Lakiosuuden rajoitus elinikäisellä omistus- ja hallintaoikeudella

Anonyymi

Hyvä Foorumi,
minulla olisi kaksi tärkeää kysymystä perintöoikeuteen.

Johtuen aikaisemmasta vanhempiemme keskinäisestä testamentista
olemme minä ja siskoni perijöitä viimeksi kuolleen vanhemman jäämistöön.
Isä kuoli jo parikymmentä vuotta sitten. Luovuimme silloin lakiosistamme.

Äitini äskettäisen kuoleman jälkeen ilmestyi uusi testamentti yksin äidin, muutamaa päivää ennen kuolemaansa, tekemänä.

Tämän mukaan on siskoni yksin perijä, minä saan vain lakiosan. Lisäksi hän määräsi
siskolleni ja hänen aviopuolisolleen elinikäisen omistus- ja hallintaoikeuden kiinteistöönsä,
taloon ja tonttiin: tässä on kyse koko vanhempiemme yhteisestä omaisuudesta.

Itse asun jo pitkään ulkomailla.

Kysymykseni:
Oliko äitini oikeutettu päättämään uudella testamentillaan vastaan keskinäistä testamenttia, eli vastaan isäni silloista tahtoa? Äiti on peruuttanut täysin keskinäisen testamentin voimassaolon.

Jos minulle jää lakiosuus, miten lakiosa lasketaan? Talon ja kiinteistön arvo on huomattavasti vähentynyt johtuen tästä elinikäisestä omistus- ja hallintaoikeudesta,
melkeimpä nollaan, ja on siten myyntikelvoton.

Onko kiinteistön kuormittamaton arvo ratkaiseva?

Olisi iloinen asiantuntevista vastauksista.

38

220

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Periaatteessa äitinne voi testamentata oman osuutensa omaisuudesta miten tykkää pl. lakiosat.

      Jutusta ei täysin käy ilmi, mikä on ollut isältä jääneiden ei-vaadittujen lakiosien kohtalo eli onko ne mahdollisesti jäänyt vain äidin hallintaan vai täydelliseen omistukseen. Testamentissa on kenties tuohon luopumistapaukseen joku ehto(?).

      Lakiosasi on puolet siitä perinnöstä, mikä sinulle ilman testamenttia tulisi.

      • Anonyymi

        Lakiosa ei voi jäädä kenenkään hallintaan. Jos perillinen saa lakiosansa, hän saa sen rasitteista vapaana. Ja tässähän kerrottiin, ettei lakiosaa edes vaadittu.


    • Anonyymi

      Ennen kuin asiasta voi sanoa yhtikäs mitään, pitäisi tietää isän testamentin sisältö. Voisiko aloittaja kertoa sen?

      Ratkaisevaa on nyt nimittäin se, oliko testamentissa vain määrätty kaikki leskelle ja piste. Vai oliko siinä toissijaismääräys. Omaisuuden jako menee näissä ihan eri tavalla.

    • Anonyymi

      Lawetorder funtsii: Minulla taas särähti silmään ja pahasti tuo uuden testamentin ilmaantuminen ja tehty VAIN MUUTAMA PÄIVÄ ennen kuolemaa, epäselvää on missä äitinne on kuollut, nillaisissa olosuhteissa, mikä on ollut kuolinsyy.

      Ei tässä muuten mitään, noitahan kummia testamentteja ilmaantuilee aina silloin tällöin, mutta vaikuttaa olevan lisääntyvä luonnonvara.

      Laissa kuitenkin on aika erikoisesti, mutta olisi tosiaan hyvä tietää tuon keskinäisen testamentin sisältöä jonkin verran, että millaisin määräyksin on.

      Perintökaaressa on kuitenkin näin, ei kuitenkaan ota selkoa, että tarkoittaako rintaperillisiä siinä, koska on kielto testamentilla määrätä omaisuudesta tähän tapaan lopussa: "1§ Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille".

      Tuo sinällään aika erikoinen, että jos on rintaperillisiä, niin voisi määrätä testamentilla vaikka koko omaisuuden jollekkin, ilman lakiosia, mutta lapseton ei voisi.

      Sitten lisää: "
      3 §
      Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai ---->muulla siihen rinnastettavalla toimella (TESTAMENTTIKO JONKUN HYVÄKSI?), >>>>>ottamatta asianmukaisesti<<<<<< huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta<-----, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä".

      Sitten: "1 a § (25.2.1983/209)

      Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.

      (Keskinäinen testamentti, sitähän ei voi kumota enään edesmenneen jälkeen mitenkään kuin oikeusistuimessa ja määrätyin perustein, aiemmin tehty testamentti kumoutuu ainoastaan kun testamentin tekijä/tekijät ELOSSA ollessaan tekee uuden ja uudessakin olisi hyvä mainita, että kumoaa aikaisemmin tehdyn testamentin)" Laissa on kuitenkin näin: " 7 §

      Joka ----->yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia<----- ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, ------>>>menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa<<<--------" (tarkoittaako tuo sitten elossa ollessa taikka toisen jo ollessa kuolleena.

      Pahoitteluni runsaasta lakitekstimäärästä (joidenkin miielestä ei saa lakiin viitata ollenkaan, vaan pitää itse keksiä sanoja korvaamaan laki), mutta uskoisin , että nuolitetuilla kohdilla eteen päin päästään.

      Ps. on se kummaa että noita ihmeellisiä testamentteja ilmaantuilee aina juurikin kun menee omaisuus vain yhdelle.

      Lakiosaahan ei tuollainenkaan testamentti (aitona) kumoa.

      • Anonyymi

        Hyviä pohdintoja, mutta PK 3 luvun soveltuvuus riippuu nyt siitä, oliko isän testamentissa sitä toissijaismääräystä vai ei.


    • Anonyymi

      Kiitos vastauksista!
      Isän testamissa - keskinäisessä testamentissa - on lause:
      ”viimeksi eläneen kuoltua on silloin jäljellä oleva omaisuus menevä lapsillemme tasan lain mukaan.”
      Näin oletinkin menevän, kun allekirjoitin suostumuksen, että luovumme lakiosasta äidin eduksi isän koltua.
      Tämä rajoitus elinikäisellä omistus- ja hallintaoikeudella mietityttää myös.

      • Anonyymi

        Olivatko vanhemmat oikeasti täysin rahattomia?


    • Anonyymi

      Jos keskinäisessä testamentissa on toissijaismääräys niinkuin näyttäis olevan niin mamma ei pysty omalla testamentilla kumoamaan sitä,eli se mitä mamma sai kuolleelta menee mamman kuoleman jälkeen niinkuin k.testamentissa lukee,omasta omaisuudesta mamma tosin pystyy vissiin uudella testamentilla määräämään mutta se koskee vain niitä varoja mitä mammalla itsellään oli ennenkuin hän sai kuolleelta fygyä.

      • Anonyymi

        Näin sen näkee Lawetorderikin: eli tuo toissijaismääräys jolla määrätään loppu omaisuus joka on lesken kuoltua jäljellä, niin menevä lapsille tasajaolla eli montako perijää sitten onkaan.

        Tuo sinun sisaresi laatima testamentti on mitätön ja uskon vahvasti, että jos se on äitisi laatima, niin se on sisaresi sanelema ja ei kuitenkaan voi kumota aiempaa yhteistestamenttia ja jo laissa joita osia laitoin, sanotaan niin "Joka ----->yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia<----- ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, ------>>>menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa<<<--------" (tarkoittaako tuo sitten elossa ollessa taikka toisen jo ollessa kuolleena." Tässä nyt vain se, että kuka menettää oikeutensa, leskikö kuollessaan vaiko kuka?

        Mutta kuitenkin, koska isäsi on kuollut eli yhteinen testamentti on astunut voimaan, niin sitä ja sen määräyksiä ei äitisi uusi testamentti kuitenkaan kumoa.

        Älä anna periksi.


    • Anonyymi

      Juu - kun paperissa on tuo lause ".....lain mukaan.....", niin äidiltä jäävästä omaisuusryppäästä hänen ja isän perintöosa käsitellään erillisinä perintöinä:

      - isän osuus tulee lapsille
      - äidin osuus tulee lapsille / testamentin mukaan tai em. sekoituksena

      Hyvä puoli tuossa on, että perinnöt käsitellään erillisinä, jolloin perintöverotkin tippuvat vs. yksi perintököntti.

      Kokonaan eri juttu taas on, minkälainen osuus nyt jätetystä perinnöstä on isän ja minkälainen äidin osuus, kun ekan kuolemasta on kulunut jo vuosikausia...

      • Anonyymi

        Kiitän kattavista vastauksista. Anteeksi monista kysymyksistä
        Kysyyisin vielä, koska saamani tiedot ovat ristiritaisia:
        Onko isän ja äidin keskinäinen - rajoitettu omistusoikeustestamentti - isän osalta vielä voimassa, eli viimeisen kuoleman jälkeen osuus jaettava lapsille puoliksi lain mukaan - kuten testmentissa mainittu.
        Voikeo äiti tehdä uuden testamentin vain omalta osaltaan vai koko jäljellä olevasta perinnöstä? Onko isän testamentti hänen puolesta omaisuudestaan on vielä voimassa 30 vuoden jälkeen kuolemasta? Aikaisemmin ei hänen osuuttaan ole jaettu lapsille.

        Voiko äidin testamenttaamaa lakiosaa rajoittaa elinikäisellä asumisoikeudella ja vähentääkö tämä rajoitus prinnön arvoa minun kohdallani?
        Kiitos vielä viimeisen kerran.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitän kattavista vastauksista. Anteeksi monista kysymyksistä
        Kysyyisin vielä, koska saamani tiedot ovat ristiritaisia:
        Onko isän ja äidin keskinäinen - rajoitettu omistusoikeustestamentti - isän osalta vielä voimassa, eli viimeisen kuoleman jälkeen osuus jaettava lapsille puoliksi lain mukaan - kuten testmentissa mainittu.
        Voikeo äiti tehdä uuden testamentin vain omalta osaltaan vai koko jäljellä olevasta perinnöstä? Onko isän testamentti hänen puolesta omaisuudestaan on vielä voimassa 30 vuoden jälkeen kuolemasta? Aikaisemmin ei hänen osuuttaan ole jaettu lapsille.

        Voiko äidin testamenttaamaa lakiosaa rajoittaa elinikäisellä asumisoikeudella ja vähentääkö tämä rajoitus prinnön arvoa minun kohdallani?
        Kiitos vielä viimeisen kerran.

        Lawetorder vastailee: Minun ymmärtääkseni heidän keskinäinen testamentti määrää miten omaisuuden suhteen menetellään.

        Tuo on hieman tulkinnallinen, koska siinä ei määritellä kumman omaisuudesta kyse, leskellähän on avio-oikeus siihen omaisuuteen mitä he ovat yhdessä hankkineet, muttei siihen omaisuuteen jota edesmennyt on omistanut ennen avioliittoa ja mitä on saanut perinnöksi tai hänelle on testamentattu tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä.

        Mitä tarkoitat rajoitetulla omistusoikeustestamentilla(?), se tuo minkä esitit aiemmin eli toisen kuoleman jälkeen jetaan, jne. on toissijaismääräys ja siinä on erikoisesti, että mitä omaisuudesta on jäljellä, niin hämärää on, että mitä omaisuutta siinä tarkoitetaan.

        Laissa on, että yhteinen koti jää ainoastaan lesken hallintaan ja asumisoikeus elämänsä loppuun asti, eli hän ei siinäkään mielessä voi siitäkään sillain määrätä, koska siitä puolet tavallaan omistaa edesmenneen kuolinpesä, eli jos omaisuutena on vain ja ainoastaan tontti ja talo, niin edesmenneen osuus (jos molempien nimissä) kuuluu kuolinpesälle eli se tarkoittaa silloin sitä, ettei äitisi voi siitä osasta määrätä millään tavalla, jos tuo testamentti ei ole yhteis- ja omistusoikeustestamentti vaan ainoastaan yhteistestamentti eli että isäsi omistama puolikas siirtyy äidillesi testamentin perusteella jos on ollut yhteis- ja omistusoikeustestamentti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder vastailee: Minun ymmärtääkseni heidän keskinäinen testamentti määrää miten omaisuuden suhteen menetellään.

        Tuo on hieman tulkinnallinen, koska siinä ei määritellä kumman omaisuudesta kyse, leskellähän on avio-oikeus siihen omaisuuteen mitä he ovat yhdessä hankkineet, muttei siihen omaisuuteen jota edesmennyt on omistanut ennen avioliittoa ja mitä on saanut perinnöksi tai hänelle on testamentattu tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä.

        Mitä tarkoitat rajoitetulla omistusoikeustestamentilla(?), se tuo minkä esitit aiemmin eli toisen kuoleman jälkeen jetaan, jne. on toissijaismääräys ja siinä on erikoisesti, että mitä omaisuudesta on jäljellä, niin hämärää on, että mitä omaisuutta siinä tarkoitetaan.

        Laissa on, että yhteinen koti jää ainoastaan lesken hallintaan ja asumisoikeus elämänsä loppuun asti, eli hän ei siinäkään mielessä voi siitäkään sillain määrätä, koska siitä puolet tavallaan omistaa edesmenneen kuolinpesä, eli jos omaisuutena on vain ja ainoastaan tontti ja talo, niin edesmenneen osuus (jos molempien nimissä) kuuluu kuolinpesälle eli se tarkoittaa silloin sitä, ettei äitisi voi siitä osasta määrätä millään tavalla, jos tuo testamentti ei ole yhteis- ja omistusoikeustestamentti vaan ainoastaan yhteistestamentti eli että isäsi omistama puolikas siirtyy äidillesi testamentin perusteella jos on ollut yhteis- ja omistusoikeustestamentti?

        Lawetorder lisää omaansa: Lakiosa on maksettava rahallisesti sitä vaadittaessa maksettavaksi.

        Tuollainen määräys rajoittaa lakiosaasi ja riippuen siitä miten kauan elää sisaresi ei ole merkitystä koska arvo lasketaan viimeisimmän kuolinpäivän arvolla, ei siis tulevaisuuden arvolla.

        Sinuna minä lähtisin ensisijaisesti selvittään onko testamentti todellakin aito, laillinen ja millaisessa kunnossa äitisi oli ennen kuolemaansa.

        Hyvin monet tuon kaltaiset testamentit on julistettu mitättömäksi, koska on testamenttia laatiessa ollut heikentyneessä tilassa ja helposti johdateltavissa eli ei ole ymmärtänyt paperin merkitystä.

        Esim. alzhaimerintauti (dementia) on sellainen, heikentynyt verenkierto aivoihin taikka kuolinsyynä aivoinfarkti ja sydämen pysähdys.

        Selvitä nuo asiat ensin, saatat voittaa paljon, kuten sanoin, noita tuollaisia testamentteja on alkanut ilmaantuun aika paljon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitän kattavista vastauksista. Anteeksi monista kysymyksistä
        Kysyyisin vielä, koska saamani tiedot ovat ristiritaisia:
        Onko isän ja äidin keskinäinen - rajoitettu omistusoikeustestamentti - isän osalta vielä voimassa, eli viimeisen kuoleman jälkeen osuus jaettava lapsille puoliksi lain mukaan - kuten testmentissa mainittu.
        Voikeo äiti tehdä uuden testamentin vain omalta osaltaan vai koko jäljellä olevasta perinnöstä? Onko isän testamentti hänen puolesta omaisuudestaan on vielä voimassa 30 vuoden jälkeen kuolemasta? Aikaisemmin ei hänen osuuttaan ole jaettu lapsille.

        Voiko äidin testamenttaamaa lakiosaa rajoittaa elinikäisellä asumisoikeudella ja vähentääkö tämä rajoitus prinnön arvoa minun kohdallani?
        Kiitos vielä viimeisen kerran.

        Testamenttinsa voi perua koska vain.

        Keskinäinen testamentti on tosiasiassa kahden henkilön yhdelle paperille laatimat kaksi eri testamenttia ja niitä kohdellaan myös laissa niin. Eli toinen tai jopa molemmat osapuolet voivat tehdä uuden testamentin omasta omaisuudestaan eläessään.

        Jos ette vedonneet lakiosaan 6kk testamentin tiedoksiannosta, jäämistö jakautuu testamentin mukaan, eikä lakiosia tarvitse huolehtia.

        Kun testamentti oli puolisolle ja sisälsi toissijaiset saajat lesken jälkeen, sovelletaan PK 3 luvun mukaista jakoa, kun selvitetään mitä kenellekin jaetaan. Eli lähtökohta, ellei muita perintöjä, lahjoja tai avioliittoja ole ollut, nykyinen lesken omaisuus jaetaan puoliksi. Toinen puolikas (isäsi) tuon yhteisen testamentin toissijaisen määräyksen mukaan ja toinen äitisi testamentin mukaan.

        Äitisi jälkeen sinulla on oikeus vaatia lakiosasi jos testamentin seurauksena et sitä saisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder vastailee: Minun ymmärtääkseni heidän keskinäinen testamentti määrää miten omaisuuden suhteen menetellään.

        Tuo on hieman tulkinnallinen, koska siinä ei määritellä kumman omaisuudesta kyse, leskellähän on avio-oikeus siihen omaisuuteen mitä he ovat yhdessä hankkineet, muttei siihen omaisuuteen jota edesmennyt on omistanut ennen avioliittoa ja mitä on saanut perinnöksi tai hänelle on testamentattu tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä.

        Mitä tarkoitat rajoitetulla omistusoikeustestamentilla(?), se tuo minkä esitit aiemmin eli toisen kuoleman jälkeen jetaan, jne. on toissijaismääräys ja siinä on erikoisesti, että mitä omaisuudesta on jäljellä, niin hämärää on, että mitä omaisuutta siinä tarkoitetaan.

        Laissa on, että yhteinen koti jää ainoastaan lesken hallintaan ja asumisoikeus elämänsä loppuun asti, eli hän ei siinäkään mielessä voi siitäkään sillain määrätä, koska siitä puolet tavallaan omistaa edesmenneen kuolinpesä, eli jos omaisuutena on vain ja ainoastaan tontti ja talo, niin edesmenneen osuus (jos molempien nimissä) kuuluu kuolinpesälle eli se tarkoittaa silloin sitä, ettei äitisi voi siitä osasta määrätä millään tavalla, jos tuo testamentti ei ole yhteis- ja omistusoikeustestamentti vaan ainoastaan yhteistestamentti eli että isäsi omistama puolikas siirtyy äidillesi testamentin perusteella jos on ollut yhteis- ja omistusoikeustestamentti?

        Lowe.............. on täydellinen jäämistöoikeutta tahi aviovarallisuusoikeutta tuntematon hiippari, mikä tulee ilmi tästä hänen hömpötyksestään, mitä hän täällä on toistanut toistamastaan:

        "Tuo on hieman tulkinnallinen, koska siinä ei määritellä kumman omaisuudesta kyse, leskellähän on avio-oikeus siihen omaisuuteen mitä he ovat yhdessä hankkineet, muttei siihen omaisuuteen jota edesmennyt on omistanut ennen avioliittoa ja mitä on saanut perinnöksi tai hänelle on testamentattu tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä."

        Leskellä kun tosiasiassa ON avio-oikeus, jollei avioehdosta muuta johdu, KAIKKEEN siihenkin omaisuuteen, mihin sitä Lowe.................:n mukaan ei olisi. Ainoa poikkeus saattaa olla testamentilla saatu omaisuus, JOS testamentissa on saajan puolison avio-oikeuden pois sulkeva ehto.

        Älkää siis paltan lukijat uskoko MIHINKÄÄN, mitä tämä höppänä teille yrittää uskotella muka tietona. Se on yhtä kaukana oikeasta tiedosta kuin erään Donaldin valheet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lowe.............. on täydellinen jäämistöoikeutta tahi aviovarallisuusoikeutta tuntematon hiippari, mikä tulee ilmi tästä hänen hömpötyksestään, mitä hän täällä on toistanut toistamastaan:

        "Tuo on hieman tulkinnallinen, koska siinä ei määritellä kumman omaisuudesta kyse, leskellähän on avio-oikeus siihen omaisuuteen mitä he ovat yhdessä hankkineet, muttei siihen omaisuuteen jota edesmennyt on omistanut ennen avioliittoa ja mitä on saanut perinnöksi tai hänelle on testamentattu tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä."

        Leskellä kun tosiasiassa ON avio-oikeus, jollei avioehdosta muuta johdu, KAIKKEEN siihenkin omaisuuteen, mihin sitä Lowe.................:n mukaan ei olisi. Ainoa poikkeus saattaa olla testamentilla saatu omaisuus, JOS testamentissa on saajan puolison avio-oikeuden pois sulkeva ehto.

        Älkää siis paltan lukijat uskoko MIHINKÄÄN, mitä tämä höppänä teille yrittää uskotella muka tietona. Se on yhtä kaukana oikeasta tiedosta kuin erään Donaldin valheet.

        Noin se menee. Low-orderin kohellus on sen sijaan aivan käsittämätöntä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lowe.............. on täydellinen jäämistöoikeutta tahi aviovarallisuusoikeutta tuntematon hiippari, mikä tulee ilmi tästä hänen hömpötyksestään, mitä hän täällä on toistanut toistamastaan:

        "Tuo on hieman tulkinnallinen, koska siinä ei määritellä kumman omaisuudesta kyse, leskellähän on avio-oikeus siihen omaisuuteen mitä he ovat yhdessä hankkineet, muttei siihen omaisuuteen jota edesmennyt on omistanut ennen avioliittoa ja mitä on saanut perinnöksi tai hänelle on testamentattu tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä."

        Leskellä kun tosiasiassa ON avio-oikeus, jollei avioehdosta muuta johdu, KAIKKEEN siihenkin omaisuuteen, mihin sitä Lowe.................:n mukaan ei olisi. Ainoa poikkeus saattaa olla testamentilla saatu omaisuus, JOS testamentissa on saajan puolison avio-oikeuden pois sulkeva ehto.

        Älkää siis paltan lukijat uskoko MIHINKÄÄN, mitä tämä höppänä teille yrittää uskotella muka tietona. Se on yhtä kaukana oikeasta tiedosta kuin erään Donaldin valheet.

        Lawetorder kumoaa nolon nolostelut taas kerran: Tässä lainattu: "Kysytty
        08.11.2008

        Kun jompikumpi aviopuolisoista saa perinnöksi esim. talon omilta vanhemmiltaan, niin onko toisella aviopuolisolla omistusoikeutta ko. perintöön?
        Vastaus
        Vastattu
        10.11.2008
        Viimeksi päivitetty
        30.01.2019

        Puolisoiden omistