Tiesin odottaa, että ero ei ole helppo, mutta nyt tuntuu, että en pääse siitä millään eteenpäin. Olen nimittäin tajunnut, että rakastan miestäni mielettömästi ja että se ei ole mitään aika kultaa muistot tyyppistä. Mieheni ei halua pitää yhteyttä ja välit ovat totaalisesti poikki. Uutta naista hänellä ei tietääkseni kuitenkaan ole.Onko teillä muilla kokemuksia tällaisesta totaalisesti hajottavasta tilanteesta? Onko mitään tehtävissä?
Antakaa toivoa
toivottamalle
41149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystävä hyvä, miestäsi et voi omistaa ja jos hän ei halua pitää yhteyttä sinuun mitenkään. Suuressa rakkaudessa, älä ahdista häntä, sillä käytöksesi työntää häntä vain kauemmaksi sinusta.
Jos hän on mennäkseen, silloin hän on valintansa suorittanut ja sinä et voi siihen enää vaikuttaa.
Elämänkokemuksen myötä olen oppinut, että jokaisella on yksilönvapaus ja oikeus valita kulkemansa tie. Vaikka sinusta nyt tuntuu, että haluaisit jatkaa suhdettanne, mutta todennäköisesti sillä ei ole onnistumisen mahdollisuutta, koska olette jo eronneet.
Neuvoni, etsi itsellesi joku uusi harrastus ja ryhdy auttamaan itseäsi uuden elämäsi alussa. Anna auringon tulla elämääsi kevään myötä.
Ikävä kyllä joudun kertomaan tämän vanhan kliseen: aika parantaa haavat. Minulla on kokemusta erosta, joka välillä tuntui hajottavan minut. En saanut syödyksikään kunnolla, joten painoni tippui kymmenen kiloa parissa kuukaudessa. (Joku voi tuota pitää hyvänäkin asiana :).
Kun aikaa menee riittävän kauan, huomaat pikkuhiljaa toipuvasi surustasi. Huomaat jonain päivänä, että on mennyt tunti niin, ettet ole ajatellut miestäsi. Jonkin ajan päästä menee kokonainen päivä. Sitten kuluukin jo viikko niin, ettet sure miestäsi. Eli toipuminen alkaa vähitellen ja eteen omalla tahdillaan.
Ongelmahan on se, että miten selvitä tämä aika ennen kuin lopulta tulee se hyvä aika. Älä yritä ajatella sitä, miten selviät seuraavan kuukauden. Älä ajattele sitä, miten selviät viikon tai edes päivän. Ajattele sitä, miten selviät seuraavan tunnin - tai aloita vaikka puolesta tunnista. Jos käyt töissä, yritä keskittyä työtehtäviisi. Jos opiskelet upota ajatuksesi niihin. Jos sinulla ei ole mitään tekemistä, keksi niin hauskaa tekemistä, että se varmasti vie ajatuksesi pois miehestäsi edes hetkeksi.
Välillä suret valtavasti ja mielesi tekee varmaan itkeä keuhkot pihalle. Itke silloin! Anna itsesi surra välillä. Kun olet itkenyt pahimman itkusi, keksi jotain tekemistä. Katso leffaa, lue sarjiksia, lähde välillä ulos. Yksi hyvä konsti on tehdä jotain fyysistä liikuntasuoritusta niin, että olet täysin rättiväsynyt. Kun saat itsesi riittävän väsyneeksi, et jaksa miettiä suruasi ja unikin tulee paremmin. Käperry välillä sänkyyn suremaan, mutta älä jää sinne.
Muista, että jokainen hetki on sinulla nyt toipumista. Surusi voi tulla aaltoina. Joku päivä huomaat olevasi jo vähän iloinen, mutta seuraava päivä tuntuu kaikkein pahimmalta. Se on ihan luonnollista. Jokainen hetki - niin hyvä kuin pahakin - vie sinua lähemmäksi toipumista. Muista, että sinun pitää käsitellä ne huonotkin ajatukset ja ikävät surut. Ilman niiden käsittelyä et voi toipua.
Sinulla pitäisi olla joku ihminen, jolle voit purkautua. Se voi olla joku perheenjäsen, isä, äiti, sisko, veli tai se voi olla joku ystävä. Yksi purkautumiskanava voi olla myös ammattiauttaja, joiden tehtävä on helpottaa oloa silloin, kun tuntuu todella vaikealta. Yritä rohkeasti löytää itsellesi uskottu ihminen, joka kuuntelee. Se helpottaa.
Tärkeintä olisi kuitenkin se, että yrittäisit muistaa ajan parantavan vaikutuksen. Kun suru on pahimmillaan päällä, tuntuu ettei se lähde koskaan. Kyllä se lähtee, se vain vaatii aikaa.
Voimia sinulle ja aurinkoista kevättä!
ja noin se menee kun kirjoitit! Upeaa tekstiä!
Kuulostipa ihan mun elämältä. Vaikka itse eroa halusin, tulee niitä epätoivon hetkiä. Exällä on jo uusi, ja minulla ei.. Haluan jotenkin saada itseni kuntoon ennen mitään uusia juttuja. Ettei tulisi sellaista paikkaus-juttua, laastarisuhdetta.
Mutta välillä menee monta päivää hyvin, 2½kk toisen vaiheen erohakemukseen, joka väistämättä on edessä. Mutta välillä taas mieli on ihan mustana.. Onneksi arki pitää kasassa, on kaikki samat vanhat jutut hoidettavana. Lapset ja työ... Kunhan niihin ei uppoa kokonaan. Liikuntaa olen paljon harrastanut, vaikka välillä tekee mieli olla vain viltin alla sohvan nurkassa ja syödä hyvää.
Alkuun lahduin monta kiloa, vaikka hoikka olin ennestäänkin. Nyt ne kilot ja elämänilokin pikkuhiljaa palaa. Kevätaurinko toivottavasti tuo tullessaan paremman ajan...