Vaimot, jotka korostavat ettei mies pelkästään lasten ja asuntolainojen takia suhteeseen jää vaan rakkaudesta vaimoonsa. Eikö teitä itseänne pelottaisi ajatus, että näkisitte omia lapsianne vain vaikka joka toinen viikonloppu? Uskon hyvinkin että on olemassa miehiä ja naisia jotka ovat myöhemmin tajunneet vallinneensa väärän kumppanin. Vaikka sitä toista rakastaakin niin kyllähän sitä nyt lapsiaan herran jumala myös rakastaa, ja niitäkin tapauksia löytyy jotka katkerana tekevät kaikkensa etteivät omat lapset saa nähdä isäänsä. No asioihin löytyy monenlaista kantaa ja puolta mutta ei sitä lasten merkitystä silti kannata aliarvioida.
vaimot...
ihmettelen vain
81761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yliarvioida.
Meillä ei lapsia, eipä kyllä lainojakaan (maksettu). Ikää 30 ja 40. Pettämistä aluksi miehen puolelta, myöhemmin myös itse; aluksi kostoksi, nyt puhtaasti fyysisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
Eron olen ottanut monta kertaa puheeksi; miehenikin lähtenyt pari kertaa ovet paukkuen. Takaisin on vain aina tullut.. Ja nyt hänen puoleltaan valtava hinku saada avioliitto korjattua. Ihmettelenkin siis, miksi: kun ei lapsia, ei asuntolainaa.. Moelmmilla oma omaisuus.. Mikä voi siis olla mieheni motiivi haluta jatkaa avioliittoa??!!
Sitähän tässä ihmettelenkin, miksi miehen
on maksettava huonon parisuhteen velka- menettämällä yhteys omiin lapsiinsa.
On siinä kolmannellakin osapuolella ihmettelemistä, kun lapsista tulee väline
satuttaa ja kiristää.
Useimmiten vielä niin, että äidillä ainoa
etuoikeus lapsiin ja kostoon lasten välityksellä.
Mitä se vaimo sillä miehellään enään tekee, kun se
kerran on lähtenyt, niin tuskin se takaisin enään
tulee.
Ymmärrän, että viha kohdistuu kolmanteen pyörään,
jonka kanssa mies on pettänyt- sehän on aikuinen
ihminen ja varmasti pystyy kantamaan vastuun teoistaan...... mutta pitääkö lapsia käyttää uhkailun välineenä??
ei sinänsä yhtään pelottaisi ajatus viikonloppuäitinä olosta, vaikka kyllähän minäkin lapsiani rakastan. Ihan fakta on se, että lapset ovat suuressa osassa erotapauksia enemmän kiintyneitä juuri äitiinsä, vaikkei se isä edes äidin mielestä yhtään huono yksinhuoltaja olisi.
Etenkin viime aikoina on ollut suuri buumi, että äiti muuttaa kotoa pois. Isä jää (etenkin vanhempien) lasten kanssa asumaan vanhaan kotiin.
Totta myös tuo, ja kaikkihan on niin kovin
tapauskohtaista.
Olen vaan todistanut tälläistä tapahtumaa
omalla kohdallani ja näen kuinka mieheni kärsii
tilanteesta- se sattuu, koska tiedän että lapset
ovat hänelle ykkösasia.
Hän ei ole nähnyt poikaansa 7kk, eikä saa pitää edes minkäänmoista yhteyttä.
Mutta kai se niin on, että jokainen ajattelee
asioita omalta kohdaltaan- eikä näe metsää puilta.
Hän on suostunut siihen että poika asuu äitinsä
luona, koska se oli hänen poikansa tahto, mutta
ainoa kerta kun oli sovittu muutaman tunnin tapaa-
misesta- äiti lähetti lapsen salaa ruotsiin.
Ymmärrän, että tämä nainen pelkää poikansa näkevän
minut, mutta olen yrittänyt pysyä asioista mahd.
erillään..... no tulihan ruikutettua :)
haloo. jos liitto on mäsänä molemmat varmaan ajattelee lasten parasta ja omaa parastaan. uskotko että vaimot ovat siinä vaiheessa etsimässä miehestään jotain suurta prinssiä tai elämää suurempaa rakkautta. ehkä se juttu on jo nähty ja toisaalta tiedetään ettei se uusi suhdekaan mikään autuus pitemmän päälle ole. kaikissa suhteissa on alkuhuuma. niin se oli heilläkin, kun alkoivat perhettä väsäämään. nämä ovat aikuisten päätöksiä- ei vaimot ole noin lapsellisia kuin yrität sorvata.
olet vain inhottava.
Ehkä olen tyhmä ja inhottava ja kuten sanoin
aiemmin- jokainenhan näkee tilanteen omalta
kannaltaan, ja jos tämä vaimo haluaa edelleen
olla naimisissa miehensä kanssa, joka ei enään
ole ollut pitkään aikaan edes saman katon alla,
niin voivathan he olla.
Mutta kyseenalaistinkin sen, että onko miehellä
minkäänlaista oikeutta lapsiinsa?
Ja onko hänen entisellä vaimollaan oikeus käyttää
lasta koston kappaleena?
Ymmärrän kyllä että pidät minua ilkeänä!
Kiitos.
Vaikka itseä ero satuttaisi kuinka niin parasta olisi, että vanhemmat pystyisivät eroamaan edes jonkinlaisessa sovussa.
Tätä juttua on sitten monesti sotkemass se kolmas pyörä. Itselläni on entisen mieheni kanssa murrosikäinen lapsi olemme eronneet 10 vuotta sitten. Nyt minulla on uusi perhe ja pieniä lapsia ja samoin ex miehellä on jo uusi perhe. Olemme olleet hyviä ystäviä kaikki nämä kymmenen vuotta. Pystymme sopimaan lapsemme asioista ja tunnemme tietysti toisemme hyvin ja mikäli vaikeaa on soittelemme puolin ja toisin ja autamme toisiamme ainakin kuuntelemalla. Asumme eri paikkakunnilla näemme siis tosi harvoin.
Kaikki siis hyvin. Paitsi tämä uusi tyttöystävä ei oikein kykene sulattamaan tätä meidän yhteydenpitoa. Emme eronneet hänen vuoksi hän on tullut kuvioihin paljon myöhemmin.
Itselleen hän vain tekee hallaa, kun yrittää sotkea miehensä suhteet lapseen.