Tapahtuipa vastikään:
Mies oli vasta tullut viikonloppureissusta, makoiltiin sohvalla yhessä, kun keksin ottaa hänen kännykkänsä ja katsella sen tapahtumia. (Tapa, jonka mieheni aloitti aikanaan). Ukko lähes säpsähti ja sanoi, et "ei sitä nyt tarvi..". Selailin viestit ja puhelutiedot, jotka olikin kaikki poistettu. (Hän tekee sitä joskus). Ihmettelin ääneen mitä salaista puhelimessa oikein on, kun sitä ei saisi katsella ja kaikki puhelutiedot on poistettu, johon mieheni totesi; "no poistathan sinäkin sellaiset puhelutiedot, joita et halua minun näkevän".
Asia jäi vaivaamaan ja otin sen myöhemmin puheeksi. Mies selitti nauraen kiusanneensa minua ja oli oikein vakuuttava. MInä olin hullu ja hölmö ja vainoharhainen (ystävällisesti ja naureskellen kerrottu). Oisin kyllä muuten uskonut kaiken, mutta mutta..
Minä en polta, toisin kuin mieheni. Suhteemme alkuaikoina hän kysyi haittaako tupakointi minua, johon vastasin rehellisesti, että kyllä se vähän haittaa. Mies ei enää polttanut nähteni, ja kysyttäessä kertoi lopettaneensa. Muutamana iltana haistoin tupakan hänestä, mutta hän sanoi minun kuvittelevan, hänhän ei enää polta. Yhtenä iltana baarissa taskustaan tipahti tupakka-aski.. Hän ei edelleenkään polttanut, askihan on avaamaton, hän vain kuljettaa sitä mukanaan.. No ei enää mennyt läpi, ja lopulta mies myönsi polttavansa, ei ollut koskaan lopettanutkaan. Siis oli valehdellut päin naamaa, asiasta josta ei olisi tarvinnut valehdella. En ollut mitään lopettamis-ukaaseja antanut, tiesin että hän polttaa kun aloimme seurustelemaan. Silti näin.
No nyt tämä puheluhomma tuntuu samalta: Vaistoni sanoo yhtä, mies toista. Hän on erittäin vakuuttava, tunnen itseni vainoharhaiseksi. Kuitenkin luotan sen verran itseeni, että väitän hänen reaktionsa (minun ottaessa puhelimen) olleen aito: hän säikähti, mutta muisti sitten että on tyhjentänyt puhelimen muistin.
Vittumaisinta on, että kyseessä voi olla joku mitätän pikkujuttu (joku nainen vaikka soittanut), joka muttuuu isoksi vain sen takia, että hän salaa sen. Tai sitten kysessä on joku iso juttu, jonka hän salaa sen takia, että tietää minun raivostuvan.(soittelu esim. ollut molemminpuolista).
En voi uskoa mieheni pettäneen minua, hän rakastaa minua eikä hyväksy pettämistä. Silti epäluulo nostaa päätään. Mitä salattavaa häenllä on? Ja miten saan sen selville?
Mies oli vasta tullut viikonloppureissusta, makoiltiin sohvalla yhessä, kun keksin ottaa hänen kännykkänsä ja katsella sen tapahtumia. (Tapa, jonka mieheni aloitti aikanaan). Ukko lähes säpsähti ja sanoi, et "ei sitä nyt tarvi..". Selailin viestit ja puhelutiedot, jotka olikin kaikki poistettu. (Hän tekee sitä joskus). Ihmettelin ääneen mitä salaista puhelimessa oikein on, kun sitä ei saisi katsella ja kaikki puhelutiedot on poistettu, johon mieheni totesi; "no poistathan sinäkin sellaiset puhelutiedot, joita et halua minun näkevän".
Asia jäi vaivaamaan ja otin sen myöhemmin puheeksi. Mies selitti nauraen kiusanneensa minua ja oli oikein vakuuttava. MInä olin hullu ja hölmö ja vainoharhainen (ystävällisesti ja naureskellen kerrottu). Oisin kyllä muuten uskonut kaiken, mutta mutta..
