TYÖSYRJINTÄ, EPÄASIALLINEN KOHTELU: kostaminen

Et kuitenkaan vaihtanut työpaikkaa ja firmaa. Ajoissa.

Juuri tuosta syystä ajattelenkin, että korvien välissä on vikaa. Miksi en vaihtanut työpaikkaa?! Ehkä syy on siinä, että olen jo ehtoopuolella työuraani.

Mielestäni ajatukset kostosta ovat luonnollisia, jopa tervehdyttäviä niin, ettei niitä kannata tukahduttaa. Vikapäisyyden rajoille mennään, jos alkaa ideoita toteuttaa. Omatoimisesti ei kannata elämäänsä pilata, vaikka kiusaaja kimpussa olisikin.

Työpaikan vaihtamista suositellaan aivan liikaa. Ei vähiten siksi, että se on helpoin ja halvin temppu niille, joiden vastuulla olisi selvitella kiusaamisilmiöitä työyhteisössä. Uusi työpaikka on paras vaihtoehto nuorelle tai nuorehkolle ihmiselle, jolla vielä on aidosti valinnanmahdollisuuksia elämässään. Jos taas uhrilla on ikää ja kuvioon kuuluu ehkä muitakin rajoitteita, uutta työtä ei saa sormia napsauttamalla. Monien kohdalla työpaikan vaihtaminen tarkoittaisi myös paikkakunnan vaihdosta, muuttoa, ehkä jopa uuden ammatin opiskelua. Kaikkien kohdalla tähän ryhtyminen ei ole taloudellisestikaan järkevää, ei lyhyellä, eikä edes pitkällä aikavälillä. Jos ihmisellä on muitakin vastuita, kuten perhe tai iäkkäät vanhemmat huolehdittavana, työpaikkakiusaajien mieliksi tehtävä muutos tarkoittaisi perusteellista myllerrystä liian monen läheisen elämässä.

Jouduin asioita omakohtaisesti miettimään, ja päätin kestää myllytyksen. Jaksoin läpi vaikeiden vuosien, koska tiesin, että kiusaajalla tulisi ikä ennen pitkää vastaan. Ja kyllä se kiusaajankin terä tylsyy, kun hän joutuu huomaamaan, ettei uhri reagoi, vaan keskittyy työhönsä.

Olin epäasiallisen kohtelun kohteena, työsyrjittynä, työpaikkakiusattuna jokseenkin yhtä kauan kuin tämän viestiketjun aloittaja. YT-prosessissa minut irtisanottiin ns. tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Jälkeenpäin olen kuullut ex-työkavereiltani, että narsistipäällikkö julistaa nyt työpaikalla minun potjujeni syitä sillä, että minä en viihtynyt työssä, enkä sopeutunut työyhteisöön ja jäin etäiseksi. On ilmeistä, että juuri tuosta, vuosikausia jatkuneesta stressistä sairastuin aikuisiän diabetekseen.

Minun olisi pitänyt ajat sitte lähtä edellisestä työpaikasta pois,olin silloin todella väsynyt, ja työnteko vain vaikeutu entisestään,eikä minua arvostettukaan.Mutta sitten minun työt loppu,oikeastaan helpotti päästä irti niistä tekijöistä, jotka vei voimat lopullisesti.En kadu päivääkään.

Huono työpaikka ei ole minkään arvoinen, jos terveytesi on sinulle tärkeä niin ota loparit tai ole jatkuvasti saikulla kunnes YT:ssä pääset pois ilman karenssia.

Heti kun vittuillaan niin samantien saikulle, ihan joka kerta.

Kyllä mieskin osaa kiusata työpaikalla,siitä on tuore kokemus.

"Huono työpaikka ei ole minkään arvoinen, jos terveytesi on sinulle tärkeä niin ota loparit tai ole jatkuvasti saikulla kunnes YT:ssä pääset pois ilman karenssia.

Heti kun vittuillaan niin samantien saikulle, ihan joka kerta."

Kertoisitteko vinkkejä, mitä työterveydessä pitää/kannattaa sanoa, että ei joutuisi syvempään kuseen työpaikalla ja toisaalta saisi saikkua? Onko pakko valittaa, että selkään koskee tai masentaa ankarasti? Totuushan on, että vain työpaikan olot wituttavat. Jos kerron työterveyslääkärille esimerkkejä sorsinnasta ja että esimiehen, työkavereiden sekä asiakkaiden nassut ärsyttävät päivä päivältä enemmän, hän kilauttaa juurikin tuolle esimiehelle heti vastaanotolta lähdettyäni. Tästä seuraa, että kyseinen sekopää wittuilee lisää, sillä se on hänen luontonsa.

Ainoa vaihto ehto on lopputili ja työpaikan vaihto niin ei tule karenssia.Tai jos olet loppuun palanut, saikkua sitte.Eikä se kellekään kuulu jos on saikulla.