Puna-armeijan käsittämätön heikkous vuonna 1941

Jos meinaat kuvaa ensimmäisessä linkissä niin ei. Kysymyksessä on pahasti kontrastin pilaama kuva tsekkiläisistä P-35 vaunuista.

.....kaatui 25 000 sotilasta joten ei vastassa ollut ihan käsittämättömän heikko armeija.....

Tuo siis pelkästään vuonna -41, josta avauksessa on puhe.

.....Sakut saivatkin liki 3 miljoonaa sotavankia .....

Ranskassa saivat 2 miljoonaa 6 viikossa ja enemmänkin olisivat saaneet mutta kun Ranskan armeija ei ollut sen isompi, ei ollut mistä vangita.

****Puna-armeija sattui olemaan hyökkäysryhmityksessä kun nahina alkoi. Kyse oli siitä kumpi ehtii ensin. ****

Tuo nyt on jälkikäteen keksittyä äärioikeiston soopaa, jota tuntuu riittävän. Ei ollut ainakaan hyökkäysryhmistyksessä, hyvä jos oli missään ryhmitksessä, niin sekaisin P-armeijassa asiat olivat.

Miten Stalin olisi kuvitellut Saksan valtaavansa ja niin pienillä joukoilla mitä rajalla oli, vain muutama kymmenen divisioonaa. Stalinhan melkein menetti järkensä kun kuuli Saksan hyökänneen eli ei todellakaan kuvitellut Puna-armeijan kykenevän Saksaa valtaamaan.

BT-sarjan panssarivaunut luottivat yksinomaan nopeuteen ja niiden panssarointi oli heikko. Joissain tapauksissa ei riittänyt edes suojaamaan .50 cal luodeilta. Jossain Mantšurian aroilla tämä nopeuteen turvautuminen toimi, mutta ei esimerkiksi Raatteen tiellä tai puolustustaisteluissa paremmin koordinoituja saksalaisia vastaan. Kuvaavasti suomalaisilla oli sotasaaliina yli kunnostettavissa 50 BT-tankkia, mutta 5 Christie-osaston tankin lisäksi eivät halunneet käyttää näitä. Kammottava kyhäelmä BT-42 keksittiin sen takia, että saataisiin jotain hyödyllistä käyttöä noille BT-7 rungoille. Toimi se jotenkin bunkkereita vastaan Syvärin yli hyökätessä, mutta ei panssareita vastaan Viipuria puolustaessa, vaikka oli yritetty valmistaa uusia hienoja ontelokranaatteja. T-26 oli suomalaisille mieluisampi kevyt tankki.

Panssarivaunujen suhteen Neuvostoliiton ongelma kesällä -41 oli, että enemmistö oli vielä vanhoja kevyitä panssarivaunuja, joita oli 30-luvun doktriinin mukaan valmistettu isot määrät. Sotkat ja Klimit eivät olleet vielä vakiintunutta kalustoa. Vaunuja verrattaessa pitää myös muistaa, että saksalaiset eivät tuossa vaiheessa lähtökohtaisesti laittaneet panssarivaunuja panssarivaunuja vastaan, vaan pyrkivät tuhoamaan ne PST-tykeillä tai ilmahyökkäyksillä.

Todellisuudessa T-26 tankissa oli vielä ohuempi panssari Kun BT-vaunussa. Edellisessä oli paksuin panssari 15 mm. Ja jälkimmäisessä uudessa mallissa 22 mm. BT-vaunu oli myös nopeampi.

Saksalaisilla oli Pzkw IV ja Pzkw III vaunuja yhteensä n. 1100 kesäkuussa 1941 itärintamalla. Pzkw IV oli lyhyt 75mm. Tykki jonka lävistysteho oli huonompi kuin 50 mm. Tykin.
Venäjällä oli n. 1600 T-34 ja KV tankkia länsirajalla samaan aikaan. BT-vaunuja oli 5200.

Verrattuna BT-m vaunua ja Pzkw III kesäkuussa 1941, ei edellistä voi pitää vanhentuneena.

Suomalaisten viritelmät BT-vaunusta olivat järjettömiä. Olisi kannattanut tehdä telatykki tai ilmatorjuntavaunu.