Minä en polta, toisin kuin mieheni. Suhteemme alkuaikoina hän kysyi haittaako tupakointi minua, johon vastasin rehellisesti, että kyllä se vähän haittaa. Mies ei enää polttanut nähteni, ja kysyttäessä kertoi lopettaneensa. Muutamana iltana haistoin tupakan hänestä, mutta hän sanoi minun kuvittelevan, hänhän ei enää polta. Yhtenä iltana baarissa taskustaan tipahti tupakka-aski.. Hän ei edelleenkään polttanut, askihan on avaamaton, hän vain kuljettaa sitä mukanaan.. No ei enää mennyt läpi, ja lopulta mies myönsi polttavansa, ei ollut koskaan lopettanutkaan. Siis oli valehdellut päin naamaa, asiasta josta ei olisi tarvinnut valehdella. En ollut mitään lopettamis-ukaaseja antanut, tiesin että hän polttaa kun aloimme seurustelemaan. Silti näin.
No nyt tämä puheluhomma tuntuu samalta: Vaistoni sanoo yhtä, mies toista. Hän on erittäin vakuuttava, tunnen itseni vainoharhaiseksi. Kuitenkin luotan sen verran itseeni, että väitän hänen reaktionsa (minun ottaessa puhelimen) olleen aito: hän säikähti, mutta muisti sitten että on tyhjentänyt puhelimen muistin.
Vittumaisinta on, että kyseessä voi olla joku mitätän pikkujuttu (joku nainen vaikka soittanut), joka muttuuu isoksi vain sen takia, että hän salaa sen. Tai sitten kysessä on joku iso juttu, jonka hän salaa sen takia, että tietää minun raivostuvan.(soittelu esim. ollut molemminpuolista).
En voi uskoa mieheni pettäneen minua, hän rakastaa minua eikä hyväksy pettämistä. Silti epäluulo nostaa päätään. Mitä salattavaa häenllä on? Ja miten saan sen selville?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki on mahdollista.
Jos vaistosi sanoo jotain, niin se on todennäköisesti oikeassa.
6 vuotta kahden erilaisen psykopaatin kourissa kärvistelleenä uskallan sanoa, että valitettavasti näin se menee.
minullakin kun elin entisen kanssa ja todella epäilin että ole luulosairas,hänen säestäessä vierellä.Kunnes kaikki valkeni ja nyt ihmettelen miten hyvin osas jymäyttää vuosikausia!
Ihmettelen teitä naiset. Yleensä naiset ovat järkeviä ja parempia huijaamaan miestä kuin mies naista. Kuitenkin poikkeuksia löytyy. Itselläni on muutamakin kaveri jotka pystyvät huijaamaan naista mennentullen. Ei edes komeita heppuja, mutta pokeria riittää. Yleensä naiset ovat hyviä ihmistuntijoita, huijarimiestä ette kuitenkaan tunnista, ettekä voi vastustaa.
X on kans vetänny niiiin paksua narua etten voi käsittää miten pässi olen ollut. Pelkäsin jo hulluksi tulleeni, mutta nyt puoli vuotta yksin oltuani rupeaa etäisyys valaisemaan. Hän se paise oli enkä minä.
Toiste en aikaani hukkaa moisen ongelmatapauksen kanssa. (hyvä sanoa....)
Mun mielestäni tiedät asian aivan hyvin. Miehesihän sanoi sinulle jo, että "poistathan sinäkin sellaiset puhelutiedot, joita et halua minun näkevän."
Selkeä lause, miksi et ymmärtänyt sitä? Jos sinä teet niin, on hänelläkin oikeus tehdä niin.
Kysymys kuuluukin uskotko enää niitä tekosyitä, minkä vuoksi hän on puhelutiedot poistanut. Koska ei kukaan poista sellaista, jossa ei ole mitään taka-ajatusta ollut mukana. Ei edes sen vuoksi, että pelkää toisen suuttuvan. Kukaan ei ole niin tossukka, oikeasti.
Nosta kissa pöydälle, ja kerro miltä susta tuntuu. Turha sitä on pelätä, että toinen pettää. Parempi itsesi ja sen toisenkin kanalta, että asiat selvitetään juurta jaksain.
heh, kisko vaan kahleet kireelle. ei tarvii kauaa miestä katsella, kun noin käyttäydyt. anna siimaa ja nauti omastakin elämästäsi.
älä polta, älä juo, kohta tulee: älä ajattele, älä hengitä. . .
-sadforyou-