Miten käy kiusaamismyllyn läpikäyneille ihmisille ?

Monelle käy aika huonostikin:
https://blogit.apu.fi/anzionmukaan/supisijat-nuo-tyopaikkojen-verenhimoiset-palkkionmetsastajat/?fbclid=IwAR0UP3uv-_B-gYCsuG7cU931vHsaKgsJJbxApW7vZlEW9pZQbCcmjscx_9Y

Sain eläkkeen melko nuorena ja psykiatri kirjoitti toisarvosen B-lausunnon ja sillä repesi eläke. Mulla on vaikeutena aloittaa joku kotityökin on niin sanottu paniikkihäiriö ja siihen mulla lääke. Tutuissa terveyskeskuksissa en käy, koska niissä on mun tuttuja kavereita, jotka ovat "supattelijoita", olen näes hoitoalalta kotoisin. Hoitoalan ihmiset tuntee täällä kaikki ihmiset. En luota heihin.

Aloin vaim opiskelemaan ja kehittämään taitojani uudelle tasolle käymällä koulutuksissa. Kaikki työpaikat ei voi olla huonoja, uskon että löytyy vielä sellainen jossa on hyvä ilmapiiri.
Sellaiset affirmaatiot auttaa kuin:
- Olen taidokas työssäni
-Universumi antaa minulle työn jota rakastan
- Ihmiset tykkää työskennellä kanssani
-Minulla on erinomaisesti energiaa työhöni
-Minulla on kaikki mitä tarvitaan työssäni menestymiseen
jne

Julkisen alan työnantajani ym. viranomaisten piittaamaton toiminta laiminlyönteineen on ollyt kuin jatkoa vuosia kestäneelle työpaikkakiusaamiselle ja työsyrjinnälle , joista heitteille jätettynä ja irtisanottuna uhrina koen jatkuvaa uhkaa ja oireilua .

Sairastuminen työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumisen takia. Irtisanottu sairauslomien takia. Työkyvyttömyyseläkeellä heitteillejätettynä. Mitään luottamusta terveydenhuollon toimijoihin, virkamiehiin .... ei enää ole eikä tule.

Sinnittelen edelleen. Yritän jaksaa. Olen erakoitunut entisestään. Kaikki loma- ja vapaa-ajat vietän kotona. Nautin yksinolosta, kun ei tarvitse olla kenenkään mittatikkuna. Tällä hetkellä en tee täysin koulutustani vastaavaa työtä, mutta toistaiseksi on hyvä näin. Odotan sopivaa tilaisuutta kostaa niille, jotka ovat tällaisen tilanteen aiheuttaneet. Minulla on valmis toteutussuunnitelma.

Kannattaa etukäteen ymmärtää ja hyväksyä, että maailma ei useinkaan ole reilu paikka. Silloin on paljon pienempi riski ajautua avuttomaksi potkusäkiksi. Liian moni ajautuu polulle että on kestettävä ja sinniteltävä vuodesta toiseen samassa työpaikassa ja pinon pohjimmaisena. Vaihtoehtona on kehittää itsestänsä jotain erikoista. Työ pelkästänsä ei kehitä ihmistä mihinkään. Noustava pois siltä alimalta tasolta jossa helposti joutuu nokittavaksi. Kaikenlaisia koston ajatuksia ja erakoitumista on syytä vältää. Sellainen upottaa vain syvemmälle suohon. Kostonhalu on pahinta myrkkyä eritoten itselle. Kostonhalu lamaa kyvyn kehittyä ihmisenä. Maailmassa on myös paljon hyvyyttä.

Kertokaa miten olette päässeet eteenpäin. Mitä olette tehneet toipuaksenne raskaista kokemuksista?

-pääsin lopulta organisaatiossa toisaalle , missä oli runsaasti rehellisiä ja hyviä ihmisiä. Sen jälkeen 1kk helpotusta ja euforiaa, sitten jälkivaikutus iski. Noiden hyvien ihmisten ansiosta nousin pintapuolisesti jaloilleni. Sitten työsuojelusta vastannut esimies yllättäen petti minut viimeisen kerran. Pum. Nyt meni jo puoli vuotta aikaa uskoa hänen viimeinen valheensa ja alkaa käsitellä edellistäkin traumaa. Ainakin pääsin koko työpaikasta eroon, mikä oli välttämätöntä.

Vetäydyin puoleksi vuodeksi hiljaisuuteen ja analysoin mennyttä toimintaani ko. työsuhteessa. Hyväksyin etten olisi voinut silloin toimia paljoakaan paremmin. Vastustajani olivat joko ylivoimaisen hyvissä hyökkäysasemissa tai liian taitavia ja kovaluonteisia

Edelliselle on vaikea voida mitään, mutta jälkimmäiseen totta kai auttaa opiskelu, harjoittelu ja kertaus. Sopivaa kuntoilua unohtamatta :-)

-Anonyymi 6.7.2019 15:04 varoittaa yllä erakoitumisesta, vihasta ja kostosta. Kaikki kuitenkin on suhteellista; juuri suuttumus ja revanssin saaminen (vastustajan joukkueesta, sama kilpailu ensi vuonnakin jne.) pitää aluksi yllä motivaatiota harjoitella. Ja treenauksen pitää perustua lähinnä keskittyneeseen itseharjoitteluun. Kukin toki luonteensa mukaan.

Onko mahdollista saada luottamus työelämää kohtaan takaisin?

-Totta kai on. Järki ja vanhemmat kokemukset omalta alalta oikeidenmukaisemmista ihmisistä tulivat apuun, samaten em. hyvät ihmiset todisteena. Se kaiken mahdollistava esimies/rehtori pitää kuitenkin olla valmis tylysti sivuuttamaan ja asioida vielä ylemmän esimiehen/työsuojelun tai jopa poliisin kanssa. Luulen että normaalisti esim. kiusauskoulun rehtori tietää ongelmista aivan liiankin hyvin. Ei vain tee mitään.

Oletteko esim. vaihtaneet alaa? Kokemukset työelämäkuntoutuksesta kiinnostavat erityisesti.

-en usko ihmisten olevan sen oikeudenmukaisempia, lainkuuliaisempia tai velvollisuudentuntoisempia millään alalla. Jonnekin vain aina kerääntyy paskakeskittymä, joka suojelee itseään häikäilettömästi. Alan vaihto on kuitenkin itselläni tähtäimessä.

En tiedä TE-kuntoutuksesta.