Kyllä, BT-7 oli kaikin puolin parempi kuin T-26, mutta silti suomalaiset käyttivät enemmän jälkimmäistä. Miksi? Ehkä osittain siksi että se muistutti paljon suomalaisten Vickers-tankkia, mutta luulen että suurempi syy on se, että se rasitti logistiikkaa vähemmän. Paljon pienempi moottori, joka söi vähemmän bensiiniä, yksinkertaisempi koneisto, joka vaati vähemmän huoltoa. Suomalaisten näkökulmasta ne olivat yhtä huonoja ja siinä tapauksessa on parempi käyttää sitä, jota on halvempi käyttää. Olen samaa mieltä suomalaisten BT-viritelmistä, mutta se että näitä viritelmiä yleensä tehtailtiin kertoo jotain. Jälkiviisautena olisi ehkä ollut kaikkein parasta kaivaa nämä tankit maahan VT-linjan pesäkkeiksi.

Suomalaisesimerkillä yritän havainnollistaa sitä asiaa että vaikka BT-tankki oli tekniikan ihme, sen kehityksessä panostettiin vääriin ominaisuuksiin. Panzer III ei ehkä ollut niin hieno, mutta siinä onnistuttiin panostamaan ominaisuuksiin, jotka olivat oikeasti hyödyllisiä. Tietenkin T-34 kehitettiin BT-sarjan pohjalta (BT-SV, A-20, A-32, A-34), joten ei sekään ollut täysi sotateknologian umpikuja.

totta-väliin kirjoitti:

Todellisuudessa T-26 tankissa oli vielä ohuempi panssari Kun BT-vaunussa. Edellisessä oli paksuin panssari 15 mm. Ja jälkimmäisessä uudessa mallissa 22 mm. BT-vaunu oli myös nopeampi.

Saksalaisilla oli Pzkw IV ja Pzkw III vaunuja yhteensä n. 1100 kesäkuussa 1941 itärintamalla. Pzkw IV oli lyhyt 75mm. Tykki jonka lävistysteho oli huonompi kuin 50 mm. Tykin.
Venäjällä oli n. 1600 T-34 ja KV tankkia länsirajalla samaan aikaan. BT-vaunuja oli 5200.

Verrattuna BT-m vaunua ja Pzkw III kesäkuussa 1941, ei edellistä voi pitää vanhentuneena.

Suomalaisten viritelmät BT-vaunusta olivat järjettömiä. Olisi kannattanut tehdä telatykki tai ilmatorjuntavaunu.

"Suomalaisten viritelmät BT-vaunusta olivat järjettömiä. Olisi kannattanut tehdä telatykki tai ilmatorjuntavaunu. "

Tai sitten vaikka torniton vetovaunu 75mm pst-tykeille, jotka olivat raskasliikkeisinä todella haavoittuvia etulinjan nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Miesvoimin niitä ei saatu liikuteltua, eikä vetämiseen käytetyt kuorma-autot ja hevoset kestäneet lainkaan osumia.

Jos verrataan II-Maailmansodan panssareita, siis niitä joissa oli telaketjut ( joo, BT-vaunuista sai ne pois nopeaa ajoa varten), luulen että BT-vaunussa oli paras teho/paino suhde. Jopa 32hp/tonni. Ei edes jenkkien Hellcat pystynyt samaan ( 18,8hp/tonni). Kuitenkin Hellcatin väitetään pystyneen jopa yli 80 km/h nopeutuun päällystetyllä tiellä ja BT-vaunun vain 53 km/h nopeuteen? Siis telaketjut päällä.
Outo juttu.

suhteellista kirjoitti:

BT-sarjan panssarivaunut luottivat yksinomaan nopeuteen ja niiden panssarointi oli heikko. Joissain tapauksissa ei riittänyt edes suojaamaan .50 cal luodeilta. Jossain Mantšurian aroilla tämä nopeuteen turvautuminen toimi, mutta ei esimerkiksi Raatteen tiellä tai puolustustaisteluissa paremmin koordinoituja saksalaisia vastaan. Kuvaavasti suomalaisilla oli sotasaaliina yli kunnostettavissa 50 BT-tankkia, mutta 5 Christie-osaston tankin lisäksi eivät halunneet käyttää näitä. Kammottava kyhäelmä BT-42 keksittiin sen takia, että saataisiin jotain hyödyllistä käyttöä noille BT-7 rungoille. Toimi se jotenkin bunkkereita vastaan Syvärin yli hyökätessä, mutta ei panssareita vastaan Viipuria puolustaessa, vaikka oli yritetty valmistaa uusia hienoja ontelokranaatteja. T-26 oli suomalaisille mieluisampi kevyt tankki.

