Pikkumiehet ja kompensointi

Kyllä se on hauskan näköstä kans ku pieni mies ostaa helvetinmoisen moottoripyörän,
kun niillä raukoolla ei meinaa jalat ylettää maahan. Sillä sitten miestä ajelevat ja luulevat
että naiset kattelee ihaillen.
Yleensä pienillä miehillä on kans pieni kyrpä eli naiset ei piittaa senkään puolesta.

Ei kaikki pienet miehet ole äkäisiä pienuudestaan. On niitä mukavia ja rentoja kaikin puolin mukavia pienikokoisiakin miehiä. Joilla on itsetunto kunnossa.

Mihinkä kategoriaan 180cm luetaan?

Miehen voi purkaa osiin tai ulottuvuuksiin:
- fyysinen olomuoto
- henkinen kapasiteetti
- synnynnäiset nallekarkit

Viimeisin ei aiheuta lopulta kovinkaan paljon turhaumia, koska jokainen yrittää päteä lähinnä oman viiteryhmänsä sisällä. Naapuria on helpompi kadehtia kuin jotain toista, jolla on ollut kultalusikka suussa syntymästään.

Henkisen kapasiteetin vajavaisuus ei myöskään haittaa ketään, koska ""Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."

Uniikki on hyvä esim siitä miten lyhyellä ja vielä ärrävikaisella miehellä voi olla hyvä itsetunto.

Siis sehän on hyvä jos huonoa itsetuntoa kompensoi jollain lailla, moni on varmastikin menestynyt sen sillä, ätmit esimerkiksi eivät kompensoi sitä mitenkään vain uhriutuvat ja valittavat.

Minä en usko, että nämä aloittajan mainitsemat asiat johtuvat pituudesta tai muustakaan ulkoisesta.

Olen havainnut, että syntymässä saatu paskamainen luonne yhdistettynä kotona paapomiseen (nykykasvatusta, lapsista kasvaa itsekkäitä kuspäitä) tuottaa ilkeitä ihmisiä. Eräänlaisia psykopaatteja.

Pikkumiehen syndrooma on olemassa. Tunnen lyhyitä miehiä jonkin verran. Varmasti kaikilla koko vaikuttaa jotenkin itsetuntoon. Toiset heistä ovat enemmän sinut itsensä kanssa kuitenkin. Määrittelen pikkumieheksi alle 170cm miehen. Tuntemani pikkumiehet ja lyhyet miehet ovat 157-175cm. Lyhyt mies on mielestäni 170-175cm. Suurimmat itsetunto-ongelmat ovat olleet alle 160cm miehillä.

Ensinnäkin minusta on äärettömän surullista, jos joku ei ole hyväksynyt omaa kokoaan ja ulkonäköään, niitä Luojan meille antamia raameja. Ylipainoa ei tarvitse kenenkään hyväksyä, sille asialle voi ja pitääkin tehdä jotain (ns.terveyskysymys). Muun ulkonäön hyväksyminen kuuluu osana aikuiseksi kasvamista. On myös totta, että usein lyhyet miehet eivät ole naisten suosiossa eivätkä saa näin ollen "hyväksyntää" näiden taholta. Itsensä kuitenkin pitää hyväksyä, vaikka muut eivät hyväksyisi. Vastenmieliseksi pikkumiehen tekee agressiivinen ja kiivas halu päteä ja kompensoida. Sitä munanjatketta yritetään saada esim. koulutuksella ja tutkinnoilla, vallalla tai rahalla. Pikkumiehet ovat usein myös suulaita ja sosiaalisia. Yleensä se ainainen äänessä olemisen tarve ja ystävien keräily palautuu juuri siihen pohjattomaan kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarpeeseen. Olen myös huomannut agressiivisen kilpailun (näkyy esim. matkimisena) kuuluvan joidenkin pikkumiesten vakiokäyttäytymiseen. Nämä piirteet tekevät pikkumiehestä todella vastenmielisen, vielä vastenmielisemmän kuin hänen ulkonäkönsä.

Minä en ottaisi pikkumiessyndroomasta kärsivää miestä koskaan. Sillä täytyy olla vaikutusta parisuhteeseen. Nainen voi pahimmassa tapauksessa tukea miestään kompensoinnissa, pätemisessä ja kilpailussa ja lähteä mukaan siihen, etenkin jos naisella itsellään on myös itsetunto-ongelmia. Yleensä itsetunnoltaan samankaltaiset ihmiset hakeutuvat keskenään parisuhteeseen.

Se on mielestäni surullista, jos joku ei ole normaalimittainen ja omaa keskiverto ulkonäköä ja että ihminen joutuu sen vuoksi kärsimään. Sitä ei kuitenkaan pidä ratkaista kiivaalla kompensoinnilla, pätemisellä ja kilpailulla vaan hyväksymällä itsensä, vaikka muut eivät hyväksyisi. Pikkumiehen on aivan turha alkaa myöskään tavoittelemaan missi- tai mallityyppisiä naisia (eikä pidä muidenkaan miesten, jotka eivät itse täytä mallimittoja). Kyllähän niitä 150-155cm naisia löytyy vaikka ulkomailta alle 160cm miehille.. Mielestäni ihmiset jaetaan kauniisiin/komeisiin, tavallisen näköisiin ja keskivertoa vähemmän viehättäviin tai fyysisesti ei viehättäviin ihmisiin (en halua käyttää tässä yhteydessä sanaa ruma). Kannattaa tavoitella puolisoa siitä omasta kategoriasta. Itselleni parinvalinnassa merkitsee 40% persoona, luonne ja arvomaailma, 30% ulkonäkö, 30% älykkyys. Kaiken tulee tavallaan miellyttää.

Kannattaako siitä koosta märehtiä kun ei siihen voi vaikuttaa..

Se on mikä on. :D

Jopas sattui. Komein näkemäni mies koskaan on lyhyehkö. Oikea tummahiuksinen hurmuri 😍😍😍😘😗😙😉