Mitähän minun pitäisi tehdä,vai eikö mitään?
Ex lähti kodistamme kaksi kuukautta sitten toisen naisen kelkkaan. Ero oli minulle kova pala, liian kova. meillä on talo ja kaksi pientä lasta. Urheana kuitenkin sinnittelin avioerohakemuksen,ositukset ja muut. Käyn terapiassa edelleen. Mies käy tapaamassa lapsia pari kertaa viikossa meillä, oma kämppä ei kuulemma sovellu lapsille. Nyt tämä kuvio on alkanut mua ottaa päähän. Kotiin kun mies tulee, niin tulee riitaa joka asiasta. Meillä on yhteishuoltajuus ja mies kokee lasten tapaamiset pakkopullana, ei halua maksaa elareita tms. Mies joka ei ole koskenut juuri saunakaljan verran muuhun viinaan koskaan on alkanut tappeleen kaupungilla kännipäissään ja on lopettanut koulunsa. Hyvin kuitenkin menee ja naisia piisaa rehentelee mulle kun tule tapaamaan lapsia. Olen alkanut miettiä että mitäköhän hänenkin´,aiemmin niin kunnollisen aviomiehen elämästä nyt tulee, onko tämä jotain ohimenevää teinimeininkiä vai mitä?Erosimme koska mies jäi kiinni toisesta naisesta. On kyllä jättänyt tämän naisen ja ottanut uuden itseään 12 vuotta nuoremman pimun. Aikoo vaihtaa naista kuin sukkaa niin kauan kuin mieli tekee. Jotenkin tuntuu niin tuskaiselta katsoa mitä mies elämälleen tekee...kannatteeko mun ehdottaa terapiaa vai mitä tässä vois tehdä vai tarviiko mun tehdä mitään?Lapsia ajatellen ei ole kiva kun isi on huonovointinen ja kännissä, eikä ollenkaan iloinen oma itsensä kuin ennenvanhaan.
Ex lähti kodistamme kaksi kuukautta sitten toisen naisen kelkkaan. Ero oli minulle kova pala, liian kova. meillä on talo ja kaksi pientä lasta. Urheana kuitenkin sinnittelin avioerohakemuksen,ositukset ja muut. Käyn terapiassa edelleen. Mies käy tapaamassa lapsia pari kertaa viikossa meillä, oma kämppä ei kuulemma sovellu lapsille. Nyt tämä kuvio on alkanut mua ottaa päähän. Kotiin kun mies tulee, niin tulee riitaa joka asiasta. Meillä on yhteishuoltajuus ja mies kokee lasten tapaamiset pakkopullana, ei halua maksaa elareita tms. Mies joka ei ole koskenut juuri saunakaljan verran muuhun viinaan koskaan on alkanut tappeleen kaupungilla kännipäissään ja on lopettanut koulunsa. Hyvin kuitenkin menee ja naisia piisaa rehentelee mulle kun tule tapaamaan lapsia. Olen alkanut miettiä että mitäköhän hänenkin´,aiemmin niin kunnollisen aviomiehen elämästä nyt tulee, onko tämä jotain ohimenevää teinimeininkiä vai mitä?Erosimme koska mies jäi kiinni toisesta naisesta. On kyllä jättänyt tämän naisen ja ottanut uuden itseään 12 vuotta nuoremman pimun. Aikoo vaihtaa naista kuin sukkaa niin kauan kuin mieli tekee. Jotenkin tuntuu niin tuskaiselta katsoa mitä mies elämälleen tekee...kannatteeko mun ehdottaa terapiaa vai mitä tässä vois tehdä vai tarviiko mun tehdä mitään?Lapsia ajatellen ei ole kiva kun isi on huonovointinen ja kännissä, eikä ollenkaan iloinen oma itsensä kuin ennenvanhaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toisen taakkaa on oman lisäksi juuri nyt turha ottaa kannettavaksi!
Hoidat itsesi kuntoon ja rakennat elämän osa kerrallaan uudestaan. Miehesi tarvitsee käydä omat kasvukivut läpi, älä huolehdi niistä.
Sinun sijassa rauhoittaisin lasten kodin niin, että siellä ei riidellä. Ja jos lasten isä haluaa lapsia tavata, niin on sitten löydyttävä muu paikka tapaamisille.
Muista: "Koti on paikka, missä kolhut paikataan", eikä päin vastoin.
olevani huolissani ex-stä ja kysyn miksi?Itse hän halusi toisen luokse ja oma perhe sai jäädä,miksi minä olisin huolissaan,on hänellä jo uusi huolehtija.Olen yksin taistellut itseni jaloilleen,saamatta mitään tukea ex-ltä,eli sen pituinen se.
Jotenkin aina vaan on tuntunut että turha ero, mutta mies ei halua jatkaa, joten itse on jatkettava lasten kanssa. Aina on parempia päiviä (varsinkin kun on töissä),vapaapäivät on pahimpia kun on kotona.
Molemmille vastaajille!
Nyt kuonoa ylös ja kohti kevät tuulia! Kokeilkaa vaikka etsiä ihan uusia ystäviä, vaikka meili mielessä.. Etsikää vaikka nk. kohtalotovereita. Auttakaa toinen toisianne =). Kyllä siivet ja elämä kantaa, kun itse uskaltaa ensimmäisen hypyn tehdä!