Panssarivaunujen suhteen Neuvostoliiton ongelma kesällä -41 oli, että enemmistö oli vielä vanhoja kevyitä panssarivaunuja, joita oli 30-luvun doktriinin mukaan valmistettu isot määrät. Sotkat ja Klimit eivät olleet vielä vakiintunutta kalustoa. Vaunuja verrattaessa pitää myös muistaa, että saksalaiset eivät tuossa vaiheessa lähtökohtaisesti laittaneet panssarivaunuja panssarivaunuja vastaan, vaan pyrkivät tuhoamaan ne PST-tykeillä tai ilmahyökkäyksillä.

<<mutta ei esimerkiksi Raatteen tiellä <<

Oletko nähnyt yhdessäkään kuvassa Suomussalmella tai Raatteessa venäläisten BT-7 -vaunuja?

Minä en ole, eli siis vain T-26 mallisia kylläkin.

pst-tykille-juhta kirjoitti:

"Suomalaisten viritelmät BT-vaunusta olivat järjettömiä. Olisi kannattanut tehdä telatykki tai ilmatorjuntavaunu. "

Tai sitten vaikka torniton vetovaunu 75mm pst-tykeille, jotka olivat raskasliikkeisinä todella haavoittuvia etulinjan nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Miesvoimin niitä ei saatu liikuteltua, eikä vetämiseen käytetyt kuorma-autot ja hevoset kestäneet lainkaan osumia.

Ilmeisesti tuo olisi saattanut olla BT-43:n yksi käyttötarkoitus joukkojen kuljetuksen ohella. Ei kuitenkaan edennyt prototyyppiä pitemmälle.

MitäMissäkin:
"Oletko nähnyt yhdessäkään kuvassa Suomussalmella tai Raatteessa venäläisten BT-7 -vaunuja?

Minä en ole, eli siis vain T-26 mallisia kylläkin. "
Joo, no ehkä heitin satunnaisen kommentin asiaan pahemmin perehtymättä. Lemetin moteissa Laatokan Karjalassa noita kuitenkin näkyy olleen, joten pointti säilyy.

suhteellista kirjoitti:

Ilmeisesti tuo olisi saattanut olla BT-43:n yksi käyttötarkoitus joukkojen kuljetuksen ohella. Ei kuitenkaan edennyt prototyyppiä pitemmälle.

MitäMissäkin:
"Oletko nähnyt yhdessäkään kuvassa Suomussalmella tai Raatteessa venäläisten BT-7 -vaunuja?

Minä en ole, eli siis vain T-26 mallisia kylläkin. "
Joo, no ehkä heitin satunnaisen kommentin asiaan pahemmin perehtymättä. Lemetin moteissa Laatokan Karjalassa noita kuitenkin näkyy olleen, joten pointti säilyy.

Björkmanin kirjassa (lukenut yli 10 vuotta sitten, en muista, enkä jaksa kirjaa mennä etsimään), BT:t olivat aika suuressa osassa kun Itä-Karjalaa vallattiin. Näin ainakin muistelisin. Vaunuja taisi olla jonkin verran käytössäkin. Ja onhan se parempi tukemassa jv-miehiä, kuin toinen jv-mies.
Jostakin muistelen lukeneeni että talvisodassa ryssä olisi lahjoittanut köyhälle Suomelle reilu 200 vaunua, pääasiassa T26 ja BT X ( 2, 3, 5, 7?). Kai siis osa otettiin käyttöön ja loput varaosiksi. Joukkueellinen T-28 taidettiin saada myös. Eikös raskas joukkue taistellut jo jatkosodan alussa, eli eivät olleet mitään Saksasta ostettuja? Onko jollakin muistissa/tiedossa nuo saalismäärät, vai muistanko ihan päin honkia?

Taisi olla niin, että noista Laatokan Karjalan moteista ei onnistuttu keräämään yhtään noista nopeista tankeista talteen. Jatkosodassa saatiin saaliiksi yhteensä jotain about 50 BT-2, 5 ja 7-tankkia. Kolme BT-5sta ja kaksi BT-7kaa saatiin hyökkäysvaiheen alkupuolella ehjänä ja näistä muodostettiin Christie-Osasto Raskaan Panssarijoukkueen yhteyteen, siis kaksi T-28aa ja viisi BT-tankkia. Kiinnostavana yksityiskohtana jokaisen BT-vaunun kyydissä kulki myös ryhmä jalkaväkeä.

Christie-osasto operoi Tuuloksenjoen ja Syvärin välissä elo-syyskuussa 1941. Yksi BT-7 tuhoutui miehistöineen PST-tykin iskusta. Loput myöhemmin juuttuivat maastoon ja kärsivät monista teknisistä vioista. Kun yhden vian korjasi, jokin toinen osa meni rikki. Syyskuun puolivälissä ne todettiin niin puhkikuluneiksi, että ne piti lähettää keskusvarikolle perusteellista remonttia varten ja Christie-osasto lopetettiin. Ehkä modaamattomia BT-tankkeja vielä käytettiin yksittäisinä siellä täällä, mutta ei ilmeisesti enää siinä vaiheessa kun Panssaripataljoona laajennettiin Panssariprikaatiksi varhain vuonna 1942.

Tässä jonkun kooste filmeistä, joissa näkyy kaikkia kolmea tyyppiä. T-28 näyttää hienolta propagandafilmeissä.
https://www.youtube.com/watch?v=NqKrRz-DUIE

Mistä ne BT-42 aihiot olisi muualta saatu kuin Suomussalmelta.

Kun Valmet teki 75 mm piiskaa, miksi piti laittaa siirtomaa-aikainen antiikkihaupitsi.

MitäMissäkin kirjoitti:

<<mutta ei esimerkiksi Raatteen tiellä <<

Oletko nähnyt yhdessäkään kuvassa Suomussalmella tai Raatteessa venäläisten BT-7 -vaunuja?

Minä en ole, eli siis vain T-26 mallisia kylläkin.

Keskisarjan kirja, Raaka tie Raatteeseen

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683&p=25209&hilit=dieselmoottori#p25209

Keskisarjalla on tuo armeijan huoltopuoli kovin keskeinen teema Suomussalmen taisteluita kuvatessaan, mutta minusta hän ei näytä perehtyneen siihen asiaan ainakaan liian perusteellisesti.

Silmääni suorastaan hyppäsi aivan käsittämätön väite ja siis virhe NL:n käyttämästä dieselmoottorisesta kuorma-autokalustosta (ja varmaankin myös panssarikalustosta) Suomussalmella! Ja toki varmaan muillakin Talvisodan rintamilla. Olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, oliko NL:n joukoilla käytössään Suomussalmella ainoataakaan dieselmoottorikäyttöistä ajoneuvoa Talvisodan aikana. Tai oliko NL:n kuorma-autoista muutenkaan yhtää mallia dieselmoottorisia muillakaan Suomen vastaisilla rintamilla tuohon aikaan.

T-28 panssareissa oli jo dieselmoottori, mutta olikohan niitä käytössä Suomussalmella. En ainakaan suoraan muista mistään lukeneeni mainitaa niiden esiintymisestä siellä. Kannaksella kylläkin esiintyi raskaitakin panssareita eli T-28 "Postijunia" ja eräitä monitornisia ns. koepanssareita, näin siis mm. Summassa.

Sivulla 162 hän kertoo kuinka "Kuljetusvaikeudet pahenivat kilometri kilometriltä. Autot hajoilivat huoltovirheisiin. Dieselmoottorit olivat sinänsä kelvollista tekoa, mutta liikkuvat osat eivät kestäneet kylmälaajenemista. Kampiakselit jumittuivat ja akut hyytyivät."

