Koiran kevätpäivä.

Herään päiväunilta tuttuun ääneen, pitääkin mennä katsomaan mikä siellä kolisee. Valjaat! Nyt pääsee taas ulos. En malta pysyä nahoissani, täytyy kuitenkin rauhoittua ja olla hetki paikallaan. Saa isäntä laitettua valjaat päälle. Ulko-ovi aukeaa ja tuoksujen sekamelska täyttää kuonon. Pihaportista en saa mennä ensin, huono näkyvyys kävelytielle. Niin paljon uusia hajuja taas tullut päivän aikana, tarvitsee tarkistaa onko tuttuja käynyt liikenteessä.

Kävelemme vähän matkaa pururataa pitkin ja käännymme polulle metsäkallioden suuntaan. Aurinko lämmittää mukavasti turkkia ja kuulen lintujen laulua. Lumi on alkanut sulamaan jo hyvää tahtia. Märkää on tosin jokapuolella, mutta se ei minun tahtia haittaa. Juoksen edestakaisin hangen päällä ja nuuskin kaikki painaumat pohtien kuka on täällä kävellyt. Matkalla tulee muutama kivenkolo mitkä pitää tarkistaa, ei sitä tiedä vaikka löytyisi jotain kivaa.

Kallioiden päältä katselen tarkkaavaisesti alas metsään, tällä kertaa siellä ei näy liikettä. Välillä näen oravan juoksentelevan siellä. Matka jatkuu. Sitten se tapahtuu, löydän mielenkiintoisen hajun hangesta, mutta en näe siinä mitään. Tarvitsee siis tonkia vähän syvemmälle. Kaivan ja kaivan. Vieläkään en näe mitään, mutta kyllä kuononi aistii oudon hajun. Vielä vähän jos kaivaisi. Noh, mitään ei näy. Parempi varmuuden vuoksi heittäytyä siihen maaten ja kieriä pari kertaa. Josko se haju tarttuisi.

Kallioiden jälkeen saavumme taas pururadalle ja matka taittuu kotia kohti. Matkalla on jäinen alamäki. Vähän aristelen ensin, mutta huomaan tassuni pitävän hyvin liukkaallakin. Katson taaksepäin ja näen isännänkin tulevan varovasti alas, onneksi hänellä on nastat niin ei kaadu. Ennen kotiovea pitää vielä tarkistaa, olisiko joku jättänyt hajuviestejä lähettyville. Sisälle mentäessä odotan maltillisesti tassujen kuivausta. Sitten otetaan valjaat pois, väliovi aukeaa ja rynnistän sisälle namitettavaksi, kissatkin saavat herkkua samalla. Vähän aikaa ihmettelen ja menen takaisin jatkamaan päiväuniani.