Kaikkea hyvää molemmille!
Älä todella ota vastuuta aikuisesta ihmisestä. Hänen on aivan itse se tehtävä, jos nyt rupeat antamaan turvaa ja tukea, hän voi jatkaa vaikka kuinka kauan, kun tietää että jostain saa apua.
Yritä lopettaa riitely kotona, tiedän että se on vaikeaa, todella, tekee mieli edes hieman piikitellä. Kun kertoo typyköistään, voisitko vain sanoa, että kiva kun sulla on hyvä olla ja jatkaa vaikka lasten nuhasta seuraavassa lauseessa. Hän on päässyt päämääräänsä, kun on saanut sinutkin huonolle tuulelle, purkaa omaa pahaa oloaan. Jos on ruvennut läträämään viinan kanssa, on jokaisen katsottava oma pohjansa, et voi siinä auttaa.
Voisitko lähteä ulos, kun hän tulee lapsia katsomaan?
Aina kun on tullut lapsia katsoon niin olen lähtenyt ulos, jotenkin tääkin alkoi vaan v...tuttaa että mun pitää omasta kämpästä lähteä pois että herra saa istua valmiiseen huusholliin kun omaansa ei viitsi vaivautua laittamaan lapsille sopivaksi. Mimmonen yhteishuoltajuus se tämmönen on?
Samaa sanon minäkin kuin muutkin. Toinen tapaamispaikka lapsille, äläkä ota ex-miehesi taakkoja kannettavaksesi. Koita suhtautua neutraalisti miehen kommentteihin toisista naisista, äläkä lähde riitoihin mukaan. Hän on aikuinen ihminen, kantakoon itse vastuunsa omista teoistaan. Jos viinasta uhkaa tulla todellinen ongelma lapsien kannalta (tulee esimerkiksi jatkuvasti päissään lapsia tapaamaan), silloin asia pitää ottaa puheeksi. Lapsilla on varmasti paha olo muutenkin, kännisen isän ei tarvitse eikä saa tehdä asiaa enää vaikeammaksi. Läträtköön viinalla jos haluaa, mutta ei lasten nähden.
Jatka terapiaa, ja pyri ottamanaan etäisyyttä ex-mieheesi. Kaksi kuukautta erosta on lyhyt aika, eikä ole ihme jos te molemmat voitte pahoin.
Että saadaan tapaamispaikka vaihdettua?Lastenvalvojalla tehtiin kuukausi sitten kirjallinen sopimus että tapaamispaikka olisi minun kotona (lapset 1.8 v ja 3 v.)sen takia kun lapset ovat pieniä?Mihin heitä nyt sitten pitäisi rettuuttaa?
Kyllä kai se sinun kotisi on paras paikka miehen tavata lapsia. Ei ainakaan lasten tarvitse tavata edes vahingossa niitä alati vaihtuvia naisia, mutta laita miehelle ehdoksi että kun lapsia tulee tapaamaan on oltava selvinpäin. Silloin varmaankaan ei retostele toisilla naisilla ja muutenkin on enemmän järki tallella. Jos mies ei selvinpäin pysty tulemaan niin käy juttelemassa lastenvalvojan kanssa.
No ei taida kaverilla mennäkään niin hyvin kuin antaa olettaa, mutta älä siitä välitä itse on valintansa tehnyt! Varmaan tuntuu keljulle tula ns. kotiinsa lapsia tapaamaan ja kaikki vanhat hyvät asiat palaa mieleen. Nyt kun olet sinnitelyt tuohonkin saakka niin jatka omaa elämääsi äläkä tee yhtään mitään asian suhteen..
täältä saman läpi käyneenä, LOPETA!! se hyysääminen, sillä ET OLE SEN TYYPIN ÄITI! tarkoituksella kirjoitin isoilla kirjaimilla, että huomaisit ajatuksen. Mulla kesti liian kauan huomata tuo. Onneksi se ajatus sentään tuli mun päähän. Toinen juttu, lakkaa säälimästä, se on sen oma elämä pilattavana, onneks lähti ennenkuin pilasi sun ja lasten elämän kokonaan.
Tästä palstasta saan kiitos vain paljon voimia kun on kanssasiskoja joille saa purkaa (vaikka on terapeuttikin mulla).
Kylläpä täällä taas naiskuoro hymisee kuinka mies saa pärjätä omillaan ja nainen saa nauttia vapaudesta ilman velvollisuutta huolehtia miehestä. Annas olla jos olis ollu toisinpäin, mies kysyisi samaa ex-naisestaan. Silloin nämä samat naiset hymisisivät kuinka kunnon miehen velvollisuus on tottakai huolehtia tämän naisen voinnista, siitä huolimatta että tämä on ex ja tehnyt ilkeästi. Tai siis ei ilkeästi, vaan modernin naisen rohkean ratkaisun.
Ja kohta tämä naislauma hyökkää kimppuuni ja puolustautuu kaivamalla tekstistäni pilkkuvirheitä ym. oleellista.
Jos joku mies olisi kertonut, että äiti on heittäytynyt juopoksi, tapaa kännissä lapsiaan, tappelee nakkikioskilla, on jättänyt työnsä, jakaa jokaiselle ja aikoo vielä jatkaa samaan malliin, niin kyllä tämä akkakerho olisi antanut isälle aivan samat ohjeet. Piste.