Isäpuolen tempauksia

Oliko hautapaikka äitisi "omistuksessa" ja kivi siinä haudalla olemassa jo ennen äitisi kuolemaa?

Jos isäsi ja veljesi hautausten jälkeen, hautapaikka oli vielä voimassa äitisi maksamana, eikä äitisi ole siirtänyt hautaoikeutta isäpuolesi hallintaan, se on periytynyt sinulle ja sinä vastaat hautaan liittyvistä maksuista ja sen hoidosta.

googlettamalla löytyi jonkun lakimiehen kirjoittamaa tekstiä asiasta:
"""""Tarkasteltaessa asiaa kirkkolain näkökulmasta, voidaan hautaoikeus luovuttaa myös muulle kuin hautaustoimilain tarkoittamalle vainajalle. Hautaoikeus voidaan kuolintapauksen yhteydessä luovuttaa vainajan omaisille, minkä lisäksi kirkkoneuvoston on mahdollista luovuttaa hautaoikeus muulloinkin, jos siihen voidaan katsoa olevan erityinen syy. Hautaoikeuden haltijasta sovitaan kirkkolain mukaan hautaa luovutettaessa ja jos sopimusta ei ole tehty, voidaan haltija myös määrätä.

Vainajan hautausjärjestelyistä voivat vastata esimerkiksi hänen eloonjäänyt puolisonsa tai hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset, jos vainaja ei ole nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön vastaavan järjestelyistä. Tilanteessa, jossa järjestelyistä on huolehtinut henkilö, joka ei ole kuolinpesän osakas, on henkilöllä oikeus saada korvaus kohtuullisista hautauskuluista kuolinpesältä. Kirkkolain mukaan erimielisyyden hautaoikeudesta, hautaoikeuden haltijasta, siitä ketä hautaan voidaan haudata, haudan haltijan velvollisuuksista tai muusta vastaavasta seikasta ratkaisee kirkkoneuvosto, jollei asiasta säädetä hautaustoimilaissa toisin. """"""

Joten tuota tekstiä lukien, jos äitisi on siirtänyt hautapaikkahallinnan isäpuolellesi, niin... ehkä, isäpuolesi voi tehdä kivelle mitä haluaa.
Suosittelen sinua kysymään asiasta tarkemmin seurakunnalta.

Kiitti tiedosta!

Aion ottaa asian esille kun isäpuolesta aika jättää.
En voi ottaa nyt, tulisi vain riitaa ja ei tiedä mitä keksii.

Oli muutakin.
Äitini halusi elinaikanaan antaa oman tekemänsä kansallispuvun minulle, mutta ei voinut itse kun oli hoitokodissa. Pyysi miestään, isäpuoltani toimittamaan sen minulle, kun se oli kesämökillä.
Isäpuoli ei antanut. Sanoi että oli kysynyt maistraatista ja lakimies oli sanonut että ei tarvitse antaa. Ei kukaan lakimies olisi vastannut noin, koska eläessään saa luovuttaa omaisuutta (kansallispuvun) jos haluaa. Eli valehteli senin.
Tuntui katkeralta kun äiti oli sen vielä itse ommellut ja halusi antaa sen minulle, tyttärelleen.
Monta kertaa painotti minulle muittenkin kuullen että se on sitten minulle.

Isäpuoli laittoi sen kansallispuvun äitini päälle kun haudattiin. Varmaankin sen takia että ei vain joutuisi minulle.
Enhän minä siinä hautajaisten aikana voinut ottaa asiaa esille.
Ei se kansallispuku sinänsä, onhan minulla oma. Mutta se, että äiti halusi sen minulle ja minunkin tyttäreni olisivat saaneet sen sitten aikanaan.

Asun ulkomailla enkä voinut vaikuttaa asiaan.
Ei laittanut edes hautajaiskutsuun minun nimeä.

Väitti perunkirjoituksessa että olin haukkunut hänet hautajaisissa.
Oli paljon muutakin, piti pitää perunkirjoitus toisen kerran kun ensimmäisessä pimitti paljon.
Hänellä on hallintaoikeus.
Pelkään että on hävittänyt kaikki äidin tavarat ja jakanut omille lapsilleen.

Onneksi osasin pyytää lakiosani heti.
Siinäkin vetkutteli monta kuukautta.

Rikosilmoitus.