Olen ollut aviossa 11 vuotta itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Alku näytti jokseenkin ruusuiselta ja menin naimisiin, saimme lapsen, joka on aivan ihana.
Vuoden päästä mies sairastui vakavaan depressioon, jota hoidettiin n. 3 vuotta. Elin valheesa enkä kertonut asiasta kenellekään. Jos lapsi kysyi, missä isä on, sanoin, että lähti jo töihin, vaikka makasikin sängyssään.
Meni muutama vuosi, matkustelimme yms. Mies oireili ns. olemattomilla sairauksilla samaan aikaan. Kaikki mitä tuli tv stä, radiosta tai oli jollakin muulla, oli myös hänellä. Asiat siis tutkittiin huippulääkäreillä, verenpaineita mitattiin...
Pian huomasin, että olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut yhtään ystävää. Mieheni oli tavallaan ominut minut kokonaan itselleen.
Nyt on takana taas 1.5 v depressiota. Hellyyttä ei ole - on vain valitusta. Kuuntelin sitä myötätuntoisena aikani, soittelin lääkäreille, kävin hänen mukanaan hoidoissa ja omaa elämää ei kertakaikkiaan ollut eikä ole nytkään. Seksiä ei ole myöskään ollut neljään vuoteen mutta mieheni on sitä mieltä, että en olekaan sellainen, joka edes sitä tarvitsisi. (Hänellä on vaiva, jonka vuoksi se ei onnistu) ja tässä tilanteessa minua ei myöskään todella kiinnosta.
Päätin, että muutan pois kotoa lapseni kanssa, sillä hän kärsii myös tilanteesta ja häpeää nyt isäänsä. Ei se ole kivaa hänellekään.
Toisaalta minua syytetään miehen puolelta, että manipuloin lastani ja käännän hänet isäänsä vastaan, jota en MIELESTÄNI tee. Samalla olen kaiken pahan alku ja juuri. MUTTA jos lähden, niin se onkin sitten yllättäen hänen loppunsa ja hän ei salli sitä. Hän pyytää minua keventämään ilmapiiriä, vaikka itse valittaa pahaa oloaan aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.
En minä halua olla kenenkään hengenlähdön hinta mutta tuntuu toisaalta siltä, että minun elämäni on taas lapseni kanssa hinta hänen elämälleen.
Olen harkinnut itse psykiatrilla käyntiä, mutta en ole vielä käynyt. Mieheni psykiatsi ehdotti avioliittoneuvojaa. Kumpikaan ei ole valmis menemään myöskään sinne. Emme ole pettäneet toisiamme siitä olen aivan varma. Mutta minäkin haluaisin elämän ja en todella tiedä mitä teen.
Parhaimmillaan mieheni saattaa olla, jos vielä joskus paranee tosi kiva. Olen saanut häneltä paljon ja nyt nän kysyy, että mikä minä olen maksamaan siitä erolla tai edes asumus erolla.
Nyt ei olekaan kysymys rahasta vaan rauhallisesta ihmisarvoisesta elämästä, jota meillä ei ole.
Miehelläni ei myöskään ole ystäviä ja muun perheensä hän on hylännyt täysin. Samoin hän tavallaan erotti minut minun perheestäni ja ystävistäni. Ilmeisesti vain joku teistä voi auttaa.
Vuoden päästä mies sairastui vakavaan depressioon, jota hoidettiin n. 3 vuotta. Elin valheesa enkä kertonut asiasta kenellekään. Jos lapsi kysyi, missä isä on, sanoin, että lähti jo töihin, vaikka makasikin sängyssään.
Meni muutama vuosi, matkustelimme yms. Mies oireili ns. olemattomilla sairauksilla samaan aikaan. Kaikki mitä tuli tv stä, radiosta tai oli jollakin muulla, oli myös hänellä. Asiat siis tutkittiin huippulääkäreillä, verenpaineita mitattiin...
Pian huomasin, että olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut yhtään ystävää. Mieheni oli tavallaan ominut minut kokonaan itselleen.
Nyt on takana taas 1.5 v depressiota. Hellyyttä ei ole - on vain valitusta. Kuuntelin sitä myötätuntoisena aikani, soittelin lääkäreille, kävin hänen mukanaan hoidoissa ja omaa elämää ei kertakaikkiaan ollut eikä ole nytkään. Seksiä ei ole myöskään ollut neljään vuoteen mutta mieheni on sitä mieltä, että en olekaan sellainen, joka edes sitä tarvitsisi. (Hänellä on vaiva, jonka vuoksi se ei onnistu) ja tässä tilanteessa minua ei myöskään todella kiinnosta.
Päätin, että muutan pois kotoa lapseni kanssa, sillä hän kärsii myös tilanteesta ja häpeää nyt isäänsä. Ei se ole kivaa hänellekään.
Toisaalta minua syytetään miehen puolelta, että manipuloin lastani ja käännän hänet isäänsä vastaan, jota en MIELESTÄNI tee. Samalla olen kaiken pahan alku ja juuri. MUTTA jos lähden, niin se onkin sitten yllättäen hänen loppunsa ja hän ei salli sitä. Hän pyytää minua keventämään ilmapiiriä, vaikka itse valittaa pahaa oloaan aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.
En minä halua olla kenenkään hengenlähdön hinta mutta tuntuu toisaalta siltä, että minun elämäni on taas lapseni kanssa hinta hänen elämälleen.
Olen harkinnut itse psykiatrilla käyntiä, mutta en ole vielä käynyt. Mieheni psykiatsi ehdotti avioliittoneuvojaa. Kumpikaan ei ole valmis menemään myöskään sinne. Emme ole pettäneet toisiamme siitä olen aivan varma. Mutta minäkin haluaisin elämän ja en todella tiedä mitä teen.
Parhaimmillaan mieheni saattaa olla, jos vielä joskus paranee tosi kiva. Olen saanut häneltä paljon ja nyt nän kysyy, että mikä minä olen maksamaan siitä erolla tai edes asumus erolla.
Nyt ei olekaan kysymys rahasta vaan rauhallisesta ihmisarvoisesta elämästä, jota meillä ei ole.
Miehelläni ei myöskään ole ystäviä ja muun perheensä hän on hylännyt täysin. Samoin hän tavallaan erotti minut minun perheestäni ja ystävistäni. Ilmeisesti vain joku teistä voi auttaa.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Niin,kannattaa todella miettiä haluatko käytää lopun elämästäsi tuollaiseen tilanteeseen. Aikalailla varmaa kuitenkin on,että tilanne tuskin muuttuu,vaan varmasti enemmänkin pahenee. Minun kantani: pelasta edes itsesi ja lapsesi ja lähde!
Entä jos mieheni todella toteuttaa uhkauksensa ja esim. tappaa itsensä. Silloin minä tuntisin valtavaa syyllisyyttä ja mikä vielä pahempaa, niin myös lapseni. Ei tästä todella ole helppo lähteä yhtään minnekään...Voi olla tietenkin, että minun paikkani on pian joku hoitolaitos mutta olen kuitenkin melko vahva ainakin sen vuoksi, ettei lapseni joudu kärsimään yhtään enempää.
Paljon hänkin on saanut isältään mutta pääasiassa rahallisesti. Rakkautta ei ole osattu näyttää. Jos pyyntöihin ei ole suostuttu, se on ollut huonoa käytöstä ja minä olen sen opettanut.
Olen melko lailla samankaltaisessa tilanteessa kanssasi. Tunnen olevani vastuussa puolisostani. Nyt kuitenkin tilanne on siinä mallissa, että pakko ajatella itseä ja lapsia.
Joku terapeutti minulle sanoi, että aikuinen pärjää kyllä mutta lapsia pitää suojella. Et sinä, enkä minä ole vastuussa puolisosta.
Tsemppiä sulle... kevättä kohti mennään kaikesta huolimatta
Hei ja kiitos,
Mieheni psykiatri oli kehottanut antamaan minulle omaa aikaa. Saa nähdä kuinka käy. Katson nyt jonkin aikaa taas eteenpäin ja sitten mietin taas uudestaan.
HEI !
Olen kanssasi samaa mieltä, juuri nyt sinun kannattaa jäädyttää tilanne ja katsoa mitä ns. vapaus tuo tullessaan. Aina voi tarvittaessa arvioida tilannetta uudelleen.
Kaikkea hyvää sinulle !
P.s. Pidä kiinni niistä ystävistä joita sinulla on... tarvittaessa heihin voi turvautua !
Kiitos viestistäsi, en osaa oikein muutakaan tehdä. Sitoutuminen kun on kerran tehty niin kai sen pitää tässä tilanteessa päteä. Siis, koska toinen on sairas - ei varmaan tahallaan.
Mrs NIIN paljon, että pahalta tuntuu.
terve
YMMÄRRÄN , ETTÄ VÄLILLÄ SAATTAA TUNTUA PAHALLE...MUTTA ÄLÄ ANNA KO. ASIAN VAIKUTTAA PÄÄTÖKSIIN. AJATTELE NIIN KUIN KO. TUNNETTA EI OLISI.
TOIVOTAN SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ... AIKAA ON MYÖS NAUTIA ELÄMÄSTÄ...ÄLÄ OTA PAINEITA.
P.S. TUNNE ON MOLEMMIN PUOLINEN !
t:MRS1
Lupauksia kesti tasan kaksi päivää. Nyt minä olen taas täysin vastuussa hänen huonovointisuudestaan/hyvästäolostaan. Paikkakuntaa pitäisi muuttaa välttämättä, sillä hän haluaa avarammat tilat. Tarkoittanee isompaa asuntoa - täällä seinät kaatuvat päälle.
Yritän olla järkevä mutta hänen mielestään olen ainoastaan itseäni ajatteleva ihminen enkä ole lainkaan kiitollinen hänelle mistään, vaikka olen saanut häneltä kaiken, mitä hän voi minulle antaa.
Kyllä tämä on lohduttoman vaikeaa - minun pitäisi siis taas antaa periksi - hän haluaa myydä entisen kotimme, minä en. Hänen mielestään kaikki kaatuu päälle, jos jäämme tänne. Olen eri mieltä.
Nyt kun minulla on ystäviä, niin minun pitäisi pidättäytyä heistä mutta keksiä ystäviä hänelle, jotta hän tuntisi olonsa paremmaksi.
Jos ihmettelette, miksi en halua myydä vanhaa kotitaloa, niin se johtuu siitä, että se on maalla ja siellä on kiva toisinaan käydä. Toisaalta myös olen sieltä kotoisin ja vanhempani asuvat paikkakunnalla. Lapsemmekin on syntynyt siellä, joten tunnesiteitä sinnekin on.
Täällä, jossa nyt olen minulla olisi hyvä olla, jos vain tuo toinenkin viihtyisi eikä koko ajan valittaisi. Nyt olen vihainen.
Terve!
Kylläpäs sinulla on ongelma. Oletko kertonut miehellesi, että et jätä häntä, huolehdit hänestä niinkuin lapsestasikin mikäli sinulla säilyy oma vapaus valita asioita / liikkuma- / hengitys tilaa.
Miestäsi saattaa ahdistaa myös olotila jossa hän vain odottaa päivää milloin vaimo pakkaa ja lähtee...siksi hänen olisi hyvä tietää ja varsinkin ymmärtää että sinä pysyt hänen rinnalaan mikäli itse voit hyvin.
Kyllä sinun pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistasi tai muuten et kykene hoitamaan muiden vaivoja tms.
Ystäviä ei voi keksiä, niitä joko on tai ei ole, jos ja kun sinulla sellaisia on niin älä luovu heistä sillä hekään eivät todennäköisesti luopuisi sinusta mikäli ovat oikeita ystäviä.
Ystäviin voi tukeutua niin iloissa kuin suruissa.
Miehesi ystävät...onko hän oikeasti päästänyt ketään muita todella lähelleen kuin sinut? Ilmeisesti ei.
Olet saattanut saada mieheltäsi paljon, mutta paljon sinäkin olet hänelle antanut elämästäsi ...niiden hintoja ei voi materiaalissa mitata keskenään. Mielestäni tässä ei ole lainkaan kysymys siitä että sinä olisit kiittämätön vaan aivan jostakin muusta!
p.s. toivotaan että miehesi ymmärtää asioiden oikean laidan.
MOI !
Jos nyt luovutat kaiken...niin taistelu paremmasta elämästä saattaa olla ohi ?
TAI ainakin siirrät ikävää asiaa eteenpäin joka sinun on "taisteltava" ennemmin tai myöhemmin.
Sinun ei tarvitse tyytyä osaasi.
USKON ETTÄ MIEHESIKIN SEN YMMÄRTÄÄ
"MRS"
Minulle on tullut vuosien jälkeen ongelmaksi se, että minulla ei ehkä enää olekaan sitä samaa intoa/halua taistella hänen puolestaan.
Kaikki, mitä teen hänelle selväksi, saattaa toimia hetken mutta sitten se menee pieleen.
Minulta on loppumassa voimat.
Mieheni on tällä hetkellä päästänyt ainoastaan yhden henkilön minun lisäkseni lähelleen - ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi kertonut hänelle kaikkea. Ongelma on siinä, että tämä henkilö on meidän molempien yhteinen ja minulla on sellainen tunne, että tässä kohdassa minä houdun luovuttamaan hänet mieheni hyväksi.
Ei ole oikein, että molemmat puramme itseämme samalle ihmiselle. Onhan myös hänellä omat murheensa. Jos jollekin, niin hänelle toivon lapseni lisäksi maailmassa ainoastaan hyvää.
