Stallari: "Saksan ei tarvinnut edes vaatia Suomen poliittiselta johtajilta mitään. "
Saksan yleisesikunnan päällikkö Ludendorff kehoitti 14. helmikuuta 1918 suomalaisia tekemään avun anomuksen Saksan hallitukselle. Samana päivänä lähettiläs Hjelt ja prof Erich laativat esityksen Saksan kiireisestä asioihin puuttumisesta Suomen hädänalaisen tilanteen takia.
Ludendorff lähetti jo 18.2. myönteisen suosituksen Berliiniin.
"Saksalaisten itsensä hämmästykseksi suomalaiset poliittiset päätäjät luovuttivat mm. koko maan ulkomaankaupan ja muunkin taloudellisen päätäntävallan Saksalle."
Saksa saneli Suomelle rauhansopimuksen ja sen ohessa kauppa- ja merenkulkusopimukset, jotka takasivat Saksalle huomattavat edut. Suomen senaatilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä sopimukset 7.3. 18. Suomi oli tällöin äärimmäisen vaikeassa tilanteessa punaisten toisen suurhyökkäyksen takia.
Saksan yleisesikunnan päällikkö Ludendorff kehoitti 14. helmikuuta 1918 suomalaisia tekemään avun anomuksen Saksan hallitukselle. Samana päivänä lähettiläs Hjelt ja prof Erich laativat esityksen Saksan kiireisestä asioihin puuttumisesta Suomen hädänalaisen tilanteen takia.
Ludendorff lähetti jo 18.2. myönteisen suosituksen Berliiniin.
"Saksalaisten itsensä hämmästykseksi suomalaiset poliittiset päätäjät luovuttivat mm. koko maan ulkomaankaupan ja muunkin taloudellisen päätäntävallan Saksalle."
Saksa saneli Suomelle rauhansopimuksen ja sen ohessa kauppa- ja merenkulkusopimukset, jotka takasivat Saksalle huomattavat edut. Suomen senaatilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä sopimukset 7.3. 18. Suomi oli tällöin äärimmäisen vaikeassa tilanteessa punaisten toisen suurhyökkäyksen takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
maaliskuun 1918 sopimusten takia on kohtuutonta.
Tuon ajan keskeiset johtajat Svinhufvud ja Paasikivi olivat vailla ulkopolitiikan kokemusta.
Lisäksi Suomen tilanne oli äärimmäisen vaikea. Eihän edes senaatti ollut koolla yhdessä paikassa.
Kun joku tarjosi apua,käteen tartuttiin.
Suomen hölmö itse aiheutettu alistuminen Saksan hallintaan raukesi ilman omia ponnisteluja kun Saksa hävisi maailmansodan.
Jälkiviisastelijat ovat jatkuvasti maalailleet Suomen joutumista Neuvosto-Venäjän valtaan jos 'punaiset' olisivat voittaneet sisällissodan. Tämä jää arvelujen asteelle mutta 'valkoiset' tekivät itse kaikki tällaiset sopimukset Saksan kanssa ihan vapaaehtoisesti.
Et nyt huomioi sitä, että kehitys bolsevistisellä Venäjällä oli paljon synkempi kuin mikään muu vaihtoehto. Tuskinpa yhteistyö Saksan kanssa olisi jäänyt pitkäaikaiseksi vaikka se olisi alkanut.
"Suomen hölmö itse aiheutettu alistuminen Saksan hallintaan raukesi ilman omia ponnisteluja kun Saksa hävisi maailmansodan."
Suomi joutui hyväksymään Saksan sanelun pakkotilanteessa. Kyllä sopimuksia myös protestoitiin niiden tultua tietoon, mutta neoli jo hyväksytty.
Sopimusten ansiosta sisällissota loppui nopeasti, koska Venäjän oli vedettävä joukkonsa pois ja lopetettava muukin apu punikeille.
Saksan luhistumisen jälkeen loikattiin lännen leiriin.
Ja sehän tässä stallareita eniten riepoo. Oltiin turvssa bolsuilta ensin Saksan, sitten lännen porukassa. Ja siellä ollaan nytkin.
"Saksa itse ei edes ollut aloitteentekijä ja mikään painostaja. "
Saksa itse kehoitti pyytämään apua Ludendorffin suulla ja saneli sopimuksen pykälät suomalaisten näkemyksistä huolimatta.
"Sillähän oli ensisijainen vain se että rauha Neuvosto-Venäjän kanssa oli varmistettava jotta mahdollisimman suuri osa Saksan idässä olleista joukoista voitaisiin siirtään länsirintamalle."
Kyllä sekin, mutta itään oli jätettävä yli miljoona miestä.
Suomi haluttiin tukialueeksi sekä raaka-aineiden tuottajaksi.
Von der Goltzin erityinen tehtävä oli valmistella yhteishyökkäystä bolsevikkien kanssa Jäämeren satamiin kerättyjen varastojen tuhoamiseksi.
Sopimuksesta toteutui lähinnä Suomen armeijan järjestely saksalaiseen malliin. Se oli melko onnistunut, koska oli pohjana vielä viime sotien jälkeenkin.
Vuonna 1918 helmi-maaliskuussa valkoisen Suomen tilanne oli romahdusherkkä. Saksa käytti sitä hyväkseen sanellen sopimukset mielensä mukaan.
Suomi hyväksyi ne ensin Berliinin edustajien ja sitten Svinhufvudin toimesta. Kyllä Vaasan senaatissa myös purnattiin sopimusta vastaan.
Saksan apuretkikunta otettiin kuitenkin riemulla vastaan eritoten ruotsinkielisen väestön parissa.