Kuinka perheenne selvisi koiran menetyksestä

Turvauduin Jeesukseen. Hän antoi hänelle ikuisen levon. Koilulien taivulissa.

Kerää koiran tarvikkeet pois silmistä,jotta eivät häiritse.Meillä oltiin kerran 2v ilman koiraa.Mutta viimeksi vaan 4kk.Anna ensin aikaa surulle,ja mietitte sitten onko uuden aika.Uusi koira,on aina uusi yksilö.Ei korvaa entisiä,mutta entiset on muistoissa aina mukana.Mun entisen menetyksestä aikaa kolme vuotta,ja vielläkin ikövöin,mut en itke enää.Kun hoitaa lemmikin parhaansa mukaan,tietää antaneensa sille hyvän elämän.Kaunis muisto niistä kaikista jää,ja suru ottaa aikansa.
Mietitte ja hankitte uuden,jos ja kun aika on oikea.Silloin voi ne entisen tarvikkeet ottaa taas käyttöön,ja uusi pentu tuo iloa ja ruemua koko perheelle.

Koiran kuolemasta ei toivu koskaan, mutta pitkän ajan kuluttua kauniit muistot siitä nousevat pintaan.

Tiedän tunteen. Olemme vanha pari ja koiria on tullut ja mennyt. Ikäero toiseen kun aina melkein oli kaksi kerrallaan oli noin viisi vuotta. Ennen tätä nyt olevaa ne olivat kaikki saksanpaimenia.
Nyt on oma ikä se miksi otin pienen sekarotuisen koiran joka on nyt 1,7 vuotta.

Viimeisen sakumme jälkeen masennuin niin etten kyennyt mihinkään. En mennyt ulos, olinhan aina ollut ulkona koiran/koirien kanssa sen jälkeen kun jäin eläkkeelle.
En olisi selvinnyt ilman tätä pientä koiraa. Olemme ulkona neljä kertaa päivässä, yhteensä 2-4 tuntia. Sain tarmoni takaisin. Samalla sanon kaiken aikaa itselleni että jos en kuole tuota pikkukoiraa ennen, niin tämä on nyt se viimeinen. Kuoleman varalle on omat järjestelyt.
Tämän pienen jälkeen on pakko luopua ja sitä ajatusta itselleni opetan kaiken aikaa.

Se tyhjyys on musertava kun tulet kotiin pelkän hihnan kanssa.

Mikä siinä hammashommassa oli se joka klikkasi? Oliko narkoosi vai mikä. Saitko tietoa siitä miksi näin kävi?

Meillä oli ihana Brutus-vaavi. Hän oli bulldoggi ja piti kovasti meistä, samoin kuin me hänestä. Hankimme hänet, koska tiesimme hänen kärsivän hengitysongelmista lättänän kuononsa vuoksi ja halusimme auttaa häntä, tarjota niin hyvät olot kuin mahdollista. Tunsimme itseni todella tarpeellisiksi.

Tiesimme että lopulta hän tukehtuu ja niinhän siinä kävi. Brutuksen kuolema aiheutti ristiriitaisia tunteita: toisaalta se oli kauheaa, toisaalta taas tiesimme että näin käy ja hankimme hänet juuri siksi. Samoin kaksijakoisin mielin seurasimme hänen jokapäiväistä kärsimystään.

Se oli surullista mutta niin antoisaa. Muistelen häntä lämmöllä, hän on aina ajatuksissamme. Ja osa hänestä on yhä kanssamme, sillä teetimme hänen turkistaan maton ja talvilakin.

perheemme menetti rakkaan lemmikin puoli vuotta sitten emmekä ole täysin toipuneet vieläkään. tosin lemmikkimme oli kissa, joka oli ollut meillä 18 vuotta. lapsemme, jo aikuiset eivät muista aikaa ennen kissaamme. kun lemmikki on talossa noinkin kauan, sen jättämää tyhjiötä ei täytä mikään. laitoin tietenkin kaikki kissamme tavarat jo seuraavana päivänä pois, mutta moni arkinen tilanne muistuttaa, mitä kissa teki tiettynä kellonaikana, mitä palveluksia tarvitsi, milloin lenkkeilimme yms. yhä liikun yöllä varovaisesti, etten vahingossa törmää olemattomaan kissaan.