miehet huomio

tostahan oli just tuola cityn sivuilla juttua ihan ok artikkli. se on vaan just niin että enpä ottaisi kauheasti siipeeni jos äijäs katsoo jotain povipommia se on vaan sama kun se kiillottaa jotain autonsa konepeltiä tunnin tai kuolaan jonkun helvetin stereo laitteen perään. ei se ole mitään muuta

"Jos miehesi on sitoutunut hänellä tulisi olla halu suunnata huomionsa sinuun, ei parisuhteesi ulkopuolelle."

Tuossakin kannattaisi muistaa rajat. Elämää on parisuhteen ulkopuolellakin, eikä sitä pidä unohtaa. Jos pari nyhvää pari vuotta kotonaan pelkästään keskenään, tulee jommalle kummalle hyvin luultavasti hinku käydä katsomatta, mitä muualla tapahtuu.

Ihanko tosissanne te olette sitä mieltä, että miehenne pitäisi elää jokainen sekunti vuorokaudesta teille? Eikö hänellä saisi olla mitään omaa? Jumankekka, ajatukset ovat ihmisen omia, pitääkö niitäkin vielä kontrolloida.

Tane_k kirjoitti:

"Jos miehesi on sitoutunut hänellä tulisi olla halu suunnata huomionsa sinuun, ei parisuhteesi ulkopuolelle."

Tuossakin kannattaisi muistaa rajat. Elämää on parisuhteen ulkopuolellakin, eikä sitä pidä unohtaa. Jos pari nyhvää pari vuotta kotonaan pelkästään keskenään, tulee jommalle kummalle hyvin luultavasti hinku käydä katsomatta, mitä muualla tapahtuu.

Ihanko tosissanne te olette sitä mieltä, että miehenne pitäisi elää jokainen sekunti vuorokaudesta teille? Eikö hänellä saisi olla mitään omaa? Jumankekka, ajatukset ovat ihmisen omia, pitääkö niitäkin vielä kontrolloida.

Minä olen sitä mieltä, että miehellä saa ja kuuluukin olla työ, ystäviä ja harrastus. Ne ovat omia, vaikka toki niitäkin on mukava hyvässä suhteessa jakaa. (Kertoa työpäivästä, ollaan yhdessä miehenkin ystävien kanssa, ottaa joskus naisen mukaan salille...) Kiinnostuksen kohteetkin voivat osittain erota. Mies saa innostua urheiluautoista ja strereoista, vaikka nainen ei innostu.

Mutta jos puhutaan muiden naisten katselusta kiinnostuneesti, niin siinä menee raja. Minäkin voi mieheni kanssa katsella pornoa, mutta vain siksi että siitä voi saada ideoita ja kiihoketta yhteisiin hetkiin. En katsele ihaillen niitä alastomia miehiä! Minun ei tarvitse, koska rakastaa omaa alastonta miestäni. Tiedän että asia on samalla tavalla toisinpäin. Mieheni ei edes ajattele muita. Niin sen kuuluu ollakin.

Ajatuksista saa toki päättää itse. Saahan sitä itse päättää senkin, haluaako pettää. Kumppanin ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä kaikkea, vaan voi lähteä huonosta suhteesta.

Tane_k kirjoitti:

"Jos miehesi on sitoutunut hänellä tulisi olla halu suunnata huomionsa sinuun, ei parisuhteesi ulkopuolelle."

Tuossakin kannattaisi muistaa rajat. Elämää on parisuhteen ulkopuolellakin, eikä sitä pidä unohtaa. Jos pari nyhvää pari vuotta kotonaan pelkästään keskenään, tulee jommalle kummalle hyvin luultavasti hinku käydä katsomatta, mitä muualla tapahtuu.

Ihanko tosissanne te olette sitä mieltä, että miehenne pitäisi elää jokainen sekunti vuorokaudesta teille? Eikö hänellä saisi olla mitään omaa? Jumankekka, ajatukset ovat ihmisen omia, pitääkö niitäkin vielä kontrolloida.

Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että omasta tahdosta käsin on tekemättä asioita, jotka tietää toisia loukkaavan. En siis puhu rajoittamisesta. Kenenkään toimia ei tule vapaassa rajoittaa (jos ne ovat lakien puitteissa).

Rakkaus on sitoutumista toisen kasvuun ja kehitykseen.

Jokaisella on luonnollisesti oikeus omiin ajatuksiin, tunteisiin, unelmiin, omaan aikaan.

Ja minä olen mies ja haluan, että vaimoni tuntee, että elän joka hetki hänelle. Luonnollisesti hän tietää, että tämä ei ole mahdollista, mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna.

Naisen tulee saada parisuhteessa tällaisia tunteita ja arvostusta, ja myös niitä tekoja, jotka osoittavat sitä.

Rakkaudessa ei ole kontrollia, eikä se vaadi mitään. Jos rakastat teet ja sitoudut omasta vapaasta tahdostasi. Jos rakastat olet vapaa rajoittamaan omaa toimintaasi suuremman päämäärän saavuttamiseksi.

Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu, jos ei ole ensin luovuttu jostakin.

Messanger kirjoitti:

Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että omasta tahdosta käsin on tekemättä asioita, jotka tietää toisia loukkaavan. En siis puhu rajoittamisesta. Kenenkään toimia ei tule vapaassa rajoittaa (jos ne ovat lakien puitteissa).

Rakkaus on sitoutumista toisen kasvuun ja kehitykseen.

Jokaisella on luonnollisesti oikeus omiin ajatuksiin, tunteisiin, unelmiin, omaan aikaan.

Ja minä olen mies ja haluan, että vaimoni tuntee, että elän joka hetki hänelle. Luonnollisesti hän tietää, että tämä ei ole mahdollista, mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna.

Naisen tulee saada parisuhteessa tällaisia tunteita ja arvostusta, ja myös niitä tekoja, jotka osoittavat sitä.

Rakkaudessa ei ole kontrollia, eikä se vaadi mitään. Jos rakastat teet ja sitoudut omasta vapaasta tahdostasi. Jos rakastat olet vapaa rajoittamaan omaa toimintaasi suuremman päämäärän saavuttamiseksi.

Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu, jos ei ole ensin luovuttu jostakin.

Viestissäsi oli paljon asiaa.

"Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että omasta tahdosta käsin on tekemättä asioita, jotka tietää toisia loukkaavan."

Nimenomaan, olen täysin samaa mieltä. Eli jos puhutaan vaikka miehen pornon katselusta, nainen voi hyvin kertoa miehelle, että porno loukkaa häntä. Täällä kuitenkin annetaan neuvoja, että "moiselle touhulle on pistettävä stoppi, jätä se sika" jne. Toki parisuhteessa voi kertoa, että jokin asia loukkaa. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin tietoinen rajoittaminen tai painostaminen.

"Ja minä olen mies ja haluan, että vaimoni tuntee, että elän joka hetki hänelle. Luonnollisesti hän tietää, että tämä ei ole mahdollista, mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna."

Tästä olen eri mieltä kanssasi. Minä olen selvästi kertonut ja muutenkin ilmaissut vaimolleni, että hän on minulle tärkein ihminen. Rakastan häntä. Kuitenkaan en elä jokaista hetkeäni hänelle, eikä hän niin kuvittelekaan. Missään tapauksessa en halua hänen luulevan, että jokainen hetkeni on omistettu hänelle.

Suoraan sanottuna minusta on vähän sairas sellainen ajatus, että puolison pitää tuntea toisen elävän vain hänelle. Eikö tuo mene jo liiallisuuksiin? Minusta se osoittaa aivan liiallista omistus- ja kontrollointihalua tai todella heikkoa itsetuntoa.

Lähimmän vuoden aikana olen ystävystynyt erään naisen kanssa. Muutimme vaimon kanssa uudelle paikkakunnalle, joten ystäväpiirikin hieman muuttuu silloin. Tästä naisesta on tullut uusi paras ystäväni. Tapaamme harvoin, mutta pidämme yhteyttä puhelimella ja meilillä. Vaimoni on tästä täysin tietoinen. Jos hän olisi aikaisemmin luullut, että elän vain hänelle, ei tällainen ystävyys olisi mahdollista. Periaatteessa eihän minulla voisi olla edes miespuolisia ystäviä, jos jokainen hetkeni olisi vaimolleni omistettu.

Minä vakaasti uskon, ettei kukaan voi elää jokaista hetkeään puolisolleen. Sen vuoksi niin ei saisi edes luulla tai haluta. Silloinhan suhde ei perustu todellisuuteen. Minusta antoisin suhde on sellainen, jossa vallitsee täysi rehellisyys. Jos vaimoni luulisi, että jokainen hetkeni on hänelle, en voisi kertoa ystävistäni, joiden kanssa vietän antoisia hetkiä. Silloinhan en elä vaimolleni, vaan itselleni ja ystävilleni.

"mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna.

Naisen tulee saada parisuhteessa tällaisia tunteita ja arvostusta, ja myös niitä tekoja, jotka osoittavat sitä."

Toki ihmisen täytyy saada tuntea olevansa rakastettu ja huomion kohteena. Mutta miksi rajoittua vain naisiin? Etkö sinä halua, että olisit joskus vaimosi huomion kohteena? Minä ainakin haluan. Toisaalta jos elämäni jokainen sekunti olisi sellainen, että vaimoni palvoisi minua, arvostaisinko sitä pidemmän päälle. Niitä pieniä tekojakin voi olla liikaa. Voin esimerkiksi osoittaa muistamistani ja rakkauttani viemällä vaikka kukkia joskus. Jos veisin kukkia joka päivä, siitä tulisi vain tapa, eikä se enää kertoisi oikeasti mitään. Jos unohtaisin kukat joskus, vaimo luulisi, etten enää rakasta. Eli minusta jatkuva palvonta ei ole hyväksi.

Tane_k kirjoitti:

Viestissäsi oli paljon asiaa.

"Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että omasta tahdosta käsin on tekemättä asioita, jotka tietää toisia loukkaavan."

Nimenomaan, olen täysin samaa mieltä. Eli jos puhutaan vaikka miehen pornon katselusta, nainen voi hyvin kertoa miehelle, että porno loukkaa häntä. Täällä kuitenkin annetaan neuvoja, että "moiselle touhulle on pistettävä stoppi, jätä se sika" jne. Toki parisuhteessa voi kertoa, että jokin asia loukkaa. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin tietoinen rajoittaminen tai painostaminen.

"Ja minä olen mies ja haluan, että vaimoni tuntee, että elän joka hetki hänelle. Luonnollisesti hän tietää, että tämä ei ole mahdollista, mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna."

Tästä olen eri mieltä kanssasi. Minä olen selvästi kertonut ja muutenkin ilmaissut vaimolleni, että hän on minulle tärkein ihminen. Rakastan häntä. Kuitenkaan en elä jokaista hetkeäni hänelle, eikä hän niin kuvittelekaan. Missään tapauksessa en halua hänen luulevan, että jokainen hetkeni on omistettu hänelle.

Suoraan sanottuna minusta on vähän sairas sellainen ajatus, että puolison pitää tuntea toisen elävän vain hänelle. Eikö tuo mene jo liiallisuuksiin? Minusta se osoittaa aivan liiallista omistus- ja kontrollointihalua tai todella heikkoa itsetuntoa.

Lähimmän vuoden aikana olen ystävystynyt erään naisen kanssa. Muutimme vaimon kanssa uudelle paikkakunnalle, joten ystäväpiirikin hieman muuttuu silloin. Tästä naisesta on tullut uusi paras ystäväni. Tapaamme harvoin, mutta pidämme yhteyttä puhelimella ja meilillä. Vaimoni on tästä täysin tietoinen. Jos hän olisi aikaisemmin luullut, että elän vain hänelle, ei tällainen ystävyys olisi mahdollista. Periaatteessa eihän minulla voisi olla edes miespuolisia ystäviä, jos jokainen hetkeni olisi vaimolleni omistettu.

Minä vakaasti uskon, ettei kukaan voi elää jokaista hetkeään puolisolleen. Sen vuoksi niin ei saisi edes luulla tai haluta. Silloinhan suhde ei perustu todellisuuteen. Minusta antoisin suhde on sellainen, jossa vallitsee täysi rehellisyys. Jos vaimoni luulisi, että jokainen hetkeni on hänelle, en voisi kertoa ystävistäni, joiden kanssa vietän antoisia hetkiä. Silloinhan en elä vaimolleni, vaan itselleni ja ystävilleni.

"mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna.

Naisen tulee saada parisuhteessa tällaisia tunteita ja arvostusta, ja myös niitä tekoja, jotka osoittavat sitä."

Toki ihmisen täytyy saada tuntea olevansa rakastettu ja huomion kohteena. Mutta miksi rajoittua vain naisiin? Etkö sinä halua, että olisit joskus vaimosi huomion kohteena? Minä ainakin haluan. Toisaalta jos elämäni jokainen sekunti olisi sellainen, että vaimoni palvoisi minua, arvostaisinko sitä pidemmän päälle. Niitä pieniä tekojakin voi olla liikaa. Voin esimerkiksi osoittaa muistamistani ja rakkauttani viemällä vaikka kukkia joskus. Jos veisin kukkia joka päivä, siitä tulisi vain tapa, eikä se enää kertoisi oikeasti mitään. Jos unohtaisin kukat joskus, vaimo luulisi, etten enää rakasta. Eli minusta jatkuva palvonta ei ole hyväksi.

Ok Tane k.

Samoilla linjoilla olemme. Niin helppo vain on ymmärtää toinen väärin, kun kaikkea ei voi näihin lyhyisiin teksteihin sisällyttää.

Ilman muuta haluan arvostusta vaimoltani ja saankin. Ja ymmärrän sen omistushalunäkökannan. Itselleni se on vierasta, joten se ei edes tullut mieleeni.

Mutta yksi varoituksen sana. Viattomana alkanut ystävyyssuhde karkaa helposti käsistä, vaikka se ei alunperin tarkoituksena olisikaan. Tiedän liian monta tällaista tapausta lähipiiristä. Ole tarkkana, hyvä ystävä.

Tiedän kokemuksesta, että kyllä naisen kanssa voi olla ystävä ihan ns. platonisesti, vaikka kyllä tätä ovat jotkut ihmetelleetkin.

kovin terve itsetunto jos toisen pornonkatselu noin häiritsee!!!Miehen silmät ja näköaisti on hänen omaisuuttaan ja saa tehdä niillä mitä haluaa ilman vaimon "lupaakin".
Todella toivottomia tapauksia tollaset naiset.Kohta varmaan passitat miehen hypnoosi-istuntoon jotta saat selville mitä mies ajattelee.JOTAIN RAJAA TOHON KYTTÄILYYN!!!!!

Jooppe kirjoitti:

kovin terve itsetunto jos toisen pornonkatselu noin häiritsee!!!Miehen silmät ja näköaisti on hänen omaisuuttaan ja saa tehdä niillä mitä haluaa ilman vaimon "lupaakin".
Todella toivottomia tapauksia tollaset naiset.Kohta varmaan passitat miehen hypnoosi-istuntoon jotta saat selville mitä mies ajattelee.JOTAIN RAJAA TOHON KYTTÄILYYN!!!!!

Jos naisesi katselee jatkuvasti miehen alastomia vartaloita ja varsinkin isoja veitikoita? Ja ehkä mahdollisesti vielä vertaa sun ja kuvan olevan miehen kalustetta keskenään? Hmm.. sullakin hieman kaartuu tuo tuollain.. Entä jos naisesi katselee miesten kuvia ja leikkii samalla sormella (ja vahingossa tuon näet)?

Jos sua alkaisi tuo ajan kanssa häiritseen, ajattelisitko sitten että itselläsi olisi huono itsetunto?

Itse en sietäisi miehen jatkuvaa pornon katselua, varsinkaan jos se vaikuttaisi petipuuhiin. Mies on sairas jos katselee kuvia ennemmin kun koskisi omaa vaimoaan.

Tane_k kirjoitti:

Viestissäsi oli paljon asiaa.

"Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että omasta tahdosta käsin on tekemättä asioita, jotka tietää toisia loukkaavan."

Nimenomaan, olen täysin samaa mieltä. Eli jos puhutaan vaikka miehen pornon katselusta, nainen voi hyvin kertoa miehelle, että porno loukkaa häntä. Täällä kuitenkin annetaan neuvoja, että "moiselle touhulle on pistettävä stoppi, jätä se sika" jne. Toki parisuhteessa voi kertoa, että jokin asia loukkaa. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin tietoinen rajoittaminen tai painostaminen.

"Ja minä olen mies ja haluan, että vaimoni tuntee, että elän joka hetki hänelle. Luonnollisesti hän tietää, että tämä ei ole mahdollista, mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna."

Tästä olen eri mieltä kanssasi. Minä olen selvästi kertonut ja muutenkin ilmaissut vaimolleni, että hän on minulle tärkein ihminen. Rakastan häntä. Kuitenkaan en elä jokaista hetkeäni hänelle, eikä hän niin kuvittelekaan. Missään tapauksessa en halua hänen luulevan, että jokainen hetkeni on omistettu hänelle.

Suoraan sanottuna minusta on vähän sairas sellainen ajatus, että puolison pitää tuntea toisen elävän vain hänelle. Eikö tuo mene jo liiallisuuksiin? Minusta se osoittaa aivan liiallista omistus- ja kontrollointihalua tai todella heikkoa itsetuntoa.

Lähimmän vuoden aikana olen ystävystynyt erään naisen kanssa. Muutimme vaimon kanssa uudelle paikkakunnalle, joten ystäväpiirikin hieman muuttuu silloin. Tästä naisesta on tullut uusi paras ystäväni. Tapaamme harvoin, mutta pidämme yhteyttä puhelimella ja meilillä. Vaimoni on tästä täysin tietoinen. Jos hän olisi aikaisemmin luullut, että elän vain hänelle, ei tällainen ystävyys olisi mahdollista. Periaatteessa eihän minulla voisi olla edes miespuolisia ystäviä, jos jokainen hetkeni olisi vaimolleni omistettu.

Minä vakaasti uskon, ettei kukaan voi elää jokaista hetkeään puolisolleen. Sen vuoksi niin ei saisi edes luulla tai haluta. Silloinhan suhde ei perustu todellisuuteen. Minusta antoisin suhde on sellainen, jossa vallitsee täysi rehellisyys. Jos vaimoni luulisi, että jokainen hetkeni on hänelle, en voisi kertoa ystävistäni, joiden kanssa vietän antoisia hetkiä. Silloinhan en elä vaimolleni, vaan itselleni ja ystävilleni.

"mutta uskon, että kaikkia naisia hivelee asettautuminen sellaiseen asemaan, että on huomion kohteena, ihailtuna ja palvottuna.

Naisen tulee saada parisuhteessa tällaisia tunteita ja arvostusta, ja myös niitä tekoja, jotka osoittavat sitä."

Toki ihmisen täytyy saada tuntea olevansa rakastettu ja huomion kohteena. Mutta miksi rajoittua vain naisiin? Etkö sinä halua, että olisit joskus vaimosi huomion kohteena? Minä ainakin haluan. Toisaalta jos elämäni jokainen sekunti olisi sellainen, että vaimoni palvoisi minua, arvostaisinko sitä pidemmän päälle. Niitä pieniä tekojakin voi olla liikaa. Voin esimerkiksi osoittaa muistamistani ja rakkauttani viemällä vaikka kukkia joskus. Jos veisin kukkia joka päivä, siitä tulisi vain tapa, eikä se enää kertoisi oikeasti mitään. Jos unohtaisin kukat joskus, vaimo luulisi, etten enää rakasta. Eli minusta jatkuva palvonta ei ole hyväksi.

Olen ihan samaa mieltä!

En voisi ikinä kuvitella olevani parisuhteessa, jossa puolisot omistaisivat koko elämänsä pelkästään toisilleen. Minua naisena ahdistaisi suunnattomasti, jos mies asettaisi minut jollakin tapaa jalustalle ja "palvoisi" joka hetki. Täydellinen tasa-arvo on toki illuusio, mutta siihen haluaisin pyrkiä. Jos molemmat rakastavat ja luottavat toisiinsa, en näe syytä miksi kummallakin ei voisi olla ns. omaakin elämää.

Hienoa, jos olet saanut tosiystävän naispuolisesta henkilöstä! Eri sukupuolten väliset ystävyyssuhteet rikastuttavat todella elämää, ja voivat olla mielestäni täysipainoisia ilman sen kummempaa "kipinöintiä."

Kirjoituksesi oli täyttä asiaa ja jos muutkin naiset asiaan näin suhtautuisivat, niin olisi yksi kiistanaihe vähemmän miesten ja naisten suhteissa.

Mies on luonnoltaan moniavioinen, mutta yhteiskunta painostaa yksiavioisuuteen, ja näin olkoon koska se on vain järkevää. Kun jokaisella edes hiukkasen viriilillä miehellä on kuitenkin geenisidonnainen tarve kylvää siementään useampaan kuin yhteen vakoon, niin eikö ole suorastaan ihailtavaa kun sen pystyy pitämään kurissa pelkästään kuvallisilla ärsykkeillä ja fyysisesti pitäytymään vain siinä yhdessä ?

Tarkoitatko että hän katselee niitä koska ei luultavasti pääse heidän kanssaan tekemiseen? entä jos tulisi mahdollisuus?