Tuonaikaisten henkilöautojen ja kuorma-autojen käytöstä pitää muistaa eräs juttu pakkaskäynistykseen liittyen. Kovilla pakkasilla moottoreihin laitettiin kiehuva (jäähdytys-) vesi syyläriin, jotta moottori hiukan lämpenisi ja notkistuisi käynnistystä varten. Jäähdytys(lämmitys)vesi voitiin vaihtaa useamman kerran halutun moottorilämpötilan saamiseksi. Silloin oli käytössä mineraaliöljyt ja ne oli tosi jäykkiä jo heti pakkasen puolelle lämpötiloissa mentäessä. Kuorma-automiehille ja muillekin konemiehille tuollainen vedenkeitto olikin se aamuyön 1. toimi kun alettiin käynnistellä autoja pakkasella päivän ajoihin. Toinen vaihtoehto oli käyttää moottoreita muutaman tunnin välein, mutta se taas vei akut tyhjiksi. Kylmä akku kun ei juurikaan ota latausta vastaan ja -20 asteessa akun kapasiteetti on jo muutenkin puoliksi kohmeessa ja tasavirtalaturien latausvirratkin oli aika vaatimattomia. Puolen tunnin lämmityskäyttö siis kulutti lähinnä polttoainetta ja akkuja.

Olen jostain lukenut kuinka NL:lla ei ollut kalustossaan pakkasnesteitä laisinkaan ja niinpä nesteet aina laskettiin käytön päätteeksi pois ettei moottorit halkea nesteiden jäätyessä. Pakkasnesteiden käyttö olisi ollut ehkä muutenkin hankalaa näiden päivittäisten lämmitysjuttujen takia. Suomalaiset toimi varmaankin samalla tavoin. Kuorma-autokuskina toiminut isäni ainakin kertoi juuri tästä yöllisestä lämmityskäyttöriesasta ja nesteiden kanssa läträämisestä. Lämmityskäytöllä pidettiin lähinnä vain muutama auto ns. "hetilähtövalmiina".

Nyt pitää vielä muistaa sellainekin seikka, että vaikka suomalaiset saivat huomattavat määrät erilaisia moottoriajoneuvoja sotasaaliiksi, niin lähes kaikista niistä oli moottori jäätynyt pilalle, koska useimmat ajoneuvot saatiin haltuun ns. liikkeestä ja ne jäätyivät tienvarsille. Ei ollut kuskit laskemassa vesiä pois...

1941-1945 sodan aikanakin kaikki amerikkalainen ja englantilainen henkilöauto- ja kuorma-autokalusto oli käytännössä kokonaan bensiinikäyttöistä. Samoin panssarit. Vasta sodan lopulla tuli joihinkin amerikkalaisiin panssareihin dieselmoottorit. Saksan kaikki panssarit kulki bensiinillä ja vain osa raskaammista kuorma-autoista oli dieselmoottorisia. NL:n raskaammat panssarit taas käyttivät jo tuohon aikaan dieselmoottoreita ja autot lähinnä bensiiniä.
Tämä mainita on mukana siksi, että NL:n autokalusto Talvisodan aikaan oli käytännössä kaikki lisensseillä valmistettua, eli alun perin suunnittelultaan amerikkalaista alkuperää.

Myöhemmin, eli sodassa Saksan kanssa, se oli Lend-Lease avun myötä käytännössäkin enimmäkseen amerikkalaista alkuperää, sillä kuorma-autoja laivattiin NL:oon valtavat määrät.

Niistä moottoreista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/T-26

Gasoline T-26

http://en.wikipedia.org/wiki/T-26

Kaikki kirjoittamani pitää paikkansa. En ole missään kirjassa törmännyt mainintoihin tai kuviin NL:n raskaista panssareista Suomussalmella tai Raatteessa. Vaunut oli pääasiassa T-26 -malleja variantteineen ja BT-malleja.

Tuossa luettelossa on mainitsemanin vaunutyypit ja voit siellä olevista linkeistä katsella moottoreiden tekniset tiedot.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vanhoista_panssarivaunuista

"1941-1945 sodan aikanakin kaikki amerikkalainen ja englantilainen henkilöauto- ja kuorma-autokalusto oli käytännössä kokonaan bensiinikäyttöistä. Samoin panssarit."

Tuo ei varsinaisesti pidä paikkaansa ja asian suhteen oli huomattavaa varianssia. Briteillä esim. jv-panssareista, kuten Matildoista ja Valentineista, merkittävä osa oli dieselkäyttöisiä ja myös Yhdysvalloista aseapuna saaduissa vaunuissa merkittävä osa oli dieselkäyttöisin Stuarteja tai Shermaneja.

