Vanhuksen vaiko omaisen tahto

tarkoitetaan kaikkea elämää keinotekoisesti ylläpitävää toimintaa, kuten nesteytystä ja ravitsemusta. Jos potilaalla on jokin paha tulehdus esim. virtsatieinfektio, hoidetaan se tietysti. Kaikki , jotka aiheuttavat potilaalle ylimääräistä kärsimystä hoidetaan. Nyt varmaan moni suuttuu, mutta kerron kuitenkin. Vanhusta, jonka elämänliekki on hiipumassa ei lääketiede pysty enää auttamaan. Vaikka tankkaisimme vanhuksen täyteen nesteitä ja ravintoa, tulee hän kuolemaan. Ihminen koostuu soluista ja kun näiden solujen toiminta heikkenee, uusia ei enää muodostu ja lopulta ne kuolevat, niin silloin ollaan pisteessä, jossa lääketiede ei pysty enää auttamaan. Päinvastoin ihminen omalla toiminnallaan voi aiheuttaa suunnatonta kärsimystä kuolevalle. Usein kuulee sanottavan, että tapetaan nälkään ja janoon. Kun ihmisen solut lopettavat toimintansa ei ravinto enää imeydy, vaikka ihminen saisikin tarvittavan määrän ravintoa. Siksi ravinnon väkisin pumppaaminen elimistöön aiheuttaa potilaalle vain ripulin ja ravinto tulee läpi, eikä siitä ole jäänyt mitään elimistöön. On olemassa sanonta; en kuole siksi, että en syö, vaan en syö, siksi koska kuolen. Nesteytyksen kanssa sama tilanne. Voimme toki nesteyttää kuolevaa potilasta, mutta koska solut eivät enää käytä saamaansa nestettä hyväkseen, alkaa se väkisin kertyä elimistöön ja lopulta ihminen ns. hukkuu. Vaikka nesteyttäisimme kuinka ei se vie pois janontunnetta, ainoastaan limakalvojen kosteana pitäminen poistaa janontunteen. Sitruunatikkuja käytetään siksi, koska sitruuna on hapanta ja se estää suun bakteereita lisääntymästä ja aiheuttamasta kuolevalle tulehduksia ja lisää tuskaa. Hyvät omaiset, saatelkaa rakkaanne arvokkaasti ja rakastavasti, kädestä kiinni pitäen, rauhalliseen lähtöön. Kaikkien on täältä joskus lähdettävä. Surustanne huolimatta kunnioittakaan läheisenne ainutkertaista elämää. Jutelkaa hänelle tai kuunnelkaa kuolevan lempimusiikkia, koska tutkimusten mukaan kuulo on viimeinen aisti, joka sammuu. Jokainen omainen, joka on rohkeasti kulkenut rakkaansa vieressä tämän matkan sanoo, ettei se ollutkaan niin pelottavaa kuin oli luullut, vaan oikeastaan kaunista.

Minulle kerrottin kun oma vanhempani oli kuolemassa ettei hän kuole nälkään sen takia kun hän lakkasi syömästä vaan kun keho tietää kuolevansa se ei enää ota ravintoa vastaan. Minusta tässä oli paljon viisautta. Luopuminen on raskasta, mutta hyvä olo jää siitä jos olet rinnalla. Vaikka se sivusta katsoen onkin monesti "hirveää", mutta sille ei voi kukaan mitään. Edes lääkärit. Aivan samoin minunkin vanhemmaltani lopetettiin nesteytys, siitä tulee vain tukala olo kun se ei enää imeydy elimistöön. Kannattaa uskoa lääkäreitä, kyllä he tekevät kaikkensa. Myös lopun helpottamiseksi.

KIITOS !
Tuon olisi /voisi useampiki hoitohenkilöstö viimeiselle matkalle lähtevän omaista avittaa ja kertoa. Itse olin kauhuissani ja siksi kyselin! Nyt tiedän, Kiitos sinulle, letkuilla nim.merkki, kun vastasit!

Tuo sanonta jäi mietityttään.. eli tarkottaako että ihminen `tietää´ olevansa lähdössä lopulliselle matkalle ja tietoisesti jostain syystä ´tyhjentää´ itseään ennen ikuisuutta??