Mitä teen, kun ystäväni on niin epävakaa, masentunut ja itsetuhoinen vuodesta toiseen, purkaa stressiään minuun ja muihin ja häneen on vaikea luottaa? Ystävyyssuhteeni kuormittaa minua valtavasti ja ystäväni ongelmat ja meidän yhteinen historiamme on oikeastaan ainut syy siihen että olemme enää niinkään läheisiä. Kykeneväisyyteni ja jaksamiseni ei tunnu enää riittävän hallitsemaan ystäväni itsepäistä luonnetta, mutta olen hänelle melkeimpä ainut läheinen, johon voi turvautua. Neuvoja?
(Mielenterveyspalveluita voi olla turha harkita...)
(Mielenterveyspalveluita voi olla turha harkita...)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Välillä tuntuu että menee hyvin, mutta kun hetkeksi huoahtaa niin kaikki romahtaa taas alas ja seuraukset vaikuttavat minuun vahvasti. Kyseessä on myös yksi ainuista ystävistäni. Onko sille rajaa, kun ystävyyssuhde alkaa muuttua liian epäterveelliseksi, onko itsekästä edes ajatella niin?
Ymmärtääkseni sinä voit suksia suolle mongertamasta paskaa tuutin täydeltä.
Mene itseesi ihminen.
Jutellessanne seuraavan kerran, heti kun hänen valintansa kääntyy tyyliin; minä, minä itse polinen ja vain minä itse onneton ja sureva -tyyliin, vaihda puheenaihetta.
Ystäväsi on jo tarpeeksi kauan surrut omia asioitaan, mennyt on historiaa, kaikkea nykyistä hän ei voi kuitenkaan muuttaa.
Olisi tervetuulutta heti kääntää hänen ajatukset ainakin hetkeksi muualle!
Suunnittele puheenaiheita jo edeltäpäin niin että sinulla on positiivista annnettavaa hänelle. Itsekin saisit noista juttelutuokioista paljon enemmän irti. Ota mukaasi (kirjastosta hakemiasi ) lehtiä, kirjoja. Selailkaa vaikka niitä yhdessä jos puheenaiheet loppuvat.
Niin sinä kuin ystäväsikin tarvitsette muuta ajateltavaa. On epäreilua hautautua jo makunsa menettäneeseen purukumiin. Se ei missään tapauksessa tarkoita ettei tunne sympatiaa ystävää kohtaan!
Ystävälläsi (ilmeisesti) ei voi olla enää mitää uutta kerrottavaa jota sinä et ole jo kuullut.
Nyt on sinun vuorosi valita puheenaiheet jotka ovat kaukana tuosta ikivanhasta, väsyttävästä ja turhauttavasta jaarituksesta.
Mulla on ystävä jolla aika usein lähtee sama levy pyörimään ongelmistaan. Yleensä kuuntelen, kyselen tarkentavia kysymyksiä, esim mikä hänen asiassaan on se ongelma... ja sitten jos se pyörii pidempään samassa, velloo tuntemuksessaan, sanon siitä että ootko huomannut ja sitten kysyn mitä olet ajatellut tehdä asioiden muuttamiseksi.
Tuollaisten ystävien kans haaste on että se negatiivinen asenne tarttuu jolloin niitä ongelmia kuunnellessa sitä menettää sekä oman huumorintajunsa että rohkeutensa pysyä itse omassa tunnetilassa. Siis tarkoitan sitä että sitä asettuu niissä tilanteissa liikaa ymmärtäväksi ja aivan kuin olis vastuussa toisesta. Jos tätä ei tapahdu, siis että sitä pystyy säilyttämään esim oman rennon iloisen mielialansa, niin sitä voi todeta toiselle ihan avoimen ystävällisesti että ahah sulla on sitten vaihteeksi tuo vaihde päällä. Ja ei lähde ollenkaan se raskas olotila itsellä päälle. Eli ei kannata vaatia itseltä sitä että jaksaa ymmärtää ja antaa neuvoja. Unohtaa semmoiset kokonaan, ei sen toisen kans tartte vajota siihen samaan alhoon.