"Vasta sodan lopulla tuli joihinkin amerikkalaisiin panssareihin dieselmoottorit."

Oikeastaan taipumus sodan edetessä Yhdysvaltojen armeijassa oli yhä enemmän bensiinikoneisiin standardisoiminen. Suurimman erottavan tekijän olivat muodostaneet pst-vaunut, joista dieselkäyttöinen M10 oli valtamallina.

JatketaanVielä kirjoitti:

Keskisarjan kirja, Raaka tie Raatteeseen

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683&p=25209&hilit=dieselmoottori#p25209

Keskisarjalla on tuo armeijan huoltopuoli kovin keskeinen teema Suomussalmen taisteluita kuvatessaan, mutta minusta hän ei näytä perehtyneen siihen asiaan ainakaan liian perusteellisesti.

Silmääni suorastaan hyppäsi aivan käsittämätön väite ja siis virhe NL:n käyttämästä dieselmoottorisesta kuorma-autokalustosta (ja varmaankin myös panssarikalustosta) Suomussalmella! Ja toki varmaan muillakin Talvisodan rintamilla. Olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, oliko NL:n joukoilla käytössään Suomussalmella ainoataakaan dieselmoottorikäyttöistä ajoneuvoa Talvisodan aikana. Tai oliko NL:n kuorma-autoista muutenkaan yhtää mallia dieselmoottorisia muillakaan Suomen vastaisilla rintamilla tuohon aikaan.

T-28 panssareissa oli jo dieselmoottori, mutta olikohan niitä käytössä Suomussalmella. En ainakaan suoraan muista mistään lukeneeni mainitaa niiden esiintymisestä siellä. Kannaksella kylläkin esiintyi raskaitakin panssareita eli T-28 "Postijunia" ja eräitä monitornisia ns. koepanssareita, näin siis mm. Summassa.

Sivulla 162 hän kertoo kuinka "Kuljetusvaikeudet pahenivat kilometri kilometriltä. Autot hajoilivat huoltovirheisiin. Dieselmoottorit olivat sinänsä kelvollista tekoa, mutta liikkuvat osat eivät kestäneet kylmälaajenemista. Kampiakselit jumittuivat ja akut hyytyivät."

Tuonaikaisten henkilöautojen ja kuorma-autojen käytöstä pitää muistaa eräs juttu pakkaskäynistykseen liittyen. Kovilla pakkasilla moottoreihin laitettiin kiehuva (jäähdytys-) vesi syyläriin, jotta moottori hiukan lämpenisi ja notkistuisi käynnistystä varten. Jäähdytys(lämmitys)vesi voitiin vaihtaa useamman kerran halutun moottorilämpötilan saamiseksi. Silloin oli käytössä mineraaliöljyt ja ne oli tosi jäykkiä jo heti pakkasen puolelle lämpötiloissa mentäessä. Kuorma-automiehille ja muillekin konemiehille tuollainen vedenkeitto olikin se aamuyön 1. toimi kun alettiin käynnistellä autoja pakkasella päivän ajoihin. Toinen vaihtoehto oli käyttää moottoreita muutaman tunnin välein, mutta se taas vei akut tyhjiksi. Kylmä akku kun ei juurikaan ota latausta vastaan ja -20 asteessa akun kapasiteetti on jo muutenkin puoliksi kohmeessa ja tasavirtalaturien latausvirratkin oli aika vaatimattomia. Puolen tunnin lämmityskäyttö siis kulutti lähinnä polttoainetta ja akkuja.

Olen jostain lukenut kuinka NL:lla ei ollut kalustossaan pakkasnesteitä laisinkaan ja niinpä nesteet aina laskettiin käytön päätteeksi pois ettei moottorit halkea nesteiden jäätyessä. Pakkasnesteiden käyttö olisi ollut ehkä muutenkin hankalaa näiden päivittäisten lämmitysjuttujen takia. Suomalaiset toimi varmaankin samalla tavoin. Kuorma-autokuskina toiminut isäni ainakin kertoi juuri tästä yöllisestä lämmityskäyttöriesasta ja nesteiden kanssa läträämisestä. Lämmityskäytöllä pidettiin lähinnä vain muutama auto ns. "hetilähtövalmiina".

Nyt pitää vielä muistaa sellainekin seikka, että vaikka suomalaiset saivat huomattavat määrät erilaisia moottoriajoneuvoja sotasaaliiksi, niin lähes kaikista niistä oli moottori jäätynyt pilalle, koska useimmat ajoneuvot saatiin haltuun ns. liikkeestä ja ne jäätyivät tienvarsille. Ei ollut kuskit laskemassa vesiä pois...

1941-1945 sodan aikanakin kaikki amerikkalainen ja englantilainen henkilöauto- ja kuorma-autokalusto oli käytännössä kokonaan bensiinikäyttöistä. Samoin panssarit. Vasta sodan lopulla tuli joihinkin amerikkalaisiin panssareihin dieselmoottorit. Saksan kaikki panssarit kulki bensiinillä ja vain osa raskaammista kuorma-autoista oli dieselmoottorisia. NL:n raskaammat panssarit taas käyttivät jo tuohon aikaan dieselmoottoreita ja autot lähinnä bensiiniä.
Tämä mainita on mukana siksi, että NL:n autokalusto Talvisodan aikaan oli käytännössä kaikki lisensseillä valmistettua, eli alun perin suunnittelultaan amerikkalaista alkuperää.

Myöhemmin, eli sodassa Saksan kanssa, se oli Lend-Lease avun myötä käytännössäkin enimmäkseen amerikkalaista alkuperää, sillä kuorma-autoja laivattiin NL:oon valtavat määrät.

Niistä moottoreista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/T-26

Gasoline T-26

http://en.wikipedia.org/wiki/T-26

Kaikki kirjoittamani pitää paikkansa. En ole missään kirjassa törmännyt mainintoihin tai kuviin NL:n raskaista panssareista Suomussalmella tai Raatteessa. Vaunut oli pääasiassa T-26 -malleja variantteineen ja BT-malleja.

Tuossa luettelossa on mainitsemanin vaunutyypit ja voit siellä olevista linkeistä katsella moottoreiden tekniset tiedot.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vanhoista_panssarivaunuista

"Dieselmoottorit olivat sinänsä kelvollista tekoa, mutta liikkuvat osat eivät kestäneet kylmälaajenemista. "

Olen kuullut että metallit laajenevat lämmössä....vai tarkoittiko Keskisarja nesteitä?

JatketaanVielä kirjoitti:

Keskisarjan kirja, Raaka tie Raatteeseen

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683&p=25209&hilit=dieselmoottori#p25209

Keskisarjalla on tuo armeijan huoltopuoli kovin keskeinen teema Suomussalmen taisteluita kuvatessaan, mutta minusta hän ei näytä perehtyneen siihen asiaan ainakaan liian perusteellisesti.

Silmääni suorastaan hyppäsi aivan käsittämätön väite ja siis virhe NL:n käyttämästä dieselmoottorisesta kuorma-autokalustosta (ja varmaankin myös panssarikalustosta) Suomussalmella! Ja toki varmaan muillakin Talvisodan rintamilla. Olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, oliko NL:n joukoilla käytössään Suomussalmella ainoataakaan dieselmoottorikäyttöistä ajoneuvoa Talvisodan aikana. Tai oliko NL:n kuorma-autoista muutenkaan yhtää mallia dieselmoottorisia muillakaan Suomen vastaisilla rintamilla tuohon aikaan.

T-28 panssareissa oli jo dieselmoottori, mutta olikohan niitä käytössä Suomussalmella. En ainakaan suoraan muista mistään lukeneeni mainitaa niiden esiintymisestä siellä. Kannaksella kylläkin esiintyi raskaitakin panssareita eli T-28 "Postijunia" ja eräitä monitornisia ns. koepanssareita, näin siis mm. Summassa.

Sivulla 162 hän kertoo kuinka "Kuljetusvaikeudet pahenivat kilometri kilometriltä. Autot hajoilivat huoltovirheisiin. Dieselmoottorit olivat sinänsä kelvollista tekoa, mutta liikkuvat osat eivät kestäneet kylmälaajenemista. Kampiakselit jumittuivat ja akut hyytyivät."

Tuonaikaisten henkilöautojen ja kuorma-autojen käytöstä pitää muistaa eräs juttu pakkaskäynistykseen liittyen. Kovilla pakkasilla moottoreihin laitettiin kiehuva (jäähdytys-) vesi syyläriin, jotta moottori hiukan lämpenisi ja notkistuisi käynnistystä varten. Jäähdytys(lämmitys)vesi voitiin vaihtaa useamman kerran halutun moottorilämpötilan saamiseksi. Silloin oli käytössä mineraaliöljyt ja ne oli tosi jäykkiä jo heti pakkasen puolelle lämpötiloissa mentäessä. Kuorma-automiehille ja muillekin konemiehille tuollainen vedenkeitto olikin se aamuyön 1. toimi kun alettiin käynnistellä autoja pakkasella päivän ajoihin. Toinen vaihtoehto oli käyttää moottoreita muutaman tunnin välein, mutta se taas vei akut tyhjiksi. Kylmä akku kun ei juurikaan ota latausta vastaan ja -20 asteessa akun kapasiteetti on jo muutenkin puoliksi kohmeessa ja tasavirtalaturien latausvirratkin oli aika vaatimattomia. Puolen tunnin lämmityskäyttö siis kulutti lähinnä polttoainetta ja akkuja.

Olen jostain lukenut kuinka NL:lla ei ollut kalustossaan pakkasnesteitä laisinkaan ja niinpä nesteet aina laskettiin käytön päätteeksi pois ettei moottorit halkea nesteiden jäätyessä. Pakkasnesteiden käyttö olisi ollut ehkä muutenkin hankalaa näiden päivittäisten lämmitysjuttujen takia. Suomalaiset toimi varmaankin samalla tavoin. Kuorma-autokuskina toiminut isäni ainakin kertoi juuri tästä yöllisestä lämmityskäyttöriesasta ja nesteiden kanssa läträämisestä. Lämmityskäytöllä pidettiin lähinnä vain muutama auto ns. "hetilähtövalmiina".

Nyt pitää vielä muistaa sellainekin seikka, että vaikka suomalaiset saivat huomattavat määrät erilaisia moottoriajoneuvoja sotasaaliiksi, niin lähes kaikista niistä oli moottori jäätynyt pilalle, koska useimmat ajoneuvot saatiin haltuun ns. liikkeestä ja ne jäätyivät tienvarsille. Ei ollut kuskit laskemassa vesiä pois...

1941-1945 sodan aikanakin kaikki amerikkalainen ja englantilainen henkilöauto- ja kuorma-autokalusto oli käytännössä kokonaan bensiinikäyttöistä. Samoin panssarit. Vasta sodan lopulla tuli joihinkin amerikkalaisiin panssareihin dieselmoottorit. Saksan kaikki panssarit kulki bensiinillä ja vain osa raskaammista kuorma-autoista oli dieselmoottorisia. NL:n raskaammat panssarit taas käyttivät jo tuohon aikaan dieselmoottoreita ja autot lähinnä bensiiniä.
Tämä mainita on mukana siksi, että NL:n autokalusto Talvisodan aikaan oli käytännössä kaikki lisensseillä valmistettua, eli alun perin suunnittelultaan amerikkalaista alkuperää.

Myöhemmin, eli sodassa Saksan kanssa, se oli Lend-Lease avun myötä käytännössäkin enimmäkseen amerikkalaista alkuperää, sillä kuorma-autoja laivattiin NL:oon valtavat määrät.

Niistä moottoreista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/T-26

Gasoline T-26

http://en.wikipedia.org/wiki/T-26

Kaikki kirjoittamani pitää paikkansa. En ole missään kirjassa törmännyt mainintoihin tai kuviin NL:n raskaista panssareista Suomussalmella tai Raatteessa. Vaunut oli pääasiassa T-26 -malleja variantteineen ja BT-malleja.

Tuossa luettelossa on mainitsemanin vaunutyypit ja voit siellä olevista linkeistä katsella moottoreiden tekniset tiedot.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vanhoista_panssarivaunuista

"T-28 panssareissa oli jo dieselmoottori"
T-28 panssarissa oli Mikulin M-17 V12 moottori, mikä oli alunperin lentokonemoottori, eli bensiinikäyttöinen lisenssivalmisteinen kopio BMW VI V-12 moottorista.
Sama moottori oli käytössä myös BT-7 ja T-35 panssarivaunuissa.