Ihan oikeasti en tiedä mitä teen, mikä olisi parasta, mikä oikein, mikä väärin...petänkö itseäni, ajanko omaa etuani jossakin ihmissuhteessa, pitääkö minun olla vastuussa toisen elämästä, koska olemme aviopari - en todellakaan tiedä.
Tänään soitan mieheni psykiatrille ja kysyn neuvoja, sillä myös hä tietää, että en jaksa kovin pitkään. Silti hän edellyttää, että pysyn mieheni rinnalla loppuelämäni. Näin mieheni sanoi, siksi kysyn itse.
Enkä tiedä mitä sinäkään IHAN oikeasti ajattelet.
Olen tänään jutellut mieheni psykiatrin kanssa ja hän pitää tilannettamme melko toivottomana. Olen kertonut asiasta miehelleni mutta hän on edelleen sitä mieltä, että hänen elämänsä on minun vastuullani.
Kysyin tuotakin asiaa varmuuden vuoksi ja psykiatri vastasi, että ei todellakaan ole. Mutta silti tilanne on tosi ikävä. En minä halua kenellekään pahaa - ihan oikeasti mutta ennemmin tai myöhemmin, joku tässä sotkussa tulee kärsimään. Kuka se on, en voi tietää vielä.
MOI !
Miksi näet yhteisen ystävänne ongelmana, jos hän on sanonut pitävänsä teistä molemmista.
Hän silloin varmasti myös tarkoittaa sitä, että te voitte molemmat puhua ja tarvittaessa tukeutua häneen.
oikea ystävä pystyy kyllä sanomaan itse siinä vaiheessa jos hänellä itsellä on niin vaikeaa ettei voi auttaa teitä tms. Uskon että hänkin taitaa puhua omista ongelmistaan teille Siispä miksi te ette hänelle ?
MOI!
EN osaa sanoa vielä mitään, mutta oikeasti ajattelen sinua ja tahdon sinulle paljon mukavia asioita elämään...Et saa polttaa itseäsi loppuun missään ihmissuhteessa... siinä vaiheessa kun ottaa voimia eikä anna mitään niin pitäisi pyrkiä ainakin muutokseen....PAREMPAAN.
Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle, että teet näin tai näin niin se on oikein...Kuuntele sydämmesi ja järkesi ääntä mikäli vielä jaksat itseäsi kuunnella...Sinulla on minut nettiystäväsi , mutta sinulla on myös ihan oikea ystävä aistin sen kirjoituksistasi!
MOI !
Toivon, että kukaan ei kärsisi vaan asiat menisivt hyvin ilman rajua luutaa.
Teillä on tasan kaksi vaihtoehtoa, mutta teillä on vain yksi päämäärä molemmille teille pitää saada parempi elämä sisällöltään....
Jotta te voitte olla onnellisia niin jokin on saatava kohdalleen, sillä mitään liian suuria riskejä ei voi ottaa...
Mikäli homma ei rupea toimimaan yhden katon alla niin sitten kahden...kyllä miehesi rakastaa sinua valtavasti ...mutta hänen pitäisi näyttää se sinulle myös hieman toisin toimin kuin vain sitoen voimiasi!
Mitä seuraa siitä jos olette yksi tai kaksi viikkoa eri osoitteessa ?
MUISTA SINULLA ON IHMINEN JOKA VÄLITTÄÄ SINUSTA TUKEUDU MYÖS HÄNEEN !
kunhan kannat ensin vastuun lapsista ja itsestäsi ...kun ne ovat kunnossa jaksat keskittyä muihin.
Vikani taitaa olla se, että olen alkanut tukeutumaan siihen oikeaan ystävääni aivan liikaa.
Myös hänellä on perhe, jonka on pysyttävä kasassa - siitäkin huolimatta, että omani hajoaisi.
Kaksi viikkoa erillään - siihen en saisi lupaa ikinä ! Enkä edes yhteen.
Sinä olet ihana, rakas, sellainen helliä sanoja käyttävä nettiystäväni. Sinulle olen paljon velkaa.
Kiitos, että olet jaksanut kanssani.
Vikani taitaa olla se, että olen alkanut tukeutumaan siihen oikeaan ystävääni aivan liikaa.
Myös hänellä on perhe, jonka on pysyttävä kasassa - siitäkin huolimatta, että omani hajoaisi.
Kaksi viikkoa erillään - siihen en saisi lupaa ikinä ! Enkä edes yhteen.
Sinä olet ihana, rakas, sellainen helliä sanoja käyttävä nettiystäväni. Sinulle olen paljon velkaa.
Kiitos, että olet jaksanut kanssani.
HUOMENTA !
NRO 1.
Et ole minulle velkaa mistään, vaan asia saattaa olla ihan toisin päin.
Ystäväsi perhe, siellä saattaa olla myöskin kireyttä joka tulee ajottain pintaan, mutta loppujen lopuksi siellä on varmasti myös rakkautta pohjalla... se joko riittää mutta mikäli se ei riitä niin sitten se perhe hajoaa... "ulkopuoliset" harvemmin perheitä repivät rikki. Varmasti ystäväsi sanoo sinulle jos hän tuntisi et sinä tukeudut häneen liikaa. On varmasti myös asioita joista ystäväsi ajattelee et on sinulle velkaa. USKON ETTÄ SINÄ TUET VÄHINTÄÄN YHTÄPALJON YSTÄVÄÄSI KUIN HÄN SINUA:
Olisikohan miehelläsi ketään jonka kanssa hän keskustelee, joku voisi kertoa hänelle mitenkä loppu olet. Saatat olla "loman" tarpeessa ja mielellään sellaisen ettet joudu mihinkään lataamoon. (mielummin ennen kuin liian myöhään).
YKSI TÄRKEÄ ASIA !
Miehesi pitää saada uskomaan ettei ihmiset seuraa tekemisiänne eivätkä puhu pahaa teistä olette sitten yhdessä tai erikseen liikenteessä! Tästä voisi vaikka joku psykiatsi puhua miehesi kanssa.
Minä kyllä jaksan pysyä rinnoillasi...siis rinnallasi...
TERVEISIN
MRS2
Oletko miettinyt, kuinka lapsesi reakoi kireään tilanteeseen ja eikö lapsesi elämällä ole merkitystä. ? Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Miehesi "kiristys" on hyvin itsekästä. Minusta se ei ole mitään rakkautta. Ota omaa aikaa, ala harrastamaan omia asioita. Niin saat etäisyyttä suhteeseen ja pystyt asiallisemmin asioitasi pohtimaan. Lapsesi kärsii avioliiton huonosta ilmapiiristä, mutta hän ei voi valita. Miehesi on aikuinen ja vastuussa itsestään.
Onhan selvää, että lapseni kärsii suunnattoman paljon. Hän on jopa sitä mieltä, että mieheni on vastuussa "vapauden riistosta".
Olen eilen jutellut mieheni psykiatrin kanssa niin, että mieheni oli läsnä. Tuntuu, että irtautuminen minusta edes yhdeksi illaksi on liian vaikeaa.
Psykiatri ehdotti aivan asiallisesti, että minun, kuten myös miehenikin pitäisi lähteä katselemaan joskus hiukan eri maisemia. Mieheni vaan sanoo, että hän ei kertakaikkiaan pysty tähän. Psykiatri vastasi, että sinulla tuntuu olevan tasan kaksi vaihtoehtoa valita: se, että minä lähden kokonaan tai että minä saan vapautta.
Enkä vieläkään tiedä mitä teen. Menen itse psykiatrille, jos vaan saan aikoja. Tuntuu, että heilläkin on nykyään vähän turhan kiirettä. Ei minusta tule mitään pilleripotilasta - minä tarvitsen hyviä neuvoja, jotta en todella satuta liikaa ketään. Ja nytkin pelkään, että tulen sen tekemään.
Kiitos teille rakkaat nettiystävät - te olette ihania!
Suukkoja ja haleja teille.
Lapselleni niitä annan minä kun mieheni ei yksinkertaisesti tiedä, miten hänen kanssaan toimitaan. Joskus tuntuu, että lapseni vihaa miestäni ja toisaalta mieheni on mustasukkainen lapselleen/toisesta vaimosta oleville lapsilleen, joihin olen yhteydessä. Minun elämääni pitäisi kuulua ainoastaan tärkeimpänä HÄN.
TERVE !
USKON VAHVASTI, ettää kun sinä otat enemmän aikaa itsellesi, niin te voitte koko perhe paremmin.
Yhdelläkään ystävälläsi ei ole oikeutta aiheuttaa harmia teidän perheelle / sinulle. kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä ei todellakaan. Vaikka he kuinka paljon rakastavat sinua / teitä, niin varsinkaan silloin sellaista oikeútta ei ole.
Ystävistäsi voit ottaa irti kaiken mahdollisen, mutta älä anna niiden vaikuttaa omiin ajatuksiisi sillä ne eivät saa rikkoa perhettäsi !
Ystävilläsi on myös omat perheet joita kohtaan heillä on velvollisuuksia, saatika että he saattavat rakastaa lapsiaan/ (vaimojaan)ihan niin kuin sinäkin rakastat omaa lastasi.
Ystäväsi varmasti RAKASTAA myös sinua...enkä usko että he ikinä hylkäisivät sinua...tulet aina olemaan osa heitä....Kyllä ystäväsi huolehtii omasta perheestään eikä ole sinun syysi jos heidän perheet sattuvat hajoamaan.
Kaikki aikuiset eivät osaa olla luonnollisesti lasten kanssa, mutta siinä he menettävät todella paljon...kun ottaa ihanan lapsen syliin niin siinä samalla kaikki muu maailmassa menettää merkityksen...lapset ovat niin ihania....jotta voit nauttia elämästä ja lapsestasi ja miehestäsi niin pidä ensin huoli itsestäsi, jotta jaksat nauttia heidän ja ystäviesi seurasta.
haleja, suukkoja, rakkaudella sinun
Tyhjä olo.
samaan aikaan ...sinulla kysymysmerkit vain lisääntyy ?
HEI !
Samanaikaisuus kertoo miten vaikea on päästää irti...enkä minä kyllä irti meinaa päästääkkään koska maailman parhaasta ystävästäni tahdon pitää kiinni kaikin mahdollisin sallituin keinoin !
TAHTO / HALU tila olisi paljon suurempi mihin oikeasti onkaan rahkeissa varaa tässä kohdassa ???
sinulle tahdon lähettää paljon haleja ja suukkoja voi kun pääsisin sinua halaamaan muutakin kuin netissä...uskon että me tavataan ja halataan...
elämä varmasti rupeaa hymyilemään meille kaikille tyhjä on olotia myös täällä ...
kaipaavin terveisin
TERVE!!!
Mitä sinä pelkäät???
ÄLÄ UNOHDA OLET IHANA IHMINEN MRS!
terve !
Oletko lukenut kirjoituksen "itku on sielun verta" 24 jos et niin lue !
Miehesi RAKKAUS sinua kohtaan on aivan mahtavan suurta. Ajattele jos hän on sanonut sinulle, että hän on niin vanhanaikainen näissä asioissa, vaikka hän tuskin muutemn on kovinkaan vanhanaikainen vaan päinvastoin. MUTTA Hänen rakkaus sinua kohtaan on ja on ollut sokeaa hän on ajatellut tekevänsä asioita oikein vaikka ne eivät tämän päivän käsityksen mukaan olekkaan ymmärrettäviä.
Nyt miehesi on antanut sinulle tilaa matkustaa, hengittää ja olla itsekseen omien ajatustesi kanssa. Anna sinä hänelle ANTEEKSI, koska hän on teollaan antanut ymmärtää että myös hän on valmis muutoksiin mikäli saa vain pidettyä rakkaimmat ihmiset lähellään sinut ja tyttäresi...HÄN RAKASTAA TEITÄ AIDOSTI, vaikka onkin sinusta "hieman" mustasukkainen.
Hänen ei tarvitse olla enää sitäkään mikäli sinä annat hänelle anteeksi mutta samalla pitäen kiinni omista saavutuksista ja oikeuksistasi.
MUTTA MIKÄLI HALUAT OMAN ELÄMÄN, NIIN ÄLÄ IKINÄ HYLKÄÄ TÄTÄ SUURTA RAKKAUTTA..VAAN OLE AINA MIEHESI PARAS YSTÄVÄ...Mutta vain siinä tapaiksessa ettei mikään muu ole enää mahdollista
MIEHESI PITÄÄ LOPETTAA SINUN KIRISTÄMINEN JA USKON; että hän varmasti myös lopettaa sen...koska hän rakastaa sinua niin paljon!
Teillä on varmasti RUUSUISET AJAT VIELÄ EDESSÄ.
RAKKAUDELLA SAMASSA VENEESSÄ:
Tiedän, että hän rakastaa minua yli kaiken.
Hän tietää tilanteensa nyt ja se ei ole hänelle mukava mutta hyväksyy asioita - ainakin toistaiseksi. En lähde soitellen sotaan vaan katson, mitä tapahtuu.
Toivon olevani myös sinun luottamuksesi arvoinen, sillä en "petä" sinua rakas nettiystäväni.
Muistathan sinäkin olla järkevä ja tehdä asioita ajatellen.
En ole vielä lukenut sitä, mitä pyysit, mutta luen sen heti kun ehdin.
Oli kiva kuulla sinusta jälleen. Sinun kuitenkin jotenkin.
Se oli kauniisti kirjoitettu ja tarkkaan ajateltu. Sen olisit pystynyt kirjoittamaan myös juuri sinä. P.S:si ovat ihania.
TERVE !
Annetaanko ajan ja tapahtumien kuljettaa?
Pitääkö asioille panna vastaan jotta olisi myös muiden arvoinen???
Josko "ollaan vaan" hetken niin näemme mihin se johtaa....
P.S MUISTA SYÖTÄVÄSI
Hyvä on - tehdään, kuten haluat ja pidetään oma porukka kasassa. Sinulla helpompaa kuin minulla.
Tytär ei voi hyvin, kärsii todella olostaan isänsä kanssa. Haluaisi tehdä jotakin mutta kun ei keksi, mitä. Uskon, että matkustaminen kiinnostaisi ja jos pääsiäisenä ei tule vieraita, niin luulen, että lähden hänen kanssa ilman miestäni.
Mieheni sanoo, että lapseni määrää minun käytöstäni mutta en mielestäni ole hänen alamaineen. Eikä pidäkään. Mieheni voi todella huonosti ja tarvitsisi tukea, jos jaksan antaa.
Eikä se ole enää jaksamisesta kiinni vaan tilalle on tullut tahdon puute, kyllästyneisyys alituiseen valitukseen, jota muut eivät huomaa-paitsi tietenkin tytär.
En usko siihen syömiseen - usko tai älä en ole tehnyt sitä koskaan. Itse asiassa en ole nauttinut koko asiasta. Minulle se on ollut kuin veteen keitettyä kaurapuuroa, ilman suolaa.
Se on asia, jota minulla ei ole koskaan ollut ja hävettää edes sanoa, että asia, josta tiedän oikeasti todella vähän ja kuitenkin kaipaan sitä oikean kanssa.
Jos ikinä nähdään hymyillään ja annetaan ajan kulua vaikka sydän vuotaisi verta.
MOI !
Ystävä rakas... En hylkää vaan tahdon tukea. Katso ainakin siihen asti, että koulu loppuu toukokuussa. Jos muutosta parempaan ei synny niin sitten teet mitä sinun tulee tehdä.
Väittäisin, että muutosta parempaan on tulossa mahdottomuuksia et voi tyttäreltäsikään pyytää, mutta hän on pärjännyt tähänkin asti ´niin kyllä hän pärjää ainakin kesän alkuun asti.
KATSOTAAN YHDESSÄ MITÄ ASIOILLE VOIDAAN TEHDÄ...lUONNOLLISESTI HALUTAAN ETTÄ PERHEET PYSYY KASASSA! jOS NE HAJOAA NIIN NE ON TARKOITETTU HAJOAVIKSI MUTTA SILTI PITÄÄ PÄÄSTÄ TELAKALLE PIENIN VAURIOIN.
Minä keitän lapsille veteen kaurapuuron ja tarjoilen sen ilman suolaa...isot lapset ei sitä suostu enää syömään mutta pienin joutuu vielä kärsimään taidottoman kokin keitto taidoista.
Varmasti senkin aika koittaa että siitä elämästä nauttii... ensin tulee läheisyys ja sen jälkeen vasta muut asiat...
JOS SYDÄN VUOTAA; NIIN ÄLÄPÄÄSTÄ VUOTAMAAN KUIVIIN, TAI PYYDÄ YSTÄVÄ APUUN KESKUSTELEMAAN.
Tukesi tuottaa minulle tuskaa. Siksi, että rakastan sinua ja niin ei pitänyt käydä. Olen todella vilpittömästi pahoillani asiasta.
Hoida oma perheesi kuten sinun pitääkin ja minä hoidan oman siten kuin pystyn. Jos en pysty, niin ei se ole sinun syysi - syyt ovat muualla.
En todellakaan toivo sinulle muutakuin rauhallista, ihanaa elämää lastesi ja vaimosi kanssa. Sinä saat heiltä vielä paljon ja paljon pystyt heille myös antamaan.
Terve !
Katsotaan mitä elä tuo tullessaan pyritään vaan keskittymään omiin, mutta kerro heti kun olet päässyt tasolle, että voidaan seistä rinnakkain ja olla toisistamme ylpeitä! Mutta minä olen jo nyt sinusta erittäin ylpeä ja olen onnekas kun saan olla sinun ihanan ihmisen ystävä.
Tahdon että voimme koska vaan kääntyä toistemme puoleen niin asiassa kuin asiassa.!!!
Missään nimessä en tahdo sinulle mitään pahaa enkä tahdo satuttaa sinua millään tavalla.
Terveisin
Ollaanpas taas samoihin aikoihin ajateltu toisiamme. Ehkäpä jo tavallamme seisomme rinnakkain, vaikka etäisyyttä onkin.
Kyllä minun pitää seistä tässä pesässä tukevasti toistaiseksi kuten sinunkin omassasi. Toivon, että sinulla olisi edes hivenen kivempaa kuin itselläni. Olo täällä on tuskaista mutta välttämätöntä. Kaipaan jo kosketustasi...saanhan ?
Terve !
saat... kun ei kerran ilmankaan osata olla...hellä siveellinen kosketus ei ketään loukkaa, mutta se saattaa johtaa myös lähempään kontaktiin. Mutta yritetään pärjätä.
Kyllä meillä on paikkamme ja meitä tahoillamme tarvitaan, siispä seistään toisiamme tukien rakkaidemme luona. Varmasti sinulla myös olotila muuttuu siedettävästä hyväksi. Minun on kuitenkin täällä suhteellisen hyvä olla. Nautin olostani kotona, mutta nautin myös sinun seurassa olemisesta jne.
Mukavaa iltaa sinulle.
En tiedä - olen nyt aivan hukassa - enkä tiedä mihin menossa. Sinne helvettiin kai sitten lopulta päädyn. Kyllä minun täytyy olla aika hirviö. En todella uskalla tehdä lopullisia päätöksiä, vaikkakin minun melkein käskettiin tehdä se NYT eikä pitkittää.
TERVE !
Ehkä olikin ihan oikeasti vain tarkoitus herättää teidät molemmat Huom ! Molemmat todellisuuteen !
Ero on oikeasti edessä ellei tehdä oikeita asioita oikealla tavalla !!
Luodaan molemmille tilaa elää ja toteuttaa omia asioita mutta myöskin tehdä riittävästi asioita yhdessä!!!
Jaksan edelleen uskoa huomiseen enkä missään tilanteessa suosittele eroa en edes siinä tilanteessa vaikka olisin itse eronnut.
teillä varmasti on hyvä olla yhdessä, mutta älkää hyljätkö / ajako ystäviä pois ! Eivät hekään teitä hylkää missään tilanteessa !!!
Myös ystävien kanssa on mukava tehdä mukavia asioita!!! mutta joskus ystävykset joutuvat myös tekemään yhdessä epämiellyttäviä' päätösiä, mutta niiden ei saa antaa vaikuttaa ystävyyteen. Eikä niiden pitäisikään vaikuttaa kunhan asioista puhutaan mielellään etukäteen...jne jne...
Puhutaan vaan asioista mielellään etukäteen. Ihmettelen vaan, mikä saa meidät toimimaan juuri niin kuin mielestäni EI pitäisi. En vaan hallitse itseäni. Sinun hymysi on kai liian vastustamaton. Etkä sinä eroa, ja jos, niin sitten kyllä haluan tietää miksi ja jutella kanssasi asiat ristiin, rastiin, halki ja poikki.
Ainoa voisi olla, jos puolisosi jostakin syystä jättäisi sinut, mitä en usko.
MOI !
Tiedän kyllä syyn miksi minut jätettäis...ja se on se että en ole kyennyt olemaan oikean ystävän arvoinen !!!
Mutta en ollut huomannut viestiä miksi olit halannut ja itkenyt ??? siis miksi halasit miestäsi ja itkit???
Senkö vuoksi että et halua erota hänestä...elä omaa eläämääsi niin myös miehesi tekee molemmat tulette voimaan rinnakkain yhdessä oikein mukavia hetkiä.
Varsinkaan minä en halua enkä saa olla henkilö joka sotkee teidän välit...enkä myöskään halua että sotkemme toistemme perheet tms.
TYÖ on TYÖ ja työlle kuuluu joskus työn ongelmat! Älä kanna niistä murhetta, asiat etenevät joko niin tai näin. MUTTA aina viimekädessä parhain päin:
Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan!!!
toivon että ystävyys suhteet saavat sellaiset suhteet, ettei niitä mikään horjuta olemme alalla vielä niin nuoria me kaikki(lyhyt ystävyys takana).
Jos meillä tapahtuu jotakin, se ei tule olemaan sinun syysi.
MOI !
Toivon kovasti että voisin olla avuksi, että teillä ei satu mitään.
Jos Teillä sattuu jotain se ei saisi vaikuttaa meille, etkä varmaan anna sen vaikuttaakaan.
En tahdo välillemme etäisyyttä vaan jokapäiväistä kanssakäymistä-
Lapseni ihmettelee, kun sinä soitat niin usein. No sen ei ole väliä, sillä puhummehan ihan normaaleista asioista ja niin pitääkin.
Olisi eri asia, jos alkaisimme puhelinterrorin. Mutta siihen emme koskaan sorru.
Minusta on kiva olla sinun ystävä.
Toivotaan, että hän ei rupea inhoamaan tilannetta, joka meidän välillä vallitsee.
Vierelläsi on liian hyvä olla!!!
Niin toivon sitä itsekin. Laitoin puhelimen juuri lataukseen, jotta voin edes soittaa sinulle.
Minullahan on paljon ensi viikolla asioita - oikeita ja vähemmän oikeita.
Vastaus viimeiseesi...kuvi, että sulla asioita...sama "vika" tuntuu olevan minulla...kun kerran kaiken haluan jakaa kanssasi.
Onpa edessä varmaan ihana jälleennäkeminen. Odotan sitä innolla. Kotona kaikki ok - kaivattu oli hirveästi.
Kaipaan sinua valtavan paljon - mutta.....
Olit tainnut poiketa - en ole ihan varma, kiitos kortista. Minulla on teille jotain pientä.
Mihin ihmeeseen olet joutunut. Toivottavasti kaikki on hyvin ?
MOI !
Poikkesin silloin kun sinä istuit vielä koneessa.
Minulla kaikki hyvin !
Odota vaan kun nähdään kahdestaan...halaus jäi viimekerralla antamatta.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle. OLET ihana !!!
Ihana olet itse. En tiedä koska nähdään kahden - toivottavasti edes tällä viikölla joskus.
Kiitos !
hetki tapaamisen jälkeen tuli olo...tahtoo takaisin ja lisää...
Voi että, voi ollakin sama tunne täällä. Ajattelin, että ei se voi tuntua niin hyvältä millään ja kyllä minä sinusta siinä mielessä eroon pääsen ihan varmasti mutta nyt tuntuu, että ihan varmasti EN.
Tietenkin voit luottaa minuun, pelkäätkö ihan oikeasti, että kertoisin jollekin ? En ikinä mutta sitten ei ole kyllä varaa jäädä kiinnikään.
On tämä vaan niin vaikeaa.
En minä voi sinuun rakastua, en minä saa sinuun rakastua, minulla ei ole lupa edes rakastua sinuun, enkä minä saa ajatella sinusta niin kuin teen, ja voihan hitsi, teen sitä nytkin vaikka pitäisi olla jo jossakin muualla.
Ei olisi pitänyt kotiutua ja tavata.
aamullisesta.
KIITOS ITSELLESI !
Totuutta on rakastettava enemmän kuin itseään, mutta lähimmäistä enemmän kuin totuutta.
MOI !
Taitaa se olla niin että mitä enemmän saa niin enemmän myöskin haluaa.
olenko kuitenkin ihan tyhmä kun tavoittelee sellaista sydäntä mitä ei kuitenkaan koskaan voi saada.
Mutta ysävyydeksi kun tämän kaiken voisikin muuttaa niin sillai pääsee varmasti pitkälle...harmi että meidän ystävyydellä on häälyvät rajat, mutta mielestäni asia meidän molempien "hallinnassa" tai ainakin molempien omasta tahdosta juuri sillä mallilla mitenkä sen juuri nyt haluammekin olevan?
Ystävät tekevät näköjään hämmästyttäviä asioita!!??
Niin, meidän rajat todella ovat vähän niin ja näin. Mitä pidemmälle menet, sitä paremmalta tuntuu. Voi kun tietäisit tai taidat tietääkin.
Mitähän me ihan oikeasti ollaan ?
Pelkään, että tilaisuus vielä tekee varkaan, mitäs sitten...ei kai mitään sen kummempaa, onhan se ollut jo niin lähellä.
MOI !
En ole ollut lainkaan varma kuinka pitkälle annat minun mennä btai että kuinka pitkälle haluaisit minun menevän???..."pelkäämpä" vaan että olen valmis menemään jopa "liian" pitkälle kanssasi...
niin mitäs me oikeastaan varastettais nautittais vaan hetkestä.... huh huh!!!
Niin, olet saanut minussa liikkeelle sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita luulin, että minussa ei ole edes koskaan ollut.
Sinä olet MIES mutta niin erilainen kuin kukaan muu. Mistä olet oppinut sen hellyyden, jota sinulla on ? Sinulla on kaunis tapa lähestyä naista.
Kyllä minä antaisin sinun mennä ihan niin pitkälle, kuin sinä tahdot mutta voisin tuottaa sinulle pettymyksen. Ehkä on vaan parempi kuvitella kuin tehdä.
Sinä olet jo nyt antanut minulle jotain sellaista, mitä en mistään ole koskaan saanut - se on kaikki, mitä sinussa on.
MOI !
kun olen pohdiskllut tätä asiaa, niin vaihtoehtojahan on vaikka kuinka mutta kuinka hyviä tai huonoja ne on... niin riippuu ihan missä valossa asiaa kurkistelee.
Tahtoisin toki rakastella kanssasi, mutta tahtoisin myöskin säilyttää ystävyytesi läpi harmaiden kivien ja vuosien....vaikka juuri nyt toivon että tässäkin suhteessa miehen ja naisen ystävyys johtaisi sänkyyn... mutta mitäs sen jälkeen.
??????? ehkä ai kannata asian kanssa hosua vaan antaa ajan käsitellä asiaa...
luin aamulla noita juttuja missä oli jääty kiinni pettämisestä...kenellekään en halua sitä kohtaloa.
sinä olet todella voimakkaasti ajatuksissa yhdistän sinut joka paikkaan ja tapahtumaan...
sitä minäkin mietin, mitä sen jälkeen ?
MOI
Olen tyytyväinen, jos olet löytänyt itsestäsi jotain uutta toivon että se piristää päivääsi eikä käy sinulle taakaksi.
olet AITO AIKUINEN NAINEN!
EN OSAA SANOA MITÄ SEN JÄLKEEN TAPAHTUU:::VAI jatkuuko kaikki ihan ennallaan niin kuin nyt tai niin kuin ennen...???
Voi olla, että haaveilu on kivempaa - en minä tiedä.
Joskus ja nykyään kyllä valitettavan usein tuntuu siltä, että tuo haaveilu pettää jossakin vaiheessa.
No joka tapauksessa ajattelen sinua joka hetki - oli se sitten sopivaa tai ei. Ethän sinä kuitenkaan ole minun, enkä minä sinun muuta kuin mielessäni.
MOI !
Näinhän tämä asia oikeasti on...katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ilman paineita.
pääsasia on että en karkota sinua luotani vaan saan nauttia sinun ystävyydestä ja samoin myös toisin päin.
Olet USKOMATON NAINEN...
niin juuri.
Pieni tarkennus sinulle kun pelästyis, jos alan pillittämään tänään. En minä toissapäivänäkään pillittänyt muuta kuin sen vuoksi, että sinä olet niin suuremmoinen ja saat minussa liikkeelle sellaisia virtauksia - ne on vaan niin ihania. Siinä voi sitten muutaman tipan päästää ihan pelkästä ihanuudestasi.
MOI
EN välttämättä pelästynyt mutta ajattelin vaan että se ei ollenkaan sovi juuri siihen kohtaan jos vaikka ovi kolahtaa tms. tyhmää.
Aina saa itkeä jos siltä tuntuu...olet erittäin herkkä nainen juuri sellainen kuin naisen tuleekin olla...olenhan itsekin loppujen lopuksi aika "herkkä".
ymmärrän hyvin jos sinussa virtaa erillaisia tuntemuksia... en lainkaan ihmettele ja sinun ei tarvitse minun läsnäollessa peitellä kyyneliä anna tulla vaan...
Niin, taidankin mennä tänään saunaan tai ainakin suihkuun.
Jostakin ihmeen syystä olin aivan kosteana kaupassa, johtui kai sinun jutuistasi. Rinnoissani tuntuu oudolta, olo on muutenkin tosi levoton. En halua haluta sinua ihan näin paljoa mutta minkäs teet. Ehkä se jääpipo auttaa.
Kai minä jotakin tekemistä keksin kanssasi - unemissa vaan.
MOI
Kun tuntee vartalonsa / kehonsa joka osan ja uskaltaa sanoa parilleen mitä haluu ja mietn haluaa niin kaiken sen jälkeen seksi / rakastelu on kaikkea muuta kuin kaurapuuroa !
Mukavia nautinnon hetkiä sinulle... työpäivän voi aloittaa tavalla mistä kukaan ei voi edes uneksia...
minun kauppa reissu meni penkin alle...kaikki tarpeellinen jäi ostamatta...missähän ajatukset...
Minä en ole koskaan osannut sanoa, mitä haluan, kun en edes tiedä.
Sinä taidat tietää paljon paremmin. No oli minulla kanssasi suihkussa ihan kivaa. Siis ajatuksissa.
Toivottavasti kassisi ei ollut aivan tyhjä.
Ajattelin olla myös tänään kanssasi, pitää miettiä vielä miten. Ehkä saunassa.
MOI !
Kiitos samoin !
Arvaa vain kuinka useasti... käytäthän käsiäsi / sormiasi ajatusten lisäksi myös...
olet ajatuksissani...
Hei ystäväiseni,
Käytän kyllä - en ole tiennytkään, että se on niin kivaa. Sinä sait minut koittamaan - onneksi olit kanssani, se teki hetkestä vielä paremman, siis ajatuksissa ne sormet olivat sinun...
Mistä sinä pidät ja miten ?
Olen kanssasi aivan hukassa. Työpäivä alkaa ja mietin vaan, voinko tänään nähdä sinua.
Tämä "himo", joksi se on nyt muodostunut on polttavaa. Jos sinä nyt astuisit ovesta sisään, voisit päästä sisään peremmällekin. Sinua varten puin tänään päälleni helpon hameen. Sellaisen, joka mieheni mielestä on säädytön. Ei minusta mutta se olisi avuksi monessa asiassa.
Nyt haaveilut sikseen ja töihin. Hyvää päivän alkua ainulle sinne jonnekin.
OH HOH !
Heitit aika pahan... mutta en tiedä mitä kasseja tarkoitit aikaisemmassa viestissä...tarkoitit mitä hyvänsä niin kiitos sinun että kaikki kassit olivat tyhjät.
Sinusta minä tykkään ja mielellään ihan omana itsenäsi.
mielelläni käyn kassasi suihkussa....odottaen veneilykauden alkamista.
No etkös sinä ollut siellä kaupan kassajonossa kärryjesi kanssa ?
Niin, heitin pahan ja paha se olikin. Varmasti vähintään yhtä paha sinulle kuin itsellenikin.
Minulla on ollut vähän ongelmia viikkonloppuna mutta kai kaikki taas selviää.
Minun pahin viholliseni on minä itse. Osaan tehdä oloni tosi tukalaksi ja se on todella tyhmää. Minua tarvitaan nyt ihan oikeasti tuolla yläkerrassa - siellä huudetaan apua. Ja sitten minä olen tällainen. Mutta SINÄ olet syypää siihen, koska annoit minun ymmärtää, että minä olen nainen - tunteva sellainen. Ennen en kiinnittänyt siihen puupennin vertaa huomiota.
Siis siihen, mistä pidät ja miten vai luuletko, että tarkoitin jotakin, johon luulit vastanneesi. Jos niin, niin en kyllä tarkoittanut sitä vaan jotakin aivan muuta. Mietipä vähän.
olen kuin keitetty rapu...saat veren... kerron sulle mielummin...myöhemmin.
Pitäisihän se tietää vähän aikaisemmin, jos pitää kuivaharjoitella. Mutta jos olet kerran niin ujo. niin ei sitten.
MOI
En niin ujo, että jättäisin väliin.
Aivan, sinulla on ihana perhe ja aviopuoliso, minulla on se mies.
En vahingoita sinua enää yhtään enempää. Älä ole siitä lainkaan pahoillasi, mitä olet tehnyt - anna minun olla. Käyttäydyin typerästi - en tietenkään voi sinuLTA saada. Olen siis ilman.
Ehkä minulle joskus kuitenkin koittaa aika, että löydän miehen, jonka elämää en pilaa, jonka perhe on lentänyt ulos pesästään ja vaimoakaan ei olisi tiellä. Eli sellaisen sinkun.
En minä ala ketään metsästämään, ei ollut tarkoitus sinuakaan. Toivotaan, että meillä on molemmilla hauska kesä ja pysytään kuitenkin ystävinä - eikä mitään muuta.
Anna anteeksi, että yritin vietellä sinut väärille teille. Mutta kiitos siitä, että annoit minun ymmärtää, että olen vielä nainen. Olin unohtanut sen kokonaan.
Nähdään joskus muissa merkeissä kuin aiemmin.
toivoo ystäväsi
MOI !
Sinä et ole tehnyt mitään väärää...se mitä me ollaan tehty niin se kaikki on tehty YHDESSÄ. Kummastakaan meistä ei kannata hakea syntipukkia tms.
Meiltä molemmilta puuttuu elämästämme se jokin, valitettavasti emme voi elämän tässä vaiheessa täyttää toistemme puutteita, koska kysymys ei ole pelkästä halusta.
minä tahdon edelleenkin olla sinulle paljon enemmän kuin ystävä tai no ainakin hyvä ystävä. tahdon nähdä sinua edeleen vähintään yhtä paljon mitä olen saanut nyt nähdä...ihan vaan siksi että sinä olet ihana ihminen!!!
Ennenkaikkea sinä olet nainen...Ihan oikeasti sinä tihkut seksiä ja voit olla varma että ottajia olisi enemmän kuin sinä päästät lähelle.
Eikä minunkaan halut sinua kohtaan katoa, toivon vaan että välillemme ei syntyisi mitään kuilua vaan kaikki nyt jo tapahtunut tai tulevat asiat vain yhdistäisivät meitä entisestään.
On ihan oikein olla metsästämättä miestä, muuta toivon olevani ensimmäinen joka asiasta saa tietää jos sellainen kohdallesi tulee tahdon myöskin katsastaa että on kelvollinen....
Koskaan ei tiedä vaikka olisin joku kaunis päivä jonon hännillä "lakki kourassa"....
Ennen kaikkea en halua menettää sinua ystävänä ikinä!!!
MOI !
Eiliseen hieman lisää..En muista ihan oikeasti milloin olen saanut pitää noin ihanaa naista sylissä!!!
Kysyit, että mistä nautin. mm nautin kun sinä olet päällä ratsastamassa voin samalla hyväillä sinua ja ...
Oliko tämäviikko vielä mahdollinen ???
Ei tämä viikko ole mahdollinen. Kyllä sinä ymmärrät. En hajoita sinun liittoai enkä anna sen edes natista. Pidän sinusta liikaa mutta nyt opettelen olemaan ystäväsi.
KIITOS ....KIITOS! OLET AITO YSTÄVÄ!
Ostin sitten hunajaa ja kurkun. Nyt pitää mennä.
Maistellaan joskus.
MOI !
Katsotaan milloin päästään maistelemaan.
Mitenköhän se maistuisi parhaalta ?
Sivellään nekun päähän ja nuollaan ?
Vai sivellään edelleen mutta laitetaan hunaja koko nekun päälle ja nuollaan ?
Kastetaan vähän kerrallaan ja suudellaan ?
Tarpeen vaatiessa lisätään ja imeskellään ?
Kaikkeen viiteen voin vastata kyllä kiitos !!!!!
Vielä yksi tarvittaessa voi maistaa ilman mausteita siitä joko pitää tai ei pidä?
Mutta vielä yksi...mitä sinne saisi olla ?
Ajelen ohi varmaan huomenna niin pian kuin kehtaan lähteä, siis jos saan luvan. Yritän vahvistaa vielä, jos et ole siellä, niin älä välitä, jatkan matkaani.
En oikein osaa vastata, sillä en tiedä. Saisit varmaan itse valita.
MITÄ HALUTAAN JATKOLTA TAI MITÄ SINÄ HALUAT???
Ystäviä?
Mennäänkö eteenpäin?
Otetaanko uusinta pienin lisäaskelin?
Ollaan vaan ystäviä, ihan niin kuin autossa puhuttiin.
Annoin tänään miehelleni kaiken, mitä hän pystyi ottamaan vastaan. Eipä hän ollut uskoa koko juttua todeksi ja sanoikin, että en ole ollut koko aikana sellainen kuin tänään.
Se mitä en sinulta saanut pyrin saamaan häneltä.
En saanut...vielä. Uskon, että jos jatkan samaan tahtiin, niin hänkin häkellykseltään joutuu vielä tekemään ja näkemään rakastelun ihmeellisen maailman. Sen, joka minulta on aina puuttunut.
Nyt otan, jos voin, kaiken takaisin. Olen hyvilläni, että emme tehneet sitä tänään. Silti joskus voi tulla eteen tilanne, jossa tunteet saavat vallan liiaksi ja se on sitten menoa.
Huomasin tänään (mieheni kanssa) olevani paljon rohkeampi kuin luuin. Ja niin hän varmaan ajattelee minun vähintäänkin seonneen.
Nyt sinäkin saat keskittyä tyydyttänään oman vaimosi. Sinä osaat tehdä sen loppuun asti, mitä minä jäin tänään vaille.
En ole koskaan elämässäni saanut sitä huippua, josta niin kovasti puhutaan. Olisi se ihana kokea vielä näin vanhemmallakin iällä. Itse asiassa se ei kyllä katso ikää lainkaan muuta kuin miehellä kai, pitää ottaa sitten Viagrat käyttöön jos ei muu auta.
Mitä itse haluat - voi kyllä olla, että jos löydän mieheni, niin ehkä meistä todella jää hyvät ystävät. Iso kiitos siitä kuuluu sinulle.
Tavallaan tulen aina rakastamaan sinua - ihan oikeasti - ehkä himoitsemaankin. Olethan sinä nuori komea (joka puolelta) mies - niin haluttava.
No tämä menee taas siihen, että olisin varmaan valmis etenemään vaikka miten pitkälle. Pitäisi vaan hoitaa tuo ehkäisy uuteen malliin, jonka teenkin, jos miehestäni olisi vielä siihen.
Voimia huomiselle päivälle.
Hei taas,
Rakas ystävä,
Toivon, että tämä päivä ei ole sinulle liian raskas. Ajattelen sinua koko ajan.
Vaihdetaan palstalle Ystävyys, jos haluat jatkaa jutustelua. Käytän nim.merkk. Minä vaan ja aloitan Sinulle Ystävä