Jäin työttömäksi viime kesänä. Olen hakenut työpaikkoja, mutta eipä se oikein nappaa näin 59 v. täyttäneelle naisihmiselle. Käyn Hurstin ja Myllypuron ruokajakeluissa. Sieltä saan tosi hyvää sapuskaa, en muista että työssä ollessanikaan olisin koskaan syönyt näin hyvin. Onneksi asun Helsingissä, kaikilla ei varmastikaan ole tällaisia ruoan jakelupaikkoja olemassa, mutta jos on edes jotain niin kannattaa käyttää ne hyväkseen.
Nyt voin harrastaa liikuntaa, uintia ja kuntosalia, metsässä kävelyä ym. sekä tavata ystäviäni. Oravanpyörässä tämä ei olisi onnistunut. Tsemppiä vaan kaikille työttömille!.
Nyt voin harrastaa liikuntaa, uintia ja kuntosalia, metsässä kävelyä ym. sekä tavata ystäviäni. Oravanpyörässä tämä ei olisi onnistunut. Tsemppiä vaan kaikille työttömille!.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet käytännössä jo eläkeiässä, joten suhtautumisesi työttömyyteen on sama kuin olisit jo eläkkeellä. Työttömyydellä on toki hyvätkin puolensa, mutta esimerkiksi parikymppisten ihmisten kannustaminen mieluummin työttömiksi kuin mihin työhön tahansa on jokseenkin edesvastuutonta.
Kannustaminen mihin työhön tahansa, on myös edesvastuutonta. Parikymppisten kannustaminen itsensä kehittämiseen esim. opiskelun tai kuntoilun avulla, saattaa ainakin joidenkin kohdalla toimia. Toiminee myös monen 59-vuotiaan kohdalla.
Koko yhteiskunta on ehkä joillekin vaikea käsittää suuruutensa vuoksi.
Pitäisi ajatella niin että jos yhteiskunta olisikin vaikka kuuden toisilleen tuntemattomien henkilöiden kokoinen, niin mikä olisi sinusta hyvä ja oikein.
Jos porukassa olisi ...
- 3 työssä käyvää eli sinä ja 2 muuta
-1 eläkeläinen
-1 työkyvytön, esim. Vakavasti vammautunut
- ja 1 joka ei vaan haluaisi mennä töihin kun ei olisi tarjolla juuri sitä työtä mitä hän haluaa ja tarjolla oleva työkin riittäisi juuri perustarpeisiin.
Olisitko vieläkin sitä mieltä että teidän kolmen työssäkäyvän pitäisi vammautuneen ja eläkeläisen lisäksi maksaa myös työhaluttomalle hänen toimeentulo ettei hänen tarvitsisi tehdä töitä kun se ei oo kivaa?
Ei kun sinä olisit se työtön. Miltä sinusta tuntuisi, kun ne kolme eivät suostuisi lyhentämään työviikkoaan, jotta sinäkin pääsisit töihin? Et enää tuon ikäisenäsi jaksa kouluttautua lähihoitajaksi. Henkilökohtaisen avustajan töitä on tarjolla, pari tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa sadan kilometrin päässä, ei julkista liikennettä. Et millään halua edes hakea sellaiseen, koska siinä on se tonnin sakon riski (2 kk karenssi), kun kerrot heille, että tulosi jäisivät miinukselle, jos aloittaisit tuon. Lisäksi et sitten voisi tehokkaasti hakea niitä harvoja normaaleja paikkoja, joita joskus avautuu. Miltä sinusta tuntuu, kun niin palkkaorjat kuin eläkeläisetkin pilkkaavat ja demonisoivat sinua siitä, että työpaikat on automatisoitu pois eikä yrittämistäkään sallita?
Sinun laskelmillasi työttömyysprosentti olisi 15. Taitaa oikeasti olla paljon korkeampi. Ehkä teitä kuuden porukasta olisi ainakin kaksi, ja osa ns. työssäkäyvistä olisi juuri noita kaksi tuntia päivässä, tai viikossa, tekeviä, eli käytännössä työttömiä hekin.
Täällä päin maailmaa ei ole ilmaisen ruuan jakelua kuin vain alkoholisteille ja sen ruokakassin saamiseen tarvitsee nykyään diaknonin luvan kirkosta.
Samoin pitää olla työtön että ruokakassin saa kerran kuukaudessa josta riitää syömistä vain viikoksi.