Miehiä kiinnostaa pelailu

Siinä tapauksessa POIKIA kiinnostaa elokuvien katseleminenkin. Sama asia. Nykyajan videopelit ovat enemmänkin interaktiivisia elokuvia. POJAT eivät edes saa pelata suurinta osaa nykypeleistä. Itse olen 42v mies ja pelaan hautaan asti. Hyvää ajankulua ja viihdettä. Tiedän vanhempiakin pelaajia. Yksi 71v mies esim. Pelaaminen ei kuulu nykyään enää lapsille, koska useimmat pelit ovat kiellettyjä alle 18v. Täysin verrattavissa elokuvien katselemiseen tämä pelaaminen.

Olet oikeassa. Minäkin pelaan ja olen kyllä jo vanhempi mies.
Pelit on vaan niin hyviä. Onhan niitä tekemässäkin maailman huippu koodarit ja suuria summia pyörii niiden ympärillä.
Pelit on joskus ihan hullun jännittäviäkin.
Ostin joskus uuden pelin ja aloin illalla sitä pelaamaan.
Kun alkoi tuntumaan raskaalta, katsoin kelloa ja se olikin jo 03.00 yöllä.
Että hurjan jänniä ovat monet.
On se hyvä että naiset on huolissaan meistä miehistä.
Se on välittämistä. Kun välittävät, niin ovat rakkaita.
Muutenhan olisimme pelaamassa aina.
Mutta on normaalia että pelailee välillä.
Jos joku mies ei pelaa, se ei tiedä peleistä mitään.

pelimiesss kirjoitti:

Olet oikeassa. Minäkin pelaan ja olen kyllä jo vanhempi mies.
Pelit on vaan niin hyviä. Onhan niitä tekemässäkin maailman huippu koodarit ja suuria summia pyörii niiden ympärillä.
Pelit on joskus ihan hullun jännittäviäkin.
Ostin joskus uuden pelin ja aloin illalla sitä pelaamaan.
Kun alkoi tuntumaan raskaalta, katsoin kelloa ja se olikin jo 03.00 yöllä.
Että hurjan jänniä ovat monet.
On se hyvä että naiset on huolissaan meistä miehistä.
Se on välittämistä. Kun välittävät, niin ovat rakkaita.
Muutenhan olisimme pelaamassa aina.
Mutta on normaalia että pelailee välillä.
Jos joku mies ei pelaa, se ei tiedä peleistä mitään.

"Jos joku mies ei pelaa, se ei tiedä peleistä mitään."

Totta kyllä tuo.

No lapsellisia miehiä sitten, jos ei lapsia.

Jokainen saa olla omaa mieltään.
Saa olla lapsellinenkin jos haluaa.
Pelit ei vaikuta asiaan mitenkään.

Itekin viime aikoina pelaillut euro truck simulaattoria, sais vaan olla realistisemman etäisyydet siinäkin.

Tässä olis pelaava mies sulle :) Laita koodi ja mennä kahville :D

045 330 5221. 31v Raumalainen rumilus :)

Ei minun pelaaminen ole keneltäkään pois, ja minä olen liian herkkä siihen toiseen peliin, missä nussitaan ympäriinsä tuntemattomien kanssa. Naisilla on kyllä fuckbuddynsä vaikka minä en siihen peliin osallistuisikaan.

Sit mä piipahan tänne lässyttää teidän kans fiksuja.🤣👍

Päläpälä kirjoitti:

Sit mä piipahan tänne lässyttää teidän kans fiksuja.🤣👍

etkö voi mennä miehesi luokse ja sanoa pussaillaan tai riisut alastomaksi ja sano tuu pussailemaan ja pussaa minne tahdot tai tuu suihkuun kanssani ja tee jotain ihanaa niin mies tekee sinulle ihanaa ja pelit jää

pussaa.miestä.kaikkialle kirjoitti:

etkö voi mennä miehesi luokse ja sanoa pussaillaan tai riisut alastomaksi ja sano tuu pussailemaan ja pussaa minne tahdot tai tuu suihkuun kanssani ja tee jotain ihanaa niin mies tekee sinulle ihanaa ja pelit jää

Hehe, ei ole noin helppo hän. Hän on helppo silloin, kun itsestään sille tuntuu. Jos tekee mieli pelata, niin se on ihan sama vaikka kävelisin käsilläni alasti edessä. :)

Aika teke tehtävänsä...en ole enää uusi ja ihmeellinen. :D

Päläpälä kirjoitti:

Hehe, ei ole noin helppo hän. Hän on helppo silloin, kun itsestään sille tuntuu. Jos tekee mieli pelata, niin se on ihan sama vaikka kävelisin käsilläni alasti edessä. :)

Aika teke tehtävänsä...en ole enää uusi ja ihmeellinen. :D

Mut hei, tää tapahtuu aina kaikkien kanssa. Että mun viehätys laimenee ja muut asiat alkaa kiinnostaa enemmän, kun minä tai mun seura. Joten ei ole eka kerta, jotenkin onnistun valkkaamaan miehiä joille muutun ajan kuluessa tapeetiksi. :D

Tai alku on aina niin kivaa ja seurallista, että kaikki kiva on jo nähty? :D

Tässä saattaisi olla jonkinlainen bisnesmahdollisuus. Uskon että moni mies kohtaa kotona paheksuntaa peliharrastusta kohtaan. Tarvitaan profiilinnostoa. Kuntosalin, uimahallin ja keilahallin viereen E-urheiluhalli. Sinne sopivat laitteet ja kuukausikortteja kauppaamaan.

scrg kirjoitti:

Tässä saattaisi olla jonkinlainen bisnesmahdollisuus. Uskon että moni mies kohtaa kotona paheksuntaa peliharrastusta kohtaan. Tarvitaan profiilinnostoa. Kuntosalin, uimahallin ja keilahallin viereen E-urheiluhalli. Sinne sopivat laitteet ja kuukausikortteja kauppaamaan.

Hmm, olen yrittänyt olla paheksumatta. Mutta myönnän, että joskus kun homma vaan jatkuu jatkumistaan ja kaikki muu jää oman onnensa nojaan ts. mun vastuulleni. Olen sitten sanonut, että joskos jossain kohtaa tehtäs muutakin, kun vaan lojutaan ja hakataan namikoita :D

Ei hommat oikeen himassakaan etene, jos niitä aina vaan lykkää...ehkäpä tuo sun idea voisi toimiakin. Toisaalta siihen voisi ympätä oman yksiönkin miehelle samaan pakettiin. :D

Man cave ikään kuin...

Toisaalta, ymmärrän että se muutaman vuoden hikiurakka saattoi aiheuttaa antipatioita kotihommia kohtaan. Eikä mun näkeminen, kun hosun ees taas hössöttäen varmaan ainakaan yhtään helpota sitä asiaa...

Päläpälä kirjoitti:

Hmm, olen yrittänyt olla paheksumatta. Mutta myönnän, että joskus kun homma vaan jatkuu jatkumistaan ja kaikki muu jää oman onnensa nojaan ts. mun vastuulleni. Olen sitten sanonut, että joskos jossain kohtaa tehtäs muutakin, kun vaan lojutaan ja hakataan namikoita :D

Ei hommat oikeen himassakaan etene, jos niitä aina vaan lykkää...ehkäpä tuo sun idea voisi toimiakin. Toisaalta siihen voisi ympätä oman yksiönkin miehelle samaan pakettiin. :D

Man cave ikään kuin...

Toisaalta, ymmärrän että se muutaman vuoden hikiurakka saattoi aiheuttaa antipatioita kotihommia kohtaan. Eikä mun näkeminen, kun hosun ees taas hössöttäen varmaan ainakaan yhtään helpota sitä asiaa...

Onko se kaikki muu sinun vastuullesi jäävä sellaista, että olette yhdessä ns. määritelleet sen olevan tarpeellista. Voisiko ne tosiaan jättää oman onnensa nojaan?

Mä pystyn samaistumaan kokemuksesat jollain tavalla teihin molempiin. Jos omalle kohdalle tuntuu kasautuvan vastuita, niin sitten vaan jättää niitä hoitamatta ja katsoo mitä tapahtuu. Ja toisaalta aika rankkaa sekin on, jos työssä käytät aikaasi ja energiaasi muiden tarpeiden täyttämiseen ja sitten kotona odottaa toinen työmaa.

scrg kirjoitti:

Onko se kaikki muu sinun vastuullesi jäävä sellaista, että olette yhdessä ns. määritelleet sen olevan tarpeellista. Voisiko ne tosiaan jättää oman onnensa nojaan?

Mä pystyn samaistumaan kokemuksesat jollain tavalla teihin molempiin. Jos omalle kohdalle tuntuu kasautuvan vastuita, niin sitten vaan jättää niitä hoitamatta ja katsoo mitä tapahtuu. Ja toisaalta aika rankkaa sekin on, jos työssä käytät aikaasi ja energiaasi muiden tarpeiden täyttämiseen ja sitten kotona odottaa toinen työmaa.

Varsin hyvä kysymys. Lähinnä ne asiat on taloon liittyviä asioita, mitkä on jääneet kesken. Joista on monesti puhuttu, että tehdään silloin ja silloin, mutta kun se silloin on ajankohtaista eli tässä ja nyt, niin jostain syystä eipä niihin löydykään intoa tai aikaa.

Olen tulkinnut, että ei huvita. Ne vaatii kyllä oman ponnistelunsa ja mielenkiinnon, tiiän kun olen itsekin taloremppaa tehnyt nuorena jo ennen tätä suhdetta.

Olen sitten antanut niiden olla, mutta kyllä mä välillä niitä ehdotan. Mä en mielestäni ole ns. tyypillinen nalkuttava akka, joka hiillostaa...pikemminkin ehkä liiankin lepsu?

En tiiä pitäskö joskus jopa ollakin enemmän topakkana ja sanoa, että perse ylös ja tekemään!! :D

Hänellä on pitkiä työpäiviä, ei mitenkään fyysisesti raskas työ..istumista pääosin. Mutta ehkä meidän arki on aika paljon hänen työn ja kodin ympärillä. Hän ei kauheesti tunnu kaipaavan mitään uutta tai vaihtelua arkeen, ainakaan kysyttäessä ei koskaan kiinnosta mikään tai mihinkään meneminen. Olen joskus ajatellut, että jonkinasteista masistakin varmaan...enkä siksikään halua ahdistella. Etten vaan pahenna sitä, jos siitä onkin kyse.

Pikemminkin koittaa tukea ja antaa aikaa...ja tarttua sitten kun se inspis on siellä toisellakin. Me ollaan jossain asioissa, kun yö ja päivä. Olen sen nyt oppinut vuosien aikana huomaamaan, mua tuppaa vaivaa kaikki tekemättömät asiat ja en tykkää ikuisuuksia lykätä...toisaalta taas häntä ei haittaa keskenrräiset jutut. Mitta kun tekee tekee ihan älyttömästi ja aivan älyttömän tarmokkaasti.

En halusi moittia ja valittaa...mä tykkään siitä miehestä joka solullani, mutta myönnän että joskus on vaikeeta sulattaa kaikkea.

Päläpälä kirjoitti:

Varsin hyvä kysymys. Lähinnä ne asiat on taloon liittyviä asioita, mitkä on jääneet kesken. Joista on monesti puhuttu, että tehdään silloin ja silloin, mutta kun se silloin on ajankohtaista eli tässä ja nyt, niin jostain syystä eipä niihin löydykään intoa tai aikaa.

Olen tulkinnut, että ei huvita. Ne vaatii kyllä oman ponnistelunsa ja mielenkiinnon, tiiän kun olen itsekin taloremppaa tehnyt nuorena jo ennen tätä suhdetta.

Olen sitten antanut niiden olla, mutta kyllä mä välillä niitä ehdotan. Mä en mielestäni ole ns. tyypillinen nalkuttava akka, joka hiillostaa...pikemminkin ehkä liiankin lepsu?

En tiiä pitäskö joskus jopa ollakin enemmän topakkana ja sanoa, että perse ylös ja tekemään!! :D

Hänellä on pitkiä työpäiviä, ei mitenkään fyysisesti raskas työ..istumista pääosin. Mutta ehkä meidän arki on aika paljon hänen työn ja kodin ympärillä. Hän ei kauheesti tunnu kaipaavan mitään uutta tai vaihtelua arkeen, ainakaan kysyttäessä ei koskaan kiinnosta mikään tai mihinkään meneminen. Olen joskus ajatellut, että jonkinasteista masistakin varmaan...enkä siksikään halua ahdistella. Etten vaan pahenna sitä, jos siitä onkin kyse.

Pikemminkin koittaa tukea ja antaa aikaa...ja tarttua sitten kun se inspis on siellä toisellakin. Me ollaan jossain asioissa, kun yö ja päivä. Olen sen nyt oppinut vuosien aikana huomaamaan, mua tuppaa vaivaa kaikki tekemättömät asiat ja en tykkää ikuisuuksia lykätä...toisaalta taas häntä ei haittaa keskenrräiset jutut. Mitta kun tekee tekee ihan älyttömästi ja aivan älyttömän tarmokkaasti.

En halusi moittia ja valittaa...mä tykkään siitä miehestä joka solullani, mutta myönnän että joskus on vaikeeta sulattaa kaikkea.

Ehkä nämä on justiinsa niitä asioita, mitä pitää vaan päättää sietää ja kestää. Joka suhteessa on ne omat mutkansa. Luonteen erilaisuudesta tulevat näkemyserotkin...

Mikä mulle on tärkeetä, ei ehkä sille toiselle olekaan...ainakaan niin akuuttia, kun mulle voi olla. Kompromisseja kompromisseja...

Mulla on ehkä vähän semmonen luonne, että teen helposti itse enemmän kun jaksaisinkaan oikeasti...hiukan "marttyyri" ehkä..teen vaikka kiukuttaa tehdä. Mutta kun se on vaan tehtävä. Sit musta tuntuu, että mä itsekin vähän olen aina opettanut miehet siihen, että mä pärjään ja mä teen. Sit ne jotenkin laiskistuu.. :D

Tai masentuu, kun olen aina touhu päällä ... Mä vaan kaipaan tekemistä, olkoon se nyt vaikka pyykkien lajittelua sitten, mutta emmä osaa olla ihan jouten päiväkausia ja katsella vaan kattoon. Siitä tulee kipeeks.

Erilainen energiakenttä. :D

Päläpälä kirjoitti:

Ehkä nämä on justiinsa niitä asioita, mitä pitää vaan päättää sietää ja kestää. Joka suhteessa on ne omat mutkansa. Luonteen erilaisuudesta tulevat näkemyserotkin...

Mikä mulle on tärkeetä, ei ehkä sille toiselle olekaan...ainakaan niin akuuttia, kun mulle voi olla. Kompromisseja kompromisseja...

Mulla on ehkä vähän semmonen luonne, että teen helposti itse enemmän kun jaksaisinkaan oikeasti...hiukan "marttyyri" ehkä..teen vaikka kiukuttaa tehdä. Mutta kun se on vaan tehtävä. Sit musta tuntuu, että mä itsekin vähän olen aina opettanut miehet siihen, että mä pärjään ja mä teen. Sit ne jotenkin laiskistuu.. :D

Tai masentuu, kun olen aina touhu päällä ... Mä vaan kaipaan tekemistä, olkoon se nyt vaikka pyykkien lajittelua sitten, mutta emmä osaa olla ihan jouten päiväkausia ja katsella vaan kattoon. Siitä tulee kipeeks.

Erilainen energiakenttä. :D

Käyt itse hakemassa listat ja alat paukuttaa paikoilleen. 😄💪

Mutta eihän se siitä oikeesti kiinni ole, vaan onhan se ihan oikea tunne, että toinen ei välitä. 😞
Ja kyllä sellaisen saa ääneen sanoa.

Oikeastaan se saattaisikin mennä toisella tavalla perille, kun et puhuisi suorastaan hommista, mitkä jää sun vastuulle, vaan siitä, että on yksinäinen olo ksntaa kaikki suurinpiirtein yksin.

Siinä jää toisellekin toisenlsinen näkemys. Ehkä sielläkin on ulkopuolisuuden tunteita ja mitä lie? Ja jos hän on mutisti, ne saattaa jäädä sinne vaan muhimaan, mutta saattaa tulla vastareaktiona uloskin sitten.

Kyllä tunteet pitää voida sanoa ulos, kunhan ei kitapurje suorana sylje niitä huutaen päin naamaa.... se on vähän kehno tapa. 😃

Dissi kirjoitti:

Käyt itse hakemassa listat ja alat paukuttaa paikoilleen. 😄💪

Mutta eihän se siitä oikeesti kiinni ole, vaan onhan se ihan oikea tunne, että toinen ei välitä. 😞
Ja kyllä sellaisen saa ääneen sanoa.

Oikeastaan se saattaisikin mennä toisella tavalla perille, kun et puhuisi suorastaan hommista, mitkä jää sun vastuulle, vaan siitä, että on yksinäinen olo ksntaa kaikki suurinpiirtein yksin.

Siinä jää toisellekin toisenlsinen näkemys. Ehkä sielläkin on ulkopuolisuuden tunteita ja mitä lie? Ja jos hän on mutisti, ne saattaa jäädä sinne vaan muhimaan, mutta saattaa tulla vastareaktiona uloskin sitten.

Kyllä tunteet pitää voida sanoa ulos, kunhan ei kitapurje suorana sylje niitä huutaen päin naamaa.... se on vähän kehno tapa. 😃

No ei olisi eka kerta, kun teen huusholliin kattolistat kattoon. Ja lyön paikoilleen. :)

Täällä on jopa suorat pinnat mitä vasten lyödä, katto ja seinä. Jiirisahakin löytyy..kyllähän se onnistuisi. Ehkei miehen mielestä niinko hän ne olis halunnut, mutta mun tavalla. :)

Millikin vinoon ja aijai tulee sanomista. Perfektionisti katos..

Nii, lähinnä se tunne on että mitä en ole huomannut ja mitä oon tehnyt tai jättänyt tekemätt, johtuuko se minusta. Ettei asiat kiinnosta tai huvita.. vai onko se jokin hänen oman pään sisäinen juttu, että kutit ja inspis on vaan nyt finito. Ei ole mielialaa millä virittyä toimiaan?

Vika ei kuullemma ole minussa, olen tietysti sitäkin kysellyt. Ehkäpä luonteenlaatu on semmonen, että joskus vaan näkee kaiken tasasen harmaana eikä väriläiskiä kuten itellä tahtoo taas olla..ei niin harmaata eikä mustaa, etten jossain näe väripilkun jota kohti alan menemään.

Me ihmiset ollaa erilaisia. Masennukseen taipuvaisuutta kenties? Sillon ainakin elämästä katoaa värit ja ilo..voimat hiipuu ja tekee vaan kaiken pakollisen?

Oon mä sanonutkin, että mulla on joskus yksinäinen olo ja olen hukassa, kun en tiedä miten ja mitä pitäis tehdä, että voisin jotenkin ymmärtää mistä on kyse. Kun ei puhu niin ei voi tietää..pitää vaan kestää, että noita lamaantumisia tulee.

Ja itseensä käpertymisiä, kun muut ympärillä ahdistaa enemmän kun kiinnostaa.

Päläpälä kirjoitti:

No ei olisi eka kerta, kun teen huusholliin kattolistat kattoon. Ja lyön paikoilleen. :)

Täällä on jopa suorat pinnat mitä vasten lyödä, katto ja seinä. Jiirisahakin löytyy..kyllähän se onnistuisi. Ehkei miehen mielestä niinko hän ne olis halunnut, mutta mun tavalla. :)

Millikin vinoon ja aijai tulee sanomista. Perfektionisti katos..

Nii, lähinnä se tunne on että mitä en ole huomannut ja mitä oon tehnyt tai jättänyt tekemätt, johtuuko se minusta. Ettei asiat kiinnosta tai huvita.. vai onko se jokin hänen oman pään sisäinen juttu, että kutit ja inspis on vaan nyt finito. Ei ole mielialaa millä virittyä toimiaan?

Vika ei kuullemma ole minussa, olen tietysti sitäkin kysellyt. Ehkäpä luonteenlaatu on semmonen, että joskus vaan näkee kaiken tasasen harmaana eikä väriläiskiä kuten itellä tahtoo taas olla..ei niin harmaata eikä mustaa, etten jossain näe väripilkun jota kohti alan menemään.

Me ihmiset ollaa erilaisia. Masennukseen taipuvaisuutta kenties? Sillon ainakin elämästä katoaa värit ja ilo..voimat hiipuu ja tekee vaan kaiken pakollisen?

Oon mä sanonutkin, että mulla on joskus yksinäinen olo ja olen hukassa, kun en tiedä miten ja mitä pitäis tehdä, että voisin jotenkin ymmärtää mistä on kyse. Kun ei puhu niin ei voi tietää..pitää vaan kestää, että noita lamaantumisia tulee.

Ja itseensä käpertymisiä, kun muut ympärillä ahdistaa enemmän kun kiinnostaa.

Joskus tuntuu, että osalla meistä ihmsistä on väripaletissa hirveesti erilaisia värejä ja variaatioita...ja joillain on vaan muutama väri. Eikä ne muutaman värisävyn ihmiset oikeen jaksa niitä ihmisiä, joilla on hirmusti värejä ja jotka on niistä innoissaan ja elää silleen..miten sen nyt sanoisi energisemmin?

Et se niinkun ärsyttäisi jopa? En tiiä hankala pukee sanoiksi tai vertauskuviksi...hmm.

Et sillä muutaman värin ihmisellä onkin kaikki ihan ok ja se on tyytyväinen, mutta useamman värin ihminen kuvittelee tai olettaa, että toi murjottaa kun se on noin värikkään mielestä apea tai passiivinen?

Päläpälä kirjoitti:

Joskus tuntuu, että osalla meistä ihmsistä on väripaletissa hirveesti erilaisia värejä ja variaatioita...ja joillain on vaan muutama väri. Eikä ne muutaman värisävyn ihmiset oikeen jaksa niitä ihmisiä, joilla on hirmusti värejä ja jotka on niistä innoissaan ja elää silleen..miten sen nyt sanoisi energisemmin?

Et se niinkun ärsyttäisi jopa? En tiiä hankala pukee sanoiksi tai vertauskuviksi...hmm.

Et sillä muutaman värin ihmisellä onkin kaikki ihan ok ja se on tyytyväinen, mutta useamman värin ihminen kuvittelee tai olettaa, että toi murjottaa kun se on noin värikkään mielestä apea tai passiivinen?

JA, kaikki ei ole semmosia että ne puhuu ulos olonsa. Ne pui ne omassa päässään hiljaa, eikä halua että kukaan sekaantuu ( edes se kumppani) siihen oman pään selvimiseen. Kyl se joskus tuntuu aika kalsalle, kun ei pääse toisen pään sisään yhtään. Mutta ehkä sekin on oppimisen paikka, että se toinen ei ehkä haluakaan päästää sinne. Tai koe mukavaksi, että toinen sinne edes tunkee?

Päläpälä kirjoitti:

JA, kaikki ei ole semmosia että ne puhuu ulos olonsa. Ne pui ne omassa päässään hiljaa, eikä halua että kukaan sekaantuu ( edes se kumppani) siihen oman pään selvimiseen. Kyl se joskus tuntuu aika kalsalle, kun ei pääse toisen pään sisään yhtään. Mutta ehkä sekin on oppimisen paikka, että se toinen ei ehkä haluakaan päästää sinne. Tai koe mukavaksi, että toinen sinne edes tunkee?

No mä oon ollut varmaan joskus tuollanen harmaan värin ystävä. Toivonut ihan tavallista makaroonilaatikkoo ja perushommaa. Mutta toiselle ei riittänyt se, vaan ois pitänyt singahdella sinne ja tänne. Hoitaa lapsia, rempata mökkiä, huomata hänet jajaja....

Mutta ehkä mä nyt ymmärrän sen toisin. Kyse ei ole ollut niinkään noista hommista tai muusta.... kyse on ollut hänen tunteistaan. Hänen on pitänyt saada puskee omia tunteitaan pihalle, mutta hän ei ole osannut tehdä sitä.

Ei oikeasti tosiaan voi tietää toisen tunteista mitään, eikä oikeasti tarvitsekaan. Omat tunteet jos tietää ja ymmärtää, niin siinä on jo paljon. Ja kun ne osaa sanoa toiselle, voi edes jotain tapahtua.

Munhan on täältä helppo laukoa ties mitä, sulla on oma elämä ja tiedät parhaiten, mutta yleensä myös sokeus sille, että jotakin voisi tehdä vielä toisin tai eritavalla uudelleen.

Tulta ja tappuraahan se tunteiden ilmaiseminen osaa olla, mutta toisaalta sekin kertoo jostain, että ne ei ole ihan mitä vaan tunteita, vaan välittämistä.... olankohautus voi olla paljon pahempi. Itsellä kävi niin.... en välittänyt, en hyvästä, en pahasta.... kaikki oli ilmaa. Se olis putänyt korjata vuosia aiemmin....

Sinäänsä surkuhupaista huomata itsensä tekemässä tyhmästi omien tunteidensa kanssa joskus, mutta se oli sitä tietoutta silloin....🙄

Dissi kirjoitti:

No mä oon ollut varmaan joskus tuollanen harmaan värin ystävä. Toivonut ihan tavallista makaroonilaatikkoo ja perushommaa. Mutta toiselle ei riittänyt se, vaan ois pitänyt singahdella sinne ja tänne. Hoitaa lapsia, rempata mökkiä, huomata hänet jajaja....

Mutta ehkä mä nyt ymmärrän sen toisin. Kyse ei ole ollut niinkään noista hommista tai muusta.... kyse on ollut hänen tunteistaan. Hänen on pitänyt saada puskee omia tunteitaan pihalle, mutta hän ei ole osannut tehdä sitä.

Ei oikeasti tosiaan voi tietää toisen tunteista mitään, eikä oikeasti tarvitsekaan. Omat tunteet jos tietää ja ymmärtää, niin siinä on jo paljon. Ja kun ne osaa sanoa toiselle, voi edes jotain tapahtua.

Munhan on täältä helppo laukoa ties mitä, sulla on oma elämä ja tiedät parhaiten, mutta yleensä myös sokeus sille, että jotakin voisi tehdä vielä toisin tai eritavalla uudelleen.

Tulta ja tappuraahan se tunteiden ilmaiseminen osaa olla, mutta toisaalta sekin kertoo jostain, että ne ei ole ihan mitä vaan tunteita, vaan välittämistä.... olankohautus voi olla paljon pahempi. Itsellä kävi niin.... en välittänyt, en hyvästä, en pahasta.... kaikki oli ilmaa. Se olis putänyt korjata vuosia aiemmin....

Sinäänsä surkuhupaista huomata itsensä tekemässä tyhmästi omien tunteidensa kanssa joskus, mutta se oli sitä tietoutta silloin....🙄

Se on semmosta, kuka mitenkin. Syitähän saattaa olla monia miksi joku on kuoressaan, luonne tai elämäntilanne. Eihän siinä muu auta, kun antaa olla. :)

Päläpälä kirjoitti:

Se on semmosta, kuka mitenkin. Syitähän saattaa olla monia miksi joku on kuoressaan, luonne tai elämäntilanne. Eihän siinä muu auta, kun antaa olla. :)

Niin tai sitten tekee itse jotain piristävää itselleen.

Huokaset neitien kanssa mummolaan tms. kun mies jää naputtamaan pleikkaa. Keksit väriä jostain muusta.... kyllä se vähän harmittaa, kyn muut on uimassa tai muussa touhussa ja hän yksin. Vai ootko kokeillut?

🤔

Dissi kirjoitti:

Niin tai sitten tekee itse jotain piristävää itselleen.

Huokaset neitien kanssa mummolaan tms. kun mies jää naputtamaan pleikkaa. Keksit väriä jostain muusta.... kyllä se vähän harmittaa, kyn muut on uimassa tai muussa touhussa ja hän yksin. Vai ootko kokeillut?

🤔

Juu, kyllä mä koitan antaa hälle sitä kaipaamaansa omaa aikaa. Tuntuu vaan joskus, että mitä enemmän sitä omaa aikaa saa, sitä enemmän sitä myös janoaa. Eli jos nyt en ihan mielikuvittele omassa päässäni, niin tuntus joskus että hankalempaa vaan palata tiettyyn palettiin...kun omissa oloissaan oleminen on ilmeisesti niin antoisaa. :)

Mä en tiiä, kaikki ihmiset ei ikävöi silleen, kun sä ja mä ehkä ikävä ajatellaan ja koetaan. Tai ainakaan näytä sitä konkreettisesti ulospäin mitenkään erityisen selkeesti. Voihan sitä mielessään ikävöidä, mutta jostakin syystä pokka pitää ja ilme on yhtä totinen ihan sama mitä. :D

No ei nyt maalailla rumia kuvia toisesta. On niitä mukavia ja hauskojakin hetkiä...tuntuu vaan joskus nämä painostavat jaksot ottavan liikaa tilaa....tai minä reagoin niihin ainakin aika voimakkaasti. Mua vaivaa ne. Joku tuntosarvi visputtaa päässä jatkuvasti...tarkkailen.

Tulee tästäkin avautumisesta vähän paska olo. :(

Tai selän takana puhumisen olo...en tykkää. Vaihdetaan puheenaihetta? :)

Päläpälä kirjoitti:

Juu, kyllä mä koitan antaa hälle sitä kaipaamaansa omaa aikaa. Tuntuu vaan joskus, että mitä enemmän sitä omaa aikaa saa, sitä enemmän sitä myös janoaa. Eli jos nyt en ihan mielikuvittele omassa päässäni, niin tuntus joskus että hankalempaa vaan palata tiettyyn palettiin...kun omissa oloissaan oleminen on ilmeisesti niin antoisaa. :)

Mä en tiiä, kaikki ihmiset ei ikävöi silleen, kun sä ja mä ehkä ikävä ajatellaan ja koetaan. Tai ainakaan näytä sitä konkreettisesti ulospäin mitenkään erityisen selkeesti. Voihan sitä mielessään ikävöidä, mutta jostakin syystä pokka pitää ja ilme on yhtä totinen ihan sama mitä. :D

No ei nyt maalailla rumia kuvia toisesta. On niitä mukavia ja hauskojakin hetkiä...tuntuu vaan joskus nämä painostavat jaksot ottavan liikaa tilaa....tai minä reagoin niihin ainakin aika voimakkaasti. Mua vaivaa ne. Joku tuntosarvi visputtaa päässä jatkuvasti...tarkkailen.

Tulee tästäkin avautumisesta vähän paska olo. :(

Tai selän takana puhumisen olo...en tykkää. Vaihdetaan puheenaihetta? :)

Tai niin puhun kumminkin mulle tärkeestä ja rakaksta ihmisestä, niin jotenkin tuntuu nyt että ehkei pitäisi. Nää on kummiskin asioita, joita meidän pitää kahdestaan hänen kanssa ratkoa ja tulla johonkin lopputulemaan....

Mut ihmisiähän tässä ollaan vaan, eikä se elämä aina täällä marrinaamalassakaan pelkää juhlaa ole. :)

Päläpälä kirjoitti:

Tai niin puhun kumminkin mulle tärkeestä ja rakaksta ihmisestä, niin jotenkin tuntuu nyt että ehkei pitäisi. Nää on kummiskin asioita, joita meidän pitää kahdestaan hänen kanssa ratkoa ja tulla johonkin lopputulemaan....

Mut ihmisiähän tässä ollaan vaan, eikä se elämä aina täällä marrinaamalassakaan pelkää juhlaa ole. :)

Joo. Ei väännetä liian syvälle mitään. Sopiii.

Mä vaan haluun niin sulle kaikkee hyvää. Että saisit sen köllykän sieltä pleikan eestä eloon...

Joo. Mä tiedän. Eilen vaihoin poitsun kanssa autoon jarrumehut. Säiliöön vaan uutta ja pumppaamalaa ja päästämällä ilmausliittimestä joka piiri vaihtoon. Sais olla vaan erivärisiä nesteitä, että erottais milloin vaihtuu.

Samoin takajarruja renasin. Tänään kun vien muksutvkouluun, meen kaverin luo nostimelle ja laitan lisäainetta pienhiukkassuodattimeen. Sellainenkin löytyi autosta. 😄

Dissi kirjoitti:

Joo. Ei väännetä liian syvälle mitään. Sopiii.

Mä vaan haluun niin sulle kaikkee hyvää. Että saisit sen köllykän sieltä pleikan eestä eloon...

Joo. Mä tiedän. Eilen vaihoin poitsun kanssa autoon jarrumehut. Säiliöön vaan uutta ja pumppaamalaa ja päästämällä ilmausliittimestä joka piiri vaihtoon. Sais olla vaan erivärisiä nesteitä, että erottais milloin vaihtuu.

Samoin takajarruja renasin. Tänään kun vien muksutvkouluun, meen kaverin luo nostimelle ja laitan lisäainetta pienhiukkassuodattimeen. Sellainenkin löytyi autosta. 😄

Kiva. :) Vähän aina keljua puhella näin julkisesti auki asioita, mitkä koskettaa sitä toistakin. Vähän niin kun epäreilua häntä kohtaan. Ja tulee olo, että näin ei saisi tehdä...väärin toista kohtaan. Joten mielihyvin unohdetaan tää ja puhellaan semmosia mitkä ei satuta tai laita toista kyseenalaiseen valoon.. :)

Jokainen kumminkin puhuu aina omasta puolestaan, vaikka kuinka koittaa toisen kautta ajatella.

Eiköhän nämä asiat oikene. Olen luottavaisin mielin.

Tiiän, että haluat. Kyllä se välittyy sinun kaikista puheista, että olet hyvää haluava ihminen, eikä sun ensimmäinen motiivi ole loukata ketään huvikseen tai tärvellä toisen elämää taikka asioita. Kyllä mä sen sinusta hyvin vahvasti aistin, semmosen ystävän ja aidon välittämisen ihmisistä. :)

Siksi minä sinusta tykkäänkin ja muistakin samanmoisista oikeesti "hyvistä ihmisistä", jotka ei ole hekään täydellisiä, mutta ei se ilkeyskään kuulu kuin suojamekanismeihin..tarvittaessa. Ei kuitenkaan ole se perusluonne, se ilkeä...

Enpä ole koskaan ajatellutkaan tuota jarrumehujen vaihtumista, vaikka olen ilmaamassa ollut itsekin ja vaihtamassa jarrunesteitä. Tai että olisi oleellista niiden mehujen vaihtua...moon aatellut että kunhan väkevöityy uudesta tarpeeksi. :D


Onko sulla dieseli?

Päläpälä kirjoitti:

Kiva. :) Vähän aina keljua puhella näin julkisesti auki asioita, mitkä koskettaa sitä toistakin. Vähän niin kun epäreilua häntä kohtaan. Ja tulee olo, että näin ei saisi tehdä...väärin toista kohtaan. Joten mielihyvin unohdetaan tää ja puhellaan semmosia mitkä ei satuta tai laita toista kyseenalaiseen valoon.. :)

Jokainen kumminkin puhuu aina omasta puolestaan, vaikka kuinka koittaa toisen kautta ajatella.

Eiköhän nämä asiat oikene. Olen luottavaisin mielin.

Tiiän, että haluat. Kyllä se välittyy sinun kaikista puheista, että olet hyvää haluava ihminen, eikä sun ensimmäinen motiivi ole loukata ketään huvikseen tai tärvellä toisen elämää taikka asioita. Kyllä mä sen sinusta hyvin vahvasti aistin, semmosen ystävän ja aidon välittämisen ihmisistä. :)

Siksi minä sinusta tykkäänkin ja muistakin samanmoisista oikeesti "hyvistä ihmisistä", jotka ei ole hekään täydellisiä, mutta ei se ilkeyskään kuulu kuin suojamekanismeihin..tarvittaessa. Ei kuitenkaan ole se perusluonne, se ilkeä...

Enpä ole koskaan ajatellutkaan tuota jarrumehujen vaihtumista, vaikka olen ilmaamassa ollut itsekin ja vaihtamassa jarrunesteitä. Tai että olisi oleellista niiden mehujen vaihtua...moon aatellut että kunhan väkevöityy uudesta tarpeeksi. :D


Onko sulla dieseli?

Joo. Ymmärrän täysin tuon näkökulman. Siks täällä saiskin olla se priva vaihtoehto vielä....
Noi härkkijätkin saa vaan vettä myllyynsä....

Mut se siitä...

Ja sanottakoot, että säkin oot huikea tyyppi. Olet mukava, mutta osaat sanoa miellyttävästi eriävänkin mielipiteen ja perustelunkin siihen. 😊👌

Joo. Mä mietiskelin huoltokirjaa, että nekin ois väliin vaihettava. No se litkuhan on ainut, mikä voitelee työsylinterejä. Siihenhän ois onat pumppunsakin, mutta mietin, että jos ryystän säiliön tyhjäks ja laitan uutta sinne. Poika polkee jarrua ja piiri, elikkä rengas kerrallaan tyhjennellään vanhasta, tulee uus tilalle. 😬👌

Joo, diisseli on ja tulee aina olemaan. Bensavehkeet on minusta persiistä, vaikka on mulla niitäkin. Ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri, 3 perämoottoria ja kohta kelkkakin. Mutta kyllä diiseli on aina paras. Mun Intikka, eli Inkerikin on diiseli. 😄❤️

Dissi kirjoitti:

Joo. Ymmärrän täysin tuon näkökulman. Siks täällä saiskin olla se priva vaihtoehto vielä....
Noi härkkijätkin saa vaan vettä myllyynsä....

Mut se siitä...

Ja sanottakoot, että säkin oot huikea tyyppi. Olet mukava, mutta osaat sanoa miellyttävästi eriävänkin mielipiteen ja perustelunkin siihen. 😊👌

Joo. Mä mietiskelin huoltokirjaa, että nekin ois väliin vaihettava. No se litkuhan on ainut, mikä voitelee työsylinterejä. Siihenhän ois onat pumppunsakin, mutta mietin, että jos ryystän säiliön tyhjäks ja laitan uutta sinne. Poika polkee jarrua ja piiri, elikkä rengas kerrallaan tyhjennellään vanhasta, tulee uus tilalle. 😬👌

Joo, diisseli on ja tulee aina olemaan. Bensavehkeet on minusta persiistä, vaikka on mulla niitäkin. Ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri, 3 perämoottoria ja kohta kelkkakin. Mutta kyllä diiseli on aina paras. Mun Intikka, eli Inkerikin on diiseli. 😄❤️

Kiitos. : )

Mua rupes naurattamaan sun teksti, hyvällä. Jotenkin niin kuvaat elävästi, että voi kuvitella kaiken ja nuo fiiliksetkin välittyy kivasti! :''D

Tuli tunne, kuin olisi itse paikalla ( nahoissasi) vaikka vaan luen kirjoitusta. Tulee usein sellanen tunne ja olo.

Ääää! Mä olen bensaa suonissa ja tankissa mimmi. :D

Mulla ei ole ollut yhtään kiisseliä, perheessä kyllä on ollut.

Sulla on kohta varsinainen verstas siellä, kaikki koneet ja vermeet rivissä mitä huollat ja hoivaat. Kuulostaa niin "miehen" meiningiltä...kaikkea pitää rapalata mammasta mäkiautoon. Haha. :)

Jotenkin ymmärrän hyvin nuo kaikki härvelit, kun itelläkin on tosiaan jonkinasteisia mieltymyksiä härveleihin. Kuten oot oppinut tietämään. Ite en nykyään tunne erityisemmin vetoa niiden purkamiseen ja kokoamiseen, musta on tullut nääs nainen. chick. :'''D

Mutta toki ymmärrän mikä niissä vetoaa ja sen mielenkiinnon. Joskus tuntuu ikään kun kattois "miehen silmin" jotakin asiaa tai maailmaa, vaikka nainen onkin...voi ymmärtää miksi joku tuntee vetoa johonkin, naiseen tai autoon tai muuhun semmoseen. Pieni mies asuu jossain minussa...haha. Ehkä me miehet ja naiset ei kumminkaan olla niin erilaisia kaiken kaikkiaan.

Inkeri??? Mikäs kelkan nimeksi tulee, pietäänkö nimijuhlat? ;)

Mun tarvii lähteä nyt ulkoiluttaa lapsia. palataan!

Päläpälä kirjoitti:

Kiitos. : )

Mua rupes naurattamaan sun teksti, hyvällä. Jotenkin niin kuvaat elävästi, että voi kuvitella kaiken ja nuo fiiliksetkin välittyy kivasti! :''D

Tuli tunne, kuin olisi itse paikalla ( nahoissasi) vaikka vaan luen kirjoitusta. Tulee usein sellanen tunne ja olo.

Ääää! Mä olen bensaa suonissa ja tankissa mimmi. :D

Mulla ei ole ollut yhtään kiisseliä, perheessä kyllä on ollut.

Sulla on kohta varsinainen verstas siellä, kaikki koneet ja vermeet rivissä mitä huollat ja hoivaat. Kuulostaa niin "miehen" meiningiltä...kaikkea pitää rapalata mammasta mäkiautoon. Haha. :)

Jotenkin ymmärrän hyvin nuo kaikki härvelit, kun itelläkin on tosiaan jonkinasteisia mieltymyksiä härveleihin. Kuten oot oppinut tietämään. Ite en nykyään tunne erityisemmin vetoa niiden purkamiseen ja kokoamiseen, musta on tullut nääs nainen. chick. :'''D

Mutta toki ymmärrän mikä niissä vetoaa ja sen mielenkiinnon. Joskus tuntuu ikään kun kattois "miehen silmin" jotakin asiaa tai maailmaa, vaikka nainen onkin...voi ymmärtää miksi joku tuntee vetoa johonkin, naiseen tai autoon tai muuhun semmoseen. Pieni mies asuu jossain minussa...haha. Ehkä me miehet ja naiset ei kumminkaan olla niin erilaisia kaiken kaikkiaan.

Inkeri??? Mikäs kelkan nimeksi tulee, pietäänkö nimijuhlat? ;)

Mun tarvii lähteä nyt ulkoiluttaa lapsia. palataan!

Mäkin ampasen sinne raplaamaan... palaillaan. 😊👌

Mäteen niin koska miestä ei kiinnosta

Totta, yhdessä ja erikseen silti. :)

saasentäänjotai kirjoitti:

Mäteen niin koska miestä ei kiinnosta

Ja miestä ei kiinnosta koska sinä räpläät kännykkääsi ja roikut somessa, huomionhakuisuus on turn off.

Naiset räplää kännykkää enemmän mitä pelaan. Salillakin nainen räplää kännykkää.

Normimiess kirjoitti:

Naiset räplää kännykkää enemmän mitä pelaan. Salillakin nainen räplää kännykkää.

Juu naisia kiinnostaa vaan räplätä kännykkää ja ottaa selfieitä oman egon pönötystä.
Siks naisille ei tehdä edes pelejä, koska sellainen peliyhtiö menis konkurssiin, kun naiset ei pelaa.

Äää, noin puhuu tuoreeltaan rakastunut mies. Kunhan kuluu 8-9 vuotta, saman katonalla niin se nainen alkaa tuntuu painajaiselle ja kelkka tai klapimettä kutsuu tiuhaan. ;D

Oma muru pikku hepenissä vieressä...pue päälles. :D

Päläpälä kirjoitti:

Äää, noin puhuu tuoreeltaan rakastunut mies. Kunhan kuluu 8-9 vuotta, saman katonalla niin se nainen alkaa tuntuu painajaiselle ja kelkka tai klapimettä kutsuu tiuhaan. ;D

Oma muru pikku hepenissä vieressä...pue päälles. :D

No mä oon erimieltä. Vaikka se on vaan teoria ja vailla omakohtaista kokemusta. Mutta mä oon nähnyt pariskuntia jotka ovat olleet yksissä vuosikymmeniä ja pysyvät läheisinä, kuten vastarakastuneet. Onhan heillä omaakin elämää, mutta nauttivat yhteisistä hetkistä silmäänpistävästi.

Mä uskon, että syy on yhteisen kommunikaation ja sen reippaan käytön. Ja minusta seksi on yks kommunikaation keino.

Mutta kysyppä uudelleen 8-9 vuoden päästä. 😝

Dissi kirjoitti:

No mä oon erimieltä. Vaikka se on vaan teoria ja vailla omakohtaista kokemusta. Mutta mä oon nähnyt pariskuntia jotka ovat olleet yksissä vuosikymmeniä ja pysyvät läheisinä, kuten vastarakastuneet. Onhan heillä omaakin elämää, mutta nauttivat yhteisistä hetkistä silmäänpistävästi.

Mä uskon, että syy on yhteisen kommunikaation ja sen reippaan käytön. Ja minusta seksi on yks kommunikaation keino.

Mutta kysyppä uudelleen 8-9 vuoden päästä. 😝

Mutistin kanssa ei kommunikointi onnistu, paitsi sillon kun on mute pois päältä.:D

Mutta joo, olen minäkin nähnyt semmoisia pareja. Ihastuttavia pareja.

Mä taas uskon, että se on enimmäkseen kummankin osapuolen luonteenlaadusta kiinni. Kuinka kumpikin suhteeseensa suhtautuu ja yllä jaksaa pitää, ei paljon auta jos toinen koittaa ottaa kontaktia, piristää ja pärpättää, olla läsnä..jos toinen tykkää olla enemmän omissa oloissaan.

Sillon sen kai pitää antaa olla omissa oloissaan...kun ei lähde lentoon joku juttu, niin ei lähde. Tangoon tarvitaan kaksi. Yksinkin tanssii, mutta ei sitä kaveria siihin saa mukaan, jos se ei halua lähteä..

Kysyn! :D

Päläpälä kirjoitti:

Mutistin kanssa ei kommunikointi onnistu, paitsi sillon kun on mute pois päältä.:D

Mutta joo, olen minäkin nähnyt semmoisia pareja. Ihastuttavia pareja.

Mä taas uskon, että se on enimmäkseen kummankin osapuolen luonteenlaadusta kiinni. Kuinka kumpikin suhteeseensa suhtautuu ja yllä jaksaa pitää, ei paljon auta jos toinen koittaa ottaa kontaktia, piristää ja pärpättää, olla läsnä..jos toinen tykkää olla enemmän omissa oloissaan.

Sillon sen kai pitää antaa olla omissa oloissaan...kun ei lähde lentoon joku juttu, niin ei lähde. Tangoon tarvitaan kaksi. Yksinkin tanssii, mutta ei sitä kaveria siihin saa mukaan, jos se ei halua lähteä..

Kysyn! :D

Seksi, eipä se korjaa kaikkea sekään. Sitä usein hehkutetaan, mutta edelleen olen sitä mieltä että jos seksin verran jaksaa olla toisesta innostunut ja hetken sen päälle, se ei vielä suhdetta pystyssä pidä... taikka riitä siihin, että suhde on innostava vielä vuosienkin jälkeen.

Edelleen kallistun luonteenlaatujen puoleen...joku on ikirakastaja ja jaksaa hullaantua uudestaan ja uudestaan, joku hullaantuu kerran ja loppu on tasaista tuhinaa..

Päläpälä kirjoitti:

Seksi, eipä se korjaa kaikkea sekään. Sitä usein hehkutetaan, mutta edelleen olen sitä mieltä että jos seksin verran jaksaa olla toisesta innostunut ja hetken sen päälle, se ei vielä suhdetta pystyssä pidä... taikka riitä siihin, että suhde on innostava vielä vuosienkin jälkeen.

Edelleen kallistun luonteenlaatujen puoleen...joku on ikirakastaja ja jaksaa hullaantua uudestaan ja uudestaan, joku hullaantuu kerran ja loppu on tasaista tuhinaa..

Joo. Näihin molempiin vastauksiin vastaan omakohtaisesti. Mähän pähkin tätä jo ennen tätä suhdetta. Ja sattui sellainen nainen völjyyn, että luonteet mätsää.

Ja kun itse olin eronnut, havittelin oikeesti tälläistä suhdetta, mutta en saanut sitä kakaistua ulos jo tutustumisvaiheessa. Paitsi nyt sitten. Ja hyvinpitkälti se riippui minustakin, kenet halusin. Sitä oppii itsestään ja sitäkautta osaa vähän kuin vaatia vierelle oikeenluonteisen ihmisen.... hölmö sana toi vaatia, mutta ei siis vähempään tyydy.

Ja onhan se lopulta kummankin hyöty. Mutta suhteet osaa muuttua, en mä nyt tässä kohtaa oikeasti osaa kuin teorisoida ja vaan todeta, että nyt toimii ja suhde rakentuu hyvään kommunikaatioon, mikä vaan paranee ja syventyy. 😊👌

Dissi kirjoitti:

Joo. Näihin molempiin vastauksiin vastaan omakohtaisesti. Mähän pähkin tätä jo ennen tätä suhdetta. Ja sattui sellainen nainen völjyyn, että luonteet mätsää.

Ja kun itse olin eronnut, havittelin oikeesti tälläistä suhdetta, mutta en saanut sitä kakaistua ulos jo tutustumisvaiheessa. Paitsi nyt sitten. Ja hyvinpitkälti se riippui minustakin, kenet halusin. Sitä oppii itsestään ja sitäkautta osaa vähän kuin vaatia vierelle oikeenluonteisen ihmisen.... hölmö sana toi vaatia, mutta ei siis vähempään tyydy.

Ja onhan se lopulta kummankin hyöty. Mutta suhteet osaa muuttua, en mä nyt tässä kohtaa oikeasti osaa kuin teorisoida ja vaan todeta, että nyt toimii ja suhde rakentuu hyvään kommunikaatioon, mikä vaan paranee ja syventyy. 😊👌

Suhteet tosiaan voi muuttua...toisella voi virtaa piisata pyäriä sen suhteen ympärilläkin enemmän kun toisella loppuu virta ja ehkä mielenkiinto.

Mä en varmaan ikinä ole osannut katsoa ihan samanlaista luonnetta miehekseni mitä itse olen. Sellasta tuskin edes on olemassakaan...ja siis kyllähän mäkin varmasti jotain sellaista teen, että muhunkin voi pitkästyä ja kyllästyä. Ehkäpä just se liika intensiivisyys on monelle miehelle se kauhistus?

Pitäs olla etäsuhde että jaksaisi mua katsella, tympääntymättä mun seuraan... ;)

Ja kun ei oo mikään smalltalk tyyppinen hemmo, niin ei sitten pölise kun ei ole pölistävää..aika monet miehet tuntuu olevan semmosia, ne tykkää jurottaa omissakin oloissaan. Nainen voi olla vaikka singaporessa sen aikaa. Kunhan ei kälkätä vieressä ja oo aina läsnä...:)

Näin se on todettava...

Päläpälä kirjoitti:

Suhteet tosiaan voi muuttua...toisella voi virtaa piisata pyäriä sen suhteen ympärilläkin enemmän kun toisella loppuu virta ja ehkä mielenkiinto.

Mä en varmaan ikinä ole osannut katsoa ihan samanlaista luonnetta miehekseni mitä itse olen. Sellasta tuskin edes on olemassakaan...ja siis kyllähän mäkin varmasti jotain sellaista teen, että muhunkin voi pitkästyä ja kyllästyä. Ehkäpä just se liika intensiivisyys on monelle miehelle se kauhistus?

Pitäs olla etäsuhde että jaksaisi mua katsella, tympääntymättä mun seuraan... ;)

Ja kun ei oo mikään smalltalk tyyppinen hemmo, niin ei sitten pölise kun ei ole pölistävää..aika monet miehet tuntuu olevan semmosia, ne tykkää jurottaa omissakin oloissaan. Nainen voi olla vaikka singaporessa sen aikaa. Kunhan ei kälkätä vieressä ja oo aina läsnä...:)

Näin se on todettava...

Sinulla on hyvä mies.

AsianVierestä kirjoitti:

Sinulla on hyvä mies.

Niin minunkin mielestä. Eihän me kukaan täydellisiä olla, eikä aina jakseta kaikkeen panostaa tasavahvasti...kiinnostua kaikesta samaan tahtiin kun toinen.

Tulee kumpuja ja kumpareita, jyrkkiä laskuja ja tasamaastoa...ilmalentojakin.

Kun mä sitä miestäni tässäkin mietin, niin ensimmäisenä tulee mieleen, rakas..läheinen, tärkeä, koettelee joskus kärsivällisyyttäni, mutta niinhän ihmiset tekee. Jopa ne rakkaat ja varsinkin ne.😃

En minäkään maailman helpoin nainen varmasti ymmärtää ole...tai aina niin ihastuttava. 😋

Päläpälä kirjoitti:

Suhteet tosiaan voi muuttua...toisella voi virtaa piisata pyäriä sen suhteen ympärilläkin enemmän kun toisella loppuu virta ja ehkä mielenkiinto.

Mä en varmaan ikinä ole osannut katsoa ihan samanlaista luonnetta miehekseni mitä itse olen. Sellasta tuskin edes on olemassakaan...ja siis kyllähän mäkin varmasti jotain sellaista teen, että muhunkin voi pitkästyä ja kyllästyä. Ehkäpä just se liika intensiivisyys on monelle miehelle se kauhistus?

Pitäs olla etäsuhde että jaksaisi mua katsella, tympääntymättä mun seuraan... ;)

Ja kun ei oo mikään smalltalk tyyppinen hemmo, niin ei sitten pölise kun ei ole pölistävää..aika monet miehet tuntuu olevan semmosia, ne tykkää jurottaa omissakin oloissaan. Nainen voi olla vaikka singaporessa sen aikaa. Kunhan ei kälkätä vieressä ja oo aina läsnä...:)

Näin se on todettava...

Eihän täysin samanlaista kahta ole olemassakaan.

Tuossa vaan lasten äitistä eroamisen jälkeen ei onnistunut mikään suhde. Niissä eronneiden ja karanneiden mielissä on niin paljon tukahdutettuja tunteita, että jos niitä ei pääse itselleen ja toiselle selostamaan ja käsittelemään, sitä vaan möröttäs onnettomana. Niin mä nyt mietin.

Eihän elämässä tietenkään kaikkea saa mitä haluaa, sehän päivänselvää. Mutta mulla kun oli mahkut, mä katsoin, että haluan sellaisen ihmisen virelle, jonka kanssa voijaan yhessä tonkia se kaikki, mitä kumpikin tarvitaan toiselta. Ja kumpikin haluaa toiselle hyvää, mutta se äkkiä jää sen tunnemylläkän alle.... se tarve. Sehän se on löydettävä.

On siinä muuten jo työmaa, että löytää itsestään jonkun tarpeen, saati että osaa sanoa sen ääneen. Mutta kun saa, on iso kivi vierinyt sydämmen päältä. 😊

Dissi kirjoitti:

Eihän täysin samanlaista kahta ole olemassakaan.

Tuossa vaan lasten äitistä eroamisen jälkeen ei onnistunut mikään suhde. Niissä eronneiden ja karanneiden mielissä on niin paljon tukahdutettuja tunteita, että jos niitä ei pääse itselleen ja toiselle selostamaan ja käsittelemään, sitä vaan möröttäs onnettomana. Niin mä nyt mietin.

Eihän elämässä tietenkään kaikkea saa mitä haluaa, sehän päivänselvää. Mutta mulla kun oli mahkut, mä katsoin, että haluan sellaisen ihmisen virelle, jonka kanssa voijaan yhessä tonkia se kaikki, mitä kumpikin tarvitaan toiselta. Ja kumpikin haluaa toiselle hyvää, mutta se äkkiä jää sen tunnemylläkän alle.... se tarve. Sehän se on löydettävä.

On siinä muuten jo työmaa, että löytää itsestään jonkun tarpeen, saati että osaa sanoa sen ääneen. Mutta kun saa, on iso kivi vierinyt sydämmen päältä. 😊

Huomenta. :)

Joo ei olekaan. Samanlaisia dynamiikoiltaan kyllä taas voi olla. Taikka voisiko sanoa lataukseltaan?
Kaksi touhukasta esimerkiksi, jotka on varustettu samanlaisella asenteella ja tarmolla esim. työtä tai elämää kohtaan.

Mikä taas saattaa helpottaa jonkin verran tai paljonkin tiimissä olemista ja toimimistakin, kunhan vaan yhteisymmärrys säilyy..tulosta syntyy. :D

Voimavaroja ja energiaa, kun voi käyttää niin eri annoksilla. Tai purkaa samalla volyymilla.

Ilman muuta tutkimusmatka itseen on aina hyväksi, vaikkei välttis aina mikään mieluisa matka. Riippuu vähän millä asenteella on valmis kohtaamaan ja käsittelemään mahdollisia ongelma alueita itsessään. Peitteleekö ne visusti piiloon vai alkaako tonkia syvemmältä kipuillen ja tuskaillenkin...

Itsensä tutkiminen on itseasiassa semmonen asia mistä mä tykkään. Jotenkin kun alkaa ymmärtää itseään, alkaa moni asia tuntumaan selkeemmälle ja kokee jonkinlaisia valaistumisen hetkiä. :D


Ja joo, niitä vähemmän imarteleviakin juttuja ilmanmuuta itsestään löytää.

Sä halusit ts. rinnalles ihmisen jonka kanssa sulla on sama suuntaus ja sama jos nyt ei sytyke, alkuvoima mutta tarmo ja tarve? Kaksi touhukasta, tarmokasta ja uteliasta luonnetta? Sitten te yhdistätte voimavaranne ja kahden energia pallon sijaan on yksi iso energiapallo, joka pyörii eteenpäin. :)

Eiks ookkin hirmu filosoofista ja sofistikattia taas mun analysointini?? ;D

Päläpälä kirjoitti:

Huomenta. :)

Joo ei olekaan. Samanlaisia dynamiikoiltaan kyllä taas voi olla. Taikka voisiko sanoa lataukseltaan?
Kaksi touhukasta esimerkiksi, jotka on varustettu samanlaisella asenteella ja tarmolla esim. työtä tai elämää kohtaan.

