Onks joku miettinyt omaa alkoholin kulutusta kun on alkanut olemaan parisuhteessa. Kun aloin seurustelemaan nykyisen pitkäaikaisen kumppanin kanssa olin 22v, kavereiden kanssa otettiin mutta ei joka viikonloppu, nuori nainen oli sen sijaan kova bilettämään, ikää oli 19v. Alussa käytiin tiheään tahtiin baareissa ja yökerhoissa, välillä nainen oli kaveriensa kanssa iltaa viettämässä ja välillä oltiin yhdessä. Tätä kesti lähes koko seuruluajan noin 5-6-kuukautta, vasta yhteenmuuton jälkeen nainen vähän rauhottui mutta silti nainen oli vielä meneväistä sorttia. Voi kai rehellisesti sanoa että oma alkoholin kulutus kasvoi kun tapasin naisen. Lapsen syntymä sitten rauhoitti tilanteen ja kun itse otin vähän työviikon päälle naisella oli vähän hapan ilme ja kommentit sen mukaiset, olis ihan kiva ottaa itekkin mut kun joutuu imettämään, no siihen löytyi apu, rintapumpp käyttöön niin voi vähän ottaakkin. Kun imetys loppui ja lapsi hivenen kasvoi alkoi taas bailut maistumaan naiselle, laivaristeilyt, yökerhot, baarit, milloin missäkin ja kenen kanssa, pahat kieletkin alkoi kertoa että nainen on huppelissä välillä miesten kimpussa yökerhoissa, pientä peliä kuulemma, no tiedä häntä alkoholi kun vapauttaa monelta estoja. En sitten tiedä mitä on tapahtunut, koitin vähän udella kerran mutta nainen osaa olla hiljaa jos jotain tehnyt. Neljäkymppiä täyttäessään naisen juominen vähnetyi aika lailla mun taas pysynyt samassa, Varmaan olisin juonut vähemmän ellei olisi tavattu, toisaalta on tuossa naisessa paljon hyvääkin ollu, yksi parhaimmista puolista, kuuma nainen sängyssä, aikoinaan, pikku huppelissä jopa hivenen "pervo". Jos miettii alkoholiin käytettyä raha määrää, no en viitsi edes ajatella, melkoinen summa kyseessä.
Alkoholin käyttä suhteessa
huhhuh3
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omalla+kohdalla+ns.+maistelu+yleensä+lisääntyy+parisuhteessa,+koska+tulee+avattua+viinipulloa+aterialle+ja+joskus+kuoharia+juhlistaakseen+jotain.
Vaimoni ei ole koskaan ollut kaveria alkoholin kanssa. Yksi siideri on ollut vähintäänkin riittävästi ja viimeisiin 18 vuoteen ei sitäkään.
Minä olen pitänyt huolen alkopuolesta mutta aloin himmentelemään hieman alle 6-kymppisenä.
Varsinkin verenpaine oli säädyttömän korkealla lääkityksestä huolimatta ja hälyttävintä oli se, että mieskunto alkoi osoittamaan hiipumisen merkkejä.
Tuon jälkeen olen ollut hillitty tuurijuoppo.
Missään vaiheessa vaimoni ei sanonut moitten sanaa. Hän esitti toiveenaan, että valmistaisin lounaan selvin päin.
Minulla on syntymässä saatu esto alkoholiin. Kaikki alkoholiin viittaavakin maistuu luokattoman pahalta minun suussa, ihan sama vaikka olisi kuinka hienoa ja pitkään kypsytettyä, ei mene alas.
Nuorempana tuli yritettyä, mutta näin päälle 50 vuotiaaksi saldo on heikko, kaksi hörppyä milloin mitäkin lajia, sitkeästi kokeilin kuitenkin useampaa eri sorttia, mutta järjestään ne tuli syljettyä pois, nieltyä en saanut varmaan mitään.
Tuputtajia on kyllä matkan varrella ollut pilvin ja pimein ja moni on loukkaantunut kun en ole vetänyt kaksin käsin niin kuin he. En ole koskaan tykännyt viettää aikaa juottoloissa, en viihtynyt opiskelijabileissäkään enkä tyttöjen kanssa viihteellä koskaan. On sanottu että olen tylsä tyyppi, on haukuttu vitun absolutistiksi, on tullut melkein turpaan nakkijonossa kun en suostunut ottamaan huikkaa jonkun tuikituntemattoman pullosta jne.
Ruokaravintoloissa käyn ystävien kanssa, mutta joskus on aika karheena tullut lähdettyä pois niistäkin kun ei vaan jaksa sitä kun joku vetää pullollisen tai kaksi viintä nassuun ja sitten vittuilee koko ajan mikä sulla on kun et muka pysty ottamaan.
Yhden hienostoravintolan tarjoilija kehtasi sanoa, että pääruoka-annoksen maut saavat syvyyttä jos sen kanssa ottaisin hänen ehdottamaansa viiniä kyytipojaksi. Vastasin, että ai jos ruoka on kelvotonta syötäväksi ilman alkoholia, niin ei kiitos, minulle riittääkin tämä pelkkä alkuruoka. Tarjoilijan pahalainen otti nokkiinsa siitä ja loppuajan oli naama rutussa. Ei ymmärtänyt yhtään huumoria, pahus. En jättänyt tippiä kun kuitenkin Suomessa oltiin.
Alkoholiestoisuudestani johtuen valitsin puolisoni sillä perusteella ettei hänellekään maistu.
Monesti saadaan joululahjoiksi työn puolesta milloin mitäkin, on ollut viskiä, konjakkia, viinejä sun muita. Ennen säilöttiin kaapissa ja tarjottiin joskus ystäville. Eipä jaksa enää kaappeja täytellä joten nykyään kaadellaan lahjaviinat jo samana iltana kotona viemäriin ja viedään tyhjät pullot kierrätykseen. Kun ei niitä viitsi kenellekään eteenpäinkään antaa, ties mikä sota jonkun kotona niistä syttyisi.
Meillä ei ole mennyt alkoholiin rahaa yhtään markkaa-euroa kun kumpikaan ei sitä osta eikä käytä.
Päinvastoin ehkä olisimme tienanneet noilla joululahjapulloilla :) jos ne olisi myynyt vaikka naapureille, täytyypä harkita ensi joulun jälkeen tätä.