Nasupoika: "Suomen maakunnat-tasaveroinen osa Ruotsia".
Miten tuo todistaisi, että Suomessa oli silloin hyvä olla ? Venäjän vallan aikaan emme olleet tasavertainen osa Venäjää vaan oma autonominen yksikkö, joten asiat paranivat heti kun pääsimme eroon Ruotsi-painajaisesta.
Verorahat jäivät Suomeen eikä Suomen miehiä ja hevosia viety sotiin kauas isänmaasta. Kyllä olot paranivat kerralla rutkasti. On se varmaan ihmisistä vuoden 1809 jälkeen tuntunut kuin Taivas olisi auennut kun miehiä ei viety enää minnekään ja verorasitus aleni tuntuvasti. Tuskin monikaan tavallinen kansalainen itki Ruotsi-ikävää.
Miten tuo todistaisi, että Suomessa oli silloin hyvä olla ? Venäjän vallan aikaan emme olleet tasavertainen osa Venäjää vaan oma autonominen yksikkö, joten asiat paranivat heti kun pääsimme eroon Ruotsi-painajaisesta.
Verorahat jäivät Suomeen eikä Suomen miehiä ja hevosia viety sotiin kauas isänmaasta. Kyllä olot paranivat kerralla rutkasti. On se varmaan ihmisistä vuoden 1809 jälkeen tuntunut kuin Taivas olisi auennut kun miehiä ei viety enää minnekään ja verorasitus aleni tuntuvasti. Tuskin monikaan tavallinen kansalainen itki Ruotsi-ikävää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
#Ei tanskan kielikään ollut hallintokieli.#
Anteeksi nyt vaan mutta puhe oli kyllä Suomesta, ei Tanskasta, huomasitkos.
E-Ruotsin tanskankielistä maakunnista. Sielläkin oli ruotsi hallintokielenä.
Mistäs Ruotsi Skoonen ryösti? Tanskaltapa hyvinkin... eihän aloituksessa ole mitään Tanskasta.
#Nasupoika: "Suomen maakunnat-tasaveroinen osa Ruotsia".#
"Miten tuo todistaisi, että Suomessa oli silloin hyvä olla ?"
Se todistaa vääriksi stallarin väitteen Suomesta siirtomaana.
"Venäjän vallan aikaan emme olleet tasavertainen osa Venäjää vaan oma autonominen yksikkö, joten asiat paranivat heti kun pääsimme eroon Ruotsi-painajaisesta."
Autonomiassa noudattetiin juuriniitä Ruotsin lakeja, joita stallarit eivät tunne. Puhuttiin ruotsia ja elettiin ruotsalaisessa kulttuurissa. Vasta 1860-luvulla alkoivat asiat muuttua.
"Verorahat jäivät Suomeen eikä Suomen miehiä ja hevosia viety sotiin kauas isänmaasta. Kyllä olot paranivat kerralla rutkasti. On se varmaan ihmisistä vuoden 1809 jälkeen tuntunut kuin Taivas olisi auennut kun miehiä ei viety enää minnekään ja verorasitus aleni tuntuvasti. Tuskin monikaan tavallinen kansalainen itki Ruotsi-ikävää."
Eihän noita asioita ole kukaan kiistänyt.Vain stallareille ne ovat uutta. Venäjän myöntämä autonomia oli juuri tarkoitetu vähentämään kaipuuta Ruotsiin. Ei sitäjuuri ollutkaan. Jos oli, muutettiin Ruotsiin. Sinne paettiinmyöhemmin sortokausina.
#. Venäjän myöntämä autonomia oli juuri tarkoitetu vähentämään kaipuuta Ruotsiin. Ei sitäjuuri ollutkaan. #
Sitähän minäkin ja kaikki me muutkin. Sorto loppui kun PÄÄSTIIN Venäjän hoitoon, ei kaipuuta enää vanhaan Ruotsalaiseen Kurjalaan.
Ikiliikkujasta ei patterit lopu, kunnon apinan noidankehä...
Patteriesi kestävyys huomattu, miten sinä niitä lataat, onko ihan oma laturi ? Vai oletko välillä oikein Lataamossa ?
Autonomian aikana noudatettiin vuoden 1734 siviililakeja, jotka olivat ajankohtaan nähden toimivia. Yhteiskuntamme toimi alkuvuosikymmeninä ruotsinaikaisen käytännön kaltaisesti, mutta silti aivan ratkaisevasti muuttuneena :
1/ Pienemmät ja useat vähän suuremmatkin päätökset teki oma senaattimme.
2/ Suuret ja useat pienemmätkin päätökset teki Suuriruhtinaamme suomalaisen miehen esittelystä, Suomesta tulleiden selvitysten ja esitysten pohjalta.
Suuriruhtinas piti Venäjän hallinnon täysin ulkona esittelyistä, eikä sallinut sille vaikutusta Suomen sisäisiin asioihin. Suuriruhtinas-Keisari syventyi huolella Suomen asioihin ja teki päätöksensä Suomen hyvinvointia edistävällä tavalla.
Tulee tunnustaa, että Aleksanteri II ja I olivat historiamme suuria valtiomiehiä. Kunnioittakaamme näiden ratkaisevaa vaikutusta tulee kuten kunnioitamme myöhempiäkin suurmiehiämme. Todettakoon että A II itsenäisillä päätöksillään paitsi antoi suomenkielelle perusoikeudet (kielireskripti 1863), myös lakkautti pakkovenäjän lukioista ja yliopistosta. Pakkovenäjän toi takaisin svekomaanien vehkeily, jonka tavoite oli hankaloittaa suomen kielen aseman vahvistumista.
Nikolai II tuhosi edeltäjiensä teot, mutta jopa hän toimi monessa suhteessa Suomen hyväksi. Suomen taloudellisen edistymisen hyväksi hän teki enemmän kuin mikään Ruotsin kunigas ja hän tervehdytti siten Suomen kielioloja, että vei perille A II:n kielireskriptin vuoden 1902 kieliasetuksen muodossa.
3/ Päätösten toteuttaminen tapahtui Suomen omalla rahoituksella. Näin voitiin toimia kun Suomen verot ja tullitulot käytettiin nyt yksinomaan omiin tarpeisiin.
Kohdat 1...3 ovat todiste mullistavasta muutoksesta Suomen hyväksi vuosisataisen kurjistumisen, sodista (paljolti isottelusotia) aiheutuneen väestönkadon ja kansan kielellisen syrjinnän jälkeen.
Suomen eliittikään ei Ruotsia vähääkään kaivannut autonomian alettua ja se olikin etenkin AII:n aikaan asti suurin hyötyjä muutoksesta.
Mitä tulee ruotsinaikaisiin "perustuslakeihin" , siis hallintoa koskeneisiin lakeihin, ei sellaisia todellisuudessa autonomiseen Suomeen tuotu.
Keisarit olivat itsevaltiaita, mutta poliittisesti viisaina ja myötämielisinä (paitsi N II) Suomea kohtaan. Siksi nämä noudattivat vallankaappaja Kustaa III:n itsevaltaista Yhdistys- ja vakuuskirjaa vuodelta 1789 SOVELTUVIN osin. Tämä tarkoitti lähinnä sitä, että lakimuutoksiin tarvitaan valtiopäivien hyväksyntä, samoin uusiin veroihin (ns. suostunnat). Siksi Suomea pitkään hallittiin asetuksilla. Vasta A II toteutti säännölliset valtiopäivät ja niiden myötä säännöllisen lainsädännön.
A II:n vahvistama Valtipäiväjärjestys vuodelta oli Suomen ensimmäinen todellinen perustuslaki. Vaikutelmaa ruotsalaisperäisistä "perustuslaeista" ylläpitivät nimenomaan hallitsijamme ja senaattimme tarpeellisena HÄMÄYKSENÄ venäläisille ja Venäjän hallinnolle olla sekaantumatta Suomen asioihin.
Todellinen turva oli hallitsijan myötämielisyydessä ja suurin hyöty hallitsijalle oli myötämielisistä teoista seurannut suomalaisten ehdoton lojaalisuus - kunnes N II kaiken tuhosi.
Toki juuri silloin se oli hyödyksi - mahdollisuus oli avautumassa itsenäistymiseen.
”Jos Neuvostoliitto olisi romahtanut olisi se ollut myös länsivaltain sodan loppu. Kuitenkin Neuvostoliitto sai vain pienen osan Saksaa miehitysvyöhykkeekseen kun jopa luuseri-Ranskakin sai lähes saman verran. Järkyttävää kun sai ollenkaan, eipä olisi ansainnut.”
Jos Puna-armeija olisi romahtanut olisi länsi jatkanut sotaa voitolliseen loppuun saakka! USA:n mahtava teollisuustuotanto ja reserviläismäärä olisi taannut voiton eikä itä-eurooppaa olisi orjuutettu poliisivaltioiksi 45:n vuoden ajaksi!
Trolli+taas+käynyt+hupijuttuja+suoltamassa:
Stallari:+"Sorto+loppui+kun+PÄÄSTIIN+Venäjän+hoitoon,+ei+kaipuuta+enää+vanhaan+Ruotsalaiseen+Kurjalaan."
Ruotsi soti viimeiseen Hakkapeliittaan!
Ruotsin käymät jatkuvat sodat esti Suomen väestönkehityksen kasvun jopa satojen vuosien ajan!
"Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä."
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.
Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului:
”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.
Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Loppuun vielä tällainen "ponnistus"!
POHJAN PRIKAATIN PERINNEJOUKOT
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/Perinnejoukot.htm
Prikaatin perinnejoukot ovat runsaan 400 vuoden aikana käyneet noin 100 taistelua. Taisteluita, joihin Pohjan Prikaatin perinnejoukot ovat osallistuneet on listattuna taulukossa.
Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taistelut
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Uutiset, 3.11.2005
Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
>>Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.
Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.
Sodan tappiot kaatuneina oli Jatkosodan luokkaa ja väestömäärä oli noinkin pieni. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen kuten Berliinin suurlähetystön tiedotteessakin on kerrottu!
Mannerheim puheessaan:
"Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä."
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
"Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin Jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen"
© Suomen suurlähetystö, Berliini
www.luetzen-info.de