Mies otti eron

Avioliittomme ei ollut mitenkään helppoa viime aikoina, vaikeudet alkoivat kun toinen lapsi syntyi. Riitelimme paljon ja mies päätti viikko sitten että nyt riitti. Itse olisin ollut valmis menemään avioliittoneuvojalla tai vaikka mihin, että olisimme saaneet liittomme kuntoon.Viikossa olen hankkinut oman asunnon, lapsille uudet tarhapaikat ja ties mitä käytännön asioita, olen toiminut kuin robotti, en edes tajua mistä saan voimaa tähän... Töissä olen pystynyt käymään kiitos vanhempien, jotka ovat hoitaneet lapsia kunnes arki lähtee rullaamaan.

Mies hokee jatkuvalla syötöllä sitä että hän ei ole rakastanut pitkiin aikoihin eikä välittänyt, en tiedä mitä hän tällä hakee? Alussa se loukkasi tietenkin paljon mutta nyt se ei tunnu oikein miltään, yrittääkö hän todistella itselleen jotain? Yrittää päästä tällä tavalla musta eroon?

Ja kauhea kiire on kaikella, avioerohakemus piti jättää ihan välittömästi, hän väittää ettei naista ole kuvioissa, mutta en tiedä mihin uskoa enää..

Haluisin tietää järjestetäänkö pk-seudulla avioeron kokeneelle mitään "istuntoja"? Siis missä tapaisi samassa elämäntilanteessa olevia ja voisi tutustuakin uusiin ihmisiin. Jos joku tietää mistä voisi kysellä niin olisin kiitollinen kaikesta infosta.
173542
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Lyön vaikka vetoa, että miehelläsi on uusi nainen ja varmaan joku venakko tai joku muu eksoottinen ilmestys. Näin se vaan menee monessa tapauksessa.

Äänestä
  • on tutkittu asia. Jos mies hakee eroa on tavallisesti uusi nainen katsottuna. Naiset hakevat eroa muistakin syistä.

    Äänestä

  • eeva. kirjoitti:

    on tutkittu asia. Jos mies hakee eroa on tavallisesti uusi nainen katsottuna. Naiset hakevat eroa muistakin syistä.

    ei kyseessä niin miksi tuollainen hoppu? Epäilen myös syyksi toista naista...no sehän ei ole sinun häpeäsi. Hienoa, että saat tukea vanhemmiltasi...kyllä sinä pärjäät jäitä hattuun ja hymyä huuleen:).

    Äänestä

Niin, enpä tiedä, mitään selviä merkkejä ei ole ollut ja mies kiistää tietenkin kaiken.. En tiedä mihin uskoa... Vaisto kuitenkin sanoo että jotain tässä on, ja ainakin edellisen miehen kohdalla vaisto oli oikeassa, toinen nainen sieltä löytyi takaa.

Äänestä
  • Mitä merkitystä sillä on, onko hänellä uusi vai ei. Erohan tulee joka tapauksessa.

    Äänestä

samalla tavalla,ja vaikka kuinka yrittää juosta pakoon ikäviä tunteita,ne ei väisty muuta kun kohtaamalla ne.Siksi on hyvä kun huomaan että mieli muuttuu ja välillä tulee niitä iloisia hetkiä.

Äänestä

kuulla erossa paljon p.... toiselta vai se, että toinen ei suostu enää keskustelemaan lainkaan. Itselleni jälkimmäinen vaihtoehto on päällä. Ei mitään yhteyttä, toinen ei halua. Luultavasti tunteita liikaa, asiat vain olivat niin mahdottomia, että ero tuli. Kysymyksiä leijuu ilmasssa ja vastauksia ei saa. Tuntuu harmealta!

Äänestä
  • Tässä on itsellä vaan kauhea syyllisyyden taakka, kokee että itse pilasin suhteeni ja samalla siitä kärsii lapsetkin...
    Nyt on tää vaihe kun miettii kaikkia riitoja että olisi voinut jättää sanomatta sitä ja tätä..

    Toista naista ei ole, siitä on nyt sellaset "todisteet", juttelin miehen isänkin kanssa ja mies oli ollu koko viikonlopun vanhemmillaan. Eli vaistot oli sitten väärässä..

    Äänestä

  • I will survive kirjoitti:

    Tässä on itsellä vaan kauhea syyllisyyden taakka, kokee että itse pilasin suhteeni ja samalla siitä kärsii lapsetkin...
    Nyt on tää vaihe kun miettii kaikkia riitoja että olisi voinut jättää sanomatta sitä ja tätä..

    Toista naista ei ole, siitä on nyt sellaset "todisteet", juttelin miehen isänkin kanssa ja mies oli ollu koko viikonlopun vanhemmillaan. Eli vaistot oli sitten väärässä..

    Itsekin olin aivan varma,ettei toista naista ollut. "todisteet" viittasivat siihen ja mies kielsi kaiken. Mutta, mutta... nytpä onkin selvinnyt yhtä sun toista. aikaa erosta on jo kulunut, mutta vastikään sain kuulla että vain pari kuukautta eron jälkeen mies alkoi seurustella ja epäilen vahvasti (siis en tiedä, mies ei suostu vastaamaan) että tämä nainen on jollain tasolla ollut kuvioissa mukana jo ennen eroa. Ei vielä seurusteluna, mutta tavallaan jo valmiiksi katsottuna. Tai sitten miehellä oli haaveena löytää uusi. Sitä ennen pitää tietysti saada vanha pihalle.

    Äänestä

Kuten edellinen kirjoittaja jo asiaa sivusi, suosittelen sinulle kirjaa Bruce Fisher: Jälleenrakennus tai Kari Kiianmaan eri teoksia. Kirjastosta saa kumpiakin, tosin jonottamalla.

Äänestä

kun toinen lapsi jne..Monien vuosien jälkeen voi todeta, että toinen meistä halusi ajatella lapsia ja toinen hurvitella..., no se siitä

Äänestä
  • Mä en kertakaikkiaan pysty käsittää tätä tilannetta.. Mies hokee koko ajan sitä miten hän ei välitä pätkääkään musta, hän on niin vapautunut ja onnellinen tästä erosta.

    Mä koen että hän on raukka luuseri joka pakenee vastuutaan perheestään. Pitkin viime vuotta hän alkoi enemmän ja enemmän juosta ties missä kissanristiäisissä ja jätti mut lasten kanssa yksin kotiin, vaikka monta kertaa pyysin että älä mene ja oltaisiin perheen kanssa. Siis en nyt tietenkään joka kerta pyytänyt mutta kun tuntu välillä ettei ole yhtään yhteistä aikaa.

    Mä todella toivon että hänelle kolahtaa joku päivä todellisuus ja kovaa, olen yrittäny selittää että tajuatko mitä menetät, sä et näe lastesi kasvavan, mutta hän vaan olettaa että kyllä ne lapset aina pysyvät hänen elämässään.

    Jos joskus löydän uuden kumppanin joka osaa arvostaa perhettään niin silloin kohta entisellä miehelläni ei ole mitään muuta roolia lasten elämässä kuin että hän on biologinen isä.

    Tiedän että tämä on katkeraa jätetyn vaimon tilitystä, mutta en voi tunteilleni mitään, itse olisin ollut valmis vaikka mihin. Ja en jaksa ymmärtää tätä miehen kylmyyttä, mitä niin kamalaa olen tehnyt että hänen rakkaus on totaalisesti kuollut mua kohtaan...

    Äänestä

  • I will survive kirjoitti:

    Mä en kertakaikkiaan pysty käsittää tätä tilannetta.. Mies hokee koko ajan sitä miten hän ei välitä pätkääkään musta, hän on niin vapautunut ja onnellinen tästä erosta.

    Mä koen että hän on raukka luuseri joka pakenee vastuutaan perheestään. Pitkin viime vuotta hän alkoi enemmän ja enemmän juosta ties missä kissanristiäisissä ja jätti mut lasten kanssa yksin kotiin, vaikka monta kertaa pyysin että älä mene ja oltaisiin perheen kanssa. Siis en nyt tietenkään joka kerta pyytänyt mutta kun tuntu välillä ettei ole yhtään yhteistä aikaa.

    Mä todella toivon että hänelle kolahtaa joku päivä todellisuus ja kovaa, olen yrittäny selittää että tajuatko mitä menetät, sä et näe lastesi kasvavan, mutta hän vaan olettaa että kyllä ne lapset aina pysyvät hänen elämässään.

