Lakko on heikkouden osoitus

Viime syksyn poliittisten lakkojen jälkeen, Teollisuusliiton Aalto naureskeli televisiossa, että lakot osoittivat hänen mielestään sen, että ay-liike on yhtenäinen. Kommentti tuli kasvoilta, jotka heijastivat epävarmuutta ja heikkoutta. Yhtenäinen? Jos muutama ay-aktiivi saa painostamalla ja tekosyillä aktivoitua kansaa, niin se ei ole merkki yhtenäisyydestä. Se on osoitus ay-liikkeen järjestelmän toimivuudesta, mutta yhtenäisyydestä ei ole kysymys. Jäsenkadon vallitessa voisi syksyn poliittisia lakkoja nimittää enemmänkin hätähuudoksi murenevan vallan edessä. Se oli yritys osoittaa valtaa ja voimaa, mutta se oli heikkouden merkki. Sitä väkivalta aina on.

Lakkoilu on kiristämistä ja henkistä väkivaltaa. Väkivaltaan tukeudutaan tilanteessa, jossa järki loppuu. Se on heikon ase. Se on heikkouden osoitus, ei vahvuuden. Esimerkiksi koulukiusaaja on jollakin tavalla vajaavainen. Hän yrittää saada tyydytystä alistamalla muita. Hän saa porukkaa mukaan lähinnä sen takia, että mukaanlähtijät pelkäävät itse tulevansa kiusatuksi. Kaikki tietävät, että se on väärin, mutta jatkavat toimiaan. Koulukiusaajat ovat isoina tunnustaneet tehneensä väärin ja olleensa avuttomia tilanteessaan. Kodin väkivaltatilanteessa mies tai nainen hakee valtaansa parisuhteessa toiseen. Ehkä siihen liittyy mustasukkaisuutta ja omistamisenhalua, mutta nyrkkiin tarttuja on vajaavainen. Mustelmilla oleva pakenee turvakotiin lapsien kanssa. Sama lakoissa. Useimmiten mustelmilla oleva pakenee tilannetta. Mutta väkivallan käyttäjä ei ole voittaja vaan loppujen lopuksi häviäjä.

Poliittinen lakkoilu on anarkiaa. Sillä valtaansa pönkittävä ay-väki yrittää vaikuttaa demokraattisesti valittuun Eduskuntaan. Se ei ole kansanvaltaa. Se on anarkiaa. Poliittinen lakko on vajaavaisen käsissä vaarallinen ase. Sen takia poliittiset lakot, samoin kuin tukilakot pitää kieltää. Lakko-oikeus pitää rajata oikeisiin lakkoihin ja niihin pitää olla oikeus. Politiikkaa voi ja pitää tehdä toisella tavalla. Mielenosoitus on oikea tapa toimia.