Älkää hyvät ihmiset nyt itse vapaaehtoisesti irtisanoutuko vaikka kuinka ottaisi päähän! Itse olen kamalalla alalla töissä, ns. vakipaikka, stressiä, huono työilmapiiri, kelvoton alajohto. Olin lähellä itsekin lähteä kävelemään kolmen kuukauden karenssinkin uhalla, vailla uutta työtä (ei tässä iässä ja tämän alan taustalla enää uusia töitä saada ilman jotain työkkärin tukityöllistämisjuttua). Onneksi ajattelin moneen kertaan ja totesin, että ei.
Jos tilanne on helvetillinen, kannattaa mieluummin ottaa vaikka sairaslomaa muutama viikko, kelata ja relata. Totuushan lopulta on, että ihminen jaksaa kummasti vaikka roikkua hirressä, jos on pakko. Pitää vaan funtsia ne hyvät ja huonot puolet, ja koettaa duunata niiden hyvien puolien takia. Itselläni on hyvänä puolena kohtuupalkka, n. 2600 egeä kk:ssa vaikka firma maksaakin alle alani keskitason. Samalla karttuu eläkettä, ja saa sentään lakisääteiset vuosilomat sekä työterveyshuollon edut. Lisäksi -vaikka välillä ahdistaakin niin penteleesti- on arkipäivillä joku rytmitys. Vaimo lähtee aamuisin myös töihin, olisipa pidemmän päälle tylsää jäädä makoilemaan kotiin kun toinen menee duuniin. Ajan käydessä pitkäksi saattaisi alkaa tekemään jotain typerääkin, kuten marssia aamusta lähiökuppilaan kaljalle, tai turhauttavan työnhaun jälkeen luovuttaisi kaikessa. Taatusti sairastuisi henkisesti vielä pahemmin kuin paskassakin duunissa.
Siis: miettikää kohdallanne kahdesti ennen kuin viette pomon pöydälle irtisanoutumislapun.
Jos tilanne on helvetillinen, kannattaa mieluummin ottaa vaikka sairaslomaa muutama viikko, kelata ja relata. Totuushan lopulta on, että ihminen jaksaa kummasti vaikka roikkua hirressä, jos on pakko. Pitää vaan funtsia ne hyvät ja huonot puolet, ja koettaa duunata niiden hyvien puolien takia. Itselläni on hyvänä puolena kohtuupalkka, n. 2600 egeä kk:ssa vaikka firma maksaakin alle alani keskitason. Samalla karttuu eläkettä, ja saa sentään lakisääteiset vuosilomat sekä työterveyshuollon edut. Lisäksi -vaikka välillä ahdistaakin niin penteleesti- on arkipäivillä joku rytmitys. Vaimo lähtee aamuisin myös töihin, olisipa pidemmän päälle tylsää jäädä makoilemaan kotiin kun toinen menee duuniin. Ajan käydessä pitkäksi saattaisi alkaa tekemään jotain typerääkin, kuten marssia aamusta lähiökuppilaan kaljalle, tai turhauttavan työnhaun jälkeen luovuttaisi kaikessa. Taatusti sairastuisi henkisesti vielä pahemmin kuin paskassakin duunissa.
Siis: miettikää kohdallanne kahdesti ennen kuin viette pomon pöydälle irtisanoutumislapun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika monella on loppuun palaminen tai ainakin läheltä piti tilanne. Teillä on täysi oikeus levätä itsenne kuntoon nykyisessä työssänne, jossa teidät on väsytettykin ja paremmassa kunnossa ollessanne etsiä uusi työpaikka.
Itse olin loppuun palanut ja masentunut. En irtisanoutunut ennen uutta työpaikkaa, mutta työ siellä ei sujunut terveydestäni johtuen. Lopetin sen koeajalla. Olisi siis kannattanut sairastaa vanhassa paikassa.
Pätkätöitä on piisaannut, niin ettei tämä nyt ihan lohduton tarina ole.
Olen itse kaksikin kertaa irtisanoutunut "tyhjän päälle" sellaisesta duunipaikasta, jossa kaikki ei ole ollut kohdallaan. Ei elämä koskaan ole yhdestä työpaikasta kiinni.
se itse irtisanominen:vaikka nyt kirjoitinkin jo aiemmin tästä sairaslomasta/sairastamisesta niin kerrottakoot vähän näinkin.
olen ollut yli 5 vuotta iltatyöntekijä=lastenvuoksi!ihan tunnollinen ja joustava työntekijä!sairastuin siis hyvinkin vakavasti,ja sairauslomaa kuukausia.olin jo lähellä palaamassa kyllä työhönkin ja työvuoroissa oli muutettu minut silloin sekä jatkossa niin että minulle laitettu vain aamuvuorot(iltavuorolainen ollut siis vuosia ja lapsia en noin vain voisi oman onnen nojaan jättää.sairausloma tosin kyllä jatkuikin.seuraavaksi ns.asemani tiputettiin"siinä sivussa"kolmantena sainkin hyvinkin rankkaa palautetta sairaslomastani ja jatkosta,esimerkiksi tietynlaista uhkausta ettei sairaslomia jatkossa tulla juuri "hyväksymään"tässä kohtaa kerrottakoot että sairauteni kuitenkin oli hyvinkin vakava ja sairaalassa oloja vaativa,jota se on yhä.eli ei todellakaan mikään tahallinen sairastelu kyseessä.työnantaja ei halua paluutani takaisin on nimittäin pomokin vaihtunut toiseen ja hänellä oli yllättävää kyllä vanhalta pomolta hyvin mielenkiintoisesti kerrottua diagnooseja minusta,paluu takaisin tietää siis savustamiseni ulos keinolla millä hyvänsä,työolot ynm.todella vaikeiksi.en ainakaan näe tässä tilanteessa vaihtoehtoja.mutta se iso ??????miten toimin ja saan lähteä ilman irtisanomista?eli voinko irtisanoutua sairaslomalla?mutta kuitenkin niin että irtisanoutumiseni astuu voimaan vasta kun sairaslomani loppuu.sillä sairasloman jatko on epävarmaa itselläni,mutta en haluaisi eikä ole varaakaan siihen että menettäisin kelan sairaspäivärahan tai että menetän?jotain?eli mitä?jos en noudata irtisanomista?niin eli olen tullut ja tehnyt huajentavan päätöksen itselleni että se lopettaminen on minulle itselle asia joka täytyy tehdä!
Jos sulla on irtisanouduttuasi esittää lääkärinlausunnot (mielellään B-lausunto)sairauksistasi, mielellään pidemmältä ajalta, niin työkkärin työvoimatoimikunta voi jättää 3 kk karenssin lätkäisemättä. Kyseessä on yksi harvoista pätevistä perusteista.Sairauden tulee olla syynä siihen, että on irtisanoutunut.
Kuinkahan helpolla lääkäri tuollaisen kirjottaa?siis tarkoittaako että lääkärin pitää kirjoittaa todistus etten sovellu työhöni?
Roiku itse vaan hirressäsi mieti siinä sivussa
huonoja puoliasi juuri kaltaisesi hölmöt
edistävät tätä tilannetta huonompaan suuntaan,
pelkuri,paskahousu hah yrittää epätoivoisesti
sinnitellä vielä mukana ihan oikein sinulle
siellähän tressaat ja lopulta palaa käämit ja marssit työkkäriin alkon kautta ja sitä rataa.
Heh, kukahan sitä viimeksi nauraa? Työttömällä ovat kortit pelatut, ei ole enää paljoa mahdollisuuksia. Täyttele sä vaan rauhassa lappuun että "työtön, työtön, työtön,....". Jos kenties viel olet ansiosidonnaisella, se loppuu kyllä aikanaan. Vellirahalle tiputtuaan putoaa pohjat pois lopuiltakin toiveilta; toivottavasti nyt hirsipuu ei tule mieleen...
oliko toi tarkoitettu mulle?
Minä olen viittävaille loppuunpalamassa. En uskalla pitää sairaslomaa, koska se vaikuttaa muuten suoritepalkkioon. Palkka kun on 1150 euroa kuukaudessa, niin ne 100-200 euroa siihen lisää ovat todella merkittävä osa palkasta.
Vaikka minulla on akateeminen koulutus, en tahdo millään löytää uutta työpaikkaa. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa. Työttömäksi en uskalla minäkään heittäytyä. Mieluummin työpaikasta käsin hakee uutta työtä kuin kortistosta.
Ei tuollaisella palkalla kannata tehdä yhtään mitään. Aloitin itse kiinteistönvälittäjänä irtisanouduttuani noin vuosi sitten edellisestä duunistani, ja keskikuukausiansio oli viime vuonna yli kolme kertaa parempi kuin sinulla.
Tällä hetkellä on oman alan työtilanne todella kehno. Löytyy ainoastaan projekteja ja määräaikaisuuksia. Ei vakiotyötä eikä edes kokoaikatyötä.
Ja minä haluan vakinaisen työsuhteen ja kokoaikatyön, jotta vaihdan työpaikkaa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin epävarmuus työn jatkumisesta.
Jouduin tähänkin työhön kun ei muuta vaihtoehtoa annettu. Tuli yritykselle ulkomaalainen omistaja ja toimenkuva muuttui akateemisesta työntekijä-tason töihin. Palkka on mitä on.
Kuulun siihen väliinputooja-sukupolveen - ikätovereistani ja ystävistäni huomattava osa on samassa tilanteessa. Kukaan ei saa koulutustaan vastaavaa työtä. Suurin osa valmistui keskelle lamaa ja jäi vaille oman alan työtä. Ja kun on tehnyt suorittavan tason töitä sen sijaan, että olisi kortistossa, ei sitten saakaan enää muunlaista työtä vaikka kuinka haluaisi.
Liian moni tekee pätkätöitä, tai osa-aikatöitä tai epämääräisiä työsuhteita.
Nuoret rynnivät ohi. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka tienaa vähemmän kuin vanhempansa ja tulee tienaamaan vähemmän kuin omat lapsensa!
Kyllä paskassa duunissakin voi sairastua.