Minkälaisia kokemuksia muilla on vauva-ajasta parisuhteessa?
Meille syntyi hiljattain kauan toivottu ja odotettu vauva, synnytys meni hyvin ja vauva on helppo eikä juuri itkeskele.
Kuitenkin huomaan että suhde puolisoon on muuttunut aika platoniseksi, vaikka mitään riitoja ei ole ja kotityöt sekä vauvanhoito jakautuvat hyvin. Imetän vauvaa (tiheän imun kauden ollessa käynnissä imetän lähes koko ajan) ja elämä tuntuukin olevan yhtä maitoa ja pukluriepuja. En koe itseäni mitenkään seksuaaliseksi tai naiselliseksi istuessani illat pitkät imettämässä, ja pohdin palautuuko sekauaalisuus välillemme enää koskaan?
Mitä jos mieheni ei enää koskaan nää minua haluttavana naisena, vaan äitinä?
Meille syntyi hiljattain kauan toivottu ja odotettu vauva, synnytys meni hyvin ja vauva on helppo eikä juuri itkeskele.
Kuitenkin huomaan että suhde puolisoon on muuttunut aika platoniseksi, vaikka mitään riitoja ei ole ja kotityöt sekä vauvanhoito jakautuvat hyvin. Imetän vauvaa (tiheän imun kauden ollessa käynnissä imetän lähes koko ajan) ja elämä tuntuukin olevan yhtä maitoa ja pukluriepuja. En koe itseäni mitenkään seksuaaliseksi tai naiselliseksi istuessani illat pitkät imettämässä, ja pohdin palautuuko sekauaalisuus välillemme enää koskaan?
Mitä jos mieheni ei enää koskaan nää minua haluttavana naisena, vaan äitinä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nainen muuttuu lapsen syntymän jälkeen ainakin miehen silmissä. En minäkään pitänyt puolisoani haluttavana kuukausiin. Viisi kuukautta oli pitkä aika ilman seksiä ja läheisyyttä, nainen sitten vaan tartui jo toimeen, veti mut makkariin ja eka kerta usean kuukauden jälkeen, puolisoni odotti tietty paljon minä tulin muutamassa minuutissa ja niitä kertoja tuli monta, seksiä harvoin, lyhyt "toimenpide", kärsiihän siinä suhde.
Minusta lähdet nyt suhteessanne vähän liikaa "seksi edellä" heti lapsen syntymän jälkeen. Kyse on paljon enemmän parisuhteesi henkisestä dynamiikasta kuin fyysisestä. Se, miten se ainakin meillä lähti synnytyksen jälkeen oli, että kaipasimme molemmat jatkuvan vauvanhoidon vastineeksi nimenomaan sitä aikuista seuraa jota se oma kumppani pystyi antamaan. Eli yritimme vauvan nukkuessa ottaa niitä hetkiä jolloin saimme olla kahdestaan ja yritimme puhua myös niistä muista asioista kuin pelkästä vauva-arjesta. Tästä rakentui ikäänkuin uudestaan se parisuhde kahden aikuisen välisenä suhteena (eikä vain äitinä ja isänä) ja meidän oli sitten helpompi myös nähdä toisemme seksuaalisesti haluttavina. Kun kaipasimme toistemme seuraa ihan vain seurana, aloimme vähitellen kaivata toisiamme myös romanttisesti ja seksuaalisesti.
Pullot on keksitty, rintapumput ovat tänä päivänä huomattavasti parempia kuin mitä oli aikoinaan v. 2008 silloin kun oman lapseni sain.
Minulla imettäminen haavautti nännit heti, koko homma oli yhtä tuskaa. Ruokin lapsen rinnalla vain joka toinen tai kolmas kerta, muut ateriat hän söi pullosta. Silloin kun mies oli kotona töistä hän syötti lähes aina. Hyvin pärjättiin, minun ei tarvinnut koko aikaa olla lapsessa kiinni, sain rauhassa käydä juoksulenkillä tai kuntoilemassa ja muksu oli isänsä hyvässä hoidossa.
Lapsi sai riittävästi ruokaa, nukkui hyvin, läheisyyttä ja sylittelyä hänelle tuli molemmilta vanhemmilta tasapuolisesti ja fiksu kaveri hänestä on kasvanut.
Seksi vakiintui entiseen muotoonsa pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Eipä ole tarvinnut erikseen pohtia millaisena mies minut näki lapsen saannin jälkeen, samat halut hänellä tuntui olevan kuin ennen lastakin. Eikä lapsen saanti minun seksihaluja mihinkään suuntaan muuttanut.
Eiköhän nämä seksuaaliset tarpeet ole pään sisällä olevia juttuja enemmän kuin pelkästään rintoihin liittyviä.
Kyykkyjä ja vatsalihasliikkeitä vaan tekemään