Mikä taas saattaa helpottaa jonkin verran tai paljonkin tiimissä olemista ja toimimistakin, kunhan vaan yhteisymmärrys säilyy..tulosta syntyy. :D

Voimavaroja ja energiaa, kun voi käyttää niin eri annoksilla. Tai purkaa samalla volyymilla.

Ilman muuta tutkimusmatka itseen on aina hyväksi, vaikkei välttis aina mikään mieluisa matka. Riippuu vähän millä asenteella on valmis kohtaamaan ja käsittelemään mahdollisia ongelma alueita itsessään. Peitteleekö ne visusti piiloon vai alkaako tonkia syvemmältä kipuillen ja tuskaillenkin...

Itsensä tutkiminen on itseasiassa semmonen asia mistä mä tykkään. Jotenkin kun alkaa ymmärtää itseään, alkaa moni asia tuntumaan selkeemmälle ja kokee jonkinlaisia valaistumisen hetkiä. :D


Ja joo, niitä vähemmän imarteleviakin juttuja ilmanmuuta itsestään löytää.

Sä halusit ts. rinnalles ihmisen jonka kanssa sulla on sama suuntaus ja sama jos nyt ei sytyke, alkuvoima mutta tarmo ja tarve? Kaksi touhukasta, tarmokasta ja uteliasta luonnetta? Sitten te yhdistätte voimavaranne ja kahden energia pallon sijaan on yksi iso energiapallo, joka pyörii eteenpäin. :)

Eiks ookkin hirmu filosoofista ja sofistikattia taas mun analysointini?? ;D

Ja ettei vallan unohdu...muistetaan välillä peruskompata. :)

https://youtu.be/RoJmJP0sELI

Laiskanpulskeasti mutta kumminkin...

Päläpälä kirjoitti:

Huomenta. :)

Joo ei olekaan. Samanlaisia dynamiikoiltaan kyllä taas voi olla. Taikka voisiko sanoa lataukseltaan?
Kaksi touhukasta esimerkiksi, jotka on varustettu samanlaisella asenteella ja tarmolla esim. työtä tai elämää kohtaan.

Mikä taas saattaa helpottaa jonkin verran tai paljonkin tiimissä olemista ja toimimistakin, kunhan vaan yhteisymmärrys säilyy..tulosta syntyy. :D

Voimavaroja ja energiaa, kun voi käyttää niin eri annoksilla. Tai purkaa samalla volyymilla.

Ilman muuta tutkimusmatka itseen on aina hyväksi, vaikkei välttis aina mikään mieluisa matka. Riippuu vähän millä asenteella on valmis kohtaamaan ja käsittelemään mahdollisia ongelma alueita itsessään. Peitteleekö ne visusti piiloon vai alkaako tonkia syvemmältä kipuillen ja tuskaillenkin...

Itsensä tutkiminen on itseasiassa semmonen asia mistä mä tykkään. Jotenkin kun alkaa ymmärtää itseään, alkaa moni asia tuntumaan selkeemmälle ja kokee jonkinlaisia valaistumisen hetkiä. :D


Ja joo, niitä vähemmän imarteleviakin juttuja ilmanmuuta itsestään löytää.

Sä halusit ts. rinnalles ihmisen jonka kanssa sulla on sama suuntaus ja sama jos nyt ei sytyke, alkuvoima mutta tarmo ja tarve? Kaksi touhukasta, tarmokasta ja uteliasta luonnetta? Sitten te yhdistätte voimavaranne ja kahden energia pallon sijaan on yksi iso energiapallo, joka pyörii eteenpäin. :)

Eiks ookkin hirmu filosoofista ja sofistikattia taas mun analysointini?? ;D

No aika hyvin analysoitu. 😃

Siis minusta pienet eroavaisuudet ihmisissä on vaan hyvästä, mutta se, että on tutkinut itseään ja ennenkaikkea haluaakin tutkia itseään, irroittaa nuo pienet erilaisuudet haluissa ja tarpeissa, ynnä muussa erilaisuudessa erilleen, eikä ne edes haittaa.

Siis mähän olin tosi huolissani toisen vastavuoroisuudesta ja vaikka mistä lasten äitistä eron jälkeen. (Moni muukin palstalla suhtautuu muihin skeptisesti) mutta kun tutkailin itseäni, se pitkälti johtuikin minusta... minä olin tavallaan huolissani, että huomioidaanko minut = minä en itse luottanut olevani sen arvoinen.

Kun jossain sanoin, että nyt tällä naisella oli tilaa minun vierellä, tarkoitti se sitä, että hyväksyin itseni ja uskoin itseeni toisin. Hyväksyin itseni saavan kyllä rakkautta ja uskoin olevani sen arvoinen ihan omana itsenäni.

Tunnevastuuidea puski myös tähän kylkeen. Se on sanana vähän vaikea ja hienokseltaan vääristävä, mutta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että jokainen tuntee vain omat tunteensa, ei toisen. Mikä taas tarkoittaa sitä, että sympatiat ja empatiat on vaan oletusta toisen tunteista. Itse pitää sanoa toiselle puhdas totuus tunteesta ja toisen myös ymmärrettävä, että se on vaan tunne. Kun kumpikin sen ymmärtää, voi tunteista oikeasti puhua ääneen. Se ei mene ihon alle ja syyllistä.

Joskus täällä kirjoitin, että tunne ei ole totta. Se tarkoittaa sitä, että tunne voi tulla mistävaan, vaikka sellainen haluttamattomuuden tunne, että toinen on välinpitämätön, vaikka oikea totuus on kiire, stressi ja uupumus. Mutta tunnehan voi silti tulla, vaikka nuo ed. mainitut todelliset asiat kuinka ymmärtäisi.

Haastehan tässä teoriassa on se, että kumpikin pysyy tuossa uskossa, että tunteet ovat monen tapahtuvan asian summia, eikä niille aina voi mitään. Mutta sitten on se lohtu. Se on tärkeä, mutta vaikea laji, niin vastaanottaa, kuin pyyteettömästi antaa, jos on syyllisyyden tunne tai riittämättömyyden tunne valtaa omaa mieltä.

Kaiken tämänhän voi vielä ymmärtää ja sisäistää, mutta tärkeintä treeniä on kokemukset. Kokea tätä kaikkea. Pettymyksiä tulee ja takapakkia. Lipuu vanhoihin kaavoihin ja tie tuntuu nousevan pystyyn....mutta eikös se entinen malli ole jo koettu toimimattomaksi? 😁

Mulle aina tulee mieleen se mun perusajatus: Kaiken pitää voida toimia! 😄💪

Ei tule mitään ihmeellistä tädääm-hetkeä, milloin kaikki toimii yksksks, vaan kaikki pitää laittaa toimimaan. Ei tuurilla, vaan taidolla ja sillä että tietää miten mikäkin toimii. Tuurilla toimiva on epävarma, ei voi tietää miten lähellä toimimattomuus on ollut, mutta rikkinäisen kun korjaa toimivaksi, voi tietää miten se toimii oikein ja mitkä siinä on tärkeät osat.

Kuullostaa omaankin korvaan kliinisen jäykältä. Entäs ne tunteet? Ne saa elää sellaisenaan. Ne saa tilaa, eikä niitä säiky. Ne saa syyt, eikä ne pelota. Nehän tekee vaan elämisestä makuisan, olivatpa hyviä tai huonoja....

No mitäs tästä analyysistä mieltä?

Dissi kirjoitti:

No aika hyvin analysoitu. 😃

Siis minusta pienet eroavaisuudet ihmisissä on vaan hyvästä, mutta se, että on tutkinut itseään ja ennenkaikkea haluaakin tutkia itseään, irroittaa nuo pienet erilaisuudet haluissa ja tarpeissa, ynnä muussa erilaisuudessa erilleen, eikä ne edes haittaa.

Siis mähän olin tosi huolissani toisen vastavuoroisuudesta ja vaikka mistä lasten äitistä eron jälkeen. (Moni muukin palstalla suhtautuu muihin skeptisesti) mutta kun tutkailin itseäni, se pitkälti johtuikin minusta... minä olin tavallaan huolissani, että huomioidaanko minut = minä en itse luottanut olevani sen arvoinen.

Kun jossain sanoin, että nyt tällä naisella oli tilaa minun vierellä, tarkoitti se sitä, että hyväksyin itseni ja uskoin itseeni toisin. Hyväksyin itseni saavan kyllä rakkautta ja uskoin olevani sen arvoinen ihan omana itsenäni.

Tunnevastuuidea puski myös tähän kylkeen. Se on sanana vähän vaikea ja hienokseltaan vääristävä, mutta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että jokainen tuntee vain omat tunteensa, ei toisen. Mikä taas tarkoittaa sitä, että sympatiat ja empatiat on vaan oletusta toisen tunteista. Itse pitää sanoa toiselle puhdas totuus tunteesta ja toisen myös ymmärrettävä, että se on vaan tunne. Kun kumpikin sen ymmärtää, voi tunteista oikeasti puhua ääneen. Se ei mene ihon alle ja syyllistä.

Joskus täällä kirjoitin, että tunne ei ole totta. Se tarkoittaa sitä, että tunne voi tulla mistävaan, vaikka sellainen haluttamattomuuden tunne, että toinen on välinpitämätön, vaikka oikea totuus on kiire, stressi ja uupumus. Mutta tunnehan voi silti tulla, vaikka nuo ed. mainitut todelliset asiat kuinka ymmärtäisi.

Haastehan tässä teoriassa on se, että kumpikin pysyy tuossa uskossa, että tunteet ovat monen tapahtuvan asian summia, eikä niille aina voi mitään. Mutta sitten on se lohtu. Se on tärkeä, mutta vaikea laji, niin vastaanottaa, kuin pyyteettömästi antaa, jos on syyllisyyden tunne tai riittämättömyyden tunne valtaa omaa mieltä.

Kaiken tämänhän voi vielä ymmärtää ja sisäistää, mutta tärkeintä treeniä on kokemukset. Kokea tätä kaikkea. Pettymyksiä tulee ja takapakkia. Lipuu vanhoihin kaavoihin ja tie tuntuu nousevan pystyyn....mutta eikös se entinen malli ole jo koettu toimimattomaksi? 😁

Mulle aina tulee mieleen se mun perusajatus: Kaiken pitää voida toimia! 😄💪

Ei tule mitään ihmeellistä tädääm-hetkeä, milloin kaikki toimii yksksks, vaan kaikki pitää laittaa toimimaan. Ei tuurilla, vaan taidolla ja sillä että tietää miten mikäkin toimii. Tuurilla toimiva on epävarma, ei voi tietää miten lähellä toimimattomuus on ollut, mutta rikkinäisen kun korjaa toimivaksi, voi tietää miten se toimii oikein ja mitkä siinä on tärkeät osat.

Kuullostaa omaankin korvaan kliinisen jäykältä. Entäs ne tunteet? Ne saa elää sellaisenaan. Ne saa tilaa, eikä niitä säiky. Ne saa syyt, eikä ne pelota. Nehän tekee vaan elämisestä makuisan, olivatpa hyviä tai huonoja....

No mitäs tästä analyysistä mieltä?

Nii, loppujen lopuksi kukaan ei voi tietää varmaksi kuin itsestään. Omia motiivejaan voi miettiä ja perustella, mutta toisen voi spekuloida. :)

Sehän se onkin, jos puhetta ei synny eikä päänsisään päästetä, jää käteen vaan oletuksia. Paha sanoa mitä siellä toisen päänahan alla liikkuu. Siksi just "mutistisen" kanssa voi joskus olla haastavaa, kun siinä kohtaa missä itellä aukee suu toisella menee umpeen. :P

Toimintavat on erilaiset.

Sun analyysis oli mielenkiintoinen. Tunnetilat on niin monen asian summia helposti, että tarkalleen määritteleminen mistä mikäkin sai sysäyksen on minusta joskus aika mahdotontakin sanoa. Edes itse. Mutta tottakai kun asioita purkaa atomeiksi ja pyörittelee osia käsissään, näin mielikuvissaan toki...niin jotakin tiedon hippusia sieltä pian äkkää.

Mut jos ei tiedä mistä mikäkin oletettavasti sai alkunsa on vaikee muuttaa suuntaakaan. Helposti jää pyörimään kehää...

Me ollaan taas vittumaisen kaikkitietäviä. :D vaikkei ollakaan, kunhan funtsitaan.

Mä en tosiaan voi sanoa tietäväni kaikkea, enkä oikeestaan haluakaan. Mutta on niitä mielenkiintoista pyöritellä ja pohtia. Eri näkökulmista. :)

Päläpälä kirjoitti:

Nii, loppujen lopuksi kukaan ei voi tietää varmaksi kuin itsestään. Omia motiivejaan voi miettiä ja perustella, mutta toisen voi spekuloida. :)

Sehän se onkin, jos puhetta ei synny eikä päänsisään päästetä, jää käteen vaan oletuksia. Paha sanoa mitä siellä toisen päänahan alla liikkuu. Siksi just "mutistisen" kanssa voi joskus olla haastavaa, kun siinä kohtaa missä itellä aukee suu toisella menee umpeen. :P

Toimintavat on erilaiset.

Sun analyysis oli mielenkiintoinen. Tunnetilat on niin monen asian summia helposti, että tarkalleen määritteleminen mistä mikäkin sai sysäyksen on minusta joskus aika mahdotontakin sanoa. Edes itse. Mutta tottakai kun asioita purkaa atomeiksi ja pyörittelee osia käsissään, näin mielikuvissaan toki...niin jotakin tiedon hippusia sieltä pian äkkää.

Mut jos ei tiedä mistä mikäkin oletettavasti sai alkunsa on vaikee muuttaa suuntaakaan. Helposti jää pyörimään kehää...

Me ollaan taas vittumaisen kaikkitietäviä. :D vaikkei ollakaan, kunhan funtsitaan.

Mä en tosiaan voi sanoa tietäväni kaikkea, enkä oikeestaan haluakaan. Mutta on niitä mielenkiintoista pyöritellä ja pohtia. Eri näkökulmista. :)

Katos hienosti niputin toimintatavat yhteen. Ta jäi välist pois. :)

Päläpälä kirjoitti:

Nii, loppujen lopuksi kukaan ei voi tietää varmaksi kuin itsestään. Omia motiivejaan voi miettiä ja perustella, mutta toisen voi spekuloida. :)

Sehän se onkin, jos puhetta ei synny eikä päänsisään päästetä, jää käteen vaan oletuksia. Paha sanoa mitä siellä toisen päänahan alla liikkuu. Siksi just "mutistisen" kanssa voi joskus olla haastavaa, kun siinä kohtaa missä itellä aukee suu toisella menee umpeen. :P

Toimintavat on erilaiset.

Sun analyysis oli mielenkiintoinen. Tunnetilat on niin monen asian summia helposti, että tarkalleen määritteleminen mistä mikäkin sai sysäyksen on minusta joskus aika mahdotontakin sanoa. Edes itse. Mutta tottakai kun asioita purkaa atomeiksi ja pyörittelee osia käsissään, näin mielikuvissaan toki...niin jotakin tiedon hippusia sieltä pian äkkää.

Mut jos ei tiedä mistä mikäkin oletettavasti sai alkunsa on vaikee muuttaa suuntaakaan. Helposti jää pyörimään kehää...

Me ollaan taas vittumaisen kaikkitietäviä. :D vaikkei ollakaan, kunhan funtsitaan.

Mä en tosiaan voi sanoa tietäväni kaikkea, enkä oikeestaan haluakaan. Mutta on niitä mielenkiintoista pyöritellä ja pohtia. Eri näkökulmista. :)

No kaikkitietäviä hyvinkin. 😂

Jotkut hermostuu näistä tuumauksista ja pitäävät besservisserinä ja ties minä. Niin ja joitain ärsyttää, kun puhun vaan itsestäni.... mutta itsestänihän mä puhunkin perhana... enhän mä voi muista näin puhuakaan, sehän ois besservisseröintiä. Jokainen elää ja tekee tavallaan. 😊

Muistan, että naisestani tuntui kamalalta, että sitä on sitten itsensä kanssa lopulta yksin, ei tulekaan kukaan ja ota haltuun. Ei kukaan tunnekaan samoin ja ole sukulaissielu. Ihan ymmärrettävä tunne. Mutta kun miettii tilannetta, että odottaa jonkun muun tuntevan sun tunteet ja käyttäytyvänsä sen mukaan, olisi siltikin yksin... siinä vaan katsois kun toinen hoitaa tunne-elämääsi.

Itseasiassa kun kun itsensä kanssa on sinut ja ymmärtää sen, että jokaisen tunteet ovat yksilökohtaiset, voi päästääkin sen toisen oikeasti lähelle. Se tuntee sinusta jokasolun ja nipukan, niin päänsisältä kuin ulkopuolelta, koska luotat itseesi kaikessa, niin voit päästää toisen ihan viereen.

Tietty tälläisessä toinen on se priimusmoottori. Mietin joskus, että mistä löytää samanmoinen ihminen? Mutta ei minusta tarvitse. Tarvitsee vaan olla kaksi uteliasta. Toisella visio minnepäin mennään ja toinenkin katselee mitä sivulla näkyy.... kahdet silmäparit näkee paremmin.

Ja vähän aistin sussa huolestumistakin. Miten mutistista kaivautuu utelias? Minusta ajan kanssa. Jossain vaiheessa ei ole enää kiva möllöttää. Joskus alkaa tasapaksu möllötys käymään päähän, miten kellekkin. Mutta onpa hyvä, jos vierellä onkin sellainen ihminen, joka tietää mistä lähdetään tutkimaan asiaa. On vierellä, vaikka toinen kipuilee. Potkii vähän pepulle, kun leuka putoaa ja toppuuttelee, kun into kasvaa liian suureksi.

Ja jotenkin se vaan pulppuaa pintaan kaikki. Mä ainakin oon jo niin suora, etten mä oikein pitkään nieleksimään pysty. Ilmoitan, että nyt on sellainen ja tälläinen tunne ja odotan toisen reaktioita. Joskus ne tekee toisessa selvästi kipeää, mutta otan vaikka sen rautalankakiepin seinältä ja alan vääntämään. Ensin eliminoin toisen riittämättömyyden tunteet ja sen sellaiset.... tai siis selitän, että ei varmasti ole kyse riittämättömyydestä. Tai mistään huonoudesta.... että katsotaanpas nyt yhessä mistä nää johtuu. Syy yleensä on moninainen... ja sit vilkutan, että kun ei näille mitään oikeasti voi nyt, niin miten ois halia, vierihoitoa sen sellaista.... tulisitko jeesimään tuntemaan nämä tunteet ohi? Voisitsää....

Kun kumpikin jossainvaiheessa honaa, että tunteita tulee ja menee ja se toinen siinä pysyy, voi tuo 8-9 vuoden päästä oleva kuin vastarakastuneilta näyttävä pariskunta olla totta. Ja kumpikin on ihan tavallistakin tavallisempi ihminen. Tunteva, ymmärtävä ja vastuullinen aikuinen, mikä päästää sen sisäisen lapsensakin ulos juoksemaan ja iloitsemaan toisesta.

Eiks oo ihana teoria? 😄

Dissi kirjoitti:

No kaikkitietäviä hyvinkin. 😂

Jotkut hermostuu näistä tuumauksista ja pitäävät besservisserinä ja ties minä. Niin ja joitain ärsyttää, kun puhun vaan itsestäni.... mutta itsestänihän mä puhunkin perhana... enhän mä voi muista näin puhuakaan, sehän ois besservisseröintiä. Jokainen elää ja tekee tavallaan. 😊

Muistan, että naisestani tuntui kamalalta, että sitä on sitten itsensä kanssa lopulta yksin, ei tulekaan kukaan ja ota haltuun. Ei kukaan tunnekaan samoin ja ole sukulaissielu. Ihan ymmärrettävä tunne. Mutta kun miettii tilannetta, että odottaa jonkun muun tuntevan sun tunteet ja käyttäytyvänsä sen mukaan, olisi siltikin yksin... siinä vaan katsois kun toinen hoitaa tunne-elämääsi.

Itseasiassa kun kun itsensä kanssa on sinut ja ymmärtää sen, että jokaisen tunteet ovat yksilökohtaiset, voi päästääkin sen toisen oikeasti lähelle. Se tuntee sinusta jokasolun ja nipukan, niin päänsisältä kuin ulkopuolelta, koska luotat itseesi kaikessa, niin voit päästää toisen ihan viereen.

Tietty tälläisessä toinen on se priimusmoottori. Mietin joskus, että mistä löytää samanmoinen ihminen? Mutta ei minusta tarvitse. Tarvitsee vaan olla kaksi uteliasta. Toisella visio minnepäin mennään ja toinenkin katselee mitä sivulla näkyy.... kahdet silmäparit näkee paremmin.

Ja vähän aistin sussa huolestumistakin. Miten mutistista kaivautuu utelias? Minusta ajan kanssa. Jossain vaiheessa ei ole enää kiva möllöttää. Joskus alkaa tasapaksu möllötys käymään päähän, miten kellekkin. Mutta onpa hyvä, jos vierellä onkin sellainen ihminen, joka tietää mistä lähdetään tutkimaan asiaa. On vierellä, vaikka toinen kipuilee. Potkii vähän pepulle, kun leuka putoaa ja toppuuttelee, kun into kasvaa liian suureksi.

Ja jotenkin se vaan pulppuaa pintaan kaikki. Mä ainakin oon jo niin suora, etten mä oikein pitkään nieleksimään pysty. Ilmoitan, että nyt on sellainen ja tälläinen tunne ja odotan toisen reaktioita. Joskus ne tekee toisessa selvästi kipeää, mutta otan vaikka sen rautalankakiepin seinältä ja alan vääntämään. Ensin eliminoin toisen riittämättömyyden tunteet ja sen sellaiset.... tai siis selitän, että ei varmasti ole kyse riittämättömyydestä. Tai mistään huonoudesta.... että katsotaanpas nyt yhessä mistä nää johtuu. Syy yleensä on moninainen... ja sit vilkutan, että kun ei näille mitään oikeasti voi nyt, niin miten ois halia, vierihoitoa sen sellaista.... tulisitko jeesimään tuntemaan nämä tunteet ohi? Voisitsää....

Kun kumpikin jossainvaiheessa honaa, että tunteita tulee ja menee ja se toinen siinä pysyy, voi tuo 8-9 vuoden päästä oleva kuin vastarakastuneilta näyttävä pariskunta olla totta. Ja kumpikin on ihan tavallistakin tavallisempi ihminen. Tunteva, ymmärtävä ja vastuullinen aikuinen, mikä päästää sen sisäisen lapsensakin ulos juoksemaan ja iloitsemaan toisesta.

Eiks oo ihana teoria? 😄

Tää on semmonen teoria, että pitää pureskella. Ei minunkaan mielestä tarvitse olla samanmoinen, itseasiassa liiankin samanmoinen voi olla jopa huono juttu. On kuin seurustelisi itsensä kanssa. :)

Ja minusta on ainakin ihan mukava, kun kumppani tuo mukanaan oman erilaisen persoonansa, josta mäkin voin oppia uutta...

