Liian romanttinen?

Kaikissa asioissa voi mennä liiallisuuksiin. Romanttisuus on hyvä piirre mutta noin överinä kuulostaa lähinnä toisen osapuolen epävarmuudelta. Toiset kiukuttelee mustasukkaisuuttaan, toiset alkaa ylilempeäksi ja läheiseksi. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä liikaa iholla olemista ja jatkuvaa lääppimistä koska siinä tukehtuu. Mielestäni asiasta voi sanoa silleen kohteliaasti kun eihän se pidemmän päälle toimi että toiselta puuttuu kokonaan tilannetaju kun pyrkii koko ajan iholle.

Itse olisin varmaankin tuommoinen jos saisin parisuhteen, koska ajattelen että sitä varten parisuhde on. Jos ihmistä vain katsellaan etäältä ja jutellaan, niin miten se eroaa mistään muusta ihmisten kohtaamisesta? Varsinkin telkkaria katsoessa on siliteltävä, en siis näe ongelmaasi kaikilta osin.

Osittain kyse on ihmistyypistä, mutta itseäni analysoituani huomaan että käytös johtuu kyllä myös itsekkyydestä joka on petollisesti naamioitu rakkaudeksi. Hän haluaa sinusta itselleen hyvää oloa. Olet väline siihen. Tuo ei ole oikeaa rakkautta jos ei siitä tule hyvä olo sille rakkauden kohteelle.

Älä laita poikki mutta koita selittää asia rautalangasta vääntäen, näytä vaikka tämä viesti hänelle. Voi se muuttua, mutta tässä on paljon pelissä ja huonostikin voi käydä. Voi olla että ette sovi yhteen erilaisuutenne takia, tai voi olla että hän huomaa olleensa harhassa ja joko muuttuu tai sitten ei, tai voi uskoa olevansa harhassa vaikka ei olisi vaan kyse olisi kokonaan luonteenpiirteestä ja voi yrittää vääntäytyä kieroon sellaiseksi mitä ei oikeasti ole jolloin ongelmat seuraa myöhemmin ehkä vakavampina. Voi yrittää näön vuoksi tukahduttaa itseään suhteen säilyttämiseksi vaikka ei sisimmässään muutu miksikään, mutta ei pitemmän päälle saa suhteestanne sitä mitä on siitä hakemassa ja eroatte. Tämmöisiä vaihtoehtoja tuli mieleen.

Vaihda lyövään mieheen, ehkä helpottaa.

Ainakin hän välitää, mutta voithan kertoa hänelle, että uskon vähemmälläkin. Entäpä, jos hän kokee, että sinä haluat huomiota ja antaa sitä sinulle.
Jos pa keskustelisitte asioista enemmän. Tuo vaikuttaa alkuihastukselta.

Voi kieliä epävarmuudesta, menetyksen pelosta tai sitten hän vain on sellainen ja hänen opittava antamaan toiselle myös tilaa. Itseään ei voi täysin muuttaa mutta tilaa on osattava antaa. Hellyyden osoitukset alkavat tuntua ainakin itsestäni pian merkityksettömiltä jos niitä on yltiöpaljon. Mutta ongelmana ehkä näen enemmän sen, että sinusta tuntuu epävarmalta puhua asiasta suoraan hänen kanssaan. Ehkä kukaan ei ole hänelle ennen asiasta maininnut eikä sillä ymmärrä, että tukahduttaa toisen?

Muut voimme vain spekuloida, parhaiten asia selviää kun juttelet hänen kanssaan. Kunhan et ole hyökkäävä vaan ymmärtäväinen. Kerrot, että pidät hänestä ja hänen antama huomio on ihanaa, mutta joskus tunnet itsesi tukahdetuksi - esimerkiksi. Kerrot vain miltä sinusta tuntuu ja yhdessä miettiä parempaa tapaa toimia. Jos hän ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan niin se ei ole sinun ongelmasi. Kommunikointiongelmat ovat suhteissa yksi ikävimpiä ongelmia ja jos rakentavasti ei osaa keskustella niin harkitsisin onko suhteella tulevaisuutta, onko osapuolet valmiita kehittymään asiassa vai onko parempi antaa olla? Menin jo varmaan asioiden edelle, mutta näin itse ajattelen.

Lait ny jo se äijä kierrätysee.

Uskallan varmasti väittää, että kyllä tuo hellittely ja pussailu tokenee ajan mittaan, joten nauti ihmeessä nyt siitä. Jos alkaa ahdistamaan, voit hellästi nauraen sanoa, että nyt tuli kiintiö täyteen. Älä missään nimessä kivahtele tai suutu toisen hellyyden osoituksista.

Olen ollut saman miehen kanssa yli 40 vuotta. Hän on myös romanttinen ja tykkää läheisyydestä. Minuakin se on aika ajoin rasittanut mutta toisaalta kun katson vastaavia pariskuntia, joilla ei ole tietoakaan läheisyydestä, tiedän olevani onnekas. Mies on jo pitkälti yli 60, mutta silti jaksaa pussaila ja hyväillä. Kävelemme edelleen käsikädessä ja pussailemme silloin kun huvittaa. Läheisyys on erittäin tärkeää henkiselle hyvinvoinnille!

Asuuko hän Vantaalla? Jos kyllä niin pakene. Pahenee ajan myötä.

