niin siinähän ei ole minkäänlaista todellista dataa luokittelemaan kyseisiä henkilöitä, mutta esimerkiksi pokausprosentti voisi sellainen olla.
Kuinka monta onnistunutta pokausta mistäkin määrästä pitäisi olla että on ätmi tai ytmi? Pelkkä prosenttihan ei mitään kerro koska jos jos joku ottaa ensimmäisen mahdollisen niin onnistumisprosenttihan on 100% mikä ei todellakaan kerro tasosta.
Olisiko ätmille sellainen 1/100, eli on yritettävät vähintään sataa että voi sanoa olevansa ätmi.
Kuinka monta onnistunutta pokausta mistäkin määrästä pitäisi olla että on ätmi tai ytmi? Pelkkä prosenttihan ei mitään kerro koska jos jos joku ottaa ensimmäisen mahdollisen niin onnistumisprosenttihan on 100% mikä ei todellakaan kerro tasosta.
Olisiko ätmille sellainen 1/100, eli on yritettävät vähintään sataa että voi sanoa olevansa ätmi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sanoisin että tuossa on ongelmana se, jos ätmi ei ota sitä ensimmäistä jonka saisi häntä syytetään nirsoksi.
Jos hän taas hyväksyy kenet tahansa ja ottaa sen ensimmäisen mahdollisen sekä saa vain pahasti siipeensä onkin asia helppo sitten kääntää, "kun sinulle kelpaa kuka tahansa niin"
Periaatteessa ätmin kohdalla tuollaisten pokausprosenttien tekeminen on mahdotonta.
Ensimmäinen syy on se, että ätmin mahdollisuudethan ovat vain yhden käden sormilla laskettavissa elämässään.
Jos taas halutaan tilastollisempaa faktaa onnistumisprosenteista tarvittaisiin suurempia lukuja, jolloin väkisin tullaan ytmi kategoriaan.
Kyllä vaikka sadan naisen yrittäminen kertoo jo aika hyvin miehen tason. Siis jos kyse on todellisista ja realistisista yrityksistä eikä minkään moro viestin lähettäminen netin kuumimmille naisille. Se vaan että aniharva ätmi eläissään tuohon sataan yritykseen pääsee koska ei edes yritä.
Ätmillä+on+aina+0+%.+Ätmi+ei+onnistu+naista+iskemään+koska+ätmit+on+rumia
Siis+ätmeillä+se+on+0%+koska+heidän+yrityksensäkin+on+nolla.
Tänään juon viinaa. Muija jos alkaa vittuilee niin antaa nyrkin laulaa.
Täällä tuotiin esiin tärkeitä huomioita. Yksi ongelma toki on se, että osa ätmeistä ei yritä, koska pelkää aivan liian paljon tylyjä pakkeja ja nolatuksi tulemista. Tämä on toki ymmärrettävää, jos on joutunut jo koulussa tulemaan monta kertaa nolatuksi, kun on ollut halukas ottaa kontaktia tyttöihin.
Osa ätmeistä taas voi olla rohkeita ja yrittää paljon, jolloin tietysti saadaan enemmän faktaa siitä, kuinka moni nainen antaa pakit verrattuna ytmiin. Mun ainoa neuvo tähän on se, että yrittää kannattaa, jotta saisi tärkeitä faktatietoja ja fiksu ätmi sitten ymmärtää "korjata" itseänsä.
Sitten vielä tämä, kun ätmejäkään ei kiinnosta kaikki naiset.
Käytöstä kannattaa korjata. Persoonaansa ei kannata korjata, ellei halua elää korjatussa tilassa koko loppuelämäänsä.
Säkö luulet, että ihminen ei harjaannu toisenlaiseksi?
Tietysti persoonaansa voi korjata, vieläpä paljon helpommin kuin vaikkapa ulkonäköään, mutta sekin vaatii aikaa ja vaivaa.
Jep, kyllä voin ihan kokemuksesta todeta, että jotkut jutut vaan on mennyt ajan kanssa sujuvammiksi harjaannuksen myötä. Vaivannäköä tietysti vaatii.
Varmasti harjaantuu, mutta itse en halua käyttää energiaani siihen, että yrittäisin tahallisesti muuttaa syvintä luonnettani. Ehkä joku haluaa niinkin tehdä ja perustellusta syystä.
Monista persoonalllisuuden piirteistä on itselle ja muille sekä haittaa että hyötyä. Sekä iloa että harmia. Muuttamisen sijaan voi tehdä niin, että minimoi haitat ja maksimoi hyödyt. Ja aina on ihmisiä, jotka kuitenkin pitävät erikoisistakin persoonista.
