Lääkärini on luvannut suullisesti ja kirjallisesti minulle hengityssairauksia koskevan tutkimuksen.
Halusin itse varmistua siitä, että tutkimus onnituisi tällä kertaa koska se on epäonnistunut esittämistäni syistä aiemmin ykityisellä lääkäriasemalla.
Lääkärini mahdollisetsi katsoi itsenä kovi paljo tärkeämmäkis ja kiirellisämmäksi ihmiseksi kuin potilaansa ja saamani kirjeen perusteella on närkästynyt asiasta.
Nyt tämä erään sairaalan keuhko-osaston ylilääkäri on keskeyttänyt tutkimukset ja asettanut hoidon saamiseksi ehdon käydä psykiatrian oluona jotta saisin diagnoosin.
Hän on tuonut esiin selvästi että hänen mielipteensä on muuttumaton.
Miten kauan normaalisti valitusprosessi kestäisi, jotta saan toisen lääkärin tai luvatun tutkimuksen. Mikä olisi nopein tie saada ko. tutkimus, jos kaupalliselle puolelle ei ole varallisuutta. Toisaalta valitusprosessin käynnistäminen tuntuu varsin arveluttavalta, mikäli sillä aikaa tutkimukset on keskeytetty.
Olisiko asiassa kokemuksia ja neuvoja?
Auttaako esim. potilasasiamiehen puoleen kääntyminen vai onko asian sujuminen käytännössä kovin hidasta?
Sanottakoon, vielä jos jollain on aikaa asiaan himena perehtyä, että olen saanut lääkriltäni kirjeen, jonka asiat voi tarvittaessa kappale kappaleelta käydä lävitse ja todentaa
virheellisiksi ja näin ollen harhaanjohtavaksi
verrattuna tosiasioihin. Sen sijaan asian dokumentointi, todentaminen ja valitusprosessi kestäisi pitkään.
Onko tälläiselle virkamiehen vallan väärinkäytön
osoittamiselle nopeampaa käsittelytietä?
Enträ kuinka huonoon kuntoon oma fyysinen terveys
on voidaan lain puitteissa antaa mennä?
Esim tällä hetkellä ovat silmänaluseni harva se päivä mustat ja sydänoireita on jatkuvasti.
Lääkärini puhuu objektiivisuudesta,mutta on käytännössä nähnyt minut kerran vartin ajan.
Mitään testejä ei ole tehty eikä todennettu, mutta lääkärini esittää perusteluiksi että kärsin psykosomaatisista vaivoista.
Riittääkö lääkärin mielivaltainen päätös jumiuttamaan käytännössä tutkimukset jos se perustuu huolimattomaan työskentelyyn mikä on ilmiselvästi todennattavissa ja dokumentoitavissa.
Lääkärini ei ole kiinostunut hoitamaan työtään loppuun mutta sen sijana on vedonnut uuteen
maaliskuussa tulleeseen lakiin ja todennut, että hän päättää yksin asian etenemisestä.
Onko mahdollista näin ollen käytännössä syödä oma sanansa ja kirjallisestikin todennetut lupaukset, jos ne ovat kerran tapahtuneet ENNEN lain voimaantuloa.
Järkihän toki kertoo että asiat ovat pahasti lääkärin kohdalla vialla,mutta olisi hyvä tietää, ennen valitusprosessin käynnistämistä kuinka hyvin byrokratia ja laki suojelee lääkäriä tässä tapauksessa niin, että se on mahdollistanut ylipäätään moisen logiikan ja käytöksen?
Kiitos ajankäytöstä ja palautteesta asian osalta.
Kaikki vastaukset ovat hyviä ja tervetulleita
Mukavaa maaliskuuta
Halusin itse varmistua siitä, että tutkimus onnituisi tällä kertaa koska se on epäonnistunut esittämistäni syistä aiemmin ykityisellä lääkäriasemalla.
Lääkärini mahdollisetsi katsoi itsenä kovi paljo tärkeämmäkis ja kiirellisämmäksi ihmiseksi kuin potilaansa ja saamani kirjeen perusteella on närkästynyt asiasta.
Nyt tämä erään sairaalan keuhko-osaston ylilääkäri on keskeyttänyt tutkimukset ja asettanut hoidon saamiseksi ehdon käydä psykiatrian oluona jotta saisin diagnoosin.
Hän on tuonut esiin selvästi että hänen mielipteensä on muuttumaton.
Miten kauan normaalisti valitusprosessi kestäisi, jotta saan toisen lääkärin tai luvatun tutkimuksen. Mikä olisi nopein tie saada ko. tutkimus, jos kaupalliselle puolelle ei ole varallisuutta. Toisaalta valitusprosessin käynnistäminen tuntuu varsin arveluttavalta, mikäli sillä aikaa tutkimukset on keskeytetty.
Olisiko asiassa kokemuksia ja neuvoja?
Auttaako esim. potilasasiamiehen puoleen kääntyminen vai onko asian sujuminen käytännössä kovin hidasta?
Sanottakoon, vielä jos jollain on aikaa asiaan himena perehtyä, että olen saanut lääkriltäni kirjeen, jonka asiat voi tarvittaessa kappale kappaleelta käydä lävitse ja todentaa
virheellisiksi ja näin ollen harhaanjohtavaksi
verrattuna tosiasioihin. Sen sijaan asian dokumentointi, todentaminen ja valitusprosessi kestäisi pitkään.
Onko tälläiselle virkamiehen vallan väärinkäytön
osoittamiselle nopeampaa käsittelytietä?
Enträ kuinka huonoon kuntoon oma fyysinen terveys
on voidaan lain puitteissa antaa mennä?
Esim tällä hetkellä ovat silmänaluseni harva se päivä mustat ja sydänoireita on jatkuvasti.
Lääkärini puhuu objektiivisuudesta,mutta on käytännössä nähnyt minut kerran vartin ajan.
Mitään testejä ei ole tehty eikä todennettu, mutta lääkärini esittää perusteluiksi että kärsin psykosomaatisista vaivoista.
Riittääkö lääkärin mielivaltainen päätös jumiuttamaan käytännössä tutkimukset jos se perustuu huolimattomaan työskentelyyn mikä on ilmiselvästi todennattavissa ja dokumentoitavissa.
Lääkärini ei ole kiinostunut hoitamaan työtään loppuun mutta sen sijana on vedonnut uuteen
maaliskuussa tulleeseen lakiin ja todennut, että hän päättää yksin asian etenemisestä.
Onko mahdollista näin ollen käytännössä syödä oma sanansa ja kirjallisestikin todennetut lupaukset, jos ne ovat kerran tapahtuneet ENNEN lain voimaantuloa.
Järkihän toki kertoo että asiat ovat pahasti lääkärin kohdalla vialla,mutta olisi hyvä tietää, ennen valitusprosessin käynnistämistä kuinka hyvin byrokratia ja laki suojelee lääkäriä tässä tapauksessa niin, että se on mahdollistanut ylipäätään moisen logiikan ja käytöksen?
Kiitos ajankäytöstä ja palautteesta asian osalta.
Kaikki vastaukset ovat hyviä ja tervetulleita
Mukavaa maaliskuuta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hiukan auttaisi jos tietäisi mistä ihmeen tutkimuksesta on kyse. Miksi se ylipäätään epäonnistui yksityisellä puolella?
Yleisesti ottaen tutkimuksia tehdään jos siihen nähdään lääketieteelliset syyt. Näin ollen voidaan myös joku tutkimus jättää tekemättä, jos sille ei löydy lääketieteellistä perustetta.
Tämä hoitotakuu ei ole mikään autuaaksi tekevä asia, se ei esim oikeuta erilaisiin tutkimuksiin jos siihen ei ole syytä. Esim. jos potilas haluaa tutkimukseen X ja lääkäri ei näe tätä järkeväksi tutkimukseksi potilaan oireiden ja löydösten perusteella, niin mikään laki ei velvoita yhteiskuntaa tekemään tälläista tutkimusta. Ainoa keino ällöin on hakeutua yksityiselle puolelle ja maksaa haluamansa tutkimus.
Jos taas henkilökemiat eivät toimi potilaan ja lääkärin välillä, niin sitten pitää hakeutua/pyrkiä toisen lääkärin juttusille. Ja jos edelleen sukset menevät ristiin samasta syystä kuin ensimmäisen lääkärin kanssa, niin sitten onkin jo tuumaamisen paikka, että missä vika.
Toisaalta kirjoituksesi huokuu syvää kaunaa lääkäriäsi kohtaan ja tällöin ei ole oletettavaakaan, että saisitte asiaasi selvitettyä keskustelemalla ko. lääkärin kanssa. Ottamatta yhtään nyt kantaa kumpi teistä on oikeassa ja kumpi väärässä, vai onko kumpikaan oikeassa tai väärässä.
Mutta jos haluja on, niin suosittelen vielä kerran selvittämään tämä asia lääkärisi kanssa. Voihan kyse olla puhtaasi molemminpuolisesta väärinkäsityksestä.