No nii tämmönen lungi kaveri...mutistikin ehkä?

https://youtu.be/jKi2bcofb8g

Jukra...kuulostaa tutulle. :D

Päläpälä kirjoitti:

Tää on semmonen teoria, että pitää pureskella. Ei minunkaan mielestä tarvitse olla samanmoinen, itseasiassa liiankin samanmoinen voi olla jopa huono juttu. On kuin seurustelisi itsensä kanssa. :)

Ja minusta on ainakin ihan mukava, kun kumppani tuo mukanaan oman erilaisen persoonansa, josta mäkin voin oppia uutta...

No nii tämmönen lungi kaveri...mutistikin ehkä?

https://youtu.be/jKi2bcofb8g

Jukra...kuulostaa tutulle. :D

Teoria antaa kaikille mahkun olls oma itsensä ja toisaalta haluta ja tarvita mitä vaan. Tuntte ei ole mörköjä ja loppujen lopuksi kaikki on ihan tavallista, eikä mitään tähtitiedettä. 😊👍

Jos nainen olisi pelifirman tuotekehityksen tulos, niin ne olisi aikaa sitten huomanneet tuotteessaan olevan vian. Palkitsevuus tulee heti alkuun ja sitten odotetaan, että lopuksi kehität jotain strategiaa ja taktiikoita ja suoritat loputtoman määän pikkupuuhastelua, joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Miten sellaista kukaan jaksaisi pelata?

scrg kirjoitti:

Jos nainen olisi pelifirman tuotekehityksen tulos, niin ne olisi aikaa sitten huomanneet tuotteessaan olevan vian. Palkitsevuus tulee heti alkuun ja sitten odotetaan, että lopuksi kehität jotain strategiaa ja taktiikoita ja suoritat loputtoman määän pikkupuuhastelua, joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Miten sellaista kukaan jaksaisi pelata?

Muuten hyvä analyysi, mutta kyllähän tuota peliä jaksaa aika moni mies pelata ainakin jonkin aikaa. Uusi versio tuntuu aina kiinnostavalta, mutta kun sitä jonkun aikaa pelailee, huomaa että tässähän on ihan sama vanha engine.

scrg kirjoitti:

Jos nainen olisi pelifirman tuotekehityksen tulos, niin ne olisi aikaa sitten huomanneet tuotteessaan olevan vian. Palkitsevuus tulee heti alkuun ja sitten odotetaan, että lopuksi kehität jotain strategiaa ja taktiikoita ja suoritat loputtoman määän pikkupuuhastelua, joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Miten sellaista kukaan jaksaisi pelata?

Aika hauska ajatusleikki. Entäpä mies pelinä, dumpattaisiin toivottomana sutena jo tuotekehitysputken alkupäässä?

flowersreally kirjoitti:

Aika hauska ajatusleikki. Entäpä mies pelinä, dumpattaisiin toivottomana sutena jo tuotekehitysputken alkupäässä?

Miehiä ei yleensä olekaan kehitetty peleiksi. Miehet tuotetaan kuten käyttöjärjestelmät, kassapäätteet tai navigaattorit. On vaaditut ominaisuudet, joiden on toimittava. Puutteiden ja vikojen kanssa sitten pohditaan pitäisikö vaihtaa laadukkaampaan vai pärjätä ilman. Peleinä miehet olisivat auttamatta susia, koska eivät ole kiinnostavia.

scrg kirjoitti:

Miehiä ei yleensä olekaan kehitetty peleiksi. Miehet tuotetaan kuten käyttöjärjestelmät, kassapäätteet tai navigaattorit. On vaaditut ominaisuudet, joiden on toimittava. Puutteiden ja vikojen kanssa sitten pohditaan pitäisikö vaihtaa laadukkaampaan vai pärjätä ilman. Peleinä miehet olisivat auttamatta susia, koska eivät ole kiinnostavia.

Oikeassa elämässä kuitenkin hyvinkin oudolta kuulostavat ”miespelit” löytää jonkun kiinnostuneen, mieti vaikka sönkön miestä (kaikella rakkaudella).

Naisillako ei sitten ole vaadittuja ominaisuuksia, joiden on toimittava?

flowersreally kirjoitti:

Oikeassa elämässä kuitenkin hyvinkin oudolta kuulostavat ”miespelit” löytää jonkun kiinnostuneen, mieti vaikka sönkön miestä (kaikella rakkaudella).

Naisillako ei sitten ole vaadittuja ominaisuuksia, joiden on toimittava?

Sönkkö kun saisi listat kattoihin, niin sitten pitäisi hösöttää jonkun muun asian kanssa, mikä on muka kesken vaikka maailman on valmis. Vai pitäiskö ne listat laittaa uudestaan, kun ei jiirit olekaan ihan kohdallaan.

Miehet on yleensä enemmän tarpeellisia kuin kiinnostavia.

Naisilla on ollut vaadittuja ominaisuuksia, mutta tasa-arvovaatimukset kieltää vaatimasta naisilta mitään vain koska ovat naisia.

scrg kirjoitti:

Sönkkö kun saisi listat kattoihin, niin sitten pitäisi hösöttää jonkun muun asian kanssa, mikä on muka kesken vaikka maailman on valmis. Vai pitäiskö ne listat laittaa uudestaan, kun ei jiirit olekaan ihan kohdallaan.

Miehet on yleensä enemmän tarpeellisia kuin kiinnostavia.

Naisilla on ollut vaadittuja ominaisuuksia, mutta tasa-arvovaatimukset kieltää vaatimasta naisilta mitään vain koska ovat naisia.

Sönkkö on yli kiltti.

scrg kirjoitti:

Sönkkö kun saisi listat kattoihin, niin sitten pitäisi hösöttää jonkun muun asian kanssa, mikä on muka kesken vaikka maailman on valmis. Vai pitäiskö ne listat laittaa uudestaan, kun ei jiirit olekaan ihan kohdallaan.

Miehet on yleensä enemmän tarpeellisia kuin kiinnostavia.

Naisilla on ollut vaadittuja ominaisuuksia, mutta tasa-arvovaatimukset kieltää vaatimasta naisilta mitään vain koska ovat naisia.

Mun mies on se perfektionisti, jolle ei kelpaisi mun laittamat listat katossa. Että varmaan ne pitäisi laittaa uudestaan. Tai sitten mun pitäs kuunnella valitusta. :D

Minusta olis vaan joskus kivaa tehdä jotain yhdessä, mikä edistää jotenkin tään huushollin valmistumista. Sauna puuttuu, pihat on kesken...onhan näitä kuule. Ei lopu hommat kesken. :)

nnnnnnaineennn kirjoitti:

Sönkkö on yli kiltti.

En ole. :)

Päläpälä kirjoitti:

Mun mies on se perfektionisti, jolle ei kelpaisi mun laittamat listat katossa. Että varmaan ne pitäisi laittaa uudestaan. Tai sitten mun pitäs kuunnella valitusta. :D

Minusta olis vaan joskus kivaa tehdä jotain yhdessä, mikä edistää jotenkin tään huushollin valmistumista. Sauna puuttuu, pihat on kesken...onhan näitä kuule. Ei lopu hommat kesken. :)

Ei tähän nyt ulkopuolisena tarkemmin voi ottaa kantaa.

Ehkä se keskustelun paikka olisi juuri siinä, miksi tekeminen yhdessä tuntuu sinusta kivalta mutta ei toisesta osapuolesta yhtä kivalta.

scrg kirjoitti:

Ei tähän nyt ulkopuolisena tarkemmin voi ottaa kantaa.

Ehkä se keskustelun paikka olisi juuri siinä, miksi tekeminen yhdessä tuntuu sinusta kivalta mutta ei toisesta osapuolesta yhtä kivalta.

Joo eikä välttis kannatakkaan.

No kun ei huvita, se on se syy. Miksei huvita masennus tai vallitseviin olosuhteisiin tyytymättömyys. Korjausliikkeet, ei tiedossa ei tahdo puhua. Just totes ettei oo kiva tulla kotiin.
Anna mä syön nyt ja kännykkä käteen. ☺️

Näillä mennää.

Päläpälä kirjoitti:

Joo eikä välttis kannatakkaan.

No kun ei huvita, se on se syy. Miksei huvita masennus tai vallitseviin olosuhteisiin tyytymättömyys. Korjausliikkeet, ei tiedossa ei tahdo puhua. Just totes ettei oo kiva tulla kotiin.
Anna mä syön nyt ja kännykkä käteen. ☺️

Näillä mennää.

Tääl on kauhee härdelli, muksut pitää ääntä ja reuhoo omiaan...mä kyselen heti kuulumisia..että ehkä joillekin perhe voi olla vaivaksi.🤣

Mut jospa se siitä...ehkä. Joskus piristyy..

scrg kirjoitti:

Sönkkö kun saisi listat kattoihin, niin sitten pitäisi hösöttää jonkun muun asian kanssa, mikä on muka kesken vaikka maailman on valmis. Vai pitäiskö ne listat laittaa uudestaan, kun ei jiirit olekaan ihan kohdallaan.

Miehet on yleensä enemmän tarpeellisia kuin kiinnostavia.

Naisilla on ollut vaadittuja ominaisuuksia, mutta tasa-arvovaatimukset kieltää vaatimasta naisilta mitään vain koska ovat naisia.

Elä höpäjä.

scrg kirjoitti:

Jos nainen olisi pelifirman tuotekehityksen tulos, niin ne olisi aikaa sitten huomanneet tuotteessaan olevan vian. Palkitsevuus tulee heti alkuun ja sitten odotetaan, että lopuksi kehität jotain strategiaa ja taktiikoita ja suoritat loputtoman määän pikkupuuhastelua, joka ei kuitenkaan johda mihinkään. Miten sellaista kukaan jaksaisi pelata?

Juu, jos naisesta olisi peli, niin se kävisi äkkiä tylsäksi, kun naisessa on yks reikä mitä vaan pelissä voi jyystää edes takas.
Ei sellasta peliä jaksais muutamaa minuuttia pidempää pelata, kun vaan vois jyyst, jyyst, jyyst....

flowersreally kirjoitti:

Oikeassa elämässä kuitenkin hyvinkin oudolta kuulostavat ”miespelit” löytää jonkun kiinnostuneen, mieti vaikka sönkön miestä (kaikella rakkaudella).

Naisillako ei sitten ole vaadittuja ominaisuuksia, joiden on toimittava?

Onhan naisillekin niitä vaadittavia ominaisuuksia, mutta miehet on aika usein valmiita tinkimään niistä paljonkin. Kun sen oman pip-pelin pelaaminen käy pian tylsäksi.

Pleikkaria pelaava mies istuu rauhallisena pelin äärellä pelaamassa, saattaa juoda olutta välillä, mutta on rauhaisan leppoinen naistaan kohtaan.
Koska mies purkaa agressionsa pelimaailmassa, jossa voi riehua, tapella, ampua ja tuhoa kaikkea mielin määrin.
Välillä tietenkin peliin keskittynyt mies voi päästää ärräpäitä, mutta ne kohdistuvat peliin.

PelaajaÄtmi kirjoitti:

Pleikkaria pelaava mies istuu rauhallisena pelin äärellä pelaamassa, saattaa juoda olutta välillä, mutta on rauhaisan leppoinen naistaan kohtaan.
Koska mies purkaa agressionsa pelimaailmassa, jossa voi riehua, tapella, ampua ja tuhoa kaikkea mielin määrin.
Välillä tietenkin peliin keskittynyt mies voi päästää ärräpäitä, mutta ne kohdistuvat peliin.

Ei ole mitään agressiota pelejä tai naisia kohtaan. Peli on peliä ja siinä väillä rosvot pääsee niskan päälle mutta pelissä saa aina yrittää uudelleen. Itse ainakin hiljaa pelaan eikä kiroiluakaan tapahdu.

Varmaankin tuon hevi-peli-tukan suosikkipeleihin kuuluvat kaikki tankki ja taistelupelit.

Mutta ajattele elämää pelinä: pelaat oikeilla ihmisillä elämää.