Anopeilla on seuraavan polven perheet usein eräänlaisia projekteja, joissa yritämme parhaan taitomme mukaan korvata ja kompensoida itse kärsimiämme vääryyksiä ja itse tekemiämme virheitä Ei ehtinyt olla tarpeeksi lastensa kanssa, nyt olisi aikaa lapsenlapsille, ja mikäpä siinä, jos asiasta sovitaan. Projekti vaan tahtoo laajeta toisen perheen asioiden kaikinpuoliseen arvosteluun ja paranteluun. Eihän sitä kukaan miniä tai tytär siedä, vaikka anopin tarkoitus olisi kuinka hyvä! Kyllä se vain on niin että joka polven on tehtävä omat virheensä eikä anoppikaan saa laiminlyöntejään tekemättömiksi keskittymällä tyttären/vävyn asioiden paranteluun! Sitten on erikseen nämä tosi ilkeät ihmiset kuten anoppi maanantai-illan TV-sarjassa Tahdon asia, jotka oikein nauttivat ilkeyksistään. Jotain kompensoimista kai sekin on. Anoppi omalle laitumelle, ja aikuiset ihmiset laittaa rajat hänelle, vaikka äiti onkin!
Projekti
noppi
2492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun anoppini on elänyt niin hienosti että hänellä ei ilmeisesti ole mitään kaduttavaa. Hän on varmaan ehtinyt olla lastensa kannssa tarpeeksi ja on muutenkin tehnyt kaiken niinkuin pitääkin.
Tämän kaiken päättelin siitä että hän ei ole ikinä vaivautunut edes kysymään mitä lapsillemme kuuluu. Ensimmäisen synnyttyä hän ilmoitti meille että hänelle sitten riittää yksi lapsenlapsi eli mieheni sisaren lapsi. Sanansa hän onkin pitänyt.
Olisi kuitenkin ollut joskus kiva kun olisi vaikka soittanut ja kysynyt miten lapset voivat.
Omasta mielestään hän on aina oikeassa ja hirveän viisas. Muille ihmisille ja meidän perheelle hän naureskelee pilkallisesti. Annapas olla jos joku sanoo hänestä jotain tai hänen tekemisistään muuten kuin kehumalla niin jo anoppi älähtää.
Hänen tarvitsee olla aina paras ja fiksuin kaikista.
Pienin lapsistamme oli 5 vuotias kun hän kysyi minulta että kuka hänen mummonsa on!!!!!!!
tuollainen mummo.
Älä siis välitä. Vaikka lehdet huokuvat illuusiota siitä, miten isovanhemmat viettävät lastenlastensa kanssa aikaa ja kuinka tärkeätä se mummon (tai papan) läheisyys lapselle onkaan, on muistettava, ettei todellisuus ole aina niin ihanteellista.
Olen itse pitänyt lapseni erossa mummostaan, koska nähdäkseni hänen seuransa olisi enemmänkin haitallista kuin hyödyllistä. Ratkaisu ei ollut helppo ja kaikenmaailman mummo-myytit kummittelivat mielessä alkuaikoina. Toisaalta vielä enemmän kummitteli oikea mummo mielessä niiden muutamien vierailujen jälkeen, kun oli oltu sitten oikein ilkeitä ja inhottavia. Siinä sitten lapsille aina kyläreissujen jälkeen sai selitellä perheen sanastoon kuulumattomia sanoja ja diagnooseja, joita mummo pienistä lapsista kiukuspäissään heitteli.
Jos joku näissä geimeissä häviää, niin se on se mummo. Ja sen me kaikki äidit tiedämme.
Muistathan, että joku toinen aikuinen voi hyvin olla lapsellesi se perheen ulkopuolinen läheinen. Onko sinulla sisaruksia tai sukulaisia, joiden luokse on mukava mennä?
Pyydä heitä varamummoksi.
Meillä toimii hyvin varamummosysteemi. Vaikka mummo ei olekaan sukua, lapset tuntevat hänet hyvin ja pitävät hänestä paljon. Sitten on vielä äidin eno, joka on ilmiselvästi menettänyt sydämensä lapsillemme ja lapset hänelle. Kyse on lopultakin vain siitä ajasta, minkä toisten ihmisten kanssa viettää, ei siitä lähisukulaisuussuhteesta. Hyvää jatkoa teille.