Aika sairaita jotkut hintaeroja noiden cd-levyjen välillä, vertaillessa huomasin. Huomasin että jos Anttilasta saa kahdeksan sinfoniaa tai vastaavia suuria opuksia kun ostaa neljä Naxos-levyllä, samaan hintaan kuin vain yksi Sibeliuksen tai Tsaikovskin sinfonia joltain toiselta julkaisijalta.
Mikä siis vaikuttaa eniten hintaan? Olisiko levyn ikä tms. tuotantovuosi (ainakin ratkaiseva tekijä populaarimusiikin mid-price levyihin)? Useimmat Naxosin julkaisut ovat nauhotettuja 1989-1991, joten olisi ymmärrettävää jos tällä vuosikymmenellä nauhoitetut olisivat paljon kalliimpia. Minun on vaikea uskoa että se johtuu esittäjistä, sillä soittaahan Naxos-levyillä eri maiden tunnetuimmat orkesterit joita johtavat suositummat kapellimestareita kuten Ondrei Lenard ja Herbert von Karajan. Vastahan minä olen ruvennut ostamaan levyjä kaupasta kun kirjastosta ei löydy enempää kopioitavaa.
Mikä siis vaikuttaa eniten hintaan? Olisiko levyn ikä tms. tuotantovuosi (ainakin ratkaiseva tekijä populaarimusiikin mid-price levyihin)? Useimmat Naxosin julkaisut ovat nauhotettuja 1989-1991, joten olisi ymmärrettävää jos tällä vuosikymmenellä nauhoitetut olisivat paljon kalliimpia. Minun on vaikea uskoa että se johtuu esittäjistä, sillä soittaahan Naxos-levyillä eri maiden tunnetuimmat orkesterit joita johtavat suositummat kapellimestareita kuten Ondrei Lenard ja Herbert von Karajan. Vastahan minä olen ruvennut ostamaan levyjä kaupasta kun kirjastosta ei löydy enempää kopioitavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole Naxoksen levyjä ostanut ihan viime aikoina, mutta menneinä vuosina kovastikin. Naxos mainosti itseään yhteen aikaan sillä, että se käyttää 'nousevia kykyjä', jotka eivät vielä ole hinnan kiroissa. Mun Naxos-levyillä soittavat pelkästään eri Itä-Euroopan maiden orkesterit. Solisteina on kenties paikallisia kuuluisuuksia, joiden nimi ei kyllä mulle sano mitään. Ei levyt mitenkään huonolaatuisia ole, kyllä Bratislavan, Budapestin ja Prahan filharmoonikot soittaa osaa.
Mutta hinta lienee toinen kuin monilla perinteisillä Länsi-Euroopan orkestereilla, ihan jo palkka- ja yleisen kustannustason takia.
Sen sijaan en erityisemmin pidä levyillä esiintyvistä venäläisen koulukunnan sopraanoista, ei heitä voi parhaalla tahdollakaan verrata Karita Mattilaan, Soile Isokoskeen tai mezzojen kuningattareen Monica Groopiin.
Luulisi kuitenkin, että julkaisijasta/esittäjistä riippumatta vanhemmista levyistä olisi kohtuutonta maksaa yhtä paljon kuin uusimmista? Ainakin populaarimusiikissa ollaan tajuttu tämä. En kyllä maksaisi kahta kymppiä sinfoniaa kohti 60- tai 70-luvulla nauhoitetusta Wienin filharmonikot/Lorin Maazel tulkinnasta.