Tarvitsisin nyt vähän ulkopuolisten neuvoja.
Tilanne on tämä: Olen asunut kihlattuni kanssa yhdessä nyt n.3 vuotta (seurusteltu on vähän reilu 4).Nyt on tulllut vastaan sellainen ongelma että riitelemme meitein joka päivä... Viime sunnuntaina päätimme yhdessä että eroamme ellei tämä riitely lopu.Koska se ei ole normaalia että riidellään kesimäärin 5 päivää viikosta..ja aina vaan sitä toivoo että jos huominen olis parempi...Ja sitä sitten takertuu niihin parempiin päiviin...tätä on nyt jatkunut puolisen vuotta.
Sulhaseni kertoi että yksi syy siihen miksi hän tekee pitkiä päiviä koulussa on se että hän ei halua tulla kotiin..se kertoo mielestäni jo paljon!
Omasta puolestani taas (vähän hävettää sanoa) miltein odotan sitä että pääsisin elämään omaa elämääni! Kun olen 16-vuotiaasta asti joutunut miettimään mitä toinen ajattelee...
Apua! en tiedä mitä tehdä..rakastan tätä miestä mutta en tiedä että pystynkö enää elämään hänen kanssaan..
Tilanne on tämä: Olen asunut kihlattuni kanssa yhdessä nyt n.3 vuotta (seurusteltu on vähän reilu 4).Nyt on tulllut vastaan sellainen ongelma että riitelemme meitein joka päivä... Viime sunnuntaina päätimme yhdessä että eroamme ellei tämä riitely lopu.Koska se ei ole normaalia että riidellään kesimäärin 5 päivää viikosta..ja aina vaan sitä toivoo että jos huominen olis parempi...Ja sitä sitten takertuu niihin parempiin päiviin...tätä on nyt jatkunut puolisen vuotta.
Sulhaseni kertoi että yksi syy siihen miksi hän tekee pitkiä päiviä koulussa on se että hän ei halua tulla kotiin..se kertoo mielestäni jo paljon!
Omasta puolestani taas (vähän hävettää sanoa) miltein odotan sitä että pääsisin elämään omaa elämääni! Kun olen 16-vuotiaasta asti joutunut miettimään mitä toinen ajattelee...
Apua! en tiedä mitä tehdä..rakastan tätä miestä mutta en tiedä että pystynkö enää elämään hänen kanssaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tapellaan tai oikeastaan kinastellaan joka päivä jostain..Jaa, hän ei halua tulla kotiin...no miti sinä mistä te riitelette ja onko riita sen arvosta.
siis kinaaminen ja tappeleminen on eri asia.
7vuotta takana, minä en jaksa nahista paskasista vaatteista jotka herra riisuu palomiestyyliin keskelle lattiaa enkä tiskeistä joita jätetään sinne tänne.
Miten ihmeessä sun pitäis miettiä mitä toinen ajattelee? Parisuhteessa kyllä otetaan toinenkin huomioon mutta ei sun tarvi ajatella niinkun miehes.Puhukaa että miksi tappelette ja kerro että sinun tekee pahaa.Onko ne asiat mistä riitelette riidan arvoisia.
Tee kullallesi ruokaa kun hän tulee kotiin,kynttiläillallinen.Joskus on huonoja aikoija ja joskus parempia.Meillä oli paha kriisi, kesti melkeen vuoden, ei ollu ero kaukana.Täytyy ymmärtää mistä on järkevä tapella ja mistä ei.
Anna hänelle tilaa ja anna itsellesi tilaa..
Yksi suurin ongelmamme on se että mies on erittäin mustasukainen...mulla ei saisi ees olla mies puolisia ystäviä,mikä mun mielestä on epäreilua,mutta ei hänelläkään ole nais puolisa ystäviä..mutta teimme nämä säännöt sillon kuin aloitimme seurustelemaan (eli oli silloin vasta 16 vuotias,ja hän oli 19),ja ei kukaan parikymmpinen enää ajattle samalalla tavalla ku sillon joskus teininä!
Ja toinen ongelma on se että olen enemmän sitä menevää tyypiä,ja taas mies ei..ja nykyään mua hävettää jos olen bilettämässä kaveritten kanssa ulkona.Hävettää se juominen ja tulee syyllinen olo että minulla on hauskaa ilman häntä... Tajuisin eilen että olen kadottanu itteni.
Ja kolmas "ongelma",tai se ei edes ole mieheni syytä,että hän on allerginen eläimille..ja eläimet ovat mulle niin tärkeitä ja lähellä sydäntä.
sulla on menokausi nyt, munki kundil oli.Se hellitti en tykännyt mutta en halua myöskään rajoittaa häntä.Mun kundi tykkää kisssoista, minä ole allerginen=meillä ei ole kissaa.Minä olen meillä se mustasukkanen, se täytyy selvittää omassa päässä.
vielä sopia niin, että mennään kaksistaan syömään (esimerkiksi; voi tietty tehdä jotain muutakin mistä molemmat tykkää).
Tilanne alkaa sillä, että sovitaan etukäteen, ettei kumpikaan syytä (eikä syylistä) vaan keskustellaan avoimesti ja rehellisesti sekä omista toiveista että niistä asioista mikä ärsyttää.
Meillä on toiminut hyvin. Ei kaksi ihmistä varmaan koskaan ole kaikista asioista samaa mieltä, eikä pidäkään olla. Samoin arvot voivat olla erilaisia, mutta sopimalla tietyistä pelisäännöistä homma voi kuitenkin toimia.
Olen mies, ja meillä samassa taloudessa elämistä on jatkunut yli 18 vuotta. Talous- ja vastaavat asiat on meillä kunnossa, mutta kyllä erimielisyyttä on syntynyt monista muista aiheista ajan mittaan.
Toivon teille kaikille "omaan itseen menemistä" ja sen miettimistä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Sekä sitä että mietitään, millä tavoin kommunikointi toisen osapuolen kanssa on reilua, rehellistä ja avointa.
Eilen juteltiin ja saatiin sovittuu asiat :)