Olisin kiinnostunut tietämään, onko muilla kokemuksia siitä, että oma isänne ei olekaan biologinen isänne? Itse sain tietää asiasta täysi-ikäiseksi tultuani ja olen päässyt asiasta yli. Olen tutustunut myös biologiseen isääni, mutta hän ei voi koskaan kuitenkaan korvata minulle minut kasvattanutta isääni.
Kertokaa kokemuksistanne ja miten olette asiaa käsitelleet! Olisi mukava löytää "kohtalontovereita" :)
Kertokaa kokemuksistanne ja miten olette asiaa käsitelleet! Olisi mukava löytää "kohtalontovereita" :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin olen saanut myös kuulla teininä ja se selittääkin monta asiaa joita tuli lapsuudessa ihmeteltyä. Biologinen isä on kuollut ja kuopattu mutta lapsena muistan olleeni hänen seurassaan usein. "Isääni" ei ole ollut yhtetyttä sen jälkeen kun olen täyttänyt 15, joten häntäkään en juurikaan tunne. Äiti ei asiasta halua keskustella, olen asiaaa häneltä kyllä tiedustellut mutta vastauksia ei ole tullut minkäänlaisia.Nyt on siten ruennut mielessä pyörimään että josko pyytäisin "isääni" isyystestiin koska haluan asiasta mustaa valkoisella ja todellakin sitä että äitini avaisi suunsa asiasta. Suurin osa asianosaisita on jo kuollut niin asia koskettaa oikestaan vain äitiäni ja teitenkin"isääni". Aika kimuranttia siis.