Mulla on tavallaan sydän särkynyt, vaikka suhteessa vielä olenkin. Mutta usein sydän itkee verta =/
Suhde on ollut rankka epäluottamuksen takia. Koko ekan vuoden mies sähläsi mun selkäni takana parinkin naisen kanssa jotain, toinen niistä oli entisensä. Pidin pitkiä keskusteluja, sanoin miten pahalta tuntuu ja yritin päästä selville missä mennään. Sanoi olevansa kaveri eksänsä kanssa ja haluavansa olla mun kanssani. Mutta käytännössä oli (henkisesti) sen eksän, ei mun kanssa ja loukkasi teoillaan mielettömästi.
Yhä edelleen tulee välillä jotain epäilyksiä, en pysty luottamaan. Esimerkiksi olen huomannut, ettei koskaan enää käy lukemassa sähköpostejaan kun on mun kanssa. Oli käynyt lukemassa ne pikaisesti sillä aikaa kun olin suihkussa.. Mutta enpä voi tietää, mitä postien kautta meneillään, vai onko mitään. Ekan vuoden aiheellisten epäilysten kautta ehkä epäilen sitten asioita turhaankin. Tai sitten en?
Kuitenkin koen ettei hän arvosta mua. Nalkuttaa kuin nainen pienistä asioista jatkuvasti. Olemme paljon hänen kavereittensa kanssa tekemisissä, nyt kerrankin pidin tärkeänä että mentäisiin yhdessä myös mun ystäviä tapaamaan yksiin juhliin, mutta yhtäkkiä mies ilmoitti että ei hän tule, ei kiinnosta. Eikä suostunut selittelemään mitään, jäi katsomaan telkkaria. Kun kysyin onko tämä reilu meininki, tuli vaisu vastaus "en tiiä".
Tunnen jatkuvaa turhautumista ja epävarmuutta! Mitä jos vieläkin pitää salaisia yhteyksiä muihin naisiin? On kyllä kanssani todella paljon ja ihan omasta halustaan, minä olen se jonka mielestä voisi tavata vähemmänkin. Eletään silloin ihan tavallista "kotielämää", hän siis ainakin näyttää näin kaikin tavoin että on sitoutunut ja tosissaan kanssani. Mutta sitten nuo vähättelyt. Mua myös ärsyttää, kun tuijottelee toisia naisia ihan joka paikassa todella pitkään. Välillä on kävellä päin puuta kun jää tuijottamaan seksikkään naisen persettä :/ Ihan kuin teinipojan käytöstä aikuiselta mieheltä.
En saa häntä oikein puhumaan näistä jutuista mitkä mua vaivaa. Tuntuu etten voi alkuunkaan luottaa että hän puhuisi silloin totta, koittaa vaan päästä mahdollisimman nopeasti asioiden yli ja saada mut hiljaiseksi. Tuohan tiettty perimiehekäs tapa, mutta mielestäni meidän tapauksessa hänen pitäisi olla jopa aloitteentekijä noissa keskusteluissa. Itsehän hän on saanut aikaan sen, että olen näin epävarma kaikesta. Mitä voin tehdä?
Suhde on ollut rankka epäluottamuksen takia. Koko ekan vuoden mies sähläsi mun selkäni takana parinkin naisen kanssa jotain, toinen niistä oli entisensä. Pidin pitkiä keskusteluja, sanoin miten pahalta tuntuu ja yritin päästä selville missä mennään. Sanoi olevansa kaveri eksänsä kanssa ja haluavansa olla mun kanssani. Mutta käytännössä oli (henkisesti) sen eksän, ei mun kanssa ja loukkasi teoillaan mielettömästi.
Yhä edelleen tulee välillä jotain epäilyksiä, en pysty luottamaan. Esimerkiksi olen huomannut, ettei koskaan enää käy lukemassa sähköpostejaan kun on mun kanssa. Oli käynyt lukemassa ne pikaisesti sillä aikaa kun olin suihkussa.. Mutta enpä voi tietää, mitä postien kautta meneillään, vai onko mitään. Ekan vuoden aiheellisten epäilysten kautta ehkä epäilen sitten asioita turhaankin. Tai sitten en?
Kuitenkin koen ettei hän arvosta mua. Nalkuttaa kuin nainen pienistä asioista jatkuvasti. Olemme paljon hänen kavereittensa kanssa tekemisissä, nyt kerrankin pidin tärkeänä että mentäisiin yhdessä myös mun ystäviä tapaamaan yksiin juhliin, mutta yhtäkkiä mies ilmoitti että ei hän tule, ei kiinnosta. Eikä suostunut selittelemään mitään, jäi katsomaan telkkaria. Kun kysyin onko tämä reilu meininki, tuli vaisu vastaus "en tiiä".
Tunnen jatkuvaa turhautumista ja epävarmuutta! Mitä jos vieläkin pitää salaisia yhteyksiä muihin naisiin? On kyllä kanssani todella paljon ja ihan omasta halustaan, minä olen se jonka mielestä voisi tavata vähemmänkin. Eletään silloin ihan tavallista "kotielämää", hän siis ainakin näyttää näin kaikin tavoin että on sitoutunut ja tosissaan kanssani. Mutta sitten nuo vähättelyt. Mua myös ärsyttää, kun tuijottelee toisia naisia ihan joka paikassa todella pitkään. Välillä on kävellä päin puuta kun jää tuijottamaan seksikkään naisen persettä :/ Ihan kuin teinipojan käytöstä aikuiselta mieheltä.
En saa häntä oikein puhumaan näistä jutuista mitkä mua vaivaa. Tuntuu etten voi alkuunkaan luottaa että hän puhuisi silloin totta, koittaa vaan päästä mahdollisimman nopeasti asioiden yli ja saada mut hiljaiseksi. Tuohan tiettty perimiehekäs tapa, mutta mielestäni meidän tapauksessa hänen pitäisi olla jopa aloitteentekijä noissa keskusteluissa. Itsehän hän on saanut aikaan sen, että olen näin epävarma kaikesta. Mitä voin tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olisin sinun asemessasi, miettisin kahdesti vielä. Itse en sietäisi tuollaista käytöstä!
Tällainen kulunut lause kuin : ansaitset parempaa!
Hän ei vaikuta kovinkaan yksiavioiselta ja luotettavalta, hän sopisi sellaiseen suhteeseen missä nainenkin on samankaltainen villi ja menevä kuin miehesikin. Jos tahdot luotettavaa suhdetta, tämä mies ei mielestäni oikein tunnu oikealta sinulle sitten! :(
Jos miehesi ei pysty tai edes halua sinun vuoksesi keskustelemaan mieltäsi painavissa asioissa suhteenne vuoksi, ei hän oikeasti ajattele suhteenne hyväksi niinkään paljoa!
Tsemppiä sulle!
Kiitti rehellisestä vastauksesta!
Se kai mua tässä hämää, kun minä olen meistä se menevämpi osapuoli periaatteessa, minä siis ehdotan useammin että mentäisiin jonnekin jne. mies taas mielellään viettelee rauhallista oloa kanssani kotona. Sanoo ettei hän enää jaksa baareissa pörrätä. Eikä siis usein ole lähdössä "poikienkaan" kanssa mihinkään, aika harvoin sellaista. Siksi musta tuntuu, että ymmärränkö väärin tai epäilenkö liikaa jne..
Mutta sitten jos hän joskus lähtee vaikka laivareissulle, täytyy sanoa etten kyllä yhtään luota miten siellä käyttäytyy.
Mutta sano mielipiteesi, jos hän on niin muiden perään, miksei tahdo enemmän käydä ulkona? Miksei keksi (teko)syitä että me emme voisi tapailla niin usein? Vaan hän on aina sitä mieltä, että tietysti olemme esim. viikonloput yhdessä.
Mieti tarkkaan mitä haluat elämältäsi? Ei kukaan ansaitse tuollaista käytöstä eikä kenenkään pitäisi sellaista joutua kokemaan. Uskon ettei hän ole sinua varten. Maailma on täynnä miehiä - mikä pitää sinua ihmissuhteessa, joka loukkaa sinua?
Siinä se, eipä tuo tuosta miksikään muutu!
Lue tuo mitä vastasin missbugille, ja sano mielipiteesi myös noihin. Ja lisään tuohon vielä, että hän ei mitenkään "peittele" mua, ei siis välttele viemästä mua tapaamaan kavereitaan tai lähde yhdessä ulos, ja kun olemme jossain niin hänellä on toki muutamia naispuolisia tuttuja, mutta ei mitään laumaa baareissa. Ei vaan ylipäänsä enää ole niin innokas niissä käymään. Vaikkakin, jos joskus olemme viikonlopun omissa jutuissamme, niin kyllä hän silloin aina viihteelle lähtee, en sitten tiedä miten silloin käyttäytyy. Yleensä kuitenkin olemme aina viikonloput yhdessä, ja hän nimen omaan on sitä mieltä että tietysti näin.