kaikki tuntuu samalta. Toki putkitemisellä voi saada elämänkokemusta. Mutta kuinka kestää vaikeudet? Ellei ole ollut tarpeeksi vaikeaa... Elämänkokemuksella? Väitän kuitenkin ettet voi jankuttamalla päätellä elämänviivan paksuutta. Spede oli aika setä...
Vastasit viestiini aloittaen
"...Haloo! Mikä vitun jätkä kuvittelet olevasi? "
Tämä on mielestäni idioottimaista. Aloitat keskustelun vittuilulla ja rupeat avautumaan ymmärtämättä viestiä jota kommentoit.
Sanoit vielä
"Kuka on väittänyt etten ole käynyt läpi omia klikkejä"
Jaa, itse siis tiesit mun taustat, vai? Annoin takaisin samalla kauhalla kuin itse aloitit. Tulit itsekin avautumaan tietämättä taustoistani yhtään mitään mutta et kestä sitä omalla kohdalla. Idioottimaista.
Ja mitä elämään tulee niin se on mielestäni kokeilun kautta oppimista eikä ruusilla tanssia.
Olen alle 30v ikään menettänyt perheeni, perinyt velkaa (meni asunto) ja yrittänyt itsemurhaa (liika viina stressi). Älä tule vittuilemaan ihmiselle joka on nähnyt enemmän alle kolmenkymmnen kuin itse tulet eläissäsi näkemään. Eläissäni olen syönyt enemmän paskaa kuin sinä tulet ikinä näkemään.
Joko ymmärrät miksi arvostan ihmistä joka on sinut menneisyytensä takia? Tai miksi en halua pinnallista puolisoa?
Peilin eteen marsmars.
...Kuka käski tilittää? Ton kuvauksen jälkeen huomaan samanlaista paskansyöntiä meiltä molemmilta. Ihmetytti vaan toi tasonmittaus ja elämänkokemus. Must ne ei sovi yhteen. Heitin vähän liikaa bensaa liekkeihin. Sorry. Pärjäile!
pieni huomautus, että täysin traumattomat ihmiset on useinkin niitä, joille ei ole mitään pahempaa sattunut. Kyllä kaikki kovat jutut aina jättää jälkensä. En itse ainakaan haluaisi miestä jolle ei voi kertoa jos on joskus masentunut kun vanhat jutut palaa mieleen. Ne ei mua häiritse (mitä varmaan tarkoitit että näin tulisi olla) mutta en voi/halua niitä salatakaan.
Kaikkea hyvää.
Määritä tarkemmin idiootti.
Määritä tarkemmin nörtti.
Määritä tarkemmin luuseri.
Se on tutkittu juttu, että suomalaisen naisen kriteerit suomalaista miestä kohtaan on ylikorkeat ja epärealistiset.
Joo miehissähän se vika on pakko olla, jos kukaan niistä ei ole sun arvoisesi.
Kyllä minusta sinun kannattaa varata aika psykologille ja käydä tekemässä jonkin näköinen luonneanalyysi.
Pitää sinussa tai arvoissasi olla jotain pahasti pielessä jos mikään ei kelpaa.
Ei nyt saatana, elämästä voi tehdä noin vaikeaa itselleen.
Näin miehenä olen samaa mieltä kanssasi. Ei se ole meidän syy, ettet hyväksy inhimillisiä asioita meissä miehissä. Onneks en ole koskaan törmännyt kaltaisiisi... Oletko kenties omasta mielestäsi niin saatanan täydellinen?
Kauhean agressiivista tekstiä välillä täällä..
Mutta pakko kai minunkin lyödä näin single-naisena korteni läjään. Miehiä on täälläkin tullut ja mennyt. Seuraa olen aina löytänyt lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, kun vain olen halunnut. Mutta suurimmaksi osaksi ne ovat päättyneet suureen pettymykseen ennemmin tai myöhemmin. Todellisiin kaksinaamaisiin törppöihin järkijään on nimittäin tullut törmättyä!
Eikä minulla mielestäni ole ylivoimaisia kriteereitäkään. Ei ole väliä onko hän akateeminen vai ihan tavallinen duunari, kunhan perusjutut toimii ja kolahtaa. En myöskään halua jakaa miestäni kenenkään toisen naisen kanssa. Siihenkin vain on tullut törmättyä liian monta kertaa, ettei yksi nainen riitä. Valitettavasti. Ja baarissa pörrääminen näkyy olevan usein paljon kiinnostavampaa kuin naisensa kanssa ajan viettäminen. En ole mikään tyranni tai extremetyyppi mutta en mikään kotihiirikään. Käyn rokkibaareissa siinä missä mieskin, mutta aina olen silti yhtä naisellinen ja juon hillitysti. Olen niin hellä ja kiltti miehelle josta välitän kuin vain nainen voi olla, ikinä en ole myöskään pihdannut, päinvastoin liian moni mies on pitänyt puutteessa minua! En ole kyyninen kaikesta paskasta huolimatta, mihin miesten kanssa on joutunut törmäämään. Silti jaksan uskoa parisuhteeseen ja siihen, että löydän vielä minua todella arvostavan miehen jossa on myös munaa!
Olen myös todellinen kodinhengetär! Mielestäni jokamiehen unelma!Hyvännäköinen ja sopivan muotoinen.. Vissiin liian kiltti sitten kuitenkin, kun aina vain tuntuu kohdalleni sattuvan kaikki törpöt, itsekeskeiset ilkimykset.
Mutta..eipä näytä miehillekään mikään riittävän eikä hyvän päälle ymmärretä.
Kauhean agressiivista tekstiä välillä täällä..
Mutta pakko kai minunkin lyödä näin single-naisena korteni läjään. Miehiä on täälläkin tullut ja mennyt. Seuraa olen aina löytänyt lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, kun vain olen halunnut. Mutta suurimmaksi osaksi ne ovat päättyneet suureen pettymykseen ennemmin tai myöhemmin. Todellisiin kaksinaamaisiin törppöihin järkijään on nimittäin tullut törmättyä!
Eikä minulla mielestäni ole ylivoimaisia kriteereitäkään. Ei ole väliä onko hän akateeminen vai ihan tavallinen duunari, kunhan perusjutut toimii ja kolahtaa. En myöskään halua jakaa miestäni kenenkään toisen naisen kanssa. Siihenkin vain on tullut törmättyä liian monta kertaa, ettei yksi nainen riitä. Valitettavasti. Ja baarissa pörrääminen näkyy olevan usein paljon kiinnostavampaa kuin naisensa kanssa ajan viettäminen. En ole mikään tyranni tai extremetyyppi mutta en mikään kotihiirikään. Käyn rokkibaareissa siinä missä mieskin, mutta aina olen silti yhtä naisellinen ja juon hillitysti. Olen niin hellä ja kiltti miehelle josta välitän kuin vain nainen voi olla, ikinä en ole myöskään pihdannut, päinvastoin liian moni mies on pitänyt puutteessa minua! En ole kyyninen kaikesta paskasta huolimatta, mihin miesten kanssa on joutunut törmäämään. Silti jaksan uskoa parisuhteeseen ja siihen, että löydän vielä minua todella arvostavan miehen jossa on myös munaa!
Olen myös todellinen kodinhengetär! Mielestäni jokamiehen unelma!Hyvännäköinen ja sopivan muotoinen.. Vissiin liian kiltti sitten kuitenkin, kun aina vain tuntuu kohdalleni sattuvan kaikki törpöt, itsekeskeiset ilkimykset.
Mutta..eipä näytä miehillekään mikään riittävän eikä hyvän päälle ymmärretä.
Voi kun löytäisi tuollaisen naisen!
Mitä Sinä sitten sanot kiltistä, kotona viihtyvästä perusduunarista?
T: Nimim. "Ei baarissa kolmeen kuukauteen"
Epäilemättä olet unelmanainen. Olen kaltaisiisi törmännyt paljonkin viimeaikoina.
Eihän sitä voi kieltää, etteikö se tuntuis hyvälle kun ruokaa tulee pöytään, kämppä on siisti, nainen päästää baariin silloin kun haluaa, sängyssä nainen tekee kaiken miellyttääkseen, jne, jne...
Kaikkia näitä naisia olen ihaillut, arvostanut ihan suunnattomasti, halunnut rakastua. Mutta ei se ole niin helppoa. Asiaa on kovin vaikea selittää yksinkertaisesti, mutta jokin siinä on, että jos nainen on liian hyvä ja helppo, niin kiinnostus katoaa. Tulee vaan fiilis et en mä tällaista ansaitse. Elämä on liian tasaista.
En mä kaipaa mitään sairasta naista, mut kun se edes kerran suuttuis jostain jos käyttäydyn tyhmästi. Kun se perhana sanois edes yhden poikkipuolisen sanan johonkin. Ja tärkein kaikista, niin sen jälkeen kun se nainen suuttuu, niin kaikkein paras olo tulee kun sen saa leppyyn ja näkee sen ensimmäisen hymyn naamalla.
Naisessa pitää olla särmää, mielipiteitä, rohkeutta ja oikeaa asennetta. Ei sen tarvi olla yks jätkistä, vaan naisellisella tavalla sitä.
Vaikeaa selittää, mut ei nainen saa olla liian hyvä. Siinä pitää olla tavoiteltavaa. Ei mua kiinnosta syödä hyvää ruokaa joka ilta kun tulen töistä. Mua kiinnostaa nainen jonka eteen pitää tehdä asioita. Nainen joka pitää voittaa joka päivä. Varsinkin alkuvaiheessa. Nainen pitää saada valloitettua joka päivä. Ei vain yhden kerran.
Kovalla työllä ansaitut asiat vain tuntuvat niin paljon paremmilta kuin ilmaiseksi saadut. Sen on väärin teitä luonnostaan täydellisiä vaimoja kohtaan, mutta niin se menee ainakin täällä
Tekstisi on melkoinen sekamelska naisen logiikkaa, ristiriitaisuuksia ja täysin käsittämättömiä yleistyksiä (joihin, btw, akateemisesti koulutetun ei luulisi sortuvan). Vaatii jo pokkaa niputtaa suomalaiset miehet yksiselitteisesti "nörteiksi, idiooteiksi, luusereiksi ja kusipäiksi". Aina ei ole kuule peilin vika jossei kuva miellytä.
Jokaisen vastaantulevan miehen velvollisuutena ei ole olla sinua miellyttävä unelmaprinssi; miehet ovat persoonina mitä ovat, sinun haluillasi ja vaatimuksillasi ei ole siihen mitään merkitystä. Piste.
Sukupuuttoon kuolette te akateemiset itseään täynnä olevat sinkkunaiset. Meikä akateemisena karpaasina pyöräyttää muutaman mukulan naapurin kassaneidin kanssa ;)
Feministit (ja Koskinen) ajavat lakia, että yksinäisillä naisillakin olisi oikeus hedelmöityshoitoihin. Niinpä kun aikansa nirsoilee, voikin sitten mennä spermapankkiin ja hankkia sitä kautta isättömän lapsen. On myös ehdotettu, että Kela maksaisi viulut. Ehkä tämän jälkeen rima laskee sen verran, että joku sormet ruvella netistä seuraa hakeva mies kelpaa lapselle taloudelliseksi sponsoriksi.
ei naiset kyllä tiedä siinä vaiheessa, minkätasoisen miehen spermalla itsensä hedelmöittää. Purkkien kyljessähän ei taida lukea mitään seuraavista.
Ammatti:
Arvo työelämässä:
Asema yhteiskunnassa:
ÄO:
Jos sattuukin, että kyseessä onkin jonkun köyhän luuserin sperma,
niin lapsestakin tulee 25% - ympäristötekijät todennäköisyydellä sellainen.
Löytyy maailman, mutta se maksaa. Kerran oli dokumentti ja yhteen perheeseen tuli kaks tyttöä ja yks kehitysvammainen poika näiltä superihmisten spermoista. Eli tuurista sekin on kiinni mitä tulee.
Se spermanluovuttaja vasta onkin runkkari.
Tuo oli hyvä huomio :D
Varmaan näin, jos tarkoitetaan suvun "laadukkuuden" säilymistä. Itse tarkoitin sukupuutolla ko. sukuhaaran ja "nirppageenin" sammumista kokonaan sen takia, ettei tule jälkeläisiä.
Onpa ongelmat ja hyvä esimerkki miksi naisia ei saisi pästää vallankahvaa, kun tulisi heti luokkayhteiskunta.
Sinulta puuttuu toivo...
Tuskinpa tuota nyt parisuhdetta perustamma, mutta sanonpahan sanasen tähänkin kun kerta luin sen loppuun saakka...siis koko viestiketjun.
Ymmärsinköhän minä nyt aivan oikein, et etsi kilttiä ja kunnollista isäehdokasta lapsillesi? Monet miehet pitävät itseään kuitenkin kunnollisena isäehdokkaana. Ainakin näin reippaasti parikymppisenä, kun seuraa niitä vakavahenkisiä keskusteluja, mitä saunassa puhutaan, ennen kuin humallutaan. Kyllä siellä saa sen kuvan että lapsia alkaisi siunaantua ennen kolkytvuotis päiviä, mutta tulevaisuus on arvaamaton.
Miksi en siis minä kelpaisi, enpä tiedä. Minua ainakin tuo voimakastahtoinen sana mietityttää, minä olen voimakastahtoinen tärkeissä asioissa, mutta valitettavasti naisestani tulee ehdoton ykkönen siihen listaan edellä ei taida olla kuin annetut lupaukset, ja jos nainen alitajuisesti tiedostaa tämän, hän polttaa minut loppuun, joko tahallaan tai vahingossa. Ja väitetään että naiset huomaavat tuollaisen. Siinä tapauksessa ne voimakastahtoiset naiset ovat julmia.
Siispä taidan kaivata kilttiä tyttöä vierelleni joka pysyy mukana alkukiihdytyksessä :D Mutta siis edellisen mukaan minä kuulun siihen nörttikastiin, vaikka sitä en itse tunnusta. Kiltti voin olla, joustava kyllä, pehmo...ehkäpä. Nörtti? Ei ei ei
Miksihän naiset ovat pahapäisiä? Varsinaisia jästipäitä. Omanarvontuntevia kyllä, sen tason minä ymmärrän ja hyväksyn, mutta sitten se pahapäisyys, En minä jaksa vääntää kättä kaapinpaikasta vääntämisen ilosta. Jos se ei kelpaa niin kuin minä sanon, niin olkoon sitten jossain muualla. Monilla naisilla on outo tarve vääntää kättä ja he haluavat kuitenkin hävitä. Jos minä annan niiden aina voittaa siinä, olen lepsu, vaikka alussa yritinkin sanoa että tehdään näin ja hyvä niin. Miksi ihmeessä sitä pitää tehostaa?
Mutta itse ongelmaan... Te asutte isossa kaupungissa todennäköisesti suuressa sellaisessa. Ja mies, joka tahtoo vakiintua, etsii mieluummin kilttiä ja hellää sekä kompromisseihin pyrkivää tyttöä, jonka kanssa elämä on muutakin kuin nyrkinpöytään lyömistä ja jatkuvaa valtataistelua.
Sellaiset naiset ovat yllättävän kysyttyjä jos vaan osaavat tuoda itsensä esille.
Minua ainakin pelottaisi rakastua kaltaiseesi persoonaan, sinä saattaisit pyytää kuuta taivaalta. Ei siinä mitään mutta minä voisin sen sinulle järjestääkin. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä sitä että jos minä annan vapauden tehdä niin kuin tahdot niin minutkin pitäisi ottaa huomioon tehdessä sitä. Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä. Avioliitossa oletetaan että vaimo asetetaan aina etusijalle, olen tainnut ottaa sen vähän liian kirjaimellisesti.
”Minä toivon niin sisälläin, että löydät onnesi näin. Minä toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin.”
Sen kun joku vielä joku päivä osaisi minulle kertoa, miksi ihmisillä on niin suuri tarve sitoa toinen itseensa, ja näin tukahduttaa sen elämänliekki pikkuhiljaa.
Kun saisi olla vapaa ja silti rakastaa toista, ja huomioida sitä toista, kunnioittaa...
Mutta ei.
Saa tehdä mitä tahtoo, mutta huomioi toista. Eikö nämä ole toisensa pois sulkevia tekijöitä
Minä esimierkiksi olin yhteen aikaan täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Huimia stuntteja ilman suojavarusteita sit törmäsin yhteen tyttöön ja alettiin pyöriä yhdessä, sanomattakin selvää oli että rajoitin sitä touhua. Pukeuduin asiallisesti suojavarusteisiin ja jätin hulluimmat temput tekemättä. Kyllähän se vähän harmitti eikä minua pyydetty lopettamaan sitä mut ajattelin vaan että teho-osasto ei ole suosituin treffipaikka kuitenkaan. TS. otin toisen huomioon ja kunnioitin hänen mielipidettään mutta en enää ollut vapaa ja vastuuton. Teinkö siis mielestäsi väärin?
Saada tehdä mitä tahtoo, toista huomioiden, ei tarkoita, että kannattaa hypätä kukasta kukkaan. Tai tehdä jotain, mikä vahingoittaa itseään.
Mutta jos sinä itse saat valita vapaasti sen, mitä teet, ja valitset niin, ettei enään stuntteja, se on ollut sinun valinnan vapautta.
Entä jos toinen olisi pyytänyt tai vaatinut sinut lopettamaan kaikki kiva stunttailu?????
Siihen ainakin loppuisi minun elämä.
Haluan olla totaalisen vapaa, vaikka päättämään, että nyt riitti vapaus.
:D Entäs kun minä oletin että hän vaatisi kuitenkin minua lopettamaan sen hölmöilyn? Meillä oli jo niin kova keskustelu minun pmoottoripyörästä joten tiesin miten hän suhtautuu siihen moottoripyörällä vedättämiseen. Minut olisi varmasti pakotettu lopettamaan se jos en itse olisi älynnyt lopettaa :D
Elämä on valintoja, ei ihminen jonka täytyy huomioida jotain, ole totaalisen vapaa. Et voi vain nousta koneeseen ja lentää vuodeksi Etelä-amerikkaan tms. Siinä parempikin suhde joutuu koetukselle
mutta, jos haluan vuodeksi jonnekin, siihen on hyvät ja perustellut syyt. En minä voi tyhjön päälle hypätä. Elämää ylipäänsä rajoittaa tietyt säännöt ja lait.
Jokatapauksessa, miksi mies ei voi sanoa, että hän voisi lähteä mukaan, jos sopii??
Koska, tuossa tilanteessa on oletettavaa, että olisin saanut jonkun kivan työkeikan sieltä.
Mutta ei, mies sanoo, ettet sinä sinne voi lähteä, et missään nimessä.
Mutta, jos mies saa vuoden kaikan jonnekin, hän olettaa automaattisesti, naiselta kysymättä, että nainen lähtee mukaan taloutta hoitamaan.
Tää on karrikoidusti, ja kaikki ei tietenkään ole samanlaisia plaaplaaplaap, mutta ajatustapa on monilla tälläinen.
Kuviteltu esimerkki.
N: Minäpä taidan lähteä lenkille.
M: Mitä, siis tähän aikaan???
N: Niin, tuntuu siltä, että olis mukava vähän juosta.
M: No, et varmasti lähde. Ketä sinä olet oikein menossa tapaamaan tähän kellonaikaan???? Onko sinulla joku toinen?
N: Miten niin toinen? Useestihan minä tähän aikaan olen ennenkin lenkillä käynyt. Ennenhän pääsin töistäkin vasta tähän aikaan Eikä kello ole kun 03:00
Miksi mies ei voinut sanoa, vaikka, Kelpääko lenkkiseura???
Saanko arvata, pääkaupunkiseudulla?
Olisitpa sinä tullut joskus vastaani, silloin kun olin vielä vapailla markkinoilla. Räväkkyytesi teki minuun heti vaikutuksen. Inhoan sellaisia naisia, jotka mukisematta alistuvat miehen tahtoon ja roikkuvat kiinni miehessä kuin takiainen.
Mutta nyt on myöhäistä..*huokaus*
Todistat todennäköisesti narsismia, joka on 1990-luvun puolivälistä asti ollut voimakkaasti lisääntyvä luonnetyyppi Suomessa. Ihmiset käyttäytyvät tahallaan niin pirullisesti toisia kohtaan kuin vain kykenevät ainoana ja tärkeimpänä tavoitteena aiheuttaa toiselle mielipahaa. Miten vältät näitä sosiopaatteja? Katso henkilöä pintaa syvemmälle treffejä sopiessa. =)
Joku tuolla ylempänä viittaa nörttien hakemiseen seuraksi. Tämä osoittaa sen, että narsistit ovat samaan aikaan itsekeskeisen harhaisuutensa kanssa myös massaihmisiä, joille toisten hyväksyntä on kaikki kaikessa. Muistan tätä tyyppiä kouluajoiltani ihan reilusti, eikä se tyyppi ole hävinnyt mihinkään, itse asiassa se on suomalaisen kulttuurin yksi vanhimmistä ja yleisimmistä ongelmista.
Joku tuolla ylempänä viittaa nörttien hakemiseen seuraksi. Tämä osoittaa sen, että narsistit ovat samaan aikaan itsekeskeisen harhaisuutensa kanssa myös massaihmisiä, joille toisten hyväksyntä on kaikki kaikessa. Nörtit ovat yleisessä ennakkoluuloisuusmaailmassa massaihmisten vastakohtia, koska he eivät täytä porukoiden jyrkkiä sääntöjä. Muistan tätä tyyppiä kouluajoiltani ihan reilusti, eikä se tyyppi ole hävinnyt mihinkään, itse asiassa se on suomalaisen kulttuurin yksi vanhimmistä ja yleisimmistä ongelmista.
Hei! Tutulta kuulostaa näin 30 vee sinkkunaiselle. Omalta osaltani en edes miestä etsi. Sinkkuus on mukavaa ja niin paljon helpompaa kuin parisuhde.
Kuulen harva se päivä jo vakiintuneiden ystävieni tuskaa parisuhteessaan ja ei voi muuta sanoa kuin ei kiitos!
Kysyisinkin, että miksi pitäisi elää parisuhteessa? Helpompaa on sinkkuna ja kuinka ihanaa kun voi tehdä näin voimakastahtoisena naisena mitä haluaa.
Mielestäni hyvät ystävyys suhteet korvaa onnettoman parisuhteen mennen tullen..
Tsemppiä kaikille!
Tuolla ajatusmallilla vietät koko elämäsi yksin. Kaverit kaikkoavat perhe-elämään pikku hiljaa vuosien vieriessä. Lupsakoita eläkepäiviä tiedossa.
Suosittelen itsekritiikkiä. Itselle uskoteltu voimakastahtoisuus on usein synonyymi huonoille hermoille sekä kompromissi- ja keskustelukyvyttömyydelle. "Jos en saa tahtoani läpi, niin sitten tämä suhde on loppu" tai "Jos maailma ei ole juuri sellainen kuin MINÄ haluan, niin sitten se on paska paikka. Vika ei ole minussa. Minä en muutu, eikä minun tarvitsekaan."
Älä mene ketjun aloittajan kanssa teini-ikäisen ajatusmaailman lankaan ja erehdy pitämään tuollaista voimakastahtoisuutena.
Tsemppiä tulet tarvitsemaan. Sitä sinulle.
rakentavasta kritiikistä.
Olen sitä mieltä, että jokainen saa elää tätä elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. En ala arvostelemaan kenenkään ajatusmallia, mutta haluan mahdollisuuden omiin mielipiteisiini.
Hyvä fiilikseni on kestänyt 9 vuotta, koko sen ajan kun sinkkuna olen ollut ja ystävistäni kukaan ei ole "kaikonnut" perhe-elämään.
Olen onnellisessa asemassa siinä, että ystäväni eivät ole unohtaneet ystävyys suhteitaan vakiintuessaan.
Hyvää jatkoa sinulle!!
Kaikellahan on tietysti poikkeuksensa, ja toivon sinun olevan Se Onnellinen Ikisinkku.
Kirjoitin pitkälti omasta kokemuksestani. Luulin olevani onnellinen itsenäisenä ja vapaana menemään. Jäätyäni vihdoin usean häsläyssuhteen jälkeen hyvän ja onnellisen parisuhteen "loukkuun", huomasin pikkuhiljaa olleeni pahasti väärässä.
Tuolla ajatusmallilla vietät koko elämäsi yksin. Kaverit kaikkoavat perhe-elämään pikku hiljaa vuosien vieriessä. Lupsakoita eläkepäiviä tiedossa.
Todennäköisesti siinä näin tulee käymään. Vähän viitteitä jo nyt on.
no mut jos jokatapauksessa viettää elämänsä yksin, eikä ole löytynyt sopivaa jonka olisi saanut, silloin on parempi, että etsii sen onnensa vaikka siitä, et sinkkuna on kiva elää. Kyllä aikuisen ikään ehtinyt ei välttämättä elättele enää mitään kovin huikeita kuvitelmia mistään täydellisestä rakkaudesta ja perhe-elämästä, tuntee varmasti itsensä ja muut ja tietää miten ne suhteet on onnistunut tai jäänyt onnistumatta.
Kieltämättä joskus huokaa tyytyväisenä, kun kuuntelee perheellisten hankaluuksia ja miettii omaa vapautta. Minulla no silmät avautuneet vasta, kuinka yksinäisiä naiset voi olla perheen keskellä, kun siitä niin vähän ehkä pystyy toteuttaan itseään. Toisaalta puolensa ja puolensa, mutta eikö saisi ja pitäisikin nauttia silloin siitä elämäntilanteesta, mitä itse elää.
Jostain kumman syystä ainakin mun tuttavapiirissä ne voimakastahtoisimmat naiset on pariutuneet ja vähemmän voimakastahtoiset on sinkkuja. Toisaalta en vois kuvitella, että se olis ollut sosiaalisesti edes mahdollista, et nää vähemmän voimakastahtoiset olis pariutuneet ennen voimakastahtoisempia naisia, koska mikään siihen viittaavakaan aiheutti heti melkoisen konfliktin näiden naisten puolelta. Se mikä mulle näyttäytyy justiinamaisuutena ja määräilemisenä, jopa itsekkyytenä ja ilkeytenä, on monen miehen mielestä itsetietoisuutta, itsevarmuutta, laatua ja tasoa. Saa toki ajatella niin, itsepähän elämänkumppaninsa valitsee ja sen kanssa elää. Suurin syy siinä kuitenkin on se, että naiset varmaan miehetkin näyttää sen voimakastahtoisuutensa naisille ja miehille eri tavalla. Tai miehet ja naiset kokee naisen voimakastahtoisuuden eri tavalla.
http://kotisivu.mtv3.fi/asiat/ilmanparia.html
Miten on päässyt käymään niin että suomalaiset naiset ovat maailman parhaita ja miehet huonoimpia.
Sinä olet hieno ja ymmärtäväinen ihminen, ja aivan liian hyvä minulle. Joudut siis olemaan yksin katkeraan loppuun saakka.
Osaisivatpa nämä "akateemiset yli-ihmiset" komentoida yhtä lyhyesti kuin teit. Toivon "alkulähteen" omaavan empiiristä viisautta tajutakseen siinä piilevän syvemmän ironian.
Tämä duunari ei pyöri kapakoissa vaan silloin tälloin kahvilassa. On siellä muutama nainen ollut paniikin vallassa kun ottanut katsekontaktia. Mutta ei ole kyllä puhunut mitään, vain puhuminen tehoaa minuun. Muut keinot kannattaa unohtaa. Niin kuin minä toimin. Mutta ei aina tehoa sekään.
Harvassa on miehet, valitettavasti. Jos asiaa taas lähestyy miehisestä näkökulmasta, niin naiset tuossa iässä ovat varmaankin päättäneet saada sen unelmiensa miehen, tasosta ei tingitä. Odotetaan sitä ihmettä... Fiksut ja tasokkaat miehet taas ovat tuossa iässä jo onnellisesti parisuhteessa ja useinmiten perheellisiä.
Aina voi joku toisen hylkäämä kultakimpale tipahtaa eteen mutta siinä on taas joku lapsi kaipaamassa välillä isänsä huomiota, outoa...
Otan osaa, mutta sinun kohtalosi tuntuu olevan sinkkus, tämä taas suosii myös meitä sitoutuneita, jotka olemme kyllästyneet, omaan täydelliseen kultaan ;-)
Itseään täynnä oleva ihminen ei kiinnosta ketään.
Oli sitten mies tai nainen.
Olen 28 vuotias mies.
En tajua miksi jotkut vaahtoaa siitä hemmetin akateemisuudesta, olisin minäkin opiskellut ja varmasti opintoni loppuun suorittanut menestyksellä jos olisi sattunut kiinnostamaan, mutta tykkään tehdä töitä mieluummin käsilläni.Näkee työn jäljen eikä tarvi homehduttaa persustaan jossain toimistossa.
Ei, en ole katkera siitä etten opiskellut.Pärjään ihan mainiosti tällä hetkellä.En ole ihan rumakaan, enkä mitenkään luotaantyöntävä.
Sama ongelma minulla.
Joku ihme asia minussa vetää puoleensa kaikenlaista huumenarkkia ja pahistelijoita, jotka haluavat näyttää olevansa tosi kovia imemällä sata litraa sidukkaa naamariin baarissa ja kiroilemalla, sikailemalla.
Liekö tämä työttömien kaupunki, vai mikä on, en tiedä.
Toisaalta edustuskelpoisen näköisille naisille ei seurani kelpaa, koska:
1.en ole akateeminen
2.minulla ei ole helvetinmoisia summia rahaa.
3.en ole jääkiekkoilija tms. urheilija.
4.trendireleisiin pukeutuva,muotia seuraava,viimeistä huutoa kännykkämallin omistaja discohilekuorilla.
En yksinkertaisesti näe syytä tunkea suuria määriä rahaa johonkin muotirytkyihin jotta olisin samaan kastiin luettavissa muiden kanssa.
Vaatteeni ovat siistit ja ehjät.
En tosiaan ole Jari Litmanen, mutta kehtaan kyllä kulkea ilman paitaa rannalla, läskiä ei ole lainkaan ja sikspäkki näkyy.En silti ole itseäni täynnä.
Tässä kylässä naisen "saa" mies jolla on rahaa elättää eukkonsa ja osteskella tyynynpäällisiä muotiliikkeistä vingutellen visakorttia.
Paskat, olen mieluummin ilman tai haen muusta maasta.
Kerro minkälainen on Tasokas mies?
Osunko likelle?
Akateeminen,fantsua keskusteluseuraa punaviinin äärellä katkarapusalaattia imien?
Osaa kertoa piin likiarvon, muttei osaa korjata autoa tai vaihtaa renkaita.
Toisaalta rahaa on kyllä laitattaa se muilla.
Iskä omistaa jonkun suuren firman, rahasta ei ole pulaa ja pankkikortteja enemmän kuin sinulla hampaita?
Ajaa mersua tai bemaria?
Osaa ihan itse tankata?
Kravatteja on enempi kuin sinulla kenkiä?
Mene nyt itseesi ja syvälle.
Kaltaistesi (haluan että mies noutaa minulle kuun taivaalta,kultaa sen,tekee minulle siitä sormuksen ja ajetaan sen mersulla saturnukseen romanttisiin satulinnahäihin lasikengät kopsuen) naisten takia realistisessa maailmassa elävät miehet hakevat mieluummin vaikka just thaimaasta naisen joka tyytyy tavalliseen mieheen.
Muistele sitten kiikkustoolissa 69v:nä kissaa silitellessä niitä miehiä jotka eivät olleet tarpeeksi hyviä, tai hae ulkomailta joku suklaasilmä äläkä valita kitisijä.
Olet ilmeisesti itseään täynnä oleva henkilö jonka ihmisarvo perustuu koulutuksen ja akateemisuuden tuomaan illuusioon siitä että henkilö on parempi ihmisenä mitä parempi koulutus tai sosiaalinen status hänellä on!
Minä en henkilökohtaisesti viihtyisi hetkeäkään sinunlaisesi ihmisen seurassa!
:p
Kestää kauan ennen kuin käsität ettei ihmistä/kumppania OTETA. Se kohta muuttaa maailmasi,luulen. Kaiken muun höpötyksen "arvoistasi" voit unohtaa, sillä se oikea on vasta sitten paikalla kun et tahdo mitään etkä vaadi , vaan hyväksyt ja annat itsellesi,,,,,luvan.
..äläkä nariseva kana. Kuka mies jaksaa kiinnostua naisesta joka valittaa ja analysoi kaiken?
Olet siis huomannut ettei tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen käy heittämällä. Hyvä! Olet siis tosiasioiden äärellä, aivan kuin 10 ystävääsikin.
Sinulla on kriteerit ja taso josta et halua tinkiä, hienoa, pidä se mutta älä valita. Kestä yksinolo, älä valita, ole nainen..
nähtiinhän Miljonääri Jussissa totuus suomalaisista naisista. mene ja nai joku turkkilainen pizzanpaistaja.
>>tiedän tasoni ja aion vaatia kumppaniltani samaa>luuseriksi, idiootiksi tai kusipääksi! Kertokaa kanssasisaret ja varsinkin te urokset, missä mättää
Miksei MINULLE löydy? MINÄ olen maailman ihanin! MINÄ tiedän tasoni eikä siihen yllä ketään.
Oletko koskaan ajatellut että ihminen otetaan sellaisenaan, vikoineen. Jos et pysty sitä käsittämään sinua ei ole tehty elämään kenekään kanssa. Vuosikausia sinkkumarkkinoilta erossa ollet ovat pahimmasta päästä mitä itsensä yliarvioimiseen tulee.
Syy, miksi tapaat pelkkiä kusipäitä on yksinkertainen:
- olet kiinnostunut kusipäistä
- olet itse kusipää
Tiesitkö, että seikat joiden mukaan olet "tasokas" (omillaan toimeentuleva, akateeminen, usein myös "urheilullinen") ovatkin suuresta osasta miehiä negatiivisia. Ehkä et olekaan sellainen saalis kuin haluaisit kuvitella?
...tuhlaat aikaasi täällä Suomessa? Ei sinun tarvi mihinkään muslimimaahan lähteä, vaan Länteen my dear...mieluiten englantia puhuvien pariin, varmasti löydät miehen elämääsi. Sen kummempia kommentoimatta, mutta kokemuksesta tiedän ja suosittelen sinua lähtemään maailmalle. Et pety, terveisin: nimimerkki "Kokemusta on ja 24 v onnellista avioliittoa takana..." Tsemppiä sinulle.
Tulosta viestisi paperille. Kuvittele ettei se ole sinun kirjoittamasi. Lue se _ajatuksella_.
Kaltaisiasi Sinkkuelämää-maailmankatsomuksella varustettuja ihmisiä (myös miehiä) piisaa Suomessa nykyisin. Ei kaivata prinssiä, mutta tietyistä "periaatteista" ei luovuta. Vika on tietenkin muiden ihmisten k*sipäisyydessä ja luuseriudessa - teidän "tasoistanne" partneria ei tunnu löytyvän. RUAHHAHHAA!
Mikäli melkein sopiva partneri sitten löytyisikin niin pikkuvikoja riittää korjattavaksi. Kampaus, pukeutuminen tai vaikka perseen koko vaativat kommentointia ja säätöä. Olin puoli vuotta tällaisen perfektionistin kanssa kunnes lopulta tuli mitta täyteen. Onneksi nyt olen löytänyt itseni kaltaisen normaalin ihmisen. Exäni murehtii edelleen sinkkuuttaan ihmetellen mikä on kun ei löydy millään vaatimukset täyttävää kumppania. En ole niin julma, että sanoisin niiden vaatimusten olevan 14-vuotiaan hemmotellun lapsen vaatimuksia ja sen lisäksi jäljelle jää kysymys: miksi ihmeessä hänen vaatimuksiensa tasoinen henkilö seurustelisi ilkeilevän, itserakkaan, tavallisen näköisen ja hankalan ihmisen kanssa?
Suhteellisuuden taju ja realistinen minäkuva on näemmä tietyille ihmisille täysin vieras konsepti. Partneri on statussymboli tai vaatekappale, jonka pitää heijastella omaa "tasoa". Ellei minkäänlaista henkistä kypsymistä tapahdu voin vakuuttaa, että ihmettelet näitä asioita vielä kun neljänkympin merkkipaalu on ohitettu.
Ensimmäiseksi siivoa se suusi, niin ehkäpä alkaa löytyä sitä miesseuraakin. Likaista kielenkäyttöä. Miehiä pitää kohdella miehinä, eikä haukkua kusipäiksi.Tuolla menolla et ainakaan koskaan mitään itsellesi löydä...miehet juoksee karkuun...peläten moista käyttäytymistäsi.
Hello!
Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa ja ajattelin antaa samalla mitalla takaisin. Ole kylmä, ylimielinen kusipää, niin kylläpäs miehet kiinnostuu. Kumma juttu mutta todeksi käytännössä havaittu.
Korkeasti koulutetuilla naisilla näyttää olevan kumma asennevamma. Jos mies ei ole vähintään insinööri, on se "tyhmä luuseri". Se, että joku viittii plärätä ja päntätä jotain kirjaviisautta muutaman vuoden pidempään kuin joku perusammatissa oleva työläinen, ei tee tuosta lukeneemmasta yhtään fiksumpaa, sosiaalisempaa tai älykkäämpää. Taitaa asia olla usein toisin päin. Itse tiedän insinöörejä jotka ovat ihmisinä täysiä talitinttejä. Näissä akateemisissa johtajissa taas on erittäin ikäväluonteisia tyyppejä.
Veikkaisinpa sinulla suurimman ongelman olevan nuo sinkku kaverisi. Eli et tee päätöksiä omaa itseä ajatellen, vaan mitä kaverit ajattelevat jos nyt alankin olla tuon "luuserin" kanssa.
Mihin sitä miestä tarvitset? Rivienvälistä oli luettavissa, että et välttämättä halua lapsia.
Yleensä miehet haluavat naisensa kanssa lapsia ja perustaa perheen. Varsinkin tuolla iällä viimeistään. hhhmm..taisit kyllä olla eronnut vai mihin viittaa "puolitoistavuottasinkkuna".
"et halua kunnollista isäehdokasta lapsille"
Häh. Ravintoloiden luulisi olevan täynnä juuri sinulle sopivia tyyppejä.
Kyllä se vaan niin on, että täydellistä kumppania et tule koskaan löytämään. Jos löytäisitkin niin senkin täydellisyys alkaisi jossain vaiheessa nyppiä.
Laske rimaa tai pysy sinkkuna. aamen
illalla kännissä annetut puhelinnumerot
mister Finland
finninaamainen naapurin tyttö
luuseri
idiootti
kusipää
sinkkupaska
jne.
Tässä oli sitten sitä akateemista sivistystä kerrakseen...
Olipa tosiaan houkuttelevaa tekstiä. Pitää koittaa nopeasti kosia, ennenkuin ehtii hakea Turkista hyvän miehen itselleen ;)
Kyllä nyt minunkin omatuntoni alkoi soimata, kun olen piilotellut itseäni kaikki nämä vuodet sen sijaan että olisin käynyt ilmoittautumassa neiti täydellisyydelle ;-)
Taidanpa heti ottaa ja käydä antautumassa ko. prinsessalle, ettei hänen enää enempää tarvitsisi kärsiä.
*** Koettakaa kestää Prinsessa! Olen tulossa! ***
Mikään ei vituta naisessa niin paljon kuin tuo akateemisuuden korostaminen! Voi vittu. Voit aina ruveta lesboksi, jos ei ukkoa löydy.
Oon niin viksu että ei tulis mieleenkään mennä kapakasta hakemaan vaimua! Varsinkaan mun vaimo (tuleva) ei oo koskaan ollukkaan mikkää pyydys savusesa baarissa. Voihan sitä käyä viihteellä, mutta, monikaan ei hae näin elämän kumppania. -vai?
Ja vielä netistäki.. No, eipä oo mulla siitä kokemuksia, iekä tule.
"Nyt jos kuitenki haluaisin jostaki syystä vähä irrotella, ehkä loiskuttaa rakkauden vesiä, menisin sinne baariin. Jos en sais ketään nuorempaa, voisn pikku huppelissa langeta johonki 30 kuoppaan.. Varsinki, jos se ois vähänki haku päällä. Enkä enää kaipais sitä sen koommin. Empä vois kuvitella itteeni tuommoseen!
No vakavasti ottaen sun kannattas alakaa harrastammaan jotaki taistelulajia.
Eikä mittään kuntonyrkkeilyä, vaan semmosta, misä otetaan matsia toisten kans.
MUTTA, elä mee sinne, jos sulla on vähänkään taka-ajatuksia. Ne lajit vaatii pitkäjänteisyyttä, eikä sinne kannata mennä hakemaan seuraa. Sitä tulee kyllä, sitten kun ei kokoajan oo mankumassa kumppani ehdokasta.
Ni, ja vielä se, että haetko sinä öisistä kapakoista kunnollista miestää/isukkia lapsilles?
Jätä parinhaku paikat muille. Elä oo niin epä toivonen!
Minä ainakin kavahdan: epätoivoinen, kova, vanha, vaativa, ongelmainen.
Toisaalta, haluan: Keskustelu kumppania, älykästä/minua älykkäämpää, hyvää äitiä lapsilleni joka ossaa pittää myös jöötä..
Minä oon aika energinen ja suora, joten haluan itselleni myös sen jonka kans voi joskus vähä ottaa yhteenki. Vieläpä niin että muut sais pelätä ;)
-Ihan sama vaikka ois minkälainen tahansa muuten, mutta jos alentuu/joutuu hakemaan alkoholin avulla kumppania ---> ei kiitos.
Voipi olla, että ei muakaan kukaan nainen huoli vierelleen. Ehkä parempi, pääsevät helpommalla.
Mieluiten ottasin sen naapurin tytön, vaan empä tohi kysästä...
Tuo alakuperäne vois laittaa pöllin tekkoon, nii männöö ylimiäräne enerkia rahjätä tiälä voorumissa, kahottaan ,sinkku,kele. oisko tuosta mihinkkään muuhun ku suun pieksäntään, tuo jos luulloo tietävänsä miehistä kaiken on se varmaan ymmärtäny viärin. harakka mikä harakka.
itket ja valitat kaikesta, kuka nyt sut haluaisi?
>
Omillaan toimeen tuleva...
MITÄ HEMMETTIÄ SINÄ MIEHLELLÄ?
Hyvähän se on jos pärjää itekseen, mutta jos vähän liianki hyvin...
-Entäpä
oletko hyvin YHDESSÄ toimeen tuleva?
en jaksa noita muita viestejä lukea mutta sen vinkin annan että ei niitä "hyviä" miehiä välttämättä sieltä baarista löydy. Oletko ajatellut esim. aloittaa jonkin uuden harrastuksen niissä nimittäin tapaa usein samanhenkistä mukavaa porukkaa ja hyvällä mäihällä onnistaa.
ps. satun tuntemaan mr. Finlandin ja ei sekään itsestään liikoja kuvittele vaan on ihan jalat maassa
Nykynaiset ettii särmällisiä miehiä,niin tunnut sieki ettivän.Mie kuule pikkusen enemmän elämää eläneenä ja koulujaki kolunneena voin sanoa, että olisin todella onnellinen mikäli minun elämääni astuis särmätön mies.
Ja noihin kuvitelmiin,joita miehistä luettelit,näyttää niitä sullakin ittestäsi olevan.Olisit jättänyt akateemisen puolen mainittematta olisit säästynyt naimattomuudelta. Kantsii varmaan alkaa rimanpudotus puuhiin ja unohtaa tittelit ym.ko ettiin miestä ja väliin katsoa peiliin. Kuule, ei suomalainen mies välttämättä eti katseen kestävää korkeasti koulutettua naista, vaan inhimillistä ihmistä. Tärkeintä ko ei olekaan miltä se ihminen näyttää vaan mitä on sydämeltään ja sielultaan.MIETIPPÄ!
kyllähän se niin on että narsismi on paha tauti..turha se on rutista jos asiat on noin.. voi voi..
se on vähän niin kuin syyttäisi lottopalloja siitä kun ei tuu voittoja..
sitten kun löytää sellaisen jossa on sitä jotain niin kohta kuljetaan kulmat auki ja voivotellaan.. minä minä minä minä.. toinen ei..minä minä.. se toinen ei.. minä olen laadukas ja kas.. kas.. hah haa..toivoton luuseri.. onnea matkaan sitä tulet tarvitsemaan hah haa..
Jos olet akateemisen koulutuksen, niin muista kappalejako.
Ei sitä muuten viitsi lukea, kun kun kaikki on yhtä pötköä. Menee uskottavuus sinun akateemisuudestasi, jos et osaa kirjoittaa.
Voi kun on kurjaa.
Niinhän se menee, että kaikki hyvät tyypit on jo varattuja (niin naiset kuin miehetkin).
Eli sä et taida olla hyvä tyyppi.
Elämä on narttu.
Täytyy olla aivan bimbo jos alottaa asiansa kertomisen sanoilla: siis ihan oikeesti,
"akateemisesti koulutettu, kivannäköinen omillani toimeentuleva, mukava, urheilullinen, lapseton nainen"
Samanlaisia tyyppejä nyt vaan sattuu olemaan ainakin helsingin seudulla jo 13 tusinassa. He ovat vain nussimista varten, siinä syy. Sinun ongelmasi on se, että et etsi miestä itsellesi, vaan kaveripiirillesi. Etsit täydellisyyttä, joka miellyttäisi kaikkia. Ei onnistu! Tiputa pikkusen sitä rimaa ja ole tyytyväinen.
Sun viestikin sen jo osoitti, sen kummempia selittelemättä.
Minusta tämän sinkkuneiden asenne on suoraan nykypäivän yritysmailmasta. Eli aina voidaan vaatia lisää ja mikään ei riitä.
Samoin kaikki voidaan kilpailuttaa. En olisi ihmeissäni vaikka tämä neiti kilpailuttaisi tulevan parisuhteensa määräajoin. Tiedä vaikka saisi paremman ja rikkaamman.
Ymmärrän hyvin tuohtumuksesi. Mullakin on huonoja kokemuksia miehistä, ja väkisinkin siinä ajattelee että mikä tässä mättää. Että en mä voi olla niin paha ja paska että just mulle lappaa ne kusipäät. Mut niin siinä vain on käynyt. Mä oon aika epätoivoinen jo. Parhaat miehet on viety ja jäljelle jääneet ovat...juuri niin, ne kusipäät. Pakko sitten olla yksin.
Et ole riittävän hyvä vastaamaan vaativien suomalaisten sinkkumiesten tasoon..;)
Esim. minut tavatessasi peruisit kaikki edelliset puheesi. Tämä on muuten FAKTA eikä mitään provoa...
Todennäköisesti en vaan kiinnostu sinusta, kuten en niin monesta muustakaan tapaamastani sinkkunaisesta!
Unohda se akateeminen erinomaisuutesi ja liiku
ihmisten joukossa omana itsenäsi,niin huomaat
niitä kusipäitä paljon vähemmän.
Olipas mielenkiintoinen valitus! Jo luulin, että valitetaan aiheesta, kunnes törmäsin lauseeseen: "Sitten on tietysti niitä kilttejä, nörttejä, ihan kunnon miehiä, mutta valitettavasti ainakaan minä en pysty kiinnostumaan näistä miehistä, he sopivat kilteille tytöille, jotka etsivät hyvää ja kunnollista isäehdokasta lapsilleen". No voi helevetti sentään...ja taas ollaan tilanteessa, jossa nirsoilija valittaa, kun ei löydä miestä, kun Ihan Kunnon Mies ja jaksa kiinnostaa, vaan haetaan jonkinlaista haavekuvaa. Herää jo unestasi, nainen! Ja toivottavasti et tulekaan koskaan löytämään Miestä, koska miehet ovat liian hyviä sinulle!
Kuule, sulla on vielä paljon empiiristä tutkimista
edessäsi, kun olet vasta 30 vee. Mulla on kokemusta
20 vuotta enemmän ja yhäkin olen yksin, ihmettelen samaa kuin sinä: missä ne sopivat miehet, ne 'oikeat' oikein luuraa? Jos kerran kaikille on joku
toinen ihminen olemassa, niin miksen mäkään ole vieläkään sitä kohdannut???
Mikä ihmeen tarve teillä naisilla on haukkua miehiä, jos ette ole vielä löytäneet sitä "oikeaa" (esim. tv-chateissa sitä näkee päivittäin)? Ei ole kovin fiksua sellainen käytös ja antaa muutenkin sellaisen epätoivoisen ja katkeroituneen kuvan ko. henkilöstä. Kaikki luonteeltaan edes vähänkin siedettävät ihmiset löytää kyllä rakkauden, jos vaan viitsivät lähteä talostaan ulkosalle.
Miehet pysyvät komeina pitkään. Tästä on esimerkkinä elokuvatähdet ja ammattimallit. Partavesimainoksissa käytetään namupoikia, joiden ikä on 35 hujakoilla. Useat naiset pitävät ihanne miehenään leffatähteä, joka on jo 40 vuotias tai yli. (Mel Gibson, Tom Cruise jne)
Entäs naiset?
16-22 vuotias nainen on yleensä kaunis. Hänellä on silkkinen iho, naiselliset kiinteät muodot ja ryhdikkäät rinnat. 35 vuotias nainen ei ole enää mikään kaunistus, jos vain kaunetta arvioidaan.
Iho on huono, rinnat roikkuvat ja selluliittia tuppaa pakkaantumaan suonikohjujen lisäksi.
Johtuuko tästä, että mies-sinkuilla on pitempään vientiä ja säpinää kuin vastaavasti nais-sinkuilla? 35-vuotias Lampenius ei kiinnosta miehiä, kun tarjolla on upeita 20-v Blondeja ravintolat täynnä, jotka jaksavat vielä kikattaa ja bailata ilman otsaryppyjä.
Tokihan 35 sinkkunainen seuraa saa, mutta yleensä pokattu mies on silloin, vahvasti humaltunut, vatsakas ja puolikalju köriläs tai sitten se musta lakupetteri, jolle käy nainen kuin nainen.
Eipä näy ikätyttöjen kainalossa sporttisia nuoria miehiä, kun taas ikäloput entiset NHL-Kiekkoilijat blokkaavat parikymppiset misut milloin haluavat. Eikä tarvitse olla edes NHL-Tähti. Ike Kanerva, Renny Harlin, Vesku Loiri ja monet muut saavat halutessaan aina nuorta naista.
On ihanaa olla mies!
Minäpä olen persaukinen, ei niin kauhean hyvännäköinen yksinhuoltaja. Toisen asteen koulutus ja äkäinen luonne, silti niitä tasokkaita miehiä löytyy vaikka ei niin etsisikään. Taidat olla nirso ja itserakas...tai sitten sikamagneetti!
Oletkos varma ettei syy ole itsessäsi? Ettet vain ole niitä jotka istuvat nokka pystyssä baaritiskillä naama näyttäen lehmän***kalta. Sellaisia ei todellakaan lähesty muut kuin toiset ylimieliset kusipäät!
Täällä on kyllä nyt jo tosi monta mielipidettä.
Helpottiko yhtään? Löysitkö vastauksia?
Kannattaa luovuttaa sovinnolla ja itäprostitutkat ovat ihania kunhan katsoo tämmösen tottuneen puoleisen joka ei kavahda miestä noin yleensä.
Ehkä sinun nyt vaan täytyy huolia luuseri. Onhan 30-vuotias sinkkukin jo jollain tavalla luuseri - oli sitten koulutettu akateemisesti tai ei. Olisit ollut aikaisemmin asialla. Tietäähän sen, että kun etsit vielä itseäsi hieman vanhempaa tapausta, niin meidät parhaat on jo napanneet ne parjaamasi naapurintytöt.
Vain luuseri pitää koulutustaustaa ja sosiaalista asemaa valintakriteerinä. Siksi en ymmärrä, miksi yrität nostaa itseäsi tavisten yläpuolelle, kun et viestistäsi päätellen ole mikään järjen jättiläinen. :)
Kyllä naiset on kummallisia nykyään. Miehen pitää olla jotain ihmeellistä, akateeminen, urheilija, rikas ja lihaksikas sekä just sellanen särmäeetu. En todellakaan tiedä onko sellasia edes olemassa, ja olisiko hänkään sitten se prinssi? Tuskin nämä tasokkaat sinkkuleidit sittenkään olisivat tyytyväisiä. Itse ainakin tunnen yhden leidin joka keksii vikaa miehestä kuin miehestä. Ja ne viat voi olla jo tosi typeriä, mies istuu ryhdittömästi, on väsyneen oloinen, vilkuilee autolla ajaessa ympärilleen ja silleen.....En mä halua mitään hamesankaria tai sohvaperunaa tai kaljanlitkijää ym...täysin raitiskaan ei käy, koska se ei uskalla pitää hauskaa.
Itse olen 40v, läski ja eronnut nainen, mutta olen keskustellut paljon mm. kapakoissa kännissä olevien miesten kanssa, ja kas kummaa, aina sieltä kuulkaa löytyy ihminen jolla on ajatuksia, ihan järkeviäkin, lämpöä ja läheisyyttä hakevia miehiä on paljon. Mutta ehkä heidän on "pakko" yrittää esittää jotain menestyviä ja kokeneita tyyppejä, kun naiset ei just näitä ressukoita kahta kertaa katso. Mun mielestä mitään kriteereitä ei edes tarvi asettaa, eikö kyse ole siitä että etsimme sitä puuttuvaa palikkaa elämässä??? miksi sen pitäisi olla kuin "me itse", akateeminen ja kaikinpuolin yli-ihminen???
Pettymys on taattua kun lähtee noilla ajatuksilla etsimään paria.
Nyt joku siellä irvailee, että läskimuija saa vaan luusereista juttuseuraa. Voin kertoa et olen eronnut akateemisesta kusipäästä ja löytänyt perusmiehen "duunarin" joka juo kaljaa kun janottaa ja halaa kun on halipula sekä osaa puhua tunteistaan ja huomaa muutkin ihmiset. Ymmärtää ja tukee kun tukea tarvitaan ja tärkein kaikista, rakastaa. Mutta se vaatii myös toiselta ihmiseltä ymmärrystä ja suhteen vaalimista. Siinäpä sinkkuleideille oppimista, yrittää ensin ymmärtää mikä on elämässä oikeasti tärkeää ja sen jälkeen tutustukaa miehiin jotka ovat idiootteja, nörttejä, ja mitä niitä muita olikaan. Vasta kun tittelit ja muut roinat riisutaan, päästään ihmisen sisimpään ja siellä se ihan mukava veikko lopulta asustaa.
Ehkä sinun nyt vaan täytyy huolia luuseri. Onhan 30-vuotias sinkkukin jo jollain tavalla luuseri - oli sitten koulutettu akateemisesti tai ei. Olisit ollut aikaisemmin asialla. Tietäähän sen, että kun etsit vielä itseäsi hieman vanhempaa tapausta, niin meidät parhaat on jo napanneet ne parjaamasi naapurintytöt.
Vain luuseri pitää koulutustaustaa ja sosiaalista asemaa valintakriteerinä. Siksi en ymmärrä, miksi yrität nostaa itseäsi tavisten yläpuolelle, kun et viestistäsi päätellen ole mikään järjen jättiläinen. :)
Kyllä kauniille ja mukaville seuraa riittää, ehkä sä oot vaan ruma ja sua ei haluta ku vähä panopatjaksi joskus.
Mutta rumilla miehillä on sama ongelma!
Maailma on kauniiden, muut pysykööt sivussa.
Aivan oikeassa olet!! Teksti on kuin minulta suoraan...Ja usein nämä netti-miehet hehkuttavat alkuun että ovat valmiita vaikka mihin...ihastuvat iloiseen luonteeseeni (enkä ole ihan tyhmäkään enkä katkeroitunut) ja silti... Sit kun pitäis tavata ja ottaa askel *real worldiin* niin hups, luu kurkkuun! ELI HE OVAT LUUSEREITA!!!!!
Siksi olen onnellisempi ja tasapainoisempi yksin kuin väkisin nykyajan luuserin kanssa...sitäpaitsi : Ei miehiä, ei sydänsuruja! Voimia Suomen naisille!!!
Terve vaan, sinähän olet se sama joka tämän koko keskustelun aloitti, eikö vain?
Ja tuo yksi aikaisempi nimimerkki olet myös sinä.
Koska kukaan ei ole tukenut mielipiteellään sinun vastaavaasi, olet itse vastannut itsellesi.
Et taida ihan ääliö ollakaan, mutta kannattaisi olla edes hiukan ovelampi ja muuttaa edes kirjoitustyyliä, yms.
Kaikki paistaa läpi selkeästi kuin päivä.
Verratkaa vaikka tekstejä..
Naurettava henkilö, kertakaikkiaan sääliksi käy.
Heh. Enpä tosiaan ole sama henkilö, usko pois mutta meitä on vielä tosi paljon enemmän kuin kaksi jotka ovat samaa mieltä teistä ihanista miehistä!! Mulla vain on tismalleen samoja kokemuksia kuin hänellä, en tosin ole akateemisesti koulutettu, muuten fiksu (ehkä liian fiksu miehille)..
Että sori vaan tohtori, väärä diagnoosi...
Tämän on pakko olla provo!
Jäi mieleen tuo kuvaus itsestään: akat.koulutettu, hyvännäköinen...
Sama valitus oli täällä puolisen vuotta sitten, vai onko kirjoittaja narsistinen tai huonolla itsetunnolla varustettu? Haluaa, että hän on keskustelun keskipiste....
Sinkut eivät etsi vakituista suhdetta, pitäisi se akateemisen ihmisen ymmärtää mitä termi single tarkoittaa. Eivät kaikki parisuhteen ulkopuolella olevat ole "sinkkuja".Onneksi kuulumme eri ikäpolveen, joten tuskin koskaan tulen onnekseni tapaamaan noin täydellistä ihmistä.
Niin taas yksi "prinsessa" etsii sitä yhtä ja oikeaa adonista.. No onhan kyllä surkee tilanne mut, -nainen elämässä joutuu joskus vaan tekeemään ns.kompromisseja.. Se vaan on silleen et ei se partneri yleensä vaihtamalla paranen vaan lopuks sulla on vaan luu kädes.. Mä olen ton jutun oppinu.. ja näytti jo siltä et luu jää käteen.. mut nyt taitaa taas elämä voittaa.. (seurustellut viim. 4 vuotta ja ens kesänä naimisiin!)
terävä kaveri tuo tohtori von nakki...
pikkunarsisti vastailee netissä itselleen..
kotona se puhuu taskupeililleen.. ei tuu pahasti riitaa..
voiko omahyväisyys olla enää suurempi.. kyllä voi.. hah ahhaaa..
nää pelaa kotonaan afrikantähtee yksinään ja salaa kurkkaavat missähän se tähti piilottelee.. ai tuolla ..siis sinne..hah haa.. minä voitin..minä voitin..hah haa..
Jos ei kerta normaali mies kelpaa niin omapa on ongelmasi. Teitä haluan akateemisen n. 190 cm ja urheilullisen miehen tavoittelevia naisia on pilvin pimein. Useimmat heistä pitävät tätä satasivuista vaatimuslistaa mukanaan koko elämänsä ajan ja kuolevat aviottomana tekemättä lapsia ollenkaan.
Luuletteko että luonnonlait ovat määränneet teille juuri sen tietynlaisen miehen joka täyttää teidän 110 s. mittaisen vaatimuslistan ?
Mitä pahaa siinä on, jos toivoisi miehen olevan pitkä? Itse olen liki 180cm ja kun korkkarit heittää jalkaan, niin 180:n yli pompsahtaa helposti. Tottahan tuo on molemminpuolinen itsetunto- ja tottumiskysymys.
Voisiko olla itsetutkiskelun aika?
Ihmisestä on kolme kuvaa, se mikä itse haluaisi olla, se mikä on todellisuus ja se minkä kuvan annat isestäsi ulospäin. Jos jatkuvasti törmäät vääränlaisiin ihmisiin, niin annatko itsestäsi oikeanlaisen kuvan ulospäin?
Ilmeisesti etsimäsi mies ei viihdy ravintoloissa ja netti treffeillä. Mitä hän harrastaa? voisiko hän käydä esimerkiksi kahvilla jossain siinä lähellä? Ajattele... ja pieni hymy voi muuttaa tilanteen.
EN OIKEIN TIEDÄ MITÄ SINNUNLAISESI VOI VAATIA. LUULETKO TOSIAAN ETTÄ, VOIT SAADA MIEHEN ITSELLESI TUOLLA ASENTEELLA.OLE VAIN TYRKYLLÄ NIIN KAIT YHDEN YÖN MIEHIÄ LÖYDÄT, JOS SITÄKÄÄN.
muuta pois Suomesta.Etsi onnesi Irakista tai vaikka KIINASTA.
-mikä estää?
Luin läpi aloituksesi ja kaikki vastauksesi. Täytyy todeta heti näin alkuun, ettei arvomaailmamme kohtaa, mutta voin silti ymmärtää sinua. Tein muutaman kirjoituksiisi perustuvan arvauksen sinusta.
Olet: Lääkäri. Hivenen takakireä ja roisilla kielenkäytöllä varustettu uranainen. Huolehdit kunnostasi, mutta et siltikään ole täysin tyytyväinen itseesi. Voimakastahtoisuutesi on perua siitä, että olet joutunut kamppailemaan asemasi eteen ja työssä selviytyäksesi. Oletko kuitenkin menettänyt kyvyn olla aidosti pehmeä ja joustaa?
Et houkuttele sopivia miehiä kireytesi/pinnallisuutesi/asenteesi takia. Ja tuolla en tarkoita, etteikö monikin olisi sinusta kiinnostunut. Olethan kuitenkin kaunis ja korea. Pelotat niitä miehiä joita haluaisit oikeasti tavata tai ainakin karkoitat heidät hyvin pian. Kotielämän ei nimittäin tarvitse olla jatkuvaa taistelua.
Olet tasokas. Sitä en epäile. Saatat vain olla tasokas sellaisilla kriteereillä, että ne ovat merkityksellisiä vain pienelle joukolle ihmisiä. Se tekee etsinnästäsi vaikeaa. Tuskastut nopeasti miehiin, jotka hakevat huomiotasi. Siksi saatat olla jopa koppavan oloinen ulospäin. Oikeastaan halusi kohdata se oikea on vain niin vahva. Oletko kuitenkaan varma, että tunnistat hänet niin pian?
Uskon, että voit muuttua. Hymyilet enemmän ja aidommin. Rakastat itseäsi ja lakkaat hakemasta sitä oikeaa. Kohtaat ihmisiä ihmisinä. Elämällä on taipumusta yllättää.
Eivät ne asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin itsestä tuntuu.
Jatkoa...
Itse aikoinani iskin naisia paljon, kunnes löysin sen oikean. Ei se tullut ensimmäisenä vastaan, vaan vuosien päästä. Kaikille ei kaikki kelpaa ja päinvastoin. Tuuriakin tarvitaan ja ihmiset ovat erilaisia. Haukkuminen ja ASENNEONGELMA ei paljon auta, päinvastoin. Pitää tehdä myös paljon työtä, tosin en itse edes etsinyt sitä ns. oikeaa. Nyt minulla on todella kaunis ja mukava nainen ollut jo muutaman vuoden, enkä pois vaihda.
Ymmärrän kyllä hyvin kirjoituksesi ja olen kokenut aikoinani samaa kuin sinä miesten suhteen. On totta että tällaiset komeat, charmikkaat sinkkumiehet ovat aikalailla kuspäitä (luulevat itsestään liikoja) taikka sanoisin että näin on varmasti suurin osa ---->about 70% miehistä??. Itse en ole mikään rikas, en missi(sievä ehkä), ja minulla on lapsi. Vientiä oli ennen suhdettani todella hyvin mutta ei tosiaan tullut vastaan kunnon miestä ja menetin toivoni. Kun kaiken haaveen sitten jäädytin niin tapahtui sitten kauniina jouluaattona että kohtasin tämän elämäni miehen;). Komea, koulutettu, charmikas nuorimies joka osottautui kaikinpuolin kunnolliseksi ja aidoksi ihmiseksi. Tämän kun näkisivät akateemiset hienohelmat niin kateellisia olisivat:D. Nooh mutta kyllä teidänkin akateeminen porukka miehiä jostain saa mutta kannattaisi lähteä liikenteeseen ilman ennakkovarauksia ja pienimmillä vaatimuksilla. Sitäpaitsi uskon nyt siihen että etsivä ei löydä hakemaansa vaan lähde etsimättä liikkeelle niin vastapuoli huomaa sinut paremmin. Siten ollaan aidoimmillaan.
Siis ihan oikeesti, mikä teitä suomalaiset sinkkunaiset oikein vaivaa? Miksei teidän joukostanne löydy yhtään kunnollista tyyppiä? Olen itse 30-vuotias, puolitoista vuotta sinkkuna pyörinyt mies ja aivan kuten varmaan kaikki muutkin sinkut, toki etsin rinnalleni "sitä oikeaa". Viime aikoina tosin ovat viimeisetkin illuusion rippeet onnellisesta parisuhteesta kadonneet. Ravintoloista ei löydy mitään, illalla kännissä annetut puhelinnumerot eivät ikinä ole tuottaneet paria tekstiviestiä enempää, innostus ei koskaan ole molemminpuolista. No entäs nettitreffit sitten...niitäkin olen kokeillut varmasti sen verran, että tiedän mistä puhun! Netin kautta olen tavannut joko totaalisia luusereita, jotka kuitenkin itse kuvittelevat olevansa miss Finland tasoa, mutta tuskinpa saisivat poikaystäväkseen finninaamaista naapurin poikaakaan. Sitten jos naisella sattuu olemaan hieman enemmän ulkonäköä, hän myös muistaa käyttäytyä sen mukaisesti, eli tyyliin, että minähän saan kenet miehen vaan, miksi kunnioittaisin sinua? Sitten on tietysti niitä kilttejä, nörttejä, ihan kunnon naisia, mutta valitettavasti ainakaan minä en pysty kiinnostumaan näistä naisista, he sopivat kilteille pojille, jotka etsivät hyvää ja kunnollista äitiehdokasta lapsilleen. No, nyt moni varmasti jo ihmettelee, että mikä ihme minä itse sitten oikein kuvittelen olevani. En ole koskaan sanonutkaan olevani mikään prinssi, mutta tiedän tasoni ja aion vaatia kumppaniltani samaa. Olen akateemisesti koulutettu, kivannäköinen omillani toimeentuleva, mukava, urheilullinen, lapseton mies. Tiedän, ettei mukava varmastikaan ole ensimmäinen adjektiivi, joka minusta tämän narinan kautta välittyy, mutta tiedättekö hyvät ihmiset miten kypsä olen tähän sinkkupaskaan? Ja kun en suinkaan ole yksin, vaan ystäväpiiriini kuuluu noin kymmenkunta täysin samassa tilanteessa olevaa miestä. Kukaan ei löydä itselleen naista, eikä kukaan varmastikaan vaadi sitä prinsessaa, mutta kaikilla on tietyt kriteerit, joista ei luovuta. En siis ole yksin epätoivoinen. Mutta todellakin epätoivoinen jo myönnän olevani, miten sitä muka voisi säilyttää lapsen uskon naisiin ja parisuhteeseen kun kerta toisensa jälkeen jokaikinen nainen osoittautuu luuseriksi, idiootiksi tai kusipääksi! Kertokaa kanssaveljet ja varsinkin te naaraat, missä mättää, onko vika todella minussa, naisissa, tässä sinkkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa vai missä! Olen totaalisen ymmälläni tämän ongelman kanssa. Olen jo niin kauan pähkäillyt tämän asian kanssa, että varmasti otsassani on leima -epätoivoinen äijä, älä vaan lähesty- Miten ihmiset nykypäivänä kolmenkympin iässä enää löytävät normaalin parisuhteen kun maailma on täynnä paskaa, eikä kukaan enää jaksa uskoa toiseen ihmiseen!
No minä olin 29v. kun kohtasin tämän hurmaavan ikäiseni miehen ihan sattumalta eikä ollut mistään nettitreffien kautta vaan elävästä elämästä. Kohtalo taisi olla kyseessä. Me olemme pari vuotta asuneet kimpassa perheenä ja onnellisesti. Sen verran voin kehua että parempaa naista mieheni ei olisi voinut saada:)vaikka akateeminen koulutus ei olekaan pohjalla ja tavallinen duunari ammatiltani.
En ymmärrä miten joillekin voi parin löytäminen olla niin ylivoimaisen vaikeaa. Itse olen vajaa kolmekymppinen akateeminen ihan tavallinen ja tavallisen näköinen suomalainen mies. Olen jopa hieman ujo ja varautunut tuntemattomien ihmisten kanssa ja silti minulla on aina ollut naisseuraa. Nykyinen vaimoni ja aikaisemmat tyttöystäväni ovat olleet kaikki erittäin fiksuja, kauniita ja akateemisia suomalaisia naisia. En ole koskaan etsimällä etsinyt itselleni seuraa vaan kaikki nämä naiset ovat vain ilmestyneet elämääni.
tarinaan on uskominen, niin koko kansa siitä korkeakouluihin ja yliopistoihin lukemaan.
Johan piisaa erittäin fiksuja?, kauniita? ja ennenkaikkea akateemisia henkilöitä meille itse kullekin.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ainoastaan opistotasoinen
Voi pientä kun ei ne komeat miehet jaksa kiinnostua sinusta..
Raahaa pyllysi salille, katso hieman tarkemmin mitä syöt, treenaa itsesi tiukaksi ja johan ne baarista löydetyt miehetkin jaksavat sinusta hieman pitempään kiinnostua =)
Sinulla ON -kaikkien naistenlehtien mukaan- oikeus olla oma itsesi ja kantaa kilosi! Mutta meillä miehillä on myös oikeus olla kiinnostumatta sinusta.
Ota se mitä saat tai ole ilman, älä valita!!
itse esittämääsi? kysymykseen. Sinkkumiehet ovat kuspäitä! vai, oletko.....
Jos nainen on kolmekymppisenä vielä naimaton, niin hän on joko A) hullu tai B) eronnut. Kertomuksesi mukaan et ole ollut vakavassa liitossa niin epäilisin vahvasti sinun kohdallasi vaihtoehtoa A. Vanhakansa muuten nimittää sinunlaistasi "ikä-sinkkua" vanhaksi piiaksi.
Moi sulle epätoivoinen,
Itse jäin tuossa pari vuotta sitten sinkuksi 6:n vuoden suhteen päätteeksi. En omasta tahdosta, tiet vaan erkani.
Sitten sinuun. Mun mielestäs sun ongelma on juuri tuo lokeroiminen, yleistäminen ja liikoja itsestäs kuvittelu. Jokaista viestiäs en jaksanut lukea, mutta niissä joita luin heijastui kyllä hyvin vahvasti nuo äsken mainitsemani elementit.
Myös minä kuulun johonkin niistä kategorioista joista tunnut ärsyyntyvän(tosin ilmeisesti kaikki kuuluu), olen kuitenkin melkoisen hyvän näköinen, en hirveän rikas, mutta omaan käytöstavat ja rauhallisen luonteen, jossakin määrin olen sivistynyt ja paljon maailmaa nähnyt ja siellä reissannut( 3 vuotta asuen 5:ssä maassa). Pointti tuossa ei ole itsekehuskelu, vaan se, että myös minä tiedän tasoni. Saan naisia, ja kaikenlaisia. Olen tapaillut hyvin paljon erilaisia naisia näiden parin vuoden aikana, kauniita, vähemmän kauniita, fiksuja, vähemmän fiksuja..kaikenlaisia.
En edes varsinaisesti etsi ketään, tosin ei ole mitään sitä vastaankaan että jotain löytyisi, mutta paljon silti ihmisiä tapailen. Haluan antaa ihmisille mahdollisuuden näyttää millaisia ovat. Ja toisaalta haluan kertoa mitä itse olen. Minun omista sitoutumis ongelmista johtuen olen edelleen sinkku, mutta se ei taas liity tähän. Annanpa kuitenkin mahdollisuuden jokaiselle jota kiinnostaa.
Minusta sinun kannattaisi muistaa aina, että jokainen ihminen on mahdollisuuden arvoinen. Se ujo tyyppi siellä ravintolan nurkassa, se machon näköinen hemmo tiskilla, se kaupan kassa, se nörtti..ihan jokainen. Ei sun pitäis tuomita nörttejä sen perusteella, että olet muutaman nähnyt. Jokainen niistäkin on erilainen. Ja se ravintolassa macho tyyppi voi olla oikeasti aika kiva tyyppi sen ulkopuolella.
Sä haluat nähdä ihmiset kategorioissa, et ihmisinä. On varmasti paljon kusipäitä ja muutoin ongelmallisia ihmisiä, mutta jos maailman ihmiset pitää kategorioida 30:een eri lokeroon niin aika tylsä paikka tämä on. Hienous on siinä, että täällä on 6Mrd ihmistä, ja se, että suurin osa niistä on oikeasti jotain muuta kuin sä luulet.
Ens kerralla kun siellä ravintolassa tulee se vähän outo tyyppi sanoon sulle jonkin hyvin kankean repliikin, niin kuuntele mitä muuta sanottavaa sillä on, eläkä heti nakkele niskojas ja kävele pois. Vaikka se olis 1 tyyppi sadasta jota lopulta jaksat kuunnella, niin silti se kannattaa, koska se yks tyyppi tulee vielä. Sulla ei ainakaan ole mitään hävittävää. Ja muista, että ongelma olet sinä, ei ne ihmiset sun ympärillä, ne on syyttömiä siihen, että eivät osaa miellyttää sinua. Vika löytyy aina lopulta peilistä!
Olen itse tajunnut tässäkin keskustelussa mainitun prinsessasyndrooman jo muutama vuosi sitten. Ne, myös minä itse, jotka parikymppisenä halusivat sen kaupungin makeimman kundin, ovat nyt eronneet ja yksin. Sain mitä halusin, mikään tavallinen ei kelvannut, ja kävi niin, että se mikä baarista tuli, myös baariin meni. Sen kovan ja jännän ja komean kanssa arki muuttui helvetiksi, ja eronneena kolmekymppisenä tajusi, että kaikki oikeasti hyvät miehet menivät jo 10v sitten. Tunnen pari onnellisessa avioliitossa edelleen olevaa naista, joilla ei ollut aikoinaan mitään kriteereitä, ei ulkonäön eikä statuksen suhteen, ja he elävät edelleen niiden vain ja ainoastaan mukavien miestensä kanssa.
Muutaman vuoden etsin edelleen sitä samaa, mutta sitten tajusin, että sitä rimaa pitää alkaa laskea, sillä en itsekään ole mikään prinsessa. Tämän ikäiset vapaat miehet ovat alkoholisteja, pettäjiä, outoja tai pysyvästi seikkailijoita, jos sitä särmää haluaa edelleen. Syy eroon on sama kuin itselläni, sen ex-vaimon puolelta...
Sitten alkoi tapahtua, kun ainoaksi kriteeriksi jäi mukavuus ja keskustelutaito (ts. kykenee muodostamaan kokonaisia lauseita ja ajattelee selvästi, edes joskus) . MILLÄÄN muulla ei ole enää väliä. Tällaisen voi löytää eronneesta, jonka eksä on ollut se seikkailevampi osapuoli, muutoin hyvät miehet on viety, ja viedään, jos ei tässä iässä vie sitä nopeasti markkinoilta. Harvat ehtivät.
Vika tosiaan on siis omassa päässä, mutta jos hyvin käy, sen ehtii korjata. Oppia ikä kaikki.
Toivon todella, ettet koskaan löydä ketään rinnallesi, itsekäs paskiainen! Toivottavasti loppuelämäsi on niin yksinäinen kuin vain mahdollista.
kyllä jostain kaivamaan.. Mutta eipä siinä, tiukkaa asiaahan tuo aloitus tuntui olevan..
Samaa voisin kysyä itsekkin, mutta toista päin.. missä on ne sopivan räväkät, mutta kuitenkin söpöt ja kiltit hieman alta 30-vuotiaat naiset? Aika katoavaksi luonnonvaraksi heidät kyllä näkisin.. Yhden tälläisen yksilön olen onnistunut löytämään, mutta varattuhan hänkin sitten lopulta oli..
aiemminkin tämä asia.
"Sinkkumiehet ovat kaikki luuseripaskoja"
Juuri näin, sellaisia he pakkaavat olemaan naisten silmissä ja erityisesti näiden akateemisten naisten. Arvatenkaaneivät ole edes hyviä kokeneita panomiehiä.
Kirjoitin tuonne toisaalle yhden tällaisen luuserin naisasiakarrieerin. Uskon että jos joskus sanotaan 23- 35 vuotiaana ollessani olisin pyrkinyt tutustumaan sinuun ja näihin kertomasi kaltaisiin akateemisiin sinkkunaiskavereihisi niin todennäköisesti lonklta olisit minut kelvottomaksi luuseriksi tulkinnut.
Itsesäsi ja kavereitasi pitäisit ilman muuta sellaisina joista minä olisin kiinnostunut, vaikka ei minun kiinnostukseni olisi lainkaan mikään itsestäänselvyys. Se on näes niin että meille miehille on tärkeä ensinnäkin naisen ulkonäkö( ja ihan mitatkin esim. 182cm pitkälle miehelle sopivan mittainen nainen onjotain 169-177cm) ja se että nainen ei ole ökyilevä(tästä syystä monet akateemiset karrieerinaiset ovat helposti turn-off).
Tässä on se vähän kömpelösti vääntääni naisasiatarinani jonka toisaalle tänään kirjoitin. Muuten tarinassa tämä minun ensimmäinen nuoruudenpimuni joka minuun myöhemmin yhteyttä otti oli tullut opiskelemaan(jotain humanistijuttuja) samaan kaupunkiin jossa tuolloin myös itse olin. Hän oli tuolloin harrastanut runsasta alkoholin käyttöä ja paljon irtosuhteita eri miesten kanssa ja se myös hänen päältään hyvin näkyi.
"En minäkään eläessäni ole tehnyt aloitteita naisiin päin.
Se vaan että nasiet eivät juurikaan ole tehneet minulle aloitteita enää jotain 21 ikävuotta täytettyäni(jotain flirttailuja hymyilemisiä ja silmiin katsomisia en aloitteiksi kyllä osaa tulkita vaikka ne joskus voisivat sellaisia ollakkin). Tästä syystä ja myös siksi että opiskelut ja hyvän työpaikan saantivaikeudet pakottivat elämään pienillä tuloilla(ei voinut paljon missään baareissakaan käydä, ja tanssipaikoille joissa olin tottunut käymään pidin itseäni jo liian vanhana) minulle oudolla Helsingin seudulla aiheuttivat sen että elin käytännössä kokonana ilman naisseuraa 22 vuotiaasta kolmikymppiseksi.
Kolmikymppisenä vielä yksi siedettävän näköinen nainen lyöttäytyi seuraani lähiöbaarissa ja hänen kanssaan pidempään olin viikonloppuisin. Ei ollut kuitenkaan tämä nainen enää sellainen jonka kanssa olisi periaatteessa vaikkapa lapsiakin voinut hankkia, ja ei hän oikein vedonnut minuun seksuaalisestikkaan vaikka muuten mukava tyyppi olikin.
Tuskin kuitenkaan olisin millään yrittämälläkään enää saanut vastaavan tasoisia naisia myöhemmin elämässäni kuin mitä ne pari naista jotka minulla ihan nuorena oli. Toinen näistä naisista ehdotti lapsen hankkimistakin, mutta pidin sitä täysin mahdottomana ajatuksena ollessani 20 vuotias kun kaikki opiskelut ja elämänura olivat vielä tuolloin auki minun kohdallani.Lähdin armeijaan keskisuomeen ja sen jälkeen en tämän naisen kanssa ollut enää missään tekemisissä.
Toisen nuoruuteni naisista(elämäni ensimmäisen johon 17 vuotiaana olin tutustunut) tapasin viimeisen kerran vähän alta 22 vuotiaana kun hän otti yhteyttä vuosien jälkeen ja halusi tulla tapaamaan. Tapaaminen oli kuitenkin hämmentävä kun tämä pimu oli niin paljon muuttunut. En tiedä olisiko hänestä enää ollut naisekseni. Minun puolestani kyllä olisi ollut tuon alkuhämmennyksen jälkeen mutta en tiedä miten se hänen puoleltaan olisi ollut kun en tuon tapaaamisen jälkeen häneen enää yhteyttä ottanut ja ei ottanut hänkään minuun enää.
Kyllä se nyt erityisesti näin vanhenevana lapsettomana ikisinkkuna pistää mietteliääksi, että miksi oikeastaan niin asioita priorisoin parikymppisenä. 25-50 vuotiaana nämä asiat olivatkin minulta enemmän unohduksissa kun keskityin ja satsasin paljon ihan muihin asioihin.
Ei tässä enää niin naisista väliä olisi mutta yksi lapsi pitäisi olla. Mieluummin nimenomaan tytär kun pojat voivat joutua tai ajautua ihan itsestään riippumatta todella karulle ja synkälle elämänuralle jota olisi faijana ikävä seurata. Pojat voivat joutua jo koulussa suoranaisen vihan ja vainon kohteiksi opettajienkin taholta. Sitävastoin tyttäriä ne opettajatkin mielistelevät(varsinkin miesopettajat) ihan riippumata siitä kenen tyttäriä he ovat kunhan vaan eivät ole ihan rumia tai pahasti vialoisia. "
Älä luovu vaatimuksistasi...
... mutta älä myöskään kuvittelekaan että kukaan välttämättä haluaisi täyttää niitä ja olla juuri sinun kanssasi. Etenkään kun olet tuollainen moukka ihmisenä.