... vaan esim Erik Heinrichs suhtautui koko Ihantalan taistelun lopputulokseen varsin töykeästi? Vasta myöhemmin Stalinin kuoltua keksittiin alkaa taistelua markkinoimaan torjuntavoittona.
Totuus oli se että sodan päätyttyä suurin osa kenraaleista piti sotaa nolona tappiona ja Viipurin menetystä täydellisenä nöyryytyksenä. Suomessa on todellakin luotu omituinen kuva jatkosodasta torjuntavoittona mitä se ei todellisuudessa ollut. Sota hävittiin ja Suomelle saneltiin rauhanehdot.
Totuus oli se että sodan päätyttyä suurin osa kenraaleista piti sotaa nolona tappiona ja Viipurin menetystä täydellisenä nöyryytyksenä. Suomessa on todellakin luotu omituinen kuva jatkosodasta torjuntavoittona mitä se ei todellisuudessa ollut. Sota hävittiin ja Suomelle saneltiin rauhanehdot.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Heh, ihan uusi aihe taas tai ainakin alle sadas kerta, tai tuhannes. Ilmeisesti ryssä sitten marssi tänne kun omat ukot kuoli rintamalla tai juoksivat karkuun. Saatiin sama paska, mitä tuli kaikkialla minne muna-armeija marssi. Enpä ollut ennen tiennytkään, outoa ettei kenraalitkaan....
Pisteet omaperäisyydestä.
HeHe, Tarkkispojan aamuyrjöstä uusi muunnelma?
”Miksi Ihantalaa ei pidetty torjuntavoittona vuonna 1944...”
Miksei pidetty? Minäpä kerron. Sodan vielä kestäessä ei tiedetty, että Tali-Ihantala ja Vuosalmi olivat ne ratkaisevat taistelut, joissa muna-armeijan tunku läpimurtoon estettiin!
”Sota hävittiin ja Suomelle saneltiin rauhanehdot.”
Häviötä ei kukaan ole kiistänyt, mutta rauhanehdot lieveni verrattuna keväällä 1944 vaadituista!
Ja lopuksi: on aina yhtä suuri ilo ja huvitus nähdä se, kuinka PALJON STALLAREITA KYRSII se, että Suomi sai torjuntavoitot eikä vihollinen päässyt läpimurtoon, massaraiskauksiin ja maan sovjetisointiin!
Jakirsikkana kakun päällä 46:n vuoden perästä tuo iso kypsä pskatunkio neukkulan hahmossa mukavasti romahti! Ja koko maailma iloitsi!
”Totuus oli se että sodan päätyttyä suurin osa kenraaleista piti sotaa nolona tappiona ja Viipurin menetystä täydellisenä nöyryytyksenä. ”
Niinpä tosiaan! Varmaan olivat noloinasiitä, ettei 3:5 miljoonainen kansa lyönyt yli 200 miljoonaista perin pohjin ja ettei rauhaa tehty Moskovassa Suomen ehdoin.?
"Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan....."
Copy pastille kolmaskymmenes kahdeksastuhannes viidessadas neljäskymmenestoinen kerta.
Vaikka kuinka mones etkä kertaakaan ole osannut tekstiä kiistää:-D
Todellisuudessa oikeassa elämässähän ei hävityn sodan jälkeen mitään rauhaa todellakaan missään voiteta. Se rauha joko ansaitaan, tai ei ansaita. Ja suomalaiset häpesivät kovasti itseään hävittyjen sotien jälkeen.
Ja esimerkiksi juuri Suomi todellakin ansaitsi nyt rauhansa kun se ehkä aivan liiankin kirjaimellisesti ja tarkasti noudatti noita toisen maailmansodan päättäneen Pariisin rauhansopimuksen Suomea koskevia eri pykäliä ja artikloja. Se sitten vain riitti NL:lle ja Stalinille etteivät he alkaneet muihin toimenpiteisiin Suomen suhteen.
Tosin Suomi ja NL:han kyllä toki solmivat vuonna 1948 tuon kuuluisan maiden välisen YYA-sopimuksen joka sitoi Suomen NL.n todella tiukkaan talutushihnaan aina vuoteen 1991 asti. Ja tuo ns. YYA aika oli Suomelle taloudellisesti todella suuri menestys joka nosti Suomen teollisuuden ja talouden huippulukemiin. Ei ollut suurtyöttömyyttä eikä pitkiä leipäjonoja tuolloin Suomessa, niin kuin nykyään on.
Eli nyt voidaankin sitten ihan täysin rehellisesti yhdessä todeta, että juuri tämä vuonna 1948 Suomen ja NL:n välille solmittu YYA-sopimus se takasi aikoinaan Suomen itsenäisyyden ja suvereenisuuden.
Hajosiko jo -44 vaiko vasta paljon myöhemmin ? Hajosihan aikanaan Ruotsi-Suomikin, miksi et puhu siitä.
Valtioita on aina hajoillut ja muuttunut, ei neukkulan hajoaminen mikään historiallinen erikoisuus ole muilla kuin erilaisille retardeille.
Lapissa makailleet saksalaiset joukot olisi pitänyt tuoda kannakselle
lyömään kiila kahta puolta kannastta hyökkäävien veenäläisten väliin
ja senjälkkeen motittaa ja tuhota
.....Suomelle saneltiin rauhanehdot.....
Joka tosiasiassa oli antautuminen. Sitä termiä vaan ei ole kumpikaan osapuoli halunnut poliittisista syistä käyttää. Mutta kun ilman minkään värisiä silmälaseja katsoo kaikkea sitä mitä sovittiin ja mitä sitten tapahtui niin antautuminenhan se oli.
Turhaa on yrittää kesästä -44 sankaritaruja viritellä, ei ole aihetta.
Puna-armeijan tehtävä oli tuhota Suomen armeija ja pakotta maa antautumaan. Tavoitteina oli ensin Lappeenranta-Säkkijärvi ja sitten Kymijoki.
Hyökkäys torjuttiin kaukana näistä linjoista. Stalin käski 12.7. lopettaa hyökkäyksen ja lähettää lisäjoukot pois. Hyökkäyksiä sai jatkaa paikallisesti, mikäli menestymisen mahdollisuuksia oli.
Rauhanehdot olivat kyllä kovat, mutta itsenäisyys säilyi.
”Joka tosiasiassa oli antautuminen. Sitä termiä vaan ei ole kumpikaan osapuoli halunnut poliittisista syistä käyttää. Mutta kun ilman minkään värisiä silmälaseja katsoo kaikkea sitä mitä sovittiin ja mitä sitten tapahtui niin antautuminenhan se oli.”
Kaukana siitä! Ehdoton antautuminen kun ei vaadi rauhansopimusta laisinkaan! Maata ei miehitetty ja hotelliTorniin pesiytynyt sikailuporukka poistui aikanaan saatettuaan hotellin ensin remonttikuntoon. Sellaista se aina on kun päästä rosvosakin kalustettuihin huoneisiin!
”Turhaa on yrittää kesästä -44 sankaritaruja viritellä, ei ole aihetta.”
Turhaan itse kiistelet kun tapaus on selvä. Muna-armeija iskettiin ketoon torjuntavoitoissa eikä se päässut sisämaahan!
>>Puna-armeijan tehtävä oli tuhota Suomen armeija ja pakotta maa antautumaan.<<
Jopa niinkin isänmaallinen mies kuin Tanner, oli valmis antautumaan Juhannnuksena 1944. Rytikin jo horjui. Paasikivi todisti olevansa AASIKIVI ja oli antautumisen eturintamassa. Huvittava episodi Rytin erosta oli seuraajan valinta, joka EI voinut olla Paasikivi kovan antautumishalunsa takia!
Onneksi maasta löytyi yksi kova poliitikko ja päättäjä, pääministeri Linkomies, joka ymmärsi tilanteen ja vain taistelemalla voitaisiin selvitä.
Sotilaista Mannerheim jaWalden olivat jo kyykyssä, kuten moni muukin divisioonien komentajistakin.
"Sotilaista Mannerheim ja Walden olivat jo kyykyssä, kuten moni muukin divisioonien komentajistakin."
Mannerheim oli tavattoman huolissaan, koska uskoi,ettei armeija halunnut taistella.
Hän ei kuitenkaan antanut periksi, vaan pyysi Saksan apua ja siirsi nopeasti joukkoja Itä-Karjalasta. Hyökkäys torjuttiin.
Kaikki divisioonien komentajat taistelivat parhaan kykynsä mukaan. Muutamat vain joutuivat ylivoimaisiin tilanteisiin. Vain 10. D. menetti pahasti taistelukyknsä, mutta senkin JR 58 taisteli Viipuriin asti.
Wallden oli puolustusministeri.
"Onneksi maasta löytyi yksi kova poliitikko ja päättäjä, pääministeri Linkomies, joka ymmärsi tilanteen ja vain taistelemalla voitaisiin selvitä."
Linkomiehellä oli ansionsa, mutta Mannerheim johti sotaa ja Ryti politiikkaa. Vastuu oli heillä.
Linkomies ylistää itseään vankilassa sanelluissa muistelmissaan. Siihen hänellä on oikeus. Kyllä hän paikkansa täytti.
<<Wallden oli puolustusministeri.>>
Ja ratkaisevalla hetkellä hän lamaantui toisen poikansa kuolemasta, sillä tästä pojasta odotettiin paljon.
"Olen menettänyt parhaan poikani", näin romahtanut Wallden vuodatti Linkomiehen mukaan kun nuorin poika, luutnantti Lauri Wallden, kaatui Siiranmäessä 1944. Toinen poika, Rudi, oli kuollut hämärissä olosuhteissa jo liki 3 vuotta aiemmin jäätyään kuorma-auton ruhjomaksi 1941 lokakuussa.
Rudista löytyy pieni maininta Rudolf Walldenin elämänkerrasta.
Juva, Einar W.: Rudolf Walden. WSOY. Porvoo. 1957
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Walden
Pojista Juuso jatkoi isänsä uralla hoidellen "patruunan vakanssia" paperialalla.
".. vaan esim Erik Heinrichs suhtautui koko Ihantalan taistelun lopputulokseen varsin töykeästi? "
mistä tuollainen "töykeys" on luettavissa?
Heinrichsin näkemykset on esitetty hänen Mannerheim-elämäkertansa II osassa luvussa "Ratkaisu Karjalan Kannaksella".
Hänen elämäkeransa kirjoittaja Martti Turtola käsittelee aihetta ss. 205-219. Kerrohan, mistä kohdista löytyisi väittämääsi töykeyttä?
Niillä jotka selvisivät Pyöräkankaalta hengissä, oli liian kovat muistot soraan sotkeentumisesta ja tankkien parveilusta linjojen edessä. Ei ollut puhelinyhteyttä enää tuliasemiin ja radio toimi sattumanvaraisesti. Venäläiset luulivat tuhonneensa kaikki rykmentit, eivätkä hyökänneet enää laajasti. Ilman rynnäkkötykkipataljoonaa ei Ihantalassa olisi syntynyt taisteluja lainkaan, ihmetellä täytyy venäläisten heikkoa panssareilla operointia, Oesch määräsi panssarit panssarit 25.6. hyökkäykseen, siitä tämä stoppi, ei tehty enää sitä virhettä, että avomaastossa alivoimalla olisi yritetty haastaa ilman panssarinyrkkien suojaa.
Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden torjuntavoitot loivat perustan Suomen tielle rauhaan. Nyt tulee muistaa, että riittävien voimien keskittäminen Ihantalaan, Viipurinlahdelle ja Vuosalmelle, vaati muiden suuntien vähäisiltä joukoilta urheaa ja sitkeää taistelua suurta ylivoimaa vastaan. Neuvostoliitto totesi, että aika ei riittänyt Suomen armeijan nujertamiseen ja maamme miehittämiseen. Stalinin oli vihdoinkin ryhdyttävä lunastamaan Teheranissa syksyllä 1943 antamaansa lupausta hyökätä itärintamalla Normandian maihinnousun aikaan. Hyökkäys Suomeen ei juurikaan sitonut saksalaisten voimia. Lisäksi Puna-armeijalla oli kiire ehtiäkseen Berliiniin ennen länsivaltoja.
Torjuntavoitot loivat perustan Suomen tielle rauhaan. Neuvostoliitto ei enää vaatinut ehdotonta antautumista eikä saksalaisten joukkojen karkottamista Suomesta kuukaudessa, mikä olisi ollut käytännössä mahdotonta. Myös aiemmin esitetty lähes mahdoton 600 miljoonan dollarin sotakorvauksen vaatiminen aleni puoleen. Suomen korkein johto sekä armeija oli päättäväisellä ja uhrautuvalla taistelullaan hankkineet maallemme siedettävän, kunniallisen tien rauhaan. Tosin syksyn 1944 välirauhankin ehdot olivat raskaat ja epäoikeudenmukaiset. Ne oli kuitenkin mahdollista toteuttaa. Ne olivat ratkaisevasti lievemmät kuin Neuvostoliiton 23.6.1944 neuvottelevat ehdot. Suomi pelastui kuilun partaalta. Suomi ei nöyrtynyt orjuuden ikeen alle, mikä oli Baltian maiden ja Neuvostoliiton satelliittien synkeänä kohtalona.
Kesällä 1944 Suomi vetäytyi vihollista kuluttaen Viipurin tasolle, jossa puolustus vihdoin alkoi pitämään! Vihollinen pysäytettiin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Saksalaisilta saadut jokamiehen pst-aseet alkoivat purra! Tali-Ihantalassa onnistuttiin muodostamaan Suomen oloissa mahtava tykistöryhmä. jossa oli peräti 21 patteristoa eli 250 tykkiä ja niistä jokainen pystyi ampumaan Ihantalaan. Niinpä Stalinin nuorien iskudivisioonien miesten suolenpätkiä saatiin kerätä kuusten oksilta ja hyökkäys tyrehtyi! Lisäksi Tali-Ihantalassa opittiin käyttämään saksalaisia uusia pst-aseita (panssarinyrkki ja –kauhu) ja se koitui useiden kymmenien neukkupanssarien tuhoksi! Myöhemmin 26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944 suomalaiset murskasivat Ilomantsissa puna-armeijan divisioonan etenemisyrityksen ja vihollinen pakeni pakokauhun vallassa jättäen maastoon kaiken kalustonsa! Suurhyökkäys hyytyi saavuttamatta tavoitteitaan ja Stalin katsoi, ettei Suomen suuntaan enempää väkeä keskitetä!
Torjuntavoittojen ansiosta maa pelastui! Suomen vapaus ja itsenäisyys korventaa Tiltu-parkaa yhä! Etenkin kun se "suuri ja mahtava" vielä romahti 1991!
<<Saksalaisilta saadut jokamiehen pst-aseet alkoivat purra! >>
Viipurissahan ne nyrkit jäi laatikoihin taisteluhaudoissa kun suomitollot ei muka ymmärtäneet saksankielisiä ohjeita, eikä saanee paristoja paikoilleen. Sähkösytytyshän niissä oli.
Tali-Ihantalassa ja Siiranmäessä niitä käytettiin jo runsaasti, mutta Kempin prikaatille jaettiin myöhässä ja koulutus jäi vaillinaiseksi! Sloboa lykästi siinä suhteessa!
Viipurin menetyshän ei kenraaleille ollut häpeä, vaan he olisivat luopuneet vielä halvemmalla siitä. Viipurin puolustusta pidettiin turhana ja myös kaupungin kesksta haluttiin säästää jälkipolville. Tosiasiassa koko puolustus oli teatteritemppu. Ilman ammuksia jätettyjen puolustautujien oli pakko paeta
Ammushuollon pettäminen oli monien ikävien yhteensattumien summa eikä mikään suunniteltu juttu!
Viipurin puolustukseen varatti prikaati oli sotajoukkona aivan liian kkematon ja pieni Viipurin pitämiseen ja se siirrettiin paikalle varsin myöhään. Valmistu,misaika jäi liian lyhyeksi.
Ammushuolto petti siitä syystä, että prikaati on erillinen yksikkö toisin kuin divisioona, jolle kuuluu ktr huoltoineen. Bt-42vaunujakin jouduttiin rukoilemaan, niiden miehistö sitten teurastettiin, koska ne olivat kykenemättömiä pst:ssä.
Ei pidetty torjuntavoittona koska se ei ollut sitä. Olipahan vain N-liiton ensimmäisen iskun kulminaatiopiste kuten hyökkäyksille usein käy. Seuraava suurhyökkäys olisi vienyt Suomelta hengen joten Suomi älysi syyskuussa antautua ja henkiriepu säilyi.
ikuisesti stallarin toiveena. Se vain ei toteutunut 1944, eikä myöhemminkään.
Torjuntavoitto on tosiasia ja antautuminen jää stallarien ikihaaveeksi.
Sinä olet sitten paljon lukenut ja oppinut mies. Ihan kateeksi käy tuo tiedon paljous mikä henkii kaikista vastauksistasi.
”Seuraava suurhyökkäys olisi vienyt Suomelta hengen j”
Olisi ja olisi, mutta kun siinä verbissä on yhä -isi- keskellä:-D stalinilla ei olut antaa väkeä siihen ”seuraavaan iskuun” ja JUURI SIKSI Tarkkispojan muoto mustuu ikuisesti kun asiasta puhutaan!
Torjuntavoitot kun ovat fakta ja se ”seuraava isku” on pelkkä Taekkispojan ”inelma”!
Hienoa, Ketaleella alkaa vihdoin lamppu syttyä! Tosin kuka vain palstalaista täyttää nuo kriteerit Naakanketaleeseen verratessa. Hieno esimerkki tuo "Toukokuun 1945 vähemmän tunnettuja tapauksia" keskustelu :)
Ainoa kirja mitä lienet koskaan lukenut ja opiskellut on vit....lijan käsikirja, katupoikatason kielenkäyttöä. Jota luetaan kremlinsien koulutuksessa Pietarissa. Suomessa sitä ei ole myynnissä.
Sitä kaveri varmaaan tarkoittaa sinun oppineisuudellasi. Kaikki muu kun on täysi mahdottomuus.
..... stalinilla ei olut antaa väkeä siihen ”seuraavaan iskuun...
Montako miljoonaa miestä siihen sinun mielestäsi olisi tarvittu ? Uskoakseni kesällä -45 olisi Stalinilla miehiä riittänyt lahtarien laittamiseen maan poveen.
”Montako miljoonaa miestä siihen sinun mielestäsi olisi tarvittu ? ”
Sen verran kuitenkn, ettei nitä ollut Joosepilla Suomen suuntaan antaa lisää heinäkuussa 1944!
”Uskoakseni kesällä -45 olisi Stalinilla miehiä riittänyt lahtarien laittamiseen maan poveen.”
Kesällä 1945 oli vallinnut jo liki10 kuukautta aslepoa. Ei Joseppi lähtenyt uudelleen sotimaan vaikka Tarkkispoika kuinka sellaista toivoi! Asiasta jäi sinulle ikuinen tuska sydämeen ja on aina yhtä ilahduttavaa seurata, kuinka Tarkkspoikaa asia riepoo loputtomiin!
"Montako miljoonaa miestä siihen sinun mielestäsi olisi tarvittu ? Uskoakseni kesällä -45 olisi Stalinilla miehiä riittänyt lahtarien laittamiseen maan poveen."
Voi olla. mutta rauha oli tuolloin jo tehty! Ei mitä hyvänsä maailmassa voi tehdä vaikka elää kuin sika vatukossa! Ymmärrän kyllä, että se haave sinua yhä lohduttaa vaikkei sitten toteutunut!
Onneksi meillä oli tämä "Suuri roomalainen" pääministerinä ja sillä järki voitti tunteet! Eipä siis kumma kun joutui sotasyyllisyystuomiolle.
Edwin Linkomies: Vaikea aika, Suomen pääministerinä sotavuosina 1943–44. Helsinki: Otava, 1970 (6. painos 2006).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Pääministerinä 5.3.1943–8.8.1944
Linkomies ylistää itseään vankilassa sanelluissa muistelmissaan. Siihen hänellä on oikeus. Kyllä hän paikkansa täytti.
Vaatimaton mies pitää itseään peräti Suomen pelastajana!
Kyllä hän oli mies paikallaan.
Muistelmien itsekehu yltää Mannerheimin ja Niukkasen tasolle.
Eikä se ole vähän.
<<vankilassa sanelluissa muistelmissaan>>
Linkomies kirjoitti itse vankilassa nämä muistelmansa ja vain kahdessa kuukaudessa, muistinvaraisesti.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970
EL itse kertoo näin s. 7 lukijalle:
"Nämä muistelmat on kirjoitettu joulukuun 20. päivän 1947 ja helmikuun 18. päivän 1948 välisenä aikana, jolloin niiden laatijalla ei ollut käytettävissään minkäänlaisia asiakirjoja tai muita lähteitä. Tässä asussaan ne siis yksinomaisesti perustuvat muistiin."
"Sellaista, jonka muistamisesta olen ollut epävarma, en yleensä ole kertonut."
Näin siis Linkomies itse kirjansa alussa. Toki hän antoi muitakin ohjeita julkaisijalle, kuten tuon julkaisuajan, hänen kuoltuaan ja aikaisintaan vuonna 1970.
Tutkijat eivät ole tainneet löytää juurikaan kömmähdyksiä teoksesta. Briljantti juttu kerrassaan!
Edvin Linkomiehen Vaikea aika -kirjan lopussa, sivuilta 420-429, on 2 pöytäkirjaa keskusteluista J. K. Paasikiven, C. Enckellin ja V. M. Molotovin välillä. Sihteerinä oli suomalaisten puolelta G. Enckell ja NL:n puolelta Dekanosov, sihteeri ja tulkki. Se on käydyistä keskusteluista pikakirjoitettu "Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien neuvottelukokouksesta Moskovassa maaliskuun 27. päivänä 1944." Kokous pidettiin Kremlissä ja kesti klo 16.00-18.45, tapahtuen venäjäksi.
Toinen keskustelu (s. 429-440) on Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien toisessa neuvottelukokouksesta Moskovassa keskiviikkona 29. päivänä maaliskuuta 1944. Kokous tapahtui samassa paikassa kuin edellinenkin ja saapuvilla oli samat henkilöt kuin edelläkin. Se alkoi klo 16.00 ja keskeytyi klo 18.10 ja jatkui klo 20.00 - 20.25.
Linkomies halusi ehdottomasti nämä samaiset asiakirjat liitettäväksi muistelmiensa loppuun. Kirjaan ne onkin otettu näistä oikeudenkäyntipöytäkirjoista.
Liite II Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjat nide IV sivut 21-54
23.1.1946
Hieman taustaa siitä miten oli mahdollista kirjoittaa muistelmateos kahdessa kuukaudessa.
Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta jo 16-vuotiaana, hypättyään yli monta luokkaa. Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli latinan kieli, hän valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana ja tohtoriksi 25-vuotispäivänään vuonna 1919. Toimittuaan roomalaisen filologian dosenttina 1921–23 Linkomies nimitettiin Rooman kirjallisuuden professoriksi 29-vuotiaana.
Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) dekaanina 1931–32 ja yliopiston vararehtorina 1932–43. Satakuntalainen osakunta valitsi Linkomiehen 1934 inspehtorikseen, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1944.
Myöhempi akateeminen ura
Vapauduttuaan sotasyyllisyysvankeudesta 1948 Edwin Linkomies jätti politiikan ja siirtyi pysyvästi tieteen pariin. Hän palasi paitsi Rooman kirjallisuuden professorin virkaansa myös moniin muihin sotaa edeltäneisiin tehtäviinsä. Satakuntalainen osakunta valitsi hänet uudelleen inspehtorikseen 1950, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1956. Aikakauslehti Valvojan päätoimittajana hän toimi uudelleen vuodet 1955–1963. Yliopiston rehtoriksi hänet valittiin vuonna 1956 ja kansleriksi vuonna 1961. Hän oli yksi 1950- ja 1960-lukujen merkittävimmistä tiedepoliittisista vaikuttajista ja toimi useiden yliopistolaitoksen toimintaa merkittävällä tavalla linjanneiden komiteoiden jäsenenä.
Edwin Linkomies kuoli Helsingissä syksyllä 1963, 68-vuotiaana. Kuollessaan hän oli ollut professorinvirassaan neljäkymmentä vuotta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Mannerheim syyskuussa 1944:
"Suomen on lopetettava puolustautuminen itää vastaan ja puolustauduttava vain länttä vastaan. Olen vakuuttunut siitä että puolustuslinjat Neuvostoliittoa vastaan eivät auta ellei suhteet ole kunnossa."
Mannerheim esitti myös myöhäsyksyllä 1944 että Suomen rannikkotykistö siirrettäisiin Suomenlahden itäosista läntisiin osiin. Seuraavana vuonna hän alkoi luonnostella sopimusta josta myöhemmin kehittyi kuuluisa YYA-sopimus.
Tästä uusisänmaalliset eivät mielellään halua mielellään puhua julkisuudessa. Se kun rikkoisia Mannerheimin ympärille rakennetun sädekehän ja lumouksein. Mannerheimillä oli kuitenkin geopolitiikka erittäin hyvin hallussa.
asiassa on se, että käydessään Suomessa syksyllä -48 Mannerheim kauhisteli Paasikivelle YYA-sopimusta ja näki siinä enteen Suomen tuhosta.
Näin Paasikivi päiväkirjassaan.
Mannerheimin ja Heinrichsin luonnos YYA-sopimuksessa annettiin Zdanoville ja hän vei sen Kremliin. Stalinin tuomio oli jyrkkä. Ei ollut tällaisen sopimuksen aika.
Erkki Tuomiojan mukaan Suomessa nousi jatkosotaan ajautumisteorian upottamisen jälkeen pinnalle "uusi ajopuuteoria".
Tuomioja: "
Sen mukaan kuitenkin teimme aina sodassa oikeat valinnat, jotka lopulta pelastivat Suomen. Se on yksi kantava teema vähän virallisemmassa historiantutkimuksessamme: Suomelle aina siunaantui taitavat johtajat, jotka tiesivät oikeaan aikaan tehdä oikeat päätökset. Se kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen välttämättä historiallisesti kestävää. Sekin selittyy sillä, että pienelläkin kansalla on tarve selittää menneisyyttään ja nähdä johtajansa taitavassa valossa."
Timo Vihavainen (joka myös pitää torjuntavoittoa osittain myyttinä):
"Mutta olennaista toki on, mitä ”torjuntavoitolla” tarkoitetaan”. Naiiveimmat luulevat kai sen merkitsevän, että puna-armeija pakotettiin hyväksymään Suomen ehdot.
Siitähän ei toki ollut kysymys. Olipa Suomen armeija miten urhoollinen ja taitava tahansa, olisi maailman mahtavin sotakone sen kyennyt halutessa murskaamaan. Mutta niin korkealle ei asiaa priorisoitu. Kysymys kuuluukin: priorisoitiinko se sittenkin kohtuuttoman korkealle?
Miksi piti uhrata valtava määrä nuoria miehiä Suomen irrottamiseksi sodasta? Moskovassa tiedettiin hyvin, että se irtoaisi siitä joka tapauksessa ilman valtavaa suurhyökkäystä, joka ironisesti ajoitettiin luvatun Normandian maihinnousua keventävän hyökkäyksen korvikkeeksi.
Tätä voi pitää aasinpotkuna länsiliittoutuneille, jotka olivat viivytelleet toisen rintaman muodostamisessa ja antaneet puna-armeijan maksaa verellä Saksan kukistamisen.
Ihanko oikeasti Suomi uhkasi Leningradia vielä kesällä 1944 ja millaisia riskejä olisi sisältynyt siihen, että olisi säästetty jokunen satatuhatta ihmishenkeä pidättymällä laajoista sotatoimista?
Olisiko aika tunnustaa, että Suomeen kohdistunut ”stalinilainen operaatio” oli loukatun turhamaisuuden sanelema groteski ja tarpeeton uhri sodan moolokille.
Mutta sota raaistaa sen kävijät. Joskus tuntuu siltä, että sama tapahtuu myös sen innokkaille tutkijoille, jotka yhä uudelleen kertaavat taisteluita ja pohtivat, olisiko ne voitu saada sujumaan omalta kannalta paremmin, sen sijaan, että yleisinhimillisestä näkökulmasta katsoen hyväksyisivät joko sen asian, että kun joku voittaa, toinen aina vastaavasti häviää tai sitten peräti sen, että kun soditaan, molemmat osapuolet voivat inhimillisellä tasolla vain hävitä."
Torjuntavoitto on peilaus vihollisen tavoitteisiin.
Kun sodassa vahvemmalla osapuolella on selkeät tavoitteet, joita tavoitteita se ei saavuta alkuunkaan. Tällaisessa asetelmassa, selkeää voitoa tavoitteleva operation päällikkö joutuu selittämään esikunnalleen miksi asetettuihin päämääriin ei kyetty pääsemään.
Kun taas ennakkoon heikommaksi osapuoleksi arvioitu selittää omalle esikunnalleen vihollisen liikkeen pysähtymisen syitä. Jälkeenpäin historiotsijat analysoivat tapahtumien kulun mistä seikoista olikaan kysymys. Pääsikö hyökkäävä vihollinen ylivoimaisilla joukoillan tavoitteeseensa ja mikä oli annettu tavoite. Onnistuiko ennakkoon alakynteen arvioitu tavoitteessaan.
Puna-armeija sai pataan Ihantalassa, Vuosalmella ja vielä kovemmin Ilomantsissa. Suomen armeijalla oli lisäksi reservissä Ihantalan takana armeijakunta. Ammuksista tai pst-kalustosta ei ollut pulaa. Maailmansota oli kumminkin käynnissä ja tärkein oppi Clausewitzin kirjassa oli taistelukykyisen armeijan pelastaminen. Ei siis maa-alue, kunnia, raha tai maine vaan toimintakyky. Tätä noudatti Suomi 13.3.1940, britit kesällä 1940 ja Stalinkin alkoi päästä jyvälle etelässä 1942 kesällä. Sakemannien pikkukorpraali ei ikinä tajunnut asiaa. Siksi Suomi teki rauhan ja veti taistelukykyisen armeijansa taas suojaan 1944 syksyllä. Asekätkennän tarkoitus oli tiukassa paikassa turvata pääarmeijan nopea palvelukseenastuminen. 1944 syksyllä Suomen armeija saattoi varastoida mittavan ja erinomaisen tykistön (laajalti sotasaalista), vahvan pst-kaluston (ostettua), määrävahvuudet ylittävän määrän konetuliaseita (omaa tuotantoa ja sotasaalista). Lisäksi Salpa-linja jäi omalle puolelle. Kun Keski-Euroopassa ja Japanin suunnalla oli ennennäkemätön saaliinjako alkamassa, voitiin Suomessa pistää sahat ynnä kirveet laulamaan sekä aloittaa jälleenrakennustyö, jonka tuottamat rintamamiestalorivit näkyvät edelleen kaupunkikuvassa. Poliittinen korrektius vaati jättämään keskustelut käydyistä taisteluista sikseen. Ei se äärivasemmistokaan puhunut taisteluista, vaan lanseerasi käsitteen "hävitty sota".
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Tarkistin asian ja näin se Suomen ruotsalaisen sinikeltaisen sotahistorian oma profeetta kirjoitti: JR 61 nostettiin Suomen pelastajaksi, kuten muissakin Meinanderin sota-aikaa käsittelevissä kirjoissa...
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
---
Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisisttain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Semmoinen profeetta satukirjoineen. Tämän setä levitti Ruotsin lehtiin salassa pidettäviä tietoja kesällä 1944, kun Kekkosen passi oli takavarikoitu, eikä hän päässyt Tukholmaan "laulamaan". Eipä Kekkonen päässyt enää Maalaisliiton ryhmäkokouksiinkaan kun se vuoti kaiken tiedon rauhanoppositiolle, tuolle enimmäkseen hurreista ja komukoista koostuneelle petturilaumalle, joka vei tiedot Ruotsin kautta ryssille. Kaikki luopiot armahdettiin syksyllä 1944.
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto.
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
Lueppas Atos Wirtasen muistelmat, joissa hän kertoo mm. Rauhanopposition toimista ja siinä vaikuttaneista henkilöistä.
Atos Wirtanen julkaisi kahdet muistelmat: Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964) ja Poliittiset muistelmat (Otava 1973). Muistelmissaan hän kertoo Rauhanopposition synnystä ja toiminnasta.
Hän ihmettelee itsekin Pimeitä voimia vastaan -kirjassaan tuota Suomen Ruotsalaisten paljoutta adressin allekirjoittajana. Sivulla 210 on tuo 33 allekirjoittajan nimilista ja sitten mm. näin: "Ruotsinkielisten monilukuisuus on silmiinpistävää."
Sivulla 207 Wirtanen kertoo kuinka hän tapasi Tukholman keskusaseman edustalla Nils Meinanderin samaan aikaan kun Ryhmä 33:n kirjelmä oli julkaistu Tukholman lehdissä. Meinander ei Wirtasen kertoman mukaan tiennyt miten se oli mahdollista... Eiköhän se ollut juuri Meinander kun toimitti kirjelmän Ruotsin lehdille.
Talvisodan aikana hurrit kunnostautui näin:
Suomen ruotsalainen STT:n johtaja vuoti rauhanehtojen hyväksymisen kesken neuvotteluiden Ruotsin lehtiin. Tämän hurrin "vuotopuhelu" Tukholmaan katkaistiin liian myöhään. Hän sai pienet sakot ja Suomi menetti Moskovan pakkorauhassa Sortavalan ja Viipurin! Samat menetykset kertautui 1944 ja sittemmin Pariisin rauhassa.
Jatkosodan aikaan syväkurkkuna Tukholman lehdille toimi Suomen ruotsalainen 5. kolonnalainen Nils Meinander. Taitaapa muuten olla tämän Helsingin yliopiston Henrik-professorin setämieskin oikein...
Henrikin setämies Nils Meinander "omiensa porukassa" eli hyödyllisten idioottien seurassa: Suomen ruotsalaisten, Maalaisliittolaisten ja kommunistien kanssa:
20.7.2009
Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1946, SKS, 482 s., Hämeenlinna 2009
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2009/07/osmo-apunen-ja-corinna-wolff-pettureita-ja-patriootteja-taistelu-suomen-ulko-ja-puolustuspolitiikan-suunnasta-1938-1946-sks-482-s-hameenlinna-2009/
Pettureita vai patriootteja?
>>Wuori on kuitenkin kirjassa vain yksi, joskin Apusen ja Wolffin huomattavan keskeiseen asemaan nostama sodanaikaisen rauhanopposition toimija, eikä hän myöskään ole ainoa, joka haki kontakteja vihollismaahan sodan päättämiseksi. Koko ns. ei-kommunistinen rauhanoppositio toimi siinä uskossa ja tarkoituksessa, että Suomen oli mahdollista irroittautua sodasta ja Saksan liittolaisuudesta kohtuullisen, maan itsenäisyyden ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttävin ehdoin, vaikka se merkitsisikin huomattavaa sopeutumista Neuvostoliiton turvallisuustarpeisiin ja toiveisiin. Tähän liittyi tarve yhtäältä saada tietää Neuvostoliiton aikeista ja toisaalta vakuuttaa sille, että Suomessa oli riittävästi sellaisia sotapolitiikkaan pesäeron tehneitä poliitikkoja, joiden varaan luotettava yhteistyö Suomen kanssa olisi sodan jälkeen mahdollista rakentaa. Jokaista joka tämän ajatusmallin varassa toimi, voidaan arvioida samalla petturi vai patriootti kysymyksenasettelulla, niin Urho Kekkosta, Mauno Pekkalaa, Nils Meinanderia, Laurin Zilliacusta jne. Sama koskee myös J.K. Paasikiveä, vaikka hän oli muita varovaisempi sodan aikaisissa yhteyksissään viholliseen, joita hänellä oli suoraan vain maan hallituksen valtuuttamana rauhantunnustelijana.<<
" Eiköhän se ollut juuri Meinander kun toimitti kirjelmän Ruotsin lehdille. "
Ilmeisesti Tukholmassa sitten ei ollut ainuttakaan saksalaista vakoojaa tehtävää suorittamaan.
Paasikivi oli muuten Johan Gustaf Hellstén aiemmalta nimeltään.
Paasikivi ei koskaan antanut anteeksi sitä, että hallitus ja eduskunta hylkäsivät hänen Moskovasta keväällä 1944 välittämänsä rauhanehdot. Keskustelu kevään 1944 rauhanehtojen hyväksyttävyydestä ja niiden suhteellisesta paremmuudesta tai huonommuudesta verrattuna syyskuussa solmittuun Moskovan välirauhaan alkoi jo syksyllä 1945 Paasikiven ja keväällä 1944 pääministerinä toimineen Edwin Linkomiehen väittelyllä Uuden Suomen sivuilla. Historiantutkija Jukka Seppisen mukaan Paasikivi paljasti kevään 1944 neuvotteluissa sotilassalaisuuksia neuvosto-osapuolelle. Seppinen katsoo, että Paasikivi tulisi tämän vuoksi jälkikäteen tuomita.
Vain yhdestä N-liiton iskusta saatiin torjuntavoitto kun se oli saavuttanut kulminaatiopisteensä.
Sota loppui kesken kun Suomi antautui syyskuussa eli ei nähty olisiko sodassa saatu torjuntavoittoa. Epäilen, että ei olisi saatu jos sota olisi jatkunut. Suomi teki viisaan päätöksen ja nosti kädet pystyyn.
Torjuntavoitto saatiin heinäkuussa, kun Stalinmääräsi keskeyttämään hyökkäyksen ja siirtämään lisäjoukot pois.
Mannerheim esittii elokuussa aslepoa ja neuvotteluja. Stalin suostui. Rauhanehdot olivat kovat, mutta Suomi ei antautunut.
.....torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan...
Voisitko kuvata mikä tuo ryöstösaalis mahtoi olla minkä se menetti. Kun kukaan muu ei ole sellaisesta mitään kuullutkaan.
,,,,Torjuntavoitto saatiin heinäkuussa, kun Stalinmääräsi keskeyttämään hyökkäyksen ja siirtämään lisäjoukot pois,,,,
Sehän ei ollut mikään voitto sodassa vielä, oli vain neukun taholta tilapäinen keskeytys hyökkäyksissä. Jos Suomi ei olisi tehnyt oikeita johtopäätöksiä olisi sota tietenkin jatkunut myöhemmin ihan uudella raivolla eikä kukaan nyt puhuisi mistään torjuntavoitosta.
"Voisitko kuvata mikä tuo ryöstösaalis mahtoi olla minkä se menetti. Kun kukaan muu ei ole sellaisesta mitään kuullutkaan. "
Ryöstösaalista olivat kaikki Itä-blokin satelliittivaltiot, jotka enimmäkseen vapautyuivat viimeistään romahduksen yhteydessä 26.12.1991.
Lisäksi tapahtui seuraavat muutokset:
Väkiluku: 293 miljoonaa ---> 142 miljoonaa
Pinta-ala: 22 402 200 km² ---> 17 075 400 km²
Puuttuvat osaset: Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldavia, Georgia, Armenia, Azerbaidzan, Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisia, Tadzikistan
----Ryöstösaalista olivat kaikki Itä-blokin satelliittivaltiot,-----
Niistä neukku ei vienyt mitään. Sellaista dokumenttia, poislukien natsipamfletit, et löydä joka kertoisi neukun näitä maita ryöstelleen ja vieneen niistä omaisuuksia.
.....Puuttuvat osaset: Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldavia, Georgia, Armenia, Azerbaidzan, Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgisia, Tadzikistan .....
Mitä noista ? Vai halusitko kertoa kaikille sen, että Venäjän Federaatio uhrasi vuorenkorkuisen pinon ruplia noiden alueiden kehittämiseen ?
” Voisitko kuvata mikä tuo ryöstösaalis mahtoi olla minkä se menetti. Kun kukaan muu ei ole sellaisesta mitään kuullutkaan.”
Ilman muuta! Ryöstösaalista oli kaikki miehitetyt itäblokin ja baltian valtiot. Niiden lisäksi vapauteen karkasi mm Ukraina, Georgia, Valmo-Venäjä, Azerbaizdan jne! Muutama varmaan jäi mainitsematta!
painokoneet niitä ruplia teki ja tekee edelleen
Se on hirmuinen määrä erilaista tavaraa, jota Nliitto takavarikoi Saksasta ja muista itäisen Euroopan maista: taideteoksista kokonaisiin tehtaisiin. Suomestakin kaikki saksalaisten omaisuus jopa Saksan saatavat. Mikä lie Eremitaasin taulujen osuus Pietarissa?
Vai kuuluvatko sotasaalis momentille!
.....Nliitto+takavarikoi+Saksasta+ja+muista+itäisen+Euroopan+maista:+taideteoksista+kokonaisiin+tehtaisiin.+Suomestakin+kaikki+saksalaisten+omaisuus+jopa+Saksan+saatavat....
Torjuntavoitto on peilaus vihollisen tavoitteisiin.
Kun sodassa vahvemmalla osapuolella on selkeät tavoitteet, joita tavoitteita se ei saavuta alkuunkaan. Tällaisessa asetelmassa, selkeää voitoa tavoitteleva operation päällikkö joutuu selittämään esikunnalleen miksi asetettuihin päämääriin ei kyetty pääsemään.
Kun taas ennakkoon heikommaksi osapuoleksi arvioitu selittää omalle esikunnalleen vihollisen liikkeen pysähtymisen syitä. Jälkeenpäin historiotsijat analysoivat tapahtumien kulun mistä seikoista olikaan kysymys. Pääsikö hyökkäävä vihollinen ylivoimaisilla joukoillan tavoitteeseensa ja mikä oli annettu tavoite. Onnistuiko ennakkoon alakynteen arvioitu tavoitteessaan.
Unohdat vaan sen, että sotaa ei käyty loppuun asti. Käytiin vaan yksi iso rytäkkä kun Suomi ymmärsi heittää ajoissa pyyhkeen kehään. Ja hyvä kun heitti. Näin ollen ei mistään sodassa saavutetusta torjuntavoitosta voi puhua.
Ketaletta taas niin riipii. Ei päässeet fanittamansa puna-ketaleet tänne raiskaus-ja ryöstelytalkoisiin, kuten tekivät kaikkialla mihin pääsivät. Kuukausia Ketaleet hakkasi päätään karjalanmäntyyn, että suoletkin lenteli. Sitten antoivat periksi, pitäkää maanne. Se Ketaletta raivostuttaa niin, että meinaa viimeinenkin suoni päästä katketa. Toivottavasti niin ei käy, loppuu palstalta hauskuus :)
Mitään pyyhettä ei heitetty kehään vaan pettyneen Stalinin oli tyytyminen aselepoon ja rauhansopimukseen!
Näin ollen on täysin perusteltua puhua nimenomaan torjuntavoitoista, jotka meidät miehitykseltä ja sovjetisoinnilta pelasti!
" pettyneen Stalinin oli tyytyminen aselepoon ja rauhansopimukseen!"""
Hahaa, vai joutui Stalin alistumaan Suomen tahtoon, hauskaa ininää tuokin. Miksi sitten, jos näin oli, Suomi joutui Moskovassa alistumaan sanelurauhaan eikä niinpäin, että Suomi olisi sanellut miten Stalin pääsee eroon täysin toivottamaksi käyneestä sodasta.
On siinä viisas ja lukenut mies ! Noin älyllisesti loistavaan argumentointiin tarvitaan kyllä ihan tohtorismies, ei tyhmempi kykenisi.
Kiitos, ehkä et olekkaan ihan toivoton tapaus. Toisaalta, mikä tahansa puppugeneraattori pieksee kaikki tekstisi, Kuvittele, millaista jälkeä tulisi jos edes rahtusen viitsisin, kun pelkkä 4 sekunnissa kirjoitettu lässytys nyt on jo ylivertaista kaikkeen mitä koitat tänne vääntää. Muutaman kerran olen aikanaan vähän mutta turhaan nähnyt kanssasi vaivaa. Eipä sinuun tähän mennessä ole tietoa saatu, tuskin jatkossakaan. Muut koittakoot, minä en.
”Hahaa, vai joutui Stalin alistumaan Suomen tahtoon, hauskaa ininää tuokin. Miksi sitten, jos näin oli, Suomi joutui Moskovassa alistumaan sanelurauhaan eikä niinpäin, että Suomi olisi sanellut miten Stalin pääsee eroon täysin toivottamaksi käyneestä sodasta.”
Rauhanehdot poikkesivat keväällä 1944 vaadituista ja vieläenemmän ne poikkesivat 22.6.1944 vaaditusta ”ehdottomasta antautumisesta”! Juuri se ero todistaa, etteikyse ollut mistään sanelusta!
Neuvostoliittolaista totuutta. Platonov äänessä. Voiko NL historian tietämykseen luottaa?
Näin S.P.Platonov: Neuvostoliiton ylijohto antoi kesäkuun 21 päivänä 1944 ohjeensa, jossa käskettiin Leningradin rintamaa jatkamaan hyökkäystä Karjalan kannaksella ja sen päävoimia tunkeutumaan 26.-28.päivinä kesäkuuta Imatra - Lappeenrannan - Virojoen tasalle.
Viipurin valtauksen jälkeen 21.Armeija sai tehtäväkseen jatkaa pysähtymättä hyökkäystään luoteeseen tavoitteenaan Neuvostoliiton ja Suomen raja ja tämän jälkeen tunkeutua syvälle Suomeen. Sitten seuraa erinäistä selittelyä miksi ohjetta ei pystytty noudattamaan. Maasto ja lukuisat järvet - vihollisen ilmavoimien aktivoituminen kesäkuun lopulla. Näistä syistä 21.
Armeijan joukot kykenivät kymmenen päivää kestäneiden hyökkäystaistelujen aikana etenemään vain 8-10 kilometriä. Heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla 2. Armeija jatkoi hyökkäystään kapealla järvikannaksella. Ilman menestystä.
"Yli kolme viikkoa kestäneiden hyökkäyksellisten sotatoimien aikana, kesäkuun 21. päivästä heinäkuun. puoliväliin saakka, Leningradin rintaman oikean sivustan joukot eivät kyenneet täyttämään niitä tehtäviä, jotka ylijohto niille käskyllään kesäkuun 21. päivänä antoi. Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomenrajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi lisävoimia Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalankannakselta syvälle Suomeen!
Karjalan Rintamalle annetut tavoitteet. Nyt ei suuntana ollut Kymijoki, vaan Keski-Suomi.
Karjalan rintaman hyökkäykselle asetettu tavoite 30.8.1944 mennessä Suunnitelman mukaan Karjalan rintaman Aunuksen Karjalassa toimineet joukot hyökkäisivät "sirppinä" verratten heikoin voimin laajalla rintamallaan Syväriltä Karhumäen tasalle, tavoitteenaan suomalaisten joukkojen takaa-ajo. Kesän loppuun mennessä Karjalan rintama miehittäisi koko Itä-Suomi ja osa Keski-Suomea. Mm. Mikkeli ja Mäntyharju olisivat Karjalan rintaman selustassa.
Hauska nähdä, kuinka paljon Tarkkispoikaa (=Ketale) asia nyppii yhävielä ja hän vuosi toisensa jälkeen inttää kantaansa väittelyissä, joista aina joutuu nenäveressä poistumaan! Kyllä luojakin toetää kuka moisen henkisen helvetin tarvitsee! Ja kunse rakas neukku vielä romahti 1991!
Ei pidetty torjuntavoittona koska ei ollut sitä muuten kuin sodanjälkeisessä suomalaispropagandassa. Ja mikäpä siinä, ainahan saa omita tekosiaan kehua vaikkei kehu totta olisikaan.
Tosiasia on se, että ei kukaan neukussa alunperin kuvitellut, että helposti puolustettava laaja maa kuten Suomi missä on puolustajina yli 600 000 kohtalaisen hyvin varustettua osaavaa sotilasta vallataan yhdellä iskulla. Ei Saksaakaan vallattu yhdellä suurhyökkäyksellä. Suomi sai vain vaivoin pysäytettyä ensimmäisen iskun. Jos emme olisi sotaa lopettaneet niin uusia olisi tullut.
Tästä on lapsekas propaganda kehittänyt myytin, että sodassa saatiin torjuntavoitto eli toisin sanoen N-liitto totesi Suomen valloittamattomaksi linnakkeeksi. Annettu ensi isku pehmensi Suomen henkisesti niin, että toista ei enää jääty odottamaan ja hyvä niin.
Jos Suomi tiesi olevansa valloittamaton niin miksi Suomi suostui niin nöyryyttävään ja kalliiseen rauhaan. Tekikö maamme johto arkkimunauksen niin toimiessaan ?
Niinpä niin, v***t ryssien omista tulkinnoista, stallari tietää...
Mannerheimin arvio oli, että Suomi olisi kestänyt viela kolme kuukautta.
"Tosiasia on se, että ei kukaan neukussa alunperin kuvitellut, että helposti puolustettava laaja maa kuten Suomi missä on puolustajina yli 600 000 kohtalaisen hyvin varustettua osaavaa sotilasta vallataan yhdellä iskulla. "
Leningradin rintaman tehtävänimenomaan oli tuhota Suomen armeija ja saada maa antautumaan.
Koko maan valtaus on eria asia. Se olisi sitten sujunut miehitämällä, jos tarvetta.
"Ei Saksaakaan vallattu yhdellä suurhyökkäyksellä. Suomi sai vain vaivoin pysäytettyä ensimmäisen iskun. Jos emme olisi sotaa lopettaneet niin uusia olisi tullut."
Sota lopetetiin yhteistuumin, vaikka NL saneli rauhanehdot. Niiden pohjalta olisi ollut helppoa hoitaa asia loppuun. Mutta kun Teheranissa oli toisin sovittu.
Tämä päähänpinttynyt stalinisti runoilee aukilevitetyn koululaisten kartaston Karjalan Kannas aukeamalla tutkien hyökkäysuria tukenaan Zukovin muistelmat.
Harmitellen ja etsien selityksiä, miksi stallarien ennen kunniakas sotajoukko jäi makaamaan suomalaisten tuleen Ihantalan Pyöräkankaalla ja Vuosalmella. Mietiskelyn paikka!
" Tosiasia on se, että ei kukaan neukussa alunperin kuvitellut, että helposti puolustettava laaja maa kuten Suomi missä on puolustajina yli 600 000 kohtalaisen hyvin varustettua osaavaa sotilasta vallataan yhdellä iskulla. "
Korjaan, yhdellä vaatimuksella. Kapitulaatio vaatimus! Kapitulaatio vaatimus oli laadittu valmiiksi.
Valitettavasti se ei toteutunut. Govorov ei pitänyt voiton paraatia Helsingissä. Eikä Kuusinen päässyt Suomeen käskynhaltijaksi. Kiitos kuuluu paljolti pääministeri Linkomiehelle.
Olisiko kuitenkin "syyllistä" kateltava NL omista piireistä? Platonov kertoo totuutta.
" Ei pidetty torjuntavoittona koska ei ollut sitä muuten kuin sodanjälkeisessä suomalaispropagandassa. "
Eli venäläisen upseeriston kertomaa totuutta.
Platonovin mielipide on hänen oma asiansa!
Meille suomalaisille (poislukien muutama harva stallari) se oli torjuntavoitto, joka pelasti maan!
Pientä viilausta. Lennard Oech lukee neuvostoliittolaista sotahistorian teosta. Ylen Elävä Arkisto.
Kohdasta 12:36 eteenpäin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/27/kenraali-k-l-oesch-muiden-silmin
Onhan se tietysti aika keksittyä kun aletaan pitää suurena voittona sinä kun N-liitto ei alivoimaisin joukoin yhdellä hyökkäyksellä vallannut koko Suomea. Varsinkin kun tiedetään, että sillä oli tuolloin tärkeämpääkin tekemistä kuin Suomen valtaus. Jos Stalin olisi halunnut kesällä -44 välttämättä vallata Suomen niin sehän olisi tapahtunut Suomen voimatta sitä estää.
Että sen kaltainen torjuntavoitto tällä kertaa mikä nähtiinkin syyskuun rauhansopimuksen sisällössä. Antautuminen se oli.
"Onhan se tietysti aika keksittyä kun aletaan pitää suurena voittona sinä kun N-liitto ei alivoimaisin joukoin yhdellä hyökkäyksellä vallannut koko Suomea. "
TODELLISUUS on taas hieman toinen kuin katkera Tarkkispoika kertoo! Viipurin valtauksen jälkeen (20.6.1944) Puna-armeija YLIVOIMAISIN joukoin ja kalustoin ei viidessä peräkkäisessä taistelussa saavuttanut kertaakaan taistelun tavotteita!
"Varsinkin kun tiedetään, että sillä oli tuolloin tärkeämpääkin tekemistä kuin Suomen valtaus. "
VARSINKKIN, kun TUIEDÄMME, kuinka mieluista Stalinille olisi ollut liittää myös Suomi valtausten joukkoon!
"Jos Stalin olisi halunnut kesällä -44 välttämättä vallata Suomen niin sehän olisi tapahtunut Suomen voimatta sitä estää."
Se nyt kuitenkin jäi tekemättä huolimatta useista totisista yrityksistä!
"Että sen kaltainen torjuntavoitto tällä kertaa mikä nähtiinkin syyskuun rauhansopimuksen sisällössä. Antautuminen se oli."
Antautumista et siitä saa millään vaikka kuinka toistelet. Kesäisistä ehdoísta joutui Stalin antamaan jopa periksi ja niin hän päätyi aselepoon ja rauhansopimuksiin!
On todella viihdyttävää nähdä kuinka asia korpeaa ja kärvistää Tarkkispojan sysimustaa sielua yhä vieläkin! Etenkin, kun tiedämme, että se iso pskatunkio romahti 1991!
-----Viipurin valtauksen jälkeen (20.6.1944) Puna-armeija YLIVOIMAISIN joukoin ja kalustoin ei viidessä peräkkäisessä taistelussa saavuttanut kertaakaan taistelun tavotteita!---
Mistähän sen ylivoiman saat kun Suomea puolusti n. 650 000 miestä ja hyökkääjiä oli ehkä n. 250 000. Opiskele matikkkaa,haloo ?
----Antautumista et siitä saa millään vaikka kuinka toistelet. ------
Kun sopimuksen tekstiin ja sen soveltamiseen perehtyy niin tosiasiassa tietenkin oli kyse antautumisesta vaikkei sitä sanaa paperiin haluttu kirjatakaan. Loistavan torjuntavoiton saanut maa ei allekirjoita niin noloa paperia eikä alistu kaikkiin niihin nöyryytyksiin joihin Suomi alistui Pariisin rauhaan asti ja vielä sen jälkeenkin.
Molotovin rauhan kannalle saaminen edellytti Suomesta suoraa yhteydenottoa ja rauhantarjousta, siihen Molo sitten vastaa mielialansa mukaan, koska Suomen kohtalo oli hänelle delegoitu. Molotov ilmeisesti ymmärsi, että Suomen eduskunta ei antautumista hyväksy, mutta onko noin huonoista asemista tehty sovittelurauhakaan antautumista parempi.
Neuvostoliiton antautum isvaatimuksen ja Saksan vaatiman sopimuksen välillä oli Suomen hallituksen näkökulmasta jälkimmäinen huonompi, oliko se parempi edes päämajan näkökulmastakaan, siellä vain oli saksalaismielisyyttä, eduskunta oli fifty-fifty, minkä yli jatkuvasti asiassa käveltiin. Suurin virhe oli, että neuvoteltiin Tukholman kautta, siellä oli vuotojen takia mahdotonta päästä tuloksiin, kokkeja oli liian monta ja alemmantasoista.
” Mistähän sen ylivoiman saat kun Suomea puolusti n. 650 000 miestä ja hyökkääjiä oli ehkä n. 250 000. Opiskele matikkkaa,haloo ?”
Hyökkäykset perustuvat aina paikallisiin ylivoimaan! Kannaksella hyökkäsi 9.6.1944 yli 200.000 kaartin divisioonien miestä (= nuoria, paras mahdollinen aseistus) ja sitä tuki runsaat panssarijoukot, kenttätykistö ja ilmalaivasto! Vastassa sillä oli n. 50.000 miestä tavallisista suomalaisista jv-joukoista, muutama ps-vaunu ja vähäinen tykistö, joka jäi vetokaluston puutteessa paljolti viholliselle! Suomalaiset rintamajoukot miehittivät linjaa Suomenlahdelta Kuusamoon. Vastassa sillä oli neukun vastaavat rintamajoukot ja nämä erilliset mainitut neukun hyökkäysjoukot!
” Kun sopimuksen tekstiin ja sen soveltamiseen perehtyy niin tosiasiassa tietenkin oli kyse antautumisesta vaikkei sitä sanaa paperiin haluttu kirjatakaan. Loistavan torjuntavoiton saanut maa ei allekirjoita niin noloa paperia eikä alistu kaikkiin niihin nöyryytyksiin joihin Suomi alistui Pariisin rauhaan asti ja vielä sen jälkeenkin.”
KUN TEKSTIIN TUTUSTUU OIKEASTI niin huomaa kyllä, että juuri sellaiseen sopimukseen on tyydyttävä osapuolen, jolla ei ollut enää mitään toivoa sodan voitollisesta päätöksestä!
Tarkkispoika UNOHTAA TAAS, että 23.6.1944 Stalin kerkisi jo vaati ehdotonta antautumista, mutta torjuntavoitot muuttivat asetelman! Suomi oli yhä sitkeämpi tapaus kuin Jooseppi odotti!
-----VARSINKKIN, kun TUIEDÄMME, kuinka mieluista Stalinille olisi ollut liittää myös Suomi valtausten joukkoon!-----
Ai, siis ketkä me tiedämme, Suomen äärioikeisto vissiinkin ? Ehkä ei olisi kovasti vastaankaan pannut jos Suomi olisi antautunut kesäkuussa. Mutta jos Suomen valtaus olisi ollut tavoitteena olisi siihen varattu ainakin 3-4 kertaiset resurssit. Kukaan ei lähde valtaamaan 650 000 sotilaan puolustamaa maata 250 000 sotilaalla, eivät edes kremlinsit itse.
-----VARSINKKIN, kun TUIEDÄMME, kuinka mieluista Stalinille olisi ollut liittää myös Suomi valtausten joukkoon!-----
Ai, siis ketkä me tiedämme, Suomen äärioikeisto vissiinkin ? Ehkä ei olisi kovasti vastaankaan pannut jos Suomi olisi antautunut kesäkuussa. Mutta jos Suomen valtaus olisi ollut tavoitteena olisi siihen varattu ainakin 3-4 kertaiset resurssit. Kukaan ei lähde valtaamaan 650 000 sotilaan puolustamaa maata 250 000 sotilaalla, eivät edes kremlinsit itse.
-----VARSINKKIN, kun TUIEDÄMME, kuinka mieluista Stalinille olisi ollut liittää myös Suomi valtausten joukkoon!-----
Ai, siis ketkä me tiedämme, Suomen äärioikeisto vissiinkin ? Sehän on tunnetusti porukka joka tietää mitä milloinkin.
Ehkä ei Stalin olisi kovasti vastaankaan pannut jos Suomi olisi antautunut kesäkuussa. Mutta jos Suomen valtaus olisi ollut tavoitteena olisi siihen varattu ainakin 3-4 kertaiset resurssit. Kukaan ei lähde valtaamaan 650 000 sotilaan puolustamaa maata 250 000 sotilaalla, eivät edes kremlinsit itse.
Missähän ne sinun matematiikan taitosi on TOLLO ? Suomea puolusti koko rajan pituudelta 650000 , hyökkääjiä Kannaksella oli jo se 250000. Valkeasaaren lohkolla oli puna-armeijalla 36 jalkaväkipataljoonaa, 12 panssaripataljoonaa. Suomella oli kolme pataljoonaa.
Stavka oli osoitanut Leningradin rintaman käyttöön 450 000 ukkoa.
Häpeä saatana matikkapäätäsi.
” Molotovin rauhan kannalle saaminen edellytti Suomesta suoraa yhteydenottoa ja rauhantarjousta, siihen Molo sitten vastaa mielialansa mukaan, koska Suomen kohtalo oli hänelle delegoitu. ”
Ja höpö höpö! Neukulla oli itsellään kiire asiassa! Stalin ei halunnut ohjata LISÄÄ HYÖKKÄYSJJOUKKOJA Suomen suuntaan! Sen sijaan hän halusi vabånhat hyökkäysjoukot täydennykseen ja Berliiniin ja LISÄKSI Suomen suunnan rintamajoukot samaan suuntaan! Siksi Tarkkispojan kuvittelema ’ajallapeluu’ ei tullut kyseeseen liioin neukun osalta!
Torjuntavoitot pelastivat meidät miehitykseltä, massaraiskauksilta ja sovjetisoinnilts
Palstan trollit ovat kertoneet kaikkien venäläisten kuolleen hyökkäyksissä Tali-Ihantalassa, vaikka kyseessä kuulema olivatkin koko Puna-armeijan kaikkien aikojen parhaimmat joukot koskaan. Ruumisarkkujako Stalin siis halusi lähettää täydennyksenä Berliinin suuntaan (joka tuossa vaiheessa oli lähinnä Minskin suunta).
Tosiasia on, että Suomella oli käytössä Pyöräkankaalla viimeiset jalkaväen reservipataljoonat, mutta kolmasosa kaikesta tykistöstä sen ympärillä.
Aikalaiset uskoivat, että divisioona sotilaita, 50 syöksypommittajaa ja rynnäkkötykkipataljonna eivät olleet ratkaisevia, vaan pst-aseet ja tykkien varusteet olivat tärkeitä. Kumma kyllä Virosta Helsingin kautta tulleet saksalaisjoukot olivat heikosti varustettuja. Kuviteltu ehdoton antautuminen liittyy Rytin saamaan henkiseen romahdukseen Ribbentroppin kiristyksen päätteeksi. Ryti ja Ramsay olivat kyvyttömiä luomaan suoria kontakteja edes Molotoviin.
Hölynpölyä.
"Kuviteltu ehdoton antautuminen liittyy Rytin saamaan henkiseen romahdukseen Ribbentroppin kiristyksen päätteeksi. "
Ryti säilytti harkintansa ja sitoi Suomen Saksaan vain presidenttikautensa ajaksi.
"Ryti ja Ramsay olivat kyvyttömiä luomaan suoria kontakteja edes Molotoviin."
Kontakti neuvostojohtoon oli ja toi kahdesti ehdottoman antautumisen vaatimuksen.
Ryti ei halunnut siihen suostua.
Kun neuvostojohto ilmoitti elokuussa,ettei sellaista tulkintaa ollutkaan,aukeni Mannerheimille tie ehdottaa aselepoa ja välirauhaa. NLhyväksyi ehdotuksen.
Miten niin kumma? Kai nyt saksalaisten parhaat joukot olivat tärkeimmillä suunnilla, eivät jossain Virossa, josta sieltäkään ei ehkä kaikkein parhaita lähetetty Suomeen, kun valmistauduttiin torjumaan sinne tulevaa hyökkäystä.
Suomalaiseen maailmankäsitykseen kuuluu sellainen kummallinen ajatus, että koko muun maailman tehtävänä on pitää huolta suomalaisista, kai siksi, että kansakuntamme on hellyttävän pieni kuin joku lapsi.
Talvisodassa kaikkien olisi pitänyt unohtaa omat sotansa ja lähettää miehensä kuolemaan ja varusteensa katoamaan Suomen hankiin, jatkosodassa Saksan tärkein tehtävä ja syy koko Barbarossa-operaatioon oli tietenkin suomalaisten pelastaminen suomalaisten kommunistilta Otto Wille Kuusiselta, sodan kuluessa liittoutuneiden kesken pidetyissä konferensseissa tärkein aihe oli kysymys Suomen itsenäisyydestä, jota kaikki länsimaat yhdessä Stalinin kanssa kiivaasti puolustivat ja suorastaan vaativat. Sodan jälkeen sekä Stalin että länsimaat tekivät salaisesti ja kaikkensa maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi. Jo itsenäisyytemme ensiaskelilla maamme vastuulliset piirit ymmärsivät nuoren ja pienen kansakuntamme lapsenkalitaisuuden ja halusivat holhoojaksi tutun ja turvallisen, rauhanomaisuudestaan ja kasvatusopillisista taidostaan tunnetun Saksan. Valitettavasti tapahtumien kulku vieroitti hyvin alkaneen imetyssuhteen, joka palautui vasta syksyllä 1940, mutta jälleen pieni, nälkäinen ja sitäkin janoisempi Suomi riistettiin Saksan reheviltä rinnoilta. Ero oli suomalaiselle sivistyneistölle raskaampi kuin Karjalan menetys, ja edessä oli ankara koulukotijakso, jossa opeteltiin itsenäistä elämää (eli puolueettomuutta). Seuraukset tiedetään: heti kurin hieman hellittäessä maan talous sotkettiin vuosikymmeniksi ja ties mitä olisi tapahtunut, ellei lopulta olisi päästy vihdoinkin Saksan holhoukseen.
Pieni ja nuori kansakunta tarvitsee sellaista. Holhousta. Aikuisilla voi olla oma valuutta, suomalaisten ekonomistien mukaan taas Suomessa mikään ei takaa, ettei samoja virheitä tai jopa vielä pahempia tehtäisi uudelleen. Niinpä niin, pullasorsat ruotsalaiset, taas ne ovat paremmassa asemassa: kun eivät ole tehneet virheitä valuuttansa kanssa koskaan ennenkään, ei ole vaaraa, että toistaisivat niitä.
"Pieni ja nuori kansakunta tarvitsee sellaista. Holhousta. Aikuisilla voi olla oma valuutta, suomalaisten ekonomistien mukaan taas Suomessa mikään ei takaa, ettei samoja virheitä tai jopa vielä pahempia tehtäisi uudelleen. Niinpä niin, pullasorsat ruotsalaiset, taas ne ovat paremmassa asemassa: kun eivät ole tehneet virheitä valuuttansa kanssa koskaan ennenkään, ei ole vaaraa, että toistaisivat niitä."
Onkohan noin?
SUOMEN talouden selviämisestä ollaan oltu ihmeissään myös Ruotsissa. Ruotsalaispankki SEB:in johtava ekonomisti Robert Bergqvist sanoi Aftonbladetin haastattelussa hämmästyneensä siitä, kuinka pienen kolauksen Suomen talous kärsi toisella vuosineljänneksellä.
Suomessa talous supistui toisella vuosineljänneksellä 3,2 prosenttia, Ruotsissa 8,6 prosenttia ja Tanskassa 7,4 prosenttia.
Bergqvist ei täysin ymmärrä, miksi Suomi selvisi Tanskaa ja Ruotsia paremmin ja kuinka ero muodostui hyvinkin suureksi.
– Suomi erottuu edukseen. Heillä on ollut korkeampi valmius vastata muutokseen, Bergqvist arvioi.
Lisäksi hän uskoo, että Suomi valui kohti taantumaa aiemmin kuin Ruotsi, mikä osaltaan voi selittää toisen neljänneksen parempaa tulosta.
SUOMEN TYÖPÄIVÄKORJATTU bruttokansantuote sukelsi Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan huhti-kesäkuussa 4,9 prosenttia vuoden takaisesta. Romahdus oli selvästi pienempi kuin monissa muissa Euroopan maissa ja esimerkiksi Ruotsissa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Markku Lehmuksen mukaan verrokkimaita pienempi romahdus oli positiivinen yllätys.
Lue lisää: Suomen talous on selviämässä koronakeväästä Ruotsia paremmin – Etlan ennustepäällikkö kertoo syyn
Tannerin mukaan Ryti joutui 16 vrk sairaslomalle Ribbentroppin lähdettyä.
Suomen johto pääsi sodasta eroon -44 syksyllä, vaikka II ms. oli edelleen käynnissä ja oikeastaan kiihtyi kohti loppua. Kreml ja suomalaiset kommunismit saivat huudella "voitto" -sanaansa kaikessa rauhassa. Suomalaiset poliitikot nyökyttelivät ystävällisesti. Edes sotakorvaukset eivät olleet hankala rasti, kun vertaa niihin käytettyjä miestyötunteja/vuosi sodan ajan mittayksikköön rintamamiestunteja/vuosi. Täällä oli sen sijaan tieto NL:n pieleen menneestä rauhan ajasta. Jälleenrakennus ei käynnistynyt kun idässä taottiin yhä tykkejä ja tankkeja. Suuria ikäluokkia ei syntynyt, kun ei ollut asuntoja mihin muuttaa jne. NL:n talousongelmat olivat tiedossa koko sodan jälkeisen ajan.