    Jos joskus löydän uuden kumppanin joka osaa arvostaa perhettään niin silloin kohta entisellä miehelläni ei ole mitään muuta roolia lasten elämässä kuin että hän on biologinen isä.

    Tiedän että tämä on katkeraa jätetyn vaimon tilitystä, mutta en voi tunteilleni mitään, itse olisin ollut valmis vaikka mihin. Ja en jaksa ymmärtää tätä miehen kylmyyttä, mitä niin kamalaa olen tehnyt että hänen rakkaus on totaalisesti kuollut mua kohtaan...

    Ensinnäkin, hienoa, että olet saanut hoidettua käytännön asioita eteenpäin.

    Toiseksi, katkeruutesi tietenkin on täysin ymmärrettävää. Se ei ole kiinni sukupuolesta.

    Tietty haluaisit tietää syyn hänen käytökseensä. Niin analyyttiseltä kuin se kuullostaakin, syy hänen lähtöönsä ei ole oleellista.

    Oleellista on, että hän halusi lähteä.
    Hän teki ratkaisunsa ja niinkuin sanoit on sinulle hän on ainoastaan lastesi biologinen isä.

    Yllämäinittu terapiaryhmä on loistava idea, etsiydy uusien ihmisten seuraan, hanki harrastuksia jossa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, tukeudu lähimpiisi, itke murhe pois ja kaikkein tärkeintä: älä syytä itseäsi!!

    tsemppiä.

    Äänestä

  • kriisi__ kirjoitti:

    Ensinnäkin, hienoa, että olet saanut hoidettua käytännön asioita eteenpäin.

    Toiseksi, katkeruutesi tietenkin on täysin ymmärrettävää. Se ei ole kiinni sukupuolesta.

    Tietty haluaisit tietää syyn hänen käytökseensä. Niin analyyttiseltä kuin se kuullostaakin, syy hänen lähtöönsä ei ole oleellista.

    Oleellista on, että hän halusi lähteä.
    Hän teki ratkaisunsa ja niinkuin sanoit on sinulle hän on ainoastaan lastesi biologinen isä.

    Yllämäinittu terapiaryhmä on loistava idea, etsiydy uusien ihmisten seuraan, hanki harrastuksia jossa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, tukeudu lähimpiisi, itke murhe pois ja kaikkein tärkeintä: älä syytä itseäsi!!

    tsemppiä.

    Kun nyt alustavasti on sovittu että lapset ovat isälleen joka toinen viikonloppu suurinpiirtein niin jäähän siinä mulle sitten niitä viikonloppuja millon voin tehdä mitä haluan.

    Mies ihme kyllä haluaa nähdä nyt lapsiaan vaikka aluksi häntä ei tuntunut oikeen nekään kiinnostavan.
    Itse olisin ollut valmis siihen että oltaisiin asuttu erillään jonkin aikaa ja annettu tilanteen rauhoittua, mutta mies on tuonut sen harvinaisen selväksi että tämä on lopullista joten ei tässä ole muuta tehtävissä kun nousta ylöspäin :)ja unohtaa parhaansa mukaan mies.

    Mulla on nyt jo oikeastaan kauhea halu tutustua uusiin ihmisiin, ja aion todella pitää yhteyttä ystäviin ja mennä ja kokea.

    Tietenkin lapset ensin kaikessa, mutta kai sitä tulee tässä alkuvaiheessa testattua vaan tätä viehätysvoimaa ja hakea itseluottamusta.

    Kiitos kommenteista!

    Äänestä

  • I will survive kirjoitti:

    Kun nyt alustavasti on sovittu että lapset ovat isälleen joka toinen viikonloppu suurinpiirtein niin jäähän siinä mulle sitten niitä viikonloppuja millon voin tehdä mitä haluan.

    Mies ihme kyllä haluaa nähdä nyt lapsiaan vaikka aluksi häntä ei tuntunut oikeen nekään kiinnostavan.
    Itse olisin ollut valmis siihen että oltaisiin asuttu erillään jonkin aikaa ja annettu tilanteen rauhoittua, mutta mies on tuonut sen harvinaisen selväksi että tämä on lopullista joten ei tässä ole muuta tehtävissä kun nousta ylöspäin :)ja unohtaa parhaansa mukaan mies.