Juuri noin on hyvä asennoitua.
Itse opin kantapään kautaa kaksi asiaa vähän vastaavanlaisesta tilanteesta.
Olin keskukusteluissa aina avoin ja pyrin esittämään kysymyksiä jolla saataisiin asioihin ratkaisuja ja vaihtoehtoisia näkökulmia tilanteista josta keskustelimme.
Ensimäinen virhe oli minkä opin on se että en enää lähde neuvomaan ja ohjaamaan asioissa mitä hänen pitäisi tai ei pitäisi tehdä.
Silloin kun asiat eivät menneetkään minun antamieni ohjeiden ja vinkkien mukaan sekä asiat olivat vastapuolen m ielestä meneet pahemmaksi niin voitte vain kuvitella mihin suuntaan se syyttävä sormi sen jälkeen osoittaa.
On helppo sen jälkeen syyttää osoitellen sitä henkilöä kuka on antanut hänelle vääriä ohjeita tai niin hän ainakin luulee, kun asiat eivät menneetkään hänen suunitelmiensa mukaan ja ei pysty ymmärtämään, että häntä on yritetty auttaa.
Tämän vuoksi aloin keskustelemaan asioista yleisellä tasolla ja esitän vain kysymyksiä.
Kannattaa myös kertoa rohkeasti, mutta hienovaraisesti jos on eri mieltä jostain asiasta minkä hän kokee, koska pelkkä myöntäily ei johda asioita mihinkään vaan asioita jauhetaan vaikka kuinka kauan uudestan.
Jos on eri mieltä jostain asiasta niin sillä ei ole tarkoitus loukata henkilöä ja se myös kannattaa osoittaa henkilölle jos hän kokee asian sillä tavalla.
Silloin kun on eri mieltä jostain asiasta niin se kannattaa pyrkiä antamaan rakentavassa hengessä ja mielummin yleisellä tasolla, kuin niin että kohdistaa sen liian henkilökohtaisesti henkilölle vaikka asia todellisuudessa olisikin niin.
Toinen virhe minkä opin oli oman mielialan ja hyvinvoinnin sekä rajojen asettaminen. Silloin kun on keskustellut jonkun henkilön kanssa pidemmän aikaan ja asiat alkavat toistaa itseään niin kannattaa miettiä minne asti antaa asioiden mennä.
Asettamalla rajat oman itsensä ja keskusteluiden välille on sitä, että huolehtii myös omasta hyvin voinnista.
jos asiat eivät etenene mihinkään suuntaan ja asia alkaa jo itseäänkin vaivaa sekä keskustelut alkaa toistaa koko ajan itseään niin kannattaa asettaa siihenkin raja.
Se voi nimittäin olla raskasta pidemmän päälle auttaa ja on toki hyvä että on auttanut, mutta joskus kannattaa joko asettaa jaran siten, että muodostan keskusteluihin tai tapaamisiin etäisyyttä.
Auttaa voi aina mutta ei mielestäni niin että henkilö joka päivä soittelee tai tulee käymään kylässä saman levyn kanssa.
Silloin kannattaa ottaa etäisyttä tapaamisiin tai sitten kannattaa ehdoittaa hänelle ihan ammatti terapeuttia ja se ei ole mielstäni hylkäämistä jos kaveri alkaa syyllistää siinä vaiheessa, että en halua enää keskustella hänen kanssaan jne.
Siinä kohtaa kannattaa kertoa myös omat tunteet hänelle hienovaraisesti, että miten myös omaan itseen keskustelut on alkaneet vaikuttaa ja että sinulla ei ole tämän enempää resursseja asioiden ratkomiseen keskusteluissa.
Jos mahdollista niin hanki hänelle ulkopuolista apua että et itse väsy kokonaan. Voimia.