Ylimääräiset kilot ja pitkä liitto

Pari mottoani.
Parasta huomaavaisuutta kumppania kohtaan on omasta kunnostaan huolehtiminen.
Hyväkuntoinen osapuoli on haasteellinen elinkumppani.

Ei noista asioista tarvitse erikseen puhua. Kumppani kyllä huomaa kun itse huolehtii kunnostaan.
Kutsuisin sitä "heijastusvaikutukseksi".

Kun oma painoni aikanaan kipusi ja vaimoni piti itsensä todella hyvässä kunnossa, niin huomasin kyllä itse kontrastin ja hoidin itseni kuntoon.
Jossakin määrin sama vaikutus on ollut ikärikuntoilullani. Aloitin intensiivisen kehonhuollon kuukautta vaille 6-kymppisenä huolestuttavien, terveydellisten ja elintoimintoihin liittyvien havaintojen vuoksi.

Olen nyt 75 vuotisena 50:n vuoden takaisessa treenipainossani. Nostin puntteja 82,5kg sarjassa eikä siinä saanut olla läskiä koska sarja olisi noussut ja samalla tulosvaatimus.
Vaimoni voisi harrastaa liikuntaa intensiivisemminkin mutta hoikkisvuosiin verrattuna hänen painonsa on 8kg ylempänä.

Viimeiset 18 vuotta minä olen suunnitellut sapuskamme, tehnyt ostokset, valmistanut ja kattanut pöydän. Silloin vaihdoimme myös ruokalautasemme D20cm -> D15cm.

Pitkän litaniani viesti. Huolehdi itsestäsi niin se huomataan, jos välitetään!
Ruokapuolen laadun hoitaminen on kovasti perhekohtainen juttu.

Kiitos kommentista. Taidat olla oikeassa, että näitä painoasioita ei kannata lähteä paljoa kommentoimaan. Voi herättää vain turhaa ahdistusta. Itse olen yrittänyt pitää painoni kurissa ja harrastaa aktiivista hyötyliikuntaa. Päiisin kävelen viisi, kuusi kilometriä ja painoni on normaalin alarajoilla.

Tuntuu vain siltä, että naisten kohdalla painonhallinta on miehiä vaativampaa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tutuista ikätoverinaisistakin on kehkeytynyt aika ehtoisia emäntiä. Ehkä tuolle kehitykselle ei mahda mitään.

Asia on otettava heti pöydälle eikä jäädä miettimään ja hautomaan niin nössö ukot sen on tehneet.

Pitää sanoa vaan että liikuntaa on harrastettava ja sinä lähdet mukaan kävelemään jne,sinä et veltoille yhtään enempää vaan toimit.

Leivät on heittetävä mäkeen ne on suurin lihottaja,eli leivät mäkeen,perunaa vain vähän,imelää ei nimeksikään enään mikäli meinaatte pienellä kävelyllä saada aineenvaihduntaa heräämään.

Pitkät matkat ei auta riittävästi siihen urakkaan nähden,on käveltävä suht ripeästi ja säännöllisesti että keho tottuu.Juoksu,sitä ei kannata tehdä,kävely on parempi.

Älkää koskaan sulkeutuko pareiltanne ,avoimuus on paras,pitää vain itse olla mukana samassa projektissa.

Aloittajan täytyy käydä itsekkin siis liikkumaan,koska ikääntyessä miehen testot laskee vääjäämättä,tähän on keinoja esim:kyykyjä tehden joka vilkastaa verenkiertoa tärkeissä paikoissa.Voit tehdä ilman painojakin aluksi kyykkyjä joista on hyötyä muutenkin kun ikääntyy,jalkoihin saa voimia jotka on hyvin tarpeen kaikille.

Jos saat houkuteltua kuntosalille niin se olisi ainakin kokemus sinällään,miehet ainakin tarvitsisi tätä ikääntyessä,lihas häviää kaikilla kun tulee ikää ja rasva tulee tilalle.

Nuoruutta ei saa takaisin mutta sitä voi jarruttaa lihas kuntoa ylläpitämällä.

Muistakaa syödä lihaa jos alatte rehkimään,kananmunia ,salaatteja joka päivä.

Näin se vaan on että ikä tuo muutoksia kroppaan kaikille. Itse havahduin kun vaaka näytti 103 kg ja aloitin sitten pitämään huolta itsestäni. Painonpudotus 1,5 vuoden aikana 15 kg ja lihasmassaa tullut salin ansiosta ihan reilusti. Ikää tulee tänä vuonna 55 ja pituutta 185. Väitettiin kun aloin treenaamaan että lihakset eivät enää kasva tämän ikäisenä...paskapuhetta oman kokemuksen mukaan. 3 krt viikossa punttisali, 2 krt viikossa aerobinen treeni ja himassa vähän ekstraa vatsalihaksille. Moneen vuoteen en ole voinut näin hyvin, liikunta, ruoka ja nukkuminen kuntoon niin alkaa tapahtumaan.

Jos aloittajan eroottiset halut ovat heikentyneet ja väittämän mukaan syynä on puolison lihominen niin sitten kyllä pitää mennä peilin eteen ja kysyä itseltään missä mennään. Rakastaako puolisoaan?
Tai ehkä alitajuisesti tällä voi selittää sen ettei vaan haluta iän myötä niinkuin ennen.

Älä selitä ,sul vaan ei ota enää eteen, olet vanha gubbe ja ollut 40 v saman mimmin kanssa, olette jo molemmat vanhoja ihmisiä, mutta jos toisesta välittää, niin ei se muutama kilo mitään meinaa, sama puoliso siellä on kun ennenkin, kato ittees myös peilistä , oletko ite tyytyväinen kroppaasi.

Naisten lihomiseen vaikuttaa myös estrogeenitason lasku vaihdevuosien jälkeen. Parhaassakin tapauksessa, vaikka paino säilyisi ennallaan, hormonitason muutokset vaikuttavat siihen että rasva kerääntyy eri paikkaan kuin nuorempana, eli vyötärö ei ole enää yhtä hoikka kuin aikaisemmin. Valitettavaa on, jos tällöin oma puoliso ei haluakaan samoin kuin aikaisemmin. Epäilisin kyllä, ettei miehen omakaan vartalo ole samanlainen kuin nuorena, vaikkei kiloja olisikaan tullut. Lihakset tuskin ovat ennallaan ja iho ei liene rypytön ja kimmoisa. Halu, niinkuin rakkauskin syntyy aivoissa. Itse en edes haluaisi olla tämän kaltaisen tuomitsevan henkilön kanssa, en todellakaan pystyisi häntä haluamaan.

Kyllähän ihminen muuttuu valitettavasti 40v aikana . Myös sinä. Mä itse olisin onnellinen jos olisi muuten noin täydellinen kumppani !!! On sääli,ettet arvosta sitä. Et edes ansaitse tuollaista naista itsellesi.

Olette olleet avioliitossa yli 40 vuotta, joten olet ilmeisesti kuusissa kymmenissä tai vähän yli? Saman ikäinen tai vähän nuorempi kuin minä.

On fakta, että miehen hormonaalinen toiminta ja seksuaalinen halu vähitellen hiipuu iän myötä. Tahti on toki yksilöllinen, mutta tämä muutos on meillä alkanut hitaasti jo vuosikymmeniä sitten, ja nyt se vaikuttaa varmuudella. Se, että et tunne enää samanlaista halua vaimoasi kohtaan, johtuu vähintään yhtä paljon tästä kuin siitä, että vaimossasikin vä istämättä alkavat näkyä iän tuomat fyysiset muutokset.

Kirjoitat, että vaimosi on sinulle äärimmäisen tärkeä ja viihdytte hyvin yhdessä. Toisaalta kirjoitat, että ”avioelämässä” on hiipumisen merkkejä. Tarkoittanet avioelämällä tässä seksiä? Sehän on tosiasiassa vain osa avioelämää, ja eri ihmisille eri suuruinen osa. Teidän avioelämänne on hyvällä tolalla, jos olette toisillenne tärkeitä ja viihdytte yhdessä.

Kuten sanottu, olen ikäisesi tai vähän vanhempi. Olen ollut vaimoni kanssa naimissa vähän lyhyemmän ajan kuin te. Vaimoni on minua vuosikymmenen vanhempi. Kuten ilmeisesti tekin, myös me olemme toistemme parhaat ystävät ja viihdymme hyvin yhdessä. Tunnistan kuvailemasi tilanteen oikein hyvin.

Ehdotan sinulle kolmea asiaa:
1. Käytä vähän aikaa sen asian ajatteluun, että teille molemmille on kertynyt jo ikää ja sitä kertyy vielä ehkä paljonkin lisää. Te molemmat muututte iän myötä, ja myös yhteinen elämänne muuttuu. Yksi muutoksista on se biologinen fakta, että seksi ei ole samanlaista kuin nuorena, eikä sen kuulu eikä tarvitsekaan olla. Jos vaimosi ei enää ole se notkea pajunvitsa, johon ehkä joskus rakastuit, tuskin sinäkään enää olet uimarantojen katseenkerääjien ykkönen.
2. Käy tapaamassa lääkäriä, joka on erikoistunut vanhenevien miesten ongelmiin. Aika monet urologit nykyisin ovat. Lääkäri otattaa verikokeet ja selittää, miltä hormonitilanteesi näyttää ja mikä kroppasi kunto muuten on. Saat tarvittaessa hormonigeeliä tai sopivia tabletteja, jotka auttavat.
3. Puhu vaimosi kanssa avoimesti tuntemuksistasi, mutta älä syyllistä häntä. On todennäköistä, ettei seksihalujesi väheneminen ole hänelle suurikaan ongelma, jos läheisyyttä muuten riittää.

Näillä eväillä ainakin meillä on edelleen todella mukavaa yhdessä.

Ihminen on sitä mitä se syö!

Kyllä asiasta voi puhua. Keijut leivältä pois jogurtit pois ja kaikki makea pois. Kaakossa kaikki vitamiinit. Naisen oman elämän tähden liikuntaa lisättävä mutta ruokavalio myös tärkeä

Meilläkin mieheni kanssa yhteistä taivalta 40 vuotta ja rapiat päälle. Olin nuorena hoikka nainen, nykyään keski-ikäinen pyöreähkö nainen. Mieheni taas kaljuuntunut ja lievästi mahakas. Nuoruus on tosiaan mennyt joka suhteessa mutta kyllä me edelleen olemme seksistä kiinnostuneita kun se, ja ylipäätään hyvä seksi, ei ole vartalon hyvyydestä kiinni - muutoinhan vain hyvävartaloiset saisivat harrastaa seksiä.

Kyllä me kumpikin yhä katsomme ihailevasti kauniita vartaloita mutta emme me niitä itsellemme halua vaan rakastamme tosiamme ja haluamme tehdä toisillemme hyvää. Oletan kuitenkin, että libido näin 6-kympin molemmin puolin on hiipunut selkesti verrattuna nuoruuteen. Eihän silloin tarvinnut kuin katsoa sillä silmällä kun ruettiin jo hommiin.

Läheisyys on ihanaa ja me ainakin nautimme vartaloistamme ilman seksisuorituksen painetta. Jos haluttaa molempia ihan kunnolla silloin mennään loppuun saakka, sekään ei aina onnistu. Mutta väliäkös tuolla!

K a a l I s s a kaikki vitamiinit

Mieheni on suoraan sanonut että ei kotona läskiä ala katsomaan, sillä siitä menee halut. Naisellista pyöreyttä saa olla mutta ei mitään painija niskaa tai roikkuvaa vatsaa.
Mielestäni on reilua sanoa suoraan mitä kumppanilta haluaa. En minä itsekkään naisena kiihottuisi jos läskiä roikkuisi joka paikassa. Enkä kyllä varmaan huolisi miestä joka ei liikkuisi ja olisi kovin ylipainoinen.
Itse jo nuorena päätin ettei mieheni tarvitse minua hävetä ja pidin itseni kuosissa 3 synnytyksen jälkeenkin.
Nyt keski-iässä huomaan että töitä saa tehdä ettei paino nousisi. Liikumme paljon yhdessä mieheni kanssa, mikä on tosi hyvä sillä tsemppaamme toisiamme silloin kun toista ei oikein huvittaisi.

Enpä ole koskaan mieheni kiloja katsellut. Hänellä oli 25-30 kiloa ylipainoa kun tapasimme, on ylipainoinen yhä liki 50 yhteisen vuoden jälkeenkin. Onhan mieheni toki keskivertomiestä lähes 20 senttiä pidempi ja harteikkaampi joten ilmeisesti isolle miehelle ylipaino on sallitumpaa kuin pienemmälle naiselle.
Enpä ole pyrkinyt häntä mitenkään laihduttamaan kun aina on ollut erittäin terve. Ei ole minkäänlaista remppaa, ei ole sairastanut kymmeniin vuosiin edes flunssaa.
On maailman ihanin ihminen, erittäin rakas ja hyvä isä lapsilleen, mahtava vaari lapsenlapsilleen. Mieheni on nyt 76 vuotias, liikkuu päivittäin paljon, tekee kaikki metsänraivaustyöt, polttopuita 20 kuutiota vuosittain yms mitä nyt maalla asuvalla on. Kalastaa, metsästää, liikkuu päivittäin maastossa ja kulkee siellä nopeammin kuin moni kaupunkilainen puolta nuorempi hoikka mies.
Itse olen 52 kg, pikemminkin painokäyrän alarajalla kuin normaalissa painossa, mutta tällainen olen aina ollut, laiha ruipelo sanoin nuoruudessani joku. Nyt varmaankin minua sanotaan kuivaksi kääkäksi selän takana. Sanotaan että vastakohdat täydentävät toisensa ja meissä se pitää paikkansa. Mieheni iso ja raamikas, minua ei näy kakkosnelosen takaa mistään päin katsottuna :).

Seksuaaliset halut ovat meilläkin hiipuneet ajan myötä, mutta mielestäni se on vain normaalia ikääntymistä. Ei tässä tarvitse enää lisääntyä eikä olla yhtä aktiivisia kuin parikymppisenä. Läheisyyttä on, sylitellään paljon, nukutaan lusikassa yhä, ja säännöllisen epäsäännöllisesti on seksiäkin.
Olen aina ollut tyytyväinen mieheeni ja varmaankin hän minuun, ei meitä hävetä yhtään liikkua kimpassa ihmisten ilmoilla.

Valitettavasti en jaksanut lukea viestiketjua läpi. Joten kerron vain omasta elämästäni ja näkemyksestäni.

Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa yli 43 vuotta ja olemme tunteneet ja seurustelleet jo kohta 50 vuotta. Kun tutustuin vaimooni niin hän oli hoikka ja niin myös minäkin. Vuosikymmenien kera on meille tullut lisää massaa ympärilleemme. Lasten syntymät ovat myös ohjanneet vaimoni vartalonmuotoja, mutta myös minun.

No alkutilanne. 44/168 ja 68/178. Miettikää sitä kumpi on kumpi. Sillä ei ole väliä. Meillä on kolme lasta ja kaksi lapsenlasta. No, lapsenlapsetkin ovat jo aikuisia. Meillä on tällähetkellä vain toisemme.

Miksi lähtisin miettimään onko vaimoni kasvanut tai olenko minä kasvanut. (ylimäärsäisiä mittoja) Ainakun näen unta, niin unissani vaimoni ja minä olimme sellaisia kuin olimme vasta rakastuneena. (Eli en ole unohtunut mielestäni mihinkään häntä. Vaan hän on edelleenkin se henkilö johon rakatuin.)

Nyt hän on vanhempi, niinkuin minäkin. Yli neljänkymmenen vuoden avioliiton ja melkein viidekymmenen vuoden yhdessäolon ajan. Hän on minulle rakas ja on muuttunut vain kauniimmaksi ikäisekseen, minun onneksi.

Miksi miettisin onko vaimoni muuttunut toiseksi kun aloitimme seurusteelun? Ei ole. Hän on vain syventänyt olemistaan, mihin minä hänessä rakastuin.

Pimpero se on joka ainakin minut saa kuumaksi, on sama onko nainen laiha vai lihava. Lihavat antavat yleensä kunnon panon. Jos ei kiinnosta pimpero niin vika on miehessä.

Läski mikä läski eikä innosta. Rekkamiesmaha roikkuu naisella kuten ystävättärelläänkin. Ikäluokka 50 . Herkkuperseitä ylensyöjiä makeanhimoisia iltasyöppöjä. Mikään ei auta. Sata kertaa yrittänyt laihtua pikaisesti. Ei onnistu niin sama jatkuu. Minkäs siinä sitten teet kuin tyydyt ja tyydytät.

Meillä myös mieheni kanssa yhteistä taivalta kohta 44v takana. Olin hoikka nuorena ja pääsin heti lasten syntymien jälkeen samoihin mittoihin takaisin. Painoa alkoi kertyä keski-iässä, ja välillä olen tsempannut ja saanutkin sitä pois. Mutta lievää ylipainoa ollut viimeiset 15v. Meillä puhutaan siitä reilusti, mies kannustaa kovasti jättämään herkut pois. Harrastamme kyllä monenlaista liikuntaa, mutta tiedän, ettei sekään auta, jos jatkan karkkien ym napostelua.- Mielestäni aloittajan kannattaa ottaa nätisti asia puheeksi vaimonsa kanssa ja lähtekää yhdessä liikkumaan.- Viesteissä tullut erinomaisia vinkkejä mm ruokailuun.Itse olen siis hyvin tietoinen noista liikakiloistani, mutta toisaalta hyväksyn myös sen, ettei minun tarvitse enää näyttää samalta kuin nuorena ja pieni pyöreys on sallittua tässä iässä(63v). Jos toista rakastaa, en usko, että mieheni sen takia vaihtaa minut nuorempaan. Tsemppiä kaikille painonsa kanssa tasapainoileville!

Jatkan vielä... Lihonnut ainakin 20 kiloa neljässö vuodessa. Painoholisti. Ei suostu edes menemään vaakaan itsekseenkään saati niin että tietäisin lukemat. Tulee kuulemma paha mieli eikä auta asiaa. Suunnittelee menevänsä aina sitten kun laihtunut jo hieman niin parempi mieli. Ihan turha sanoa että pulla ja makea pois. Hakee se alkoholistikin pullonsa aina jostain. Eikä aikuista oppinutta ihmistä voi vahtia. Niin se vaan on että suola tai tavallinen keksipaketti häviää illassa ja vierailta jääneet herkut viimeistään loputkin seuraavana. Ei suostu alkaa laittamaan ylös syömisiään eikä etenkään laittamaan ylös kaloreita. Ulkonäkö siis muuttunut rajusti ja sama jatkunee. Laihtua pitäisi äkkiä ja pikkuhiljaa on ajanhukkaa ja itsensäkiusaamista. Seksiä pitäisi suunnilleen harrastaa pöydällä että seisten saisin vehkeen perille asti. Ah niin kiihottavaako. Ei tosiaan. No niin. Besserwissereiden vuoro. Mikä todelliseksi avuksi jos sellaista onkaan?

Nainen ei ole ylipainoinen, mutta haluaa alkaa pitään itsestään huolta, kun sopiva ja rakastava mies tulee kohdalle. Ei nämä arvostelevat itsekeskeinen äijät kiinnosta.

Kiitokset viisaista ja lämpimistä vastauksista. Itselleni on helppo yhtyä moniin täällä esitettyihin mielipiteisiin. Omassakin aviosuhteessa on hellyyttä ja ymmärrän, että se on yksi parisuhteen kantavista voimista.

Tajuan myös sen, että hormonitasot laskevat iän myötä ja sitä ei ole enää samanlainen nuorukainen, kuin vuosikymmeniä sitten. Se lienee vääjäämätöntä.

Kyselyni liittyikin vain näiden elämän tosiasioiden tunnustamiseen. Missä vaiheessa vain kannattaa myöntää, että me olemme muuttuneet ja samanlaista kiihkoa kuin nuorempana on turha enää tavoitella. Tämä nöyrtyminen liittyy myös ruumiinkuvan muuttumiseen.

Kiitokset siis asiallisista ja fiksuista vastauksista. Kyllä anonyymissä nettikeskustelussakin voidaan puhua asioista rehellisesti ja rakentavasti.

Läskilotinalle.
Onko vaimossasi mitään hyvää, sellaista jota hänessä arvostat, sellaista, että voit sanoa muille ihmisille vaimosi kuullen, olen ylpeä sinusta, on kiva kun olet minun vaimoni.

Kyllä kumppanin ulkoinen olemus vaikuttaa haluihin, itsellä sama huomio kun nainen on lihonnut ja painoahan kertyy sinne mihin naisilla kertyy, reidet, pakarat, vatsa ja muijallakin juuri näissä kohtaa reilun laisesti. Halut on vähentyneet ja kun nainen huomasi mielenkiintoni vähentyneen eipä ole enää ehdotellut ja mä ole ollut tyytyväinen, menee se näinkin se yhteiselo ilman seksiä.

Me ollaan oltu vasta 7 vuotta yhdessä mutta jo alussa sovittiin että sanotaan toisillemme jos mahaa alkaa kertyä. Niin sitten kävi kumppanilleni ja niin sitten sanoin että on varmaan hän itsekin huomannut että jonkinlainen mahan kasvatus operaatio on meneillään. Myöhemmin se kääntyi hyväksi, toinen heräs kuin jostain 100 vuoden unestaan, ei ollut jotenkin tajunnut itse tai halunnut nähdä tilannetta. Mun mielestä se on palvelus toista kohtaan sanoa asiasta. Eihän sitä tartte omien seksi halujen kannalta sitä asiaa esittää vaan siltä kannalta että vähän niinkuin kysyy toiselta että kuinka oikein voit kun näyttää ettet välitä enää pitää huolta itsestäsi. Ei näissä asioissa tartte hissutella ja olla turhan hienotunteinen. Kysehän on niin teidän suhteesta kuin toisen hyvinvoinnista yksilönä

Entäs tämä ratkaisu: Rupea mieshuoraksi!

Laita nettiin "mieshuora tarjoaa palvelujaan"- ilmoitus. Valikoi asiakkaat niin että otat vain nuoremmat ja hoikat. Näin saat seksuaalisen himon tyydytettyä ja saat lisäksi rahaa!
Vaimon kanssa kehittelet kivan ystävyyssuhteen johon ei sisälly seksiä.
Vaimon kanssa voit sopia että hän saa etsiä salarakkaan jonka kanssa tulee seksiasiat hoidettua koska sinulta seksihalut häntä kohtaan ovat hiipuneet.

Näin asiat hoituvat kummankin parhaaksi.
Ainut ongelma taitaa olla se että taidat olla jo kuusikymppinen...?
Baareissa naisille on seksitarjontaa nuoriltakin miehiltä jotka etsii seksinpuutteessaan yhden yhden suhdetta. Sellaisille kelpaa vähän jo ikääntyvä, lihonutkin nainen.

Niin että unohda koko juttu.
( Sarkasmivaroitus! )

Kuule sano sille muijalles että oot lihonnu ja ettet pidä sen läskeistä ja se on sillä selevä.
Ookko itekkään ihanne ukko?
Se on avioliiton nurja puoli että joutuu kattomaan ränsistynyttä puolisoaan.Eritoista on me sinkut ei tarvi kattoo tollasta vaan omaa ittiään vapaasti liitäen!!

Se nyt vaan on näin: parisuhde pysäyttää naisen, suhteen loppu miehen. Ota ja valitse. 
Jos multa kysytään, pysykää ihmiset sinkkuina älkääkä koskaan pariutuko. Ei särje niin niitä silmiä sitten.
https://yle.fi/uutiset/3-10672072

Miksi ihmiset ei hyväksy nykyään kumppanissa tapahtuvia muutoksia? On normaalia että kehokin muuttuu kun vanhenee. Samalla tavalla se vanhenee jokaisella, myös itsellä kysyjällä. Jos se vaikuttaa suhteeseen voi etsiä vikaa itsestä.