Niin vihaista ja kiukkuista ateistia en ole koskaan tavannut. Niin katkeroitunut ja pettynyt. Kertoi olleensa ennen helluntailainen. Suusta tuli pelkkää tulta ja tappuraa kun tämä puhui vihamieliseen ja halventavaan sävyyn kaikkia uskontoja ja kaikkia uskovaisia kohtaan. Haukkui maat ja taivaat puhuesssan. Ja oikein näki kuinka kasvot punoittivat ha verisuonet pullistelivat vihasta. Se saa miettimää että mitä gelkuttia te siellä helluntai piireissä teette, itse kun en ole koskaan ollut uskossa enkä kirkon jäsen?
Ateistiksi kääntynyt hellari sai minut pelkäämään
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Uskovat ovat syyllisiä siihen, mitä tekevät. Uskovat ovat syyllisiä myös siihen, mitä muut tekevät. Niinkö?
Ko. lahkossa harrastavat ainakin kielilläpuhumista ja toisten ihmisten otsasta kumoon tyrkkimistä.
Eikö sinun kirkossasi sellaista taphdu ollenkaan !!?
eihän se mikään Raaamtullinen sitten ole, onhan vain kuin jokin hirviporukka tai marttayhdistys, ei sielläkään kielillä puhuta eikä varsinkaan Jeesusksen seuraajia olla.
Tuo on normaalia, kun maailman herra tulee sydämmeen häätäen entisen asukin pois.
Kääntyy sydän näkemään entisen rakkauden vihamielisenä ja uskovat halpoina jopa inhottavina.
Olen nähnyt tuon ja kerran kokenut.
Onneksi sain palaamisen armon.
Joskus taas on oikeasti tapahtunut huonoa kohtelua ja uskovat ovat toimineet ajattelemattomasti saaden särettyä toisen ja ajettua pois seurakunnasta.
Toisinaan taas kyse on omasta riittämättömyyden tunteesta. Jos uskominen menee suorittamuseksi, lopulta ihminen väsyy, katkeroituu ja kyynistyy. Tuollainen ihminen ei ole kyennyt uskonaan armosta, vaan pyrkinyt olemaan riittävä ja oarempi koko ajan.
Jäljelle jää huono itsetunto ja katkeruus. Viha muita uskovia kohtaan.
-ST-
Vaikeaa on uskominen. Parasta olla koskaan sekoamatta mihinkään uskonlahkoon. Lopputuloksessa ei ole mitään eroa, mutta polku siihen on paljon helpompi.
Ei se ole vaikeaa, kun uskoo omalle kohdalleen armon, se on kevyt.
Ei lahkoon uskominen tuokkaan rauhaa, eikä anna syntejä anteeksi. Oikein sanoit.
Usko Jumalalaan ja Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahatajanaan tuo ilon, levon ja rauhan.
Et vain ole kokenut sitä niin et voi tietää etkä tuntea. Et voi ymmärtää mistä kirjoitan.
Mulla ei valitettavasti ole tarvetta kaikenkattaville maailmanselityksille. Todellisuus riittää, ja lopussa katotaan onko vielä jotain katottavaa. Pelättävää ei ainakaan ole.
Totta, se on valitettavaa. Mihin perustuu täällä kirjoittelusi?
Hyvä kysymys. Keskustellaanpa siitä rekkautuneina.
En minäkään usko pelon vuoksi. Pelko on huono isäntä.
Miten minun rekkautuminen edesauttaisi keskustelua ja miksi?
Voimme kumpikin kysyä toisiltamme, kun nyt aloit kysellä.
Täällähän, tällä palstalla heitä samanlaisia kirjoittelijoita on paljon.
Raamatun mukaan ihmisen tulee uudestisyntyä, että perisi taivaan. Joh. 3. Uskoon tultua tulee mennä jonkun seurakunnan jäseneksi, ettei jää yksin kamppailemaan. Lahkoja maassamme kyllä on, sellaisia, joilla ei ole Sanan mukaista opetusta. Ne ovat mm: jehovalaiset ja mormoonit.
Menneinä aikoina suomalaiset olivat 90 prosenttisesti luterilaisia , jolloin jopa papit peloittelivat uskoon tulleita näistä vapaasuunnan seurakunnista. Nyt luterilaiset ja vapaasuuntien uskovat tunnustavat toinen toisensa uskon.
Maailmassa on luterilaisa yli 70 miljoonaa, helluntalaisia yli 200 miljoonaa, babtisteja on jo USA:ssa yli 30 miljoonaa. Pelastuarmeija toimii lähes 200 maassa. Pienessä Suomessa haukutaan lahkolaisiksi, ainakin ennen, niitä, jotka eivät olleet kirkon jäseniä. Paljon on kyllä avarruttu. Käsitetään, että usko on täysin henkilökohtainen kpkemus, eikä taivaaseen mennä jonkun seurakunnan jäsenkirjalla.
Taivaaseen pääsevät ne syntiset, jotka uskovat Jeesukseen ja vaeltavat taivastielle. Kaikki tapahtuu uskon kautta armosta. Ansioristit jäävät tänne, ne eivät siellä kelpaa. Jaakob sanoo 2:20, että "Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?" Jaakob jatkaa jakeessa 26, että "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut".
Tuntuuko ristiriitaisena? Ihminen saattaa luulla, että hän ilman uskoon tulemista voi päästä taivaaseen, kun pyrkii tekemään hyviä tekoja, niin se riittää. Raamattu ilmoittaa selväst, että hyväsytyt teot ovat ne, mitkä Jumala on vaikuttanut uskovassa ihmisessä. Kai käsitämme, että Herran Henki muuttaa syntisen ihmisen sydämen, tahdon ja teot Jumalan tahdon mukaisiksi. Jos joku sanoo olevansa uskovainen, mutta vaeltaa samalla tavalle kuin pakana, Saattaa ryyppätä, rellestää tai muuten elää kuten tämä maailma toimii- on ahne ja itsekäs.
Uskovallekin on annettu rajat 1 Kor. 13 luvussa, josta Paavali kertoo. Otsikko on: "Apostoli esittää kaikkia lahjoja korkeammaksi 1-3, kuvaa sen jaloutta 4-7 ja sanoo rakkauden yksin olevan ikuisen, mutta muiden lahjojen katoavaisia 8-13."
Nuo sanat lukiessa käsittää, että tuntee olevansa vasta alaluokassa. Ei pysty juuri toisia neuvomaan, sille erikoisesti rakkaus ehkä meiltä monilta puuttuu.
Nalle Puhilla on parempia ohjeita
ttps://fi.pinterest.com/jaanasaarenvirt/nalle-puh/
Kun ihminen luopuu uskosta, niin Jumalan sanan mukaan hänen tilansa tulee jopa seitsemän kertaa pahemmaksi kuin oli sitä ennen. Olen itse tavannut tällaisen henkilön, joka oli kahteen keraan uskossa ja helluntaiseurakunnan jäsenenä. Hän itse tuli seurakuntaan, ei kukaan manipuloinut. Luopuessaan hän syytti seurakuntaansa, entisiä ystäviään, matki kävellessään saarnaajia, kielillä puhuntaa. Kiroili ja puhui rivouksia, ym. Heti mukaan tuli tupakat ja päihteet ja jopa persoonallisuus muuttui. Aivan selvästi käyttättyi kuin riivattu. Myös selvät henkivaltojen kokemukset joista uskossa ollessaan puhui tulivat juttuihin mukaan ja viehtymys okkultismiin. En tiedä mitä henkilölle nyt kuuluu. Hävisi jonnekin alamaailmaan. Pienellä katkeroitumisella ja loukkaantumisella kaiikki alkoi. Ei kestänyt mitään kritiikkiä toisilta kun oli mielestään aina oikeassa. Hirveä on tila, jos luopuu uskosta. Alussa haukkui omaa seurakuntaa mutta sitten kirous alkoi siirttä kaikkiin uskoviin.
Aivan hirveä tapaus. Tosin aivan tavallista kylläkin koska näin aina tapahtuu, jos Jumala häädetään sydämestä mierontielle ja tilalle kotiutuu hyvin kerkeästi itse Piru hoveineen.