Kun ensi sanotaan että Vanhurskaus on lahjavanhurshauks.. ja pelastukseen ei pääse millään ilveellä omilla yrityksillä..Mutta kohta tilanne onkin aivan muuta.. on äärimmäisyyksiin meneviä testejä,kokeita ja suorituksia, jotka pitää läpäistä 10 arvosanalla tai muuten Helvetin käristys odottaa.. Aivan kuin yhtäkkiä saisi maallisesti verrattuna lahjaksi vaikka ison kartanon,audin,veneen ja prätkän.. sitte kun meneekin niitä ottamaan käyttöönsä ja muuttamaan siihen kartanoonsa tulee kin STOP!! STOP!! etpäs pääsekään ennen kuin olet ansainut ne kaikki..
Missä vaiheessa Tie muuttuukin vaikeaksi?
AnsiotaSittenkin
17129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvin kuvailtu! Ikään kuin Jumala olisi Suuri Sawolainen Sadisti-Kusettaja. Mutta näinhän ei tosiasiassa ole. Paavalin vaikeudet ja taistelut olivat yksinomaan tuollaisen "vaikeusopin" vastustajia vastaan. Roomalaiskirjeen 8. luvun lopussa hän vakuuttaa, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. No, toki häntä "fiksummat" ja "syvällisemmät" ja "jumalisemmat" väittävät muuuta.
Aloittaja sekoittaa keskenään kaksi eri oppisuuntausta. Alku on luterilaisuutta, loppu helluntailaisuutta.
Luterilainen usko tiivistettynä: "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen teon kautta."
Hellareilla on syntiluettelot. Pahin synti on tupakan poltto. Sitten viinan juonti. Kolmanneksi keinutuolissa istuminen.
"Kiikkustuolissa et pääse Taivaasehen, Herra laiskoja ei ota Taivaasehen!" Vanhan helluntailaisen laulun säe. Hellarit eivät opeta lahjavanhurskautusta, vaan pelastus on ansaittava omilla teoilla.
*
Tontti on ilmainen, mutta se, miten tontille rakentaa on toinen asia. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi" (1 Kor. 3:11-15).
Näin Raamattu opettaa. Jeesus on se kallioperusta, jonka saa ilmaiseksi uskon kautta häneen. Kuitenkin on muistettava sekin, että Jeesus vuorisaarnassaan velvoitti omansa noudattamaan vuorisaarnaa. Joten lähtökohta on se, että uskossa oleva ei voi elää vuorisaarnan synneissä. Siitä lähtökohdasta käsin kukin lähtee palvelemaan Jumalaa hyvin tai huonosti, kuten Korinttolaiskirjeen kohta osoittaa tuolla vertauksella eri rakennusmateriaaleista.
Varma asia on kuitenkin: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room. 8:1). Uskovaa kohtaa ainoastaan tekojen tuomio, muttei kadotustuomiota. Jumala on tässäkin asiassa oikeudenmukainen, joten jokainen saa tekojensa mukaan.
Paavali oli sellainen uskova, joka ahkeroitsi aina hyvissä töissä ja siinä, että hänen omatuntonsa ei syyttäisi mistään. Hän sanoo: "Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua sen perusteella ole vanhurskautettu, vaan minun tuomarini on Herra" (1 Kor. 4:4). Kaikesta vaivannäöstään huolimatta, hänenkin perustuksensa oli sama, kuin Aabrahamillakin, eli uskon kautta tullut lahjavanhurskautus. Hän kilvoitteli kuitenkin niin hyvän uskonkilvoituksen, että hänen elämäntyönsä kestää varmasti sinä päivänä, kun tuli koettelee jokaisen uskovan teot. Olki roihahtaa silloin liekkiin, mutta kulta ei.
Luterilainen usko tiivistettynä: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen teon kautta, mutta vain kirkon opin mukaan kastetut pelastuvat.
Ei pidä paikkaansa. Luterilainen kirkko ei ole noin tiukka. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko on.
Jokin luterilainen äärilahko kuten lestadiolaiset voivat myös opettaa noin.
>>.Mutta kohta tilanne onkin aivan muuta.. on äärimmäisyyksiin meneviä testejä,kokeita ja suorituksia, jotka pitää läpäistä 10 arvosanalla tai muuten Helvetin käristys odottaa.. <<
Niin, sinulta jäi yksi oleellinen asia huomaamatta. Toisen ihmisen tuomitseminen. Siis aloituksessa olevaa asiaa ihmine ei kohenna itseensä vaan toisiin ihmisiin. Ihminen näkee toisen ihmisen syntisyyden / tureltuneisuuden tilan ja tästä tilasta hän tuomitsee toisen. Taas kaikkivaltias JUMALA pelastaa ihmisen tästä. Todelisuudessahan ihminen ei pääse eroon syntikäyttäytymisestään tässä elämässä. Siis lihallisuudesta, josta Paavali sanoi; Minussa, minun lihassani ei asu mitään hyvää.
Niinm ei koskaan uskonnollinen ihminen puhuessaan helveti tulesta ja sinne joutumisesta ajattele kohdistavansa sitä itseensä. Ei. lähimmäistään / toistaan hän aina tarkoittaa.
Siis toisille tämä ihminen tekee kuormaa ja vaatimuksia,- ei itselleen.
Siis jos näkee, että Jeesus "viuhahtaa" ettekä häntä vaateta, niin kadotus uhkaa. Matt.25:36. 25:43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ettekä te minua vaatettaneet......
Kyllä se vauvakin joutuu maksamaan uskostaan tai uskonsa puutteesta kovan hinnan, kun kirkko kerää häneltä 30 000 euroa elämän aikana ja antaa vastapalveluksena häät ja hautajaiset ja ison nipun vääriä oppeja, joiden avulla vauva pääsee lopulta helvettiin.
Aloittaja sekoittaa lahjavanhurskauden ja elämän vanhurskauden. Jeesuksen sovitustyön kautta tuleva lahjavanhurskaus on kuin viitta, joka peittää syntisen olemuksemme. Jumala näkee meidät siihen pukeutuneena vanhurskaina, vaikka viitan sisälle olemmekin edelleen epätäydellisiä. Elämänvanhurskaus on tulosta kasvamisesta Kristuksen tuntemisessa. Paavali kutsuu sitä muuttumiseksi mielen uudistumisen kautta. Teot ovat tällöin uskon hedelmää ja reaktio Kristuksen rakkauteen, eivät yritystä ansaita pelastusta. Kristityn elämänvanhurskaus on kuitenkin parhaimmillaankin sen verran vajavaista, että Jumalan armoon turvaaminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Tiedätkö, miten vanhurskaus on sama käsite kuin oikeamiellisyys. Siis kun JUMALA tekee ihmiseen uskon Jeesukseen, niin ihminen saa oikeamielisyyden tuntemisen - lahjan. Vanhurskauden.
Oivallisesti on JUMALA ilmoittanutkin tästä oikeamiellisyydestä ja sen tuntemisesta - kasvunkautta.
"Vanhurskasten polku on kuin aamurusko,joka kirkastuu kirkastumistaan sydän päivään saakka". Ihminen siis kasvaa JUMALAN oikeamielisyyden tuntemisessa. JUMALAN tahdosta on kysymys.
Koko uudestisyntyminen on siten mielenmuutos.
Minusta on aika hauska juttu tämä lahjavanhurskauden kuvaileminen viitaksi. Jumala, jonka pitäisi nähdä kaikki, sydämen salatuimmatkin asiat, on siis teettänyt Kristuksen ansion perusteellla tällaisen "viitan", jolla Hän rajoittaa omaa näkökykyään. Me toisin sanoen olemme tuon viitan (josta Paavali ei mainitse ikinä sanallakaan) alla edelleen syntisiä, mutta Jumala, jonka pitäisi nähdä sydämen salatuimmatkin ajatukset, onkin nyt muuttunut idiootiksi, joka ei näe pintaa syvemmälle, koska viitta. Hupaisia ovat toisinaan nämä Paavalin opin väännökset.
Kun itsekin aikoinaan ajattelin jotenkin noin, minusta tuntui suurin piirtein siltä kuin Jumala olisi sanonut minulle: "Oikeastaan sinä olet iljettävä syntinen, mutta koska Poikani antoi itsensä uhriksi puolestasi, minä, tuota, siedän sinua. Mutta vain siedän, koska todellisuudessa sinä olet syntinen, eikä minulla voi syntisten kanssa olla mitään tekemistä. Minä katselen sinua Poikani veren läpi, koska sinua itseäsi minä en voi katsoa, koska sinä olet niin iljettävä." Ja tällaista avutonta skitsoidi-Jumalaa minun olisi pitänyt sitten vielä rakastaa! :D :D :D
Kyse on mielenmuutoksesta, mutta ei mistä tahansa mielenmuutoksesta, kuten ihminen omalla järjellään voi esim. vaihtaa vaikka poliittista mielipidettään, tulla toisiin ajatuksiin.
Tämä uudestisyntymässä tapahtuva muutos on enemmän. Kyseessä on yliluonnollinen muutos ihmisen sisäisessä maailmassa, se sisältää suuren mystiikan. Uudestisyntynyt kristitty alkaa tajuta suurempia asioita kuin koskaan ihmisjärjellään. Hän saa sisäänsä Jumalan Hengen, joka alkaa opettaa hänelle asioita, esim. antaa ymmärrystä "nähdä asioiden taa". Oikeastaan Pyhä Henki tulee kuin jatkuvaksi asukkaaksi uudestisyntyneeseen kristittyyn.
Ihmisen sisällä vaikuttaa nyt kaksi eri voimaa: ihmisen oma, lihallinen minä, mutta sen rinnalla, oma entinen, vanha, mutta nyt uudestisyntynyt henki jolla suora yhteys taivaallisiin.
*
Kyllä, noin juuri mitä kirjoitit. Mielenmuutos ihmisessä on juuri siirtyistä näkemään ihminen ja ympäristönsä aivan uudessa valossa / näkökulmasta.
Juuri tämä mielenmuutos on kaikkivaltiaan JUMALAN teko. Tätä aluetta ihminen ei voi opiskelun kautta saada, vaan sen voi vain havainnoida itsessään. Näkökyvystä - sen saamisesta on kysymys
Meidän vanha ihmisemme kuoli jo todellisesti ja kerta kaikkiaan Kristuksen kanssa ristillä. Sitä on mahdotonta herättää enää henkiin eikä sitä tarvitse enää tappaa eikä "pitää" kuolleena, koska kuollut on kuollut ja kuolleena pysyy ilman meidän "pitämisiämme". Lankeemuksemme ja heikkoutemme ovat lankeemuksia ja heikkouksia eivätkä todisteita vanhan ihmisen henkiin heräämisestä. Joka muuta väittää, julistaa uskoa ei-tapahtumaan ("Vanha ihmisemme EI kuollut todellisesti ristillä.") eli EPÄuskoa. Se on hiukan kuin julistaisi, että Kristuksen risti kattaa puolet synneistämme, loput meidän on sovitettava itse. Epäusko perustelee itsensä usein seuraavasti: "Ja katin kontit vanha ihmisemme ole kuollut, se elää ja voi hyvin. Eihän UT:ssa tarvittaisi kehotuksia ja varoituksia, jos se olisi kuollut." Tämän logiikan mukaan Jumala ei voinut kuolettaa vanhaa ihmistämme konkreettisesti ristillä, koska TODELLINEN vanhan ihmisemme kuolema olisi merkinnyt sitä, että meistä olisi tullut tahdottomia, automaattiohjauksella toimivia robotteja. (Ja kuitenkaan tämän opin kannattajien mukaan meistä jostakin syystä EI tule tahdottomia robotteja, kun kuoletamme tämän ei-vielä-kuolleen "vanhan ihmisemme" ITSE; eli ME olemme vanhan ihmisen kuolettamisessa paljon taitavampia kuin Jumala, joka ei kykenisi siihen muutoin kuin tekemällä meistä robotteja.)
Eli tästä EPÄuskon näkökulmasta se, joka väittää Paavalin tavoin, että vanha ihmisemme kuoli kerta kaikkiaan Kristuksen kanssa 2000 vuotta sitten, valehtelee, koska silloinhan meistä olisi tullut robotteja, mutta se, joka väittää, että niin ei tosiasiasssa tapahtunut, puhuu totta, koska me itse osaamme kuolettaa vanhan ihmisemme tulematta roboteiksi. Onpa hieno uskon ilmaus Jumalan työlle ristillä! Meidän Luojamme ja Lunastajamme ei osaa konkreettisesti lunastaa luotujaan tekemättä heistä robotteja!On se muuten outoa, että nämä samat EPÄuskoiset pitävät kyllä uskon ulkopuolisia konkreettisesti synnin palvelijoina (jotka ovat vapaita vanhurskaudesta) ilman, että he ovat robotteja, mutta kun Paavali ilmaisee vastaavasti uskovista, että he ovat konkreettisesti Jumalan ja vanhurskauden palvelijoita (jotka ovat vanhurskautuneet POIS SYNNISTÄ), tämä ei yhtäkkiä voikaan pitää paikkaansa, koska tahdoton robottihan se sellaisen ihmisen pitäisi olla. Mistäköhän tällainen epäloogisuuus kumpuaa? Mistäpä muualtakaan kuin EPÄuskosta, joka pysyttää itsensä omalla EPÄloogisuudellaan.
Kehotus ja varoitus -argumentti on loogiselta rakenteeltaan samanlainen kuin olisi vaikkapa väite: "Katin kontit sinä mikään jalkapalloilija ole. Jos olisit, ei sinun tarvitsisi lainkaan treenata, vaan sinä pelaisit niin kuin robotti." Tai: "Katin kontit sinä mitään Suomen kansalaisuutta ole saanut. Jos olisit sen saanut, ei sinulle tarvitsisi puhua mitään Suomen laista, vaan sinä noudattaisit niitä kuin robotti, automaattiohjauksella."
Missään kohtaa Uutta testamenttia ei opeteta, että me vapaudumme "lihasta" fyysisessä kuolemassamme. Ainuttakaan sellaista jaetta ei ole löydettävissä mistään UT:n 27 kirjasta. Fyysisessä kuolemassa ei tapahdu muuta kuin se, että usko muuttuu näkemiseksi. Eli se, mihin uskotaan tässä ja nyt Jeesuksen Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen perusteella, muuttuu näkemiseksi. Raamatulliselle uskolle, joka on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ja ojentautumista sen mukaan, mikä EI NÄY, on jo nyt Jeesuksen ansion perusteella täydellisesti totta se, että se, mikä on vanhaa, on kadonnut - kertakaikkiaan ja kokonaan, ei puoliksi. Mutta epäusko, joka EI luota siihen, mitä toivotaan, EIKÄ ojentaudu sen mukaan, mikä EI näy, vaan sen mukaan, miltä meistä tuntuu ja miltä meistä näyttää, joutuu loputtomiin perustelemaan itsensä kieltämällä uuden luomuksemme aitouden Kristuksessa ja "puolittamalla" tämän uuden luomuksemme skitsofreenisesti lihaksi ja hengeksi. Koska epäusko ei kykene luottamaan Kristuksen saattaneen lunastustyötään täydelliseen päätökseen ristillä - siihen, että vanha ihmisemme kuoli KOKONAISENA kerta kaikkiaan - se joutuu väkisinkin sälyttämään tämän Kristukselta kesken jääneen "urakan" uskovan harteille kutsuen siis tätä mielikuvitusluomustaan "lihaksi".
Raamatulliset käsitteet eivät voi saada merkityssisältöään valheesta. Olipa raamatullisena pitämämme käsite kuinka jumalisen ja hurskaan kuuloinen hyvänsä, se on harhaanjohtava, mikäli se ei saa merkityssisältöään Ainoasta Oikeasta Lähteestä eli Kristuksen täydellisestä uhrista ristillä. "Liha" ei tarkoita olemuksemme "pimeää puolta", vaan mitä tahansa ajatusta, uskomusta tai asennetta, joka EI uskon silmin "näe" Kristuksen työtä täydellisesti loppuun saatattuna - ei esimerkiksi sitä, että me OLEMME täydellisesti ja aidosti uusi luomus Kristuksessa. "Lihallinen" on niin ollen esimerkiksi väite, että me olemme puoliksi henkeä ja puoliksi lihaa.
Siinä vaiheessa, kun alkaa ymmärtää asioita ja maailmassa vaikuttavan karman lain.
Usein silloin kun routa sulaa.