mites tää menee?

Vähän oon rivien välistä lukenut, että se villi ja vapaa nuoruus on jäänyt elämättä. Eikä halua vielä sitoutua ja varmaan haluaa kokeilla myös muita naisia. Kommenttia tuli vaan, että jos oltais tavattu pari vuotta myöhemmin, niin ois ollu mahdollisuuksia vaikka mihin. Mietin tässä vaan, että odottelenko ihan turhaan...?

kerttuli kirjoitti:

Vähän oon rivien välistä lukenut, että se villi ja vapaa nuoruus on jäänyt elämättä. Eikä halua vielä sitoutua ja varmaan haluaa kokeilla myös muita naisia. Kommenttia tuli vaan, että jos oltais tavattu pari vuotta myöhemmin, niin ois ollu mahdollisuuksia vaikka mihin. Mietin tässä vaan, että odottelenko ihan turhaan...?

siis en tiedä odotteletko turhaa vai et...minusta sinun kannattaa odottaa niin kauan kun odottelu tuntuu hyvältä, siis kuunnella itseäsi ja elää kuitenkin samalla myös omaa elämää.
Saanko kysyä että minkä ikäsiä olette?
Minä varmaan tekisin niin että en ottaisi yhteyttä mieheen hetkeen aikaan, antaisin hänelle miettimisen aihetta ja aikaa miettiä tilannetta..mutta minä taidan kyllä olla sinänsä väärä ihminen neuvomaan kun painiskelen tavallaan samankaltaisen tilanteen kanssa, syyt kyllä erillaiset.
Minä olen tavallaan päättänyt odotella jonku aikaa, annan miehelle aikaa, ja elän itse elämää mutta kuitenkin tiedän itse ettei sydämmeeni mahdu ketään muuta nyt hetkeen ja niin kauan kun minusta niin tuntuu niin ei ole järkeä sinne ketään muuta yrittääkään tunkea :)

susanne kirjoitti:

siis en tiedä odotteletko turhaa vai et...minusta sinun kannattaa odottaa niin kauan kun odottelu tuntuu hyvältä, siis kuunnella itseäsi ja elää kuitenkin samalla myös omaa elämää.
Saanko kysyä että minkä ikäsiä olette?
Minä varmaan tekisin niin että en ottaisi yhteyttä mieheen hetkeen aikaan, antaisin hänelle miettimisen aihetta ja aikaa miettiä tilannetta..mutta minä taidan kyllä olla sinänsä väärä ihminen neuvomaan kun painiskelen tavallaan samankaltaisen tilanteen kanssa, syyt kyllä erillaiset.
Minä olen tavallaan päättänyt odotella jonku aikaa, annan miehelle aikaa, ja elän itse elämää mutta kuitenkin tiedän itse ettei sydämmeeni mahdu ketään muuta nyt hetkeen ja niin kauan kun minusta niin tuntuu niin ei ole järkeä sinne ketään muuta yrittääkään tunkea :)

Reiluja parikymppisiä ollaan. Aika nuorina alettu oleen ja useampi vuosi keretty olla yhdessä. Ei kuitenkaan asuttu yhdessä. Onko muilla mielipiteitä/kokemuksia? Ois kiva kuulla muittenkin kommentteja... Varsinkin siihen, ku hän sanoi, että tällä hetkellä en saa hänen mieltään muutettua. Mielestäni tuo jättää ikäänkuin oven auki. Ellen ole käsittänyt ihan väärin. Kommentteja otetaan mielellään vastaan..