Kokeileppa antaa takaisin! Yleensä se antaja kaipaa sitä itse... Tasapainottaa tilannetta kummasti, jos mieskin saa välillä olla vastaanottavana osapuolena.
Terkuin Katja

Minä taas kaipaisin että mieheni olisi vähän enemmän sinun miehesi kaltainen :( Itse taidan olla tuollainen iholla olija. Olette vasta olleet 2 kuukautta yhdessä, melko varmaa on että se toisen huomioiminen ja välittäminen kyllä valitettavasti hiipuu...
Mutta jutelkaa, kerro miltä sinusta tuntuu. Ei niin että sinä olet aina tälläinen ja sinä teet aina näin ja näin ;)

Voi hyvänen aika kun on vaikea elämä. Miksi et PUHU puolisosi kanssa vaan tulet tänne noudattamaan ongelmiasi?

Mä voisin ottaa tuon miehen!

täällä sitä kysellään miehen tietämättä asiasta mitään ja tehdään johtopäätös, jätetään äijä ja sitten mies ihmettelee mitä teki väärin kun päästit asian puhumatta siihen pisteeseen että mikään ei enää pelasta kun tunteesi kaikkosivat. Tyypillinen nykyajan nainen.

Annatko sille? Anna enemmän, kyllä se siitä rauhoittuu.

Minulla sama tilanne ja muutaman kuukauden enemmän olemme seurustelleet ja olemme asiasta myös puhuneet. Alussa silittely oli ihanaa, mutta joskus kun sanon, että nyt valitettavasti pakko nukkua, että silitellään aamulla tms. niin pari kertaa onnistunut, välillä taas ei. Sitten tuntuu että parempi nähdä vain päiväseltään, muuten ei saa rauhaa.

Mielenkiintoista, kun joku kommentoi, että hän ilmeisesti saa itselleen hyvää oloa silittelystä ja minä tai siis silitettävä olisi vain väline. Laittoi minut todella miettimään. Mietin, miksi minulle tulee tukahduttava olo, ei alussa, mutta nyt kun se tuntuukin enemmän tavalta kuin vuoropuhelulta fyysisen kontaktin kautta.

On tullut tunne, että tarvitsen tilaa, se käy koko ajan pienemmäksi. ps. ja asuu Vantaalla.

Olipa täällä muuten hyviä kommentteja aiheeseen, muitakin. Toki jonkun mielestä on turhaa kirjoitella täällä, mutta kun kirjaa asioita ja lukee erilaisia näkemyksiä, niin se voi auttaa ajattelemaan laajemmin. Täälläkin oli kommentteja että yli 60 vielä samanlainen ja vaimo on tyytyväinen. Ja kokonaisuuttahan me emme koskaa tiedä ja joskus sitä omaa osuutta on vaikea nähdä (kun joku kysyi annatko riittävästi ; ) ) No en tiedä olenko lapsellinen, kun ajattelen rakastelusta, että se on yhteistä nautintoa, silloin kun molemmat sitä haluavat. Ja välimuotoja ja tilanteita voi olla erilaisia.

Mietin kyllä myös , onko liian romanttinen minulle?

Mulla oli tuollainen itäsuomalainen mies. Ihan loppuun saakka kokoajan kiinni. Kaikin puolin ihana. Sit halusi vaan tavata vähemmän, mutta joka tapaamisella ihana ja romanttinen. Tosin syksyn aikana 10 muutakin naista ja kaikille yhtä ihana. Ja mustasukkainen. Tajusin ettei se oo rakkautta vaan riippuvuutta ja epävarmuutta. Ja yksi nainen ei riitä. En väitä et kaikki yliromanttiset olis muiden perään.

Anna silittää, kyllä se siitä hyytyy...

Tarja Halonen sanoi: se mihin puolisossa ensin ihastuit on myöhemmin se, mihinkä ensiksi vihastut.
luonnonlaki siis?

Samaa mieltä olen,kuin joku toinenkin,että puhukaa. Keskustelkaa asiasta toista loukkaamatta.Jos hän siitä loukkaantuu,niin antaa mennä. Mutta en usko,jos oikeasti sinusta välittää. Tsemppiä.

Muutama vuosi eteenpäin niin valitat ettei tuo ukko edes huomaa sinua . Olet muuttunut ja maatunut maatuskaksi , viehätyksesi on kadonnut . Olethan sitten onnellinen .

Eikös se niin mee että jos ei tuu huomiota, kosketuksia, lahjoja, kehua, tai halua kuulua toisen elämään niin sillon se ahdistaa. Jos niitä tulee, varsinkin mieheltä, jatkuvasti niin sillon se on liikaa. Jos tulis tasasin väliajoin niin se ois sillon harmaata arkea ja haettas sitä huomioo ja seksiä,ym. sitten muualta, pettämällä,ym. Ite päätin etten harrasta suhteita ollenkaan niin ei tarvii vääntää noiden kanssa

niinpä - edelliseen. Nyt olen saanut muutaman päivän olla rauhassa ja miettiä. Ei yksinkään kiva ole olla ihmisen, ainakaan minun. Mutta tuo puhuminen, se on tärkeää. Kovasti on yritetty puhua ja puhutaan jatkossakin, hänessä on paljon hyvää. Mutta meissä kaikissa on omat haasteemmekin, niin minussakin.

Tsemppiä kaikille ja nautitaan ainakin kevään lämmöstä jne yksin ja kaksin tai miten vaan. Luonnossa on ainakin ihan mahtavaa tällä hetkellä.

Tietenkin sanot kumppanillesi suoraan, siinä ei ole mitään pahaa kun sanot sen ystävälliseen sävyyn. Sano että yksikin pusu riittää ja että sinua alkaa jo vähän ärsyttää jatkuva "murun" hokeminen. Kehota häntä käyttämään omaa nimeäsi hellittelynimen sijaan.