Eräs sukulaiseni kuuli II-mailmansodan jälkeen Lontoossa vuonna -45 juutalaisperheen luona asuessaan radiosta Wagnerin Tannhëuser-oopperan pyhiinvaeltajien kuoron ja luonnehti sen luomaa vaikutelmaa sanomalla:" Se oli niin ihana". Minusta se on paitsi dramaturgialtaan ylimitoitettu, niin tuo mieleeni lähinnä juomalauluja laulavien juopuneiden tai natsien ideologista propaganda-aatetta marssillaan levittävän natsiarmeijan joukko-osaston Heil Hitler-tervehdyksineen tai sekä että.
Wagner ja natsiassosiaatiot
höpönassu
7632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...eihän Wagnerilla ole mitään tekemistä natsien kanssa. Eikä Wagnerin musiikin tarvitse assosioitua millään lailla mihinkään pahaan tai väärään. Päinvastoin minun mielestäni se on aina kaunista ja koskettavaa. Ei Wagner ole vastuussa kuolemansa jälkeisistä tapahtumista.
Sääli on sairautta, kuten sanotaan, ja se tarvitsee syntipukin levitäkseen.
Tiettäväkseni Wagner oli pasifisti ja piti ystävinään juutalaisia. Näinollen hän ei toivonut heille pahaa, mutta kärsi selvästi vakavasta xenofobiasta. Mitenköhän sitten Wagner suhtautui oman aikansa juutalaiseen säveltäjämestariin, Mendelssohniin?
Wagnerin sävellyksistä on melko turha etsiä juutalaisvastaisia piirteitä, hänen kirjallisesta tuotannostaan kylläkin. Wagner sai 1840-luvulla huomattavaa apua rahoituksen, kokemuksen ja suhteiden muodossa saksalaissyntyiseltä, Ranskaan muuttaneelta juutalaiselta Giacomo Meyerbeeriltä (alunp. Jakob Meyer Beer). Meyerbeer, joka tunnetaan spektaakkelioopperoistaan, auttoi mm. Wagneria lanseeraamaan Tannhäuserin Pariisissa 1843. Hän auttoi myös Wagneria siirtämään ihanteensa, Carl Maria von Weberin ruumiin Pariisista Saksaan. Vuoden 1850 paikkeilla Wagner kirjoitti esseen ”juutalaisuus musiikissa”, missä hän vaati ulkomaisten vaikutteiden kitkemistä saksalaisesta musiikista. Meyerbeer ymmärrettävästi lopetti Wagnerin tukemisen, mistä tämä raivostui (”juutalaiset ovat pettureita”). Preussin-Ranskan sodan aikana 1870 - 71 Wagner kirjoitti Bismarckille kirjeen, jossa hän pyysi tätä pommittamaan Pariisia, ”tuota paheiden pesää”, siis kaupungin siviiliväestöä. Wagnerin ystävät saivat suostuteltua hänet olemaan lähettämättä tuota kirjettä.
Toisaalta esim. saksalaisen taiteen ylistys, joka Mestarilaulajissa on keskeinen teema, pitää nähdä sitä taustaa vasten, että vielä 1860-luvulla, vaikka oli olemassa saksalainen kansa, niin ei ollut Saksan valtioita, vaan joukko pikkuvaltioita, jotka vastaavat Saksan nykyisiä osavaltioita, ennen kuin nämä Preussin johdolla yhtyivät. Tämä kansallisaatteen toitottaminen sattuu siis samaan kansallisromantiikan aikaan, jolloin meilläkin kerättiin Kalevala, Edelfelt lähetettiin stipendirahoilla Pariisiin opiskelemaan ja luomaan suomalainen historiallinen maalaustaide ja ensi kerran ryhdyttiin haaveilemaan itsenäisestä Suomesta. Ei Wagnerin piikkiin voi pistä sitä, mitä Adolf Schicklgruber hänen jälkeensä teki. Ai niin, ei hän ollutkaan Schicklgruber, koska jo hänen isänsä muutti nimensä Hitleriksi. Rienzi oli se ooppera, josta Hitler myöhemmin sanoi tajunneensa, että "tästä se lähtee".
Joissakin pinnallisesti Wagneria käsittelevissä kirjoissa väitetään, että Wagnerin Reininkultaa koskevissa esitysohjeissa käsketään esittämään Alberichin rooli ”juutalaista puhetapaa käyttäen”, mutta asiaan paremmin perehtyneet lähteet sanovat tätä urbaanilegendaksi. Myös Beckmesserin roolissa on nähty juutalaisen pankkiirin piirteitä, mutta voi tämän tulkita komedian vakiokalustoon kuuluvaksi tärkeilijäksikin, ilman mitään juutalaisuusviitteitä.
Wagnerin kanssa pitää vain muistaa pitää hänen valtava elämäntyönsä erillään kulttuurihistorian vastenmielisimmästä henkilöhahmosta.
Mitä, mitä ja mitä. Juuri siksihän Wagner ei saavuttanut menestystä Englannissa, koska he muistivat tämän kärkevät arvostelut musiikissa pesivää juutalaisuutta ja erityisesti heidän ihailemaansa Mendelssohnia kohtaan.
Mikä ihmeen provokaatio tämä on olevinaan? Wagner on aina ollut varsin suosittua Britanniassa.
Wagner taisi pitää minua sankarinaan.Eihän siitä Untergangista selviytynyt lisäkseni kuin Loge.
Ois mukava tietää, heittikö joku ensimmäisen aiheeseen liittyvän kysymyksen tosissaan? Jos, niin mikäpäss siinä, joutilailla on ainakin puuhaa vastauksia rustaillessa.
Minäkin vastaan jotakin:
Pitäis olla kiitollinen, että Euroopassa on yksi persoonallisuus, jonka voi osoittaa syylliseksi Kolmannen valtakunnan kauheuksiin. Ja hyvä, että on olemassa kristinusko, se on syypää inkvisitioon ja muihin noitavainoihin, puhumattakaan esim. katolisten pappien selibaattimääräyksen synnyttämiin seksuaalisiin kieroutumiin, kuten pedofiliaan. Kun syyllinen on keksitty, sitten ei muuta kun porskutellaan ja putsataan tämä kansa kaikesta kuonasta, kuten viihteestä ja muusta jonninjoutavasta, esim viinanjuonnista, tupakasta ja katujen roskaamisesta. Eikös se sitten koittaisi auvoisa huomen näille pohjan raukoille rajoille?
Ja muut kansat tietydti tekevät saman: putsaavat kansansa kaikesta siihen kuulumattomasta.
Wagneria ei saisi esittää tuossa uudessa paratiisissa, se kun levittää semmoisia sisältöjä, kuin että rahalla ja omaisuudella ei ole niin hirveesti merkitystä ja valtakin on p-stä, mutta Myötätunto on se aa ja oo. Mutta se onkin jo sitten buddhalaista harhaoppia ja se on sitten kitkettävä pois tästä oikeaoppisesta Suomesta. Kunnon luterilaisuuteen kun ei kuulu mikään "sääli" ja "myötätunto".
Eikä se Wagner ollu kunnon antisemiittikään, kun antoi juutalaisen Hermann Levin johtaa Parsifalinsa, vaikka kappale on niin kristillisen hurskas, tosin harhaoppinen, kun se on niin buddhalainen. Kyllä Wagner käski Levin ottaa ensin kasteen ja sitten johtaa Parsifalin, mutta ei Levi totellut.
Eikä Wagnerissa ollu jytyä siinäkään, että se kehuskeli Mendelssohnin sävellyksiä,esim Hebriidit-alkusoittoa sanoen sen olevan kauneinta, mitä Saksassa on luotu... Mutta silloin Wagner jo oli vanha, eikä ymmärtänyt mittää.... Näin kait se on nähtävä, tämä maailman mutkikkuus.
Se Kolmannen valtakunnan johtaja kyllä pisti Fredrik Suuren, Martti Lutherin ja Richard Wagnerin samalle viivalle vierekkäin: kolme suurta reformaattoria!