Käyttäytymisen, valintojen ja ajattelutapojen muuttaminen on mielenkiintoista ja miellyttävääkin ja siihen kannustan kaikkia.
Tuo on kyllä hankala kysymys, kuinka paljon kannattaa ja on järkevää muuttua. Sanoisin kuitenkin, että parisuhdemarkkinoilla on hyvin raaka peli. Siellä kyllä viimeistään totuus paljastuu, toisilla on huomattavasti "etumatkaa" ja toiset ovat täydellisiä "surkimuksia". Tiedän, että tekee kipeetä luokitella tällä tavalla, mutta tämä vaan on realismia. Yhteiskunnalliset muutokset on hitaita, joten hyvin vähän yksi ihminen voi parisuhdemarkkinoihin vaikuttaa. Jotkut joutuvat vaan tyytymään siihen tosiasiaan, että on vaan tehtävä suoraan sanoen kohtuuttomasti töitä, jotta joskus onnistuisi.
Kohtuuttoman työn tekeminen on huono strategia, koska huonoa kilpailuasemaa ei voi koskaan saada muiden asemaa paremmaksi keskittymällä samoihin ominaisuuksiin kuin ne, joilla on valmiiksi hyvä kilpailuasema.
En tiedä oletko jo nähnyt tämän kommentin, mutta kannattaa vilkaista:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15562293/onpa-hiljaista#comment-96636018
Tuossa on kyllä paljon totta - joissakin ominaisuuksissa on vaan aina "surkea". Ongelma vaan on siinä, koska jotkut ominaisuudet ovat lähes välttämättömiä, jotta mahdollisuudet olisi edes kohtuulliset. Näihin heikkoihin alueisiin joutuu silloin panostamaan. Tiedän, kyllähän se päähän toki ottaa. Samanaikaisesti pitäisi kuitenkin yrittää löytää niitä vahvuuksia, joilla pärjää "kilpailussa" ja joilla enenkaikkea erottuu.
Juuri näin. Laasasen teoria ei ota tuota erottumista/erottautumista huomioon, vaikka juuri sen avulla voi kompensoida huonoa asemaa segmentoimattomilla markkinoilla. Segmenttikin voi olla liian suuri ryhmä. Täytyy etsiä sellainen "niche", jossa pienen joukon kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Silloin välttyy päähän ottamiselta.
Ei ole olemassakaan mitään luokittelua. Ei ole mitään "ätmejä" eikä muitakaan mielikuvitusolentoja. On erilaisia ihmisiä ja erilaisia tilanteita. Ja ei varmasti kukaan ole oikeasti yrittänyt tuttavuutta 100:n naisen kanssa. Eihän sellaiseen edes aika riittäisi, koska kaikilla ihmisillä on muutakin tekemistä kuin tuttavuudenteko. Vapaa-aikaa on erittäin vähän, ja siitäkin vähäisestä vapaa-ajasta työssä käyvät joutuvat käyttämään osan lepäämiseen, jotta jaksavat seuraavanakin päivänä mennä töihin.
Tietysti on luokitteluja jos joku sellaisen itsestään tai muista tekee, onko se kuinka yleinen tai pätevä on taas aivan eri asia.
Jos baareissa käy vaikka joka viikko niin ei tollasen sadan naisen yrittäminen niin kauhean kauan vie, vaikka yhtä per käynti niin silloinkaan kuin kaksi vuotta.
Ei pariutumisessa ole kyse yrittämisestä ja pakkien saannista, vaan ihmisiin tutustumisesta ja sopivan löytämisestä.
Niillä on iso ero, joka osalta jää ikävä kyllä ymmärtämättä. Väännetään rautalangasta mikä se on: ihmisiin tutustutaan usein monista syistä ja yleensä ollaan jollain tavalla tuttuja jo ennen kuin seksuaalista pokaamista tulee kuvioon. Koska muuten ei tiedä ketä kannattaa pokata jos ei jo valmiiksi tunne.
Ihmiset normaalisti tutustuu toisiinsa harrastuksissa, opiskelujen kautta, kavereiden ja tuttujen kautta jne, eikä siinä ole ensimmäisenä se pariutumishalu esillä, vaikka mielessä olisikin.
Tuollaihan monet naiset ajattelevat, kun miehiä vaan tulee jostain kaveeraamaan, asia vaan ei ole sama päinvastoin. Jollei mies yritä ja ole valmis saamaan pakkeja niin käytännössä saa olla yksin.
Mutta kyse olikin siitä että millä mittarilla pystyisi mittaamaan sitä ns. tasoa, eikä vain että jotkut nimittävät itseään mm. ätmeiksi kun eivät edes yritä mitään.