    Mulla on nyt jo oikeastaan kauhea halu tutustua uusiin ihmisiin, ja aion todella pitää yhteyttä ystäviin ja mennä ja kokea.

    Tietenkin lapset ensin kaikessa, mutta kai sitä tulee tässä alkuvaiheessa testattua vaan tätä viehätysvoimaa ja hakea itseluottamusta.

    Kiitos kommenteista!

    jonkun miehen jonka kanssa voisi mailailla? Nyt päivät menee siihen kun lähettelen miehelle välillä ystävällisiä ja välillä taas vihasia maileja tai tekstareita, yritän todella etten sitä tekis mutta se ei vaan onnistu.

    Ja tässä tilanteessa loukkaan vaan itseäni kun mieheltä tulee sitten näitä "en välitä pätkääkään, tai jätä mut rauhaan" viestejä.

    Olen kohta 30 v.

    Kavereiden kanssa mailailen ja tekstailen mutta tuntuu ettei se riitä. Olen sellainen ihminen jonka pitää heti purkaa tunne sisältä kun se tulee ja puhua, puhua, puhua... muuten en tästä ylös pääse.

    Chatti tietenkin on yksi paikka hakea seuraa..

    Äänestä

  • I will survive kirjoitti:

    jonkun miehen jonka kanssa voisi mailailla? Nyt päivät menee siihen kun lähettelen miehelle välillä ystävällisiä ja välillä taas vihasia maileja tai tekstareita, yritän todella etten sitä tekis mutta se ei vaan onnistu.

    Ja tässä tilanteessa loukkaan vaan itseäni kun mieheltä tulee sitten näitä "en välitä pätkääkään, tai jätä mut rauhaan" viestejä.

    Olen kohta 30 v.

    Kavereiden kanssa mailailen ja tekstailen mutta tuntuu ettei se riitä. Olen sellainen ihminen jonka pitää heti purkaa tunne sisältä kun se tulee ja puhua, puhua, puhua... muuten en tästä ylös pääse.

    Chatti tietenkin on yksi paikka hakea seuraa..

    En ole ihan varma, millaista miestä etsit. En siis välttämättä ole se, mitä haluat. Mutta jos haluat meilailla sellaiselle miehelle, joka on itse käynyt läpi vaikean eron joskus menneisyydessään, niin pistä viestiä tulemaan [email protected] . Hanki vaikka anonyymi osoite itsellesi, niin sinun ei tarvitse omalla nimelläsi kirjoittaa.

    Ja selvennykseksi: Jos etsit ns. lohduttajaa - ehkä fyysistäkin - niin minä en ole oikea ihminen siihen. Olen tiukasti varattu, enkä etsi seuraa siinä mielessä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


I will survive kirjoitti:

Avioliittomme ei ollut mitenkään helppoa viime aikoina, vaikeudet alkoivat kun toinen lapsi syntyi. Riitelimme paljon ja mies päätti viikko sitten että nyt riitti. Itse olisin ollut valmis menemään avioliittoneuvojalla tai vaikka mihin, että olisimme saaneet liittomme kuntoon.Viikossa olen hankkinut oman asunnon, lapsille uudet tarhapaikat ja ties mitä käytännön asioita, olen toiminut kuin robotti, en edes tajua mistä saan voimaa tähän... Töissä olen pystynyt käymään kiitos vanhempien, jotka ovat hoitaneet lapsia kunnes arki lähtee rullaamaan.

Mies hokee jatkuvalla syötöllä sitä että hän ei ole rakastanut pitkiin aikoihin eikä välittänyt, en tiedä mitä hän tällä hakee? Alussa se loukkasi tietenkin paljon mutta nyt se ei tunnu oikein miltään, yrittääkö hän todistella itselleen jotain? Yrittää päästä tällä tavalla musta eroon?

Ja kauhea kiire on kaikella, avioerohakemus piti jättää ihan välittömästi, hän väittää ettei naista ole kuvioissa, mutta en tiedä mihin uskoa enää..

Haluisin tietää järjestetäänkö pk-seudulla avioeron kokeneelle mitään "istuntoja"? Siis missä tapaisi samassa elämäntilanteessa olevia ja voisi tutustuakin uusiin ihmisiin. Jos joku tietää mistä voisi kysellä niin olisin kiitollinen kaikesta infosta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu