Työnarkomaani

Mulla alkaa hieman kärsivällisyys loppumaan mieheeni.
Hän tekee ensin pitkää päivää töissä. Tulee kotiin ja jatkaa töitä, kun on kuulema pakko tehdä joku juttu loppuun.
Kun ne on tehty alkaa oma-aika ja pelataan ilta myöhään asti.
Tätä on arki hänen kanssaan. Viikonloppuna ei muuta tehdä kun ollaan vaan kotona. Tai hän ei mihinkään jaksa lähteä.
Hänen kanssaan ei voi muusta keskustella kun hänen työjutuista. Jos yrittää muusta puhua, niin ei kovin kauan mene kun taas puhe siirtyy työhön.
Lapsia on, mutta minä hoidan työn ohella lapset ja kodin.
En oikein enää tiedä mikä mun rooli on hänen elämässä kun olla vaan kodinhoitaja, jotta hän voi luoda uraansa.
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Miehellesi tms. Työsuuntautuneelle olisi hyödyksi työttömyys. Aito työttömyys ja köyhyys.

Itsellä on ollut perhe, jossa nainen oli jotenkin työ aivopestyt suorittaja. Sen henkinen elämä oli suppea, vain töitä piti ahnehtii, ja kiire oli ja lopulta hulluus tuli.
Meni aivan sekaisin, hajotti perheen ,jne.
Olin itse työtön. Ja Se oli naiselle suuri uhka.
Jopa naisen sukulaiset osallistui perheen purkamiseen.
Perhe purettiin, kun olin työtön!!!
No, ei se mitään, kun naisella on kaikki oikeudet, niin perhe tuhotaan kyllä. Säälittä.
Ja lapset aktiivi vierotetaan työttömät isästä!!

Myöhemmin olen törmännyt paljon näihin eri työuupujiin ja työsairaisiin.
Se on joillekin sairaus. Sukupolvien yli vaikuttava sairaus. Jonkinlaista itsekorostusta, ahneutta, merkityksen etsintää...materiasta..

Äänestä

Mitä töitä sinä teet?
Miehet ovat sellaisia yksinkertaisia, ne ei tiedä sanasta monipuolinen mitään, heillä on työ ja koti missä vaimo on: "äiti, hoitaja, siivooja, huora, kokki ja palvelija" ja kuka antaa joskus pesä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


RiikkaJ kirjoitti:

Mulla alkaa hieman kärsivällisyys loppumaan mieheeni.
Hän tekee ensin pitkää päivää töissä. Tulee kotiin ja jatkaa töitä, kun on kuulema pakko tehdä joku juttu loppuun.
Kun ne on tehty alkaa oma-aika ja pelataan ilta myöhään asti.
Tätä on arki hänen kanssaan. Viikonloppuna ei muuta tehdä kun ollaan vaan kotona. Tai hän ei mihinkään jaksa lähteä.
Hänen kanssaan ei voi muusta keskustella kun hänen työjutuista. Jos yrittää muusta puhua, niin ei kovin kauan mene kun taas puhe siirtyy työhön.
Lapsia on, mutta minä hoidan työn ohella lapset ja kodin.
En oikein enää tiedä mikä mun rooli on hänen elämässä kun olla vaan kodinhoitaja, jotta hän voi luoda uraansa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu