No niin, tilanne on se että olen joulukuusta asti seurustellut miehen kanssa johon olen todella rakastunut.
Olemme molemmat vähän päälle kolmekymppistä, lapsettomia ja työssäkäyviä normaali ihmisiä.
Minun menneisyydessäni on ollut jo omakotitaloja ja pitkiä parisuhteita, joten osaan seurustella ja ottaa toisen huomioon.
Miehelläni taas ei ole ollut vakavia pitkiä suhteita, eikä hän omien sanojensa mukaan ole sanonut kenellekkään muulle kuin minulle edes rakastavansa.
Alusta asti olen kokenut ongelmaksi miehen kovan tarpeen olla yksin ja haluttomuuteen olla fyysisesti lähellä.
Teemme molemmat vuorotyötä ja vapaat sattuu monesti eri päiville, joten meidän seurusteleminen on hyvin myöhään illalla ruuan laitto, telkkari ja nukkumaan. Lisäksi minä olen hirveän rakastava, läheisyyden tarpeiden ja vähän romantikko. Mies koskettaa ja halaa mutta mielestäni hirveän vähän. Haluaisin köllötellä sohvalla kainalossa, mutta siihen mennessäni aistin että mies kokee läheisyyden jotenkin ahdistavana.
Minä olen myös se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä ja haluaa nähdä. Mies suostuu näkemään mutta jos minä en ota yhteyttä menee päiväkausia ettei tavata.
Joskus kun menen hänen luokseen hän on todella sulkeutunut (väsynyt myös töistä) eikä puhu eikä koske minuun ollenkaan. Nukkumaan mennessä kääntää kyljen eikä pidä lähellä.
Asiasta on keskusteltu ja mies sanoo haluavansa olla välillä yksin ja se on ihan ok minulle. Haluan itsekkin omaa aikaa, mutta minusta mies haluaa sitä liikaa.
Seksi toimii, ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan.
Mies on sanonut ettei ole mikään hirveän lälly, eikä tarvitse ollakkaan, mutta haluan kovasti ymmärtää tämän tyyppistä ihmistä.
Hän sanoo rakastavansa minua (kysyttäessä yleensä) hän sanoo haluavansa olla kanssani ja erota ei halua.
Miksi mies ei halua näyttää rakkauttaan ja olla lähellä?
Olemme molemmat vähän päälle kolmekymppistä, lapsettomia ja työssäkäyviä normaali ihmisiä.
Minun menneisyydessäni on ollut jo omakotitaloja ja pitkiä parisuhteita, joten osaan seurustella ja ottaa toisen huomioon.
Miehelläni taas ei ole ollut vakavia pitkiä suhteita, eikä hän omien sanojensa mukaan ole sanonut kenellekkään muulle kuin minulle edes rakastavansa.
Alusta asti olen kokenut ongelmaksi miehen kovan tarpeen olla yksin ja haluttomuuteen olla fyysisesti lähellä.
Teemme molemmat vuorotyötä ja vapaat sattuu monesti eri päiville, joten meidän seurusteleminen on hyvin myöhään illalla ruuan laitto, telkkari ja nukkumaan. Lisäksi minä olen hirveän rakastava, läheisyyden tarpeiden ja vähän romantikko. Mies koskettaa ja halaa mutta mielestäni hirveän vähän. Haluaisin köllötellä sohvalla kainalossa, mutta siihen mennessäni aistin että mies kokee läheisyyden jotenkin ahdistavana.
Minä olen myös se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä ja haluaa nähdä. Mies suostuu näkemään mutta jos minä en ota yhteyttä menee päiväkausia ettei tavata.
Joskus kun menen hänen luokseen hän on todella sulkeutunut (väsynyt myös töistä) eikä puhu eikä koske minuun ollenkaan. Nukkumaan mennessä kääntää kyljen eikä pidä lähellä.
Asiasta on keskusteltu ja mies sanoo haluavansa olla välillä yksin ja se on ihan ok minulle. Haluan itsekkin omaa aikaa, mutta minusta mies haluaa sitä liikaa.
Seksi toimii, ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan.
Mies on sanonut ettei ole mikään hirveän lälly, eikä tarvitse ollakkaan, mutta haluan kovasti ymmärtää tämän tyyppistä ihmistä.
Hän sanoo rakastavansa minua (kysyttäessä yleensä) hän sanoo haluavansa olla kanssani ja erota ei halua.
Miksi mies ei halua näyttää rakkauttaan ja olla lähellä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Herätä hänen mielenkiinto.Mielenkiintoa ei
herätetä kaulassa roikkumalla .Tee itsestäsi
haluttavampi äläkä ole varmakortti.
Tykkääköhän tuo alkuunsakaan sinusta...