Viime vuosina olemme saaneet tutustua voimakkaisiin uskonnollisiin liikkeisiin, herätyksiin, jotka ovat koskettaneet monia maita ja joista meillä on syytä olla kiitollisia. Ne ovat auttaneet monta ihmistä uudestisyntymään eli uskoon ja saattaneet monia vanhempia kristittyjä uudistumiseen ja rikkaampaan elämään. Jokaisen herätyksen kintereillä vaanii hairahtumisen vaara.
On paljon katsomuksia, jotka ovat jo kauan yrittäneet houkutella meitä epäterveeseen ja epäraamatulliseen uskoon. Ratkaisevaa on suhde Raamattuun. Meidän kristillisestä uskostamme käsin nähtynä Raamattu on Jumalan lopullinen ilmoitus ja kristillisen opin ja elämän ainoa mittapuu. Jos siitä luovutaan, on hurmahenkisyys lähellä. Jos työnnetään syrjään Raamatun sana tai etsitään ilmestyksen lähteitä Raamatun ulkopuolelta. Jos käsite rajataan näin, voidaan mikä harhaoppi tahansa leimata hurmahenkisyydeksi. Tietyssä mielessä sitä voidaankin pitää oikeana, mutta tavallisesti sisällytämme tähän käsitteeseen muutakin ja enemmän.
Moni ihminen pitää Raamattua Jumalan ilmoituksena. He tarttuvat johonkin erilliseen ajatukseen Raamatussa ja tekevät niistä pääasian. Korostaessaan näitä kokonaisuus peittyy. Minkä Raamattu osoittaa uskon perustaksi ja pelastuksen pääasiaksi, koko jää varjoon näiden yksittäisten raamatunjakeiden rinnalla, joihin ihminen on takertunut. Ne estävät ihmistä näkemästä kokonaisopin.
Hurmahenkisyys on tunteenomaista sitoutumista ja se syrjäyttää hengel-lisen arvostelukyvyn ja uskollisuuden Raamatun perusajatuksille. Jos lähteenä ei ole evankeliumi Jumalan ansaitsematon armo Kristuksessa, ollaan jo hurmahenkisyyden kynnyksellä.
Tunteenomainen sitoutuminen on sinänsä hyvä asia. "Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa"(Room 12:11). Me saamme toivoa itsellemme suurempaa palavuutta, lisää intoa ja innostusta jumalasuhteeseemme ja työhömme Jumalan valtakunnan hyväksi. Uskon intomme tulee olla asiallista. Hengellinen arvostelukyky ja ankkuroituminen Jumalan sanaan ei saa pettää, niin että intoudumme väärille urille.
Ajallemme on luonteenomaista, että kaikella äärimmäisellä on erityisen vahva viehätysvoima. Sovinnainen on liian tavallista. Se tulee esiin kuva-taiteissa, musiikissa, kirjallisuudessa, varsinkin runoudessa, politiikassa, pukeutumisessa jne. - Monien mielestä juuri erikoisuus on jumalallista. Vanhaa pidetään jähmettyneenä ja hengettömänä.
Uutta ei sovi hylätä vain siksi, että se on uutta. Otetaan vastaan kiitollisina kaikki, mikä voi uudistaa ja rikastuttaa yksityisen ja kristillisen yhteisön uskonelämää. Ne vain täytyy tarkkaan punnita Jumalan sanan valossa. Se on meidän velvollisuutemme.
Tuskin voin toivoa vaikuttavani niihin, jotka jo ovat joutuneet epätavallisen ja äärimmäisyyksien lumoihin. He torjuvat ennen pitkää kaikki vastakkaiset käsitykset epähengellisenä. He ovat löytäneet ainoan oikean ja pitävät muita kristittyjä takapajuisina ja uskossaan heikkoina.
Monet ovat kuitenkin pysähtyneet kyselemään ja hapuilemaan. Timoteukselle Paavali kirjoitti 2 tum 3:14-15:"Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoituksen". Pysy siinä, minkä olet oppinut.
Pysy lapsuuden uskossa. Varmempaa perustaa ei löydy. Vanha sanoma riittää, ei tarvita jotakin lisää, jotakin muuta tai uutta. Pyhä Henki ja Jeesus Kristus tekee vanhastakin uutta ja elävää.
(Fredrik Wislöf:Raitis usko, ss. 8-12).
Rea Stråhlmann http://groups.msn.com/vapaasana
On paljon katsomuksia, jotka ovat jo kauan yrittäneet houkutella meitä epäterveeseen ja epäraamatulliseen uskoon. Ratkaisevaa on suhde Raamattuun. Meidän kristillisestä uskostamme käsin nähtynä Raamattu on Jumalan lopullinen ilmoitus ja kristillisen opin ja elämän ainoa mittapuu. Jos siitä luovutaan, on hurmahenkisyys lähellä. Jos työnnetään syrjään Raamatun sana tai etsitään ilmestyksen lähteitä Raamatun ulkopuolelta. Jos käsite rajataan näin, voidaan mikä harhaoppi tahansa leimata hurmahenkisyydeksi. Tietyssä mielessä sitä voidaankin pitää oikeana, mutta tavallisesti sisällytämme tähän käsitteeseen muutakin ja enemmän.
Moni ihminen pitää Raamattua Jumalan ilmoituksena. He tarttuvat johonkin erilliseen ajatukseen Raamatussa ja tekevät niistä pääasian. Korostaessaan näitä kokonaisuus peittyy. Minkä Raamattu osoittaa uskon perustaksi ja pelastuksen pääasiaksi, koko jää varjoon näiden yksittäisten raamatunjakeiden rinnalla, joihin ihminen on takertunut. Ne estävät ihmistä näkemästä kokonaisopin.
Hurmahenkisyys on tunteenomaista sitoutumista ja se syrjäyttää hengel-lisen arvostelukyvyn ja uskollisuuden Raamatun perusajatuksille. Jos lähteenä ei ole evankeliumi Jumalan ansaitsematon armo Kristuksessa, ollaan jo hurmahenkisyyden kynnyksellä.
Tunteenomainen sitoutuminen on sinänsä hyvä asia. "Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa"(Room 12:11). Me saamme toivoa itsellemme suurempaa palavuutta, lisää intoa ja innostusta jumalasuhteeseemme ja työhömme Jumalan valtakunnan hyväksi. Uskon intomme tulee olla asiallista. Hengellinen arvostelukyky ja ankkuroituminen Jumalan sanaan ei saa pettää, niin että intoudumme väärille urille.
Ajallemme on luonteenomaista, että kaikella äärimmäisellä on erityisen vahva viehätysvoima. Sovinnainen on liian tavallista. Se tulee esiin kuva-taiteissa, musiikissa, kirjallisuudessa, varsinkin runoudessa, politiikassa, pukeutumisessa jne. - Monien mielestä juuri erikoisuus on jumalallista. Vanhaa pidetään jähmettyneenä ja hengettömänä.
Uutta ei sovi hylätä vain siksi, että se on uutta. Otetaan vastaan kiitollisina kaikki, mikä voi uudistaa ja rikastuttaa yksityisen ja kristillisen yhteisön uskonelämää. Ne vain täytyy tarkkaan punnita Jumalan sanan valossa. Se on meidän velvollisuutemme.
Tuskin voin toivoa vaikuttavani niihin, jotka jo ovat joutuneet epätavallisen ja äärimmäisyyksien lumoihin. He torjuvat ennen pitkää kaikki vastakkaiset käsitykset epähengellisenä. He ovat löytäneet ainoan oikean ja pitävät muita kristittyjä takapajuisina ja uskossaan heikkoina.
Monet ovat kuitenkin pysähtyneet kyselemään ja hapuilemaan. Timoteukselle Paavali kirjoitti 2 tum 3:14-15:"Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoituksen". Pysy siinä, minkä olet oppinut.
Pysy lapsuuden uskossa. Varmempaa perustaa ei löydy. Vanha sanoma riittää, ei tarvita jotakin lisää, jotakin muuta tai uutta. Pyhä Henki ja Jeesus Kristus tekee vanhastakin uutta ja elävää.
(Fredrik Wislöf:Raitis usko, ss. 8-12).
Rea Stråhlmann http://groups.msn.com/vapaasana
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.