Susanna Mälkki ja Beethoven

On periaatteessa hyvä asia, että klassisista sinfonioista tehdään erilaisia tulkintoja.
Mutta 4.4.2019 Beethovenin 5. sinfonian kuunteleminen Helsingin musiikkitalossa oli kyllä pettymys. Eteenkin kun sitä ennen oli soitettu Tsaikovskin viulukonsertto solistina Akiko Suwanai.
Viulukonsertto oli aivan fantastinen. Oi kyynel silmässä ja tuli mieleen, että olenko nyt ensimmäisen kerran ylipäätänsä kuullut viulun soittoa.

Mutta Beethoven tulkinnasta.
Erästä Beethovenin 3. sinfonian esitystä ammattikriitikko Eero Tarasti arvosteli että:
1. Susanna Mälkin tulkinta Beethovenin Eroicasta oli sangen epägermaaninen.
2. Mälkki sai tähän musiikkiin hämmästyttävän kirkkaan kepeyden.
3. Tämä Beethoven kuului melkein 1700-lukuun.
Koska Beethovenia pidetään uudistajana, niin Tarastin viittaus 1700-lukuun on itse asiassa melko voimakasta kritiikkiä.

Konsertissa 4.4.2019 väliajan ja viulukonserton jälkeen alkoi Beethovenin viides. Olin aluksi ihmeissäni mistä on kysymys, kun musiikki ei juurikaan kuulostanut Beethovenilta vaan joltakin rokokoo näpertelyltä. Laitoin toisen korvan kiinni, koska epäilin, että musiikkitalon hieno akustiikka tekee jonkun tepposen. Ei auttanut lainkaan.

Tultuani kotiin minun oli pakko kuunnella Wilhelm Furtwänglerin johtamaa versiota Beethovenin viidennestä, joka minulla on vinyylillä.

Jos Susanna Mälkki ei pidä Beethovenista sellaisena kuin se on, niin olisi parasta, että Mälkki ryhtyy itse säveltämään. Beethovenin manipulointi 1700-luvulle ei ole tyylikästä.

Ja onneksi muisto Tsaikovskin viulukonsertosta ja Akiko Suwanain tulkinnasta ovat edelleen ensisijaisesti mielessäni. Ja siitä miten Susanna Mälkki johti sen minulla ei ole pahaa sanottavaa. En ole pätevä kommentoimaan sitä, miten Mälkki johtaa esim. Mahleria, Stravinskya tai muuta modernimpaa. Arvosteluista hän päätellen johtaa hyvin