Miksi vauvani ei pidä isoäidistään?

Tarinat noita-akoista eivät ole tuulesta temmattuja, vaan rypyt ja vanhuus pelottaa sitä enemmän, mitä vähemmän taustoja tiedetään ja vauvahan ei tiedä oikein mitään vielä, joten...?. Sama ongelma olisi myös papasta ryppyineen, jollei sit näytä perus kiltiltä ilmeellään. Itse muistan 50 ikäisenäkin vielä lapsuuden aikaisia tuntemuksia pelosta ja uhkista, jotka oli turhia, kun oikein hieron muistinystyröitä.

Mistään noita-akkajutusta ei varmasti ole kyse. Minun toinen lapsenlapseni reagoi toiseen mummuun samalla tavalla. Alkoi aina itkeä, kun hän tuli lähelle. Mummulla oli varmasti paha mieli, mutta ei hänessä mitään vikaa ole ja ensimmäinen lapsenlapsi, tämän pikkupojan isoveli, suhtautui häneen ihan normaalisti. En enää muista kuinka pitkään tätä kesti, mutta se meni ohi jossain vaiheessa ja nykyään lapsi on molempien isoäitien kulta. Anna äitisi jutella lapselle ja vaikka leikkiä jotain hänen kanssaan ilman, että pyrkii ottamaan syliin. Odotelkaa rauhassa. Eiköhän se mene ohi tässäkin tapauksessa. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita, jotka tulevat ja menevät.

Taitaa se mummo olla niin ruma että lapsi pelkää?

Käyttääkö voimakkaita hajuvesiä? Ja se lapsen tai hajuherkän ihmisen mielestä voimakas voi olla muitten mielestä normaali tuoksu. Jotkut vaan ei kestä nenässään yhtään minkäänlaisia tuoksuja. Myös pyykki- ja huuhteluaineeen tuoksu vaatteissa voi olla sitä. Puhumattakaan tupakanhajusta.

Onko mummolla silmälasit? Jos on, vaikuttaako lasien poisto asiaan? Voimakas meikki? Kimeä ääni? Kova puheääni? Varmasti joku ihan pikkujuttu. Ja ohimenevä taatusti. Kun oppii liikkumaan ja puhumaan, ongelma katoaa taatusti. Mummot ovat <3

Hyväksikäyttäjämummo

hei ! älä ota syliin , odota kunnes lapsi tottuu ääneesi, se voi olla erilainen. kuin on tottunut ,jos haluat lapsen nauttivan läsnä olostasi, anna hanen tutustua katselemalla ja kuuntelemalla , kuinka toimit. Anna tilaa, kokemusta on,
leiki , juttele, toisten kanssa, ålå korota ääntä, puhu normaalisti, . siis anna tilaa tutustua. . on paljon asioita joita ei aikuinen aina ymmärrä ja tunteee jääväsä ulkopuolelle.

Lapset aistii herkästi ihmisten mielentilan, niinkuin eläimetkin. Aikuiset turtuu nykymaailmassa joten ei tule ajatelleeksi että kyse voisi olla siitäkin. Mummollasi voi olla henkisiä haavoja jotka lapsi aistii, itku on kuitenkin sydämen kuonan poistumisreaktio ja merkki siitä että sydän = tunnepuoli avautuu. Tässä mielessä mummolla voi olla tosi positiivinen vaikutus lapseen, mutta toisaalta myös negatiivinen koska mummon läsnäolo voi pistää lasta sulkemaan sydäntään ja itku on vastamekanismi sille.

Ja sitten on varmaan mukana myös kemiat. Mummo voi olla ihan erilainen ihminen kemioiltaan kuin lapsi, se ei kato ikää. Siitä voi tulla lapselle turvaton olo, ja alle 7v lapselle turvallisuuden tunteen kehittyminen on se pääprosessi mitä käy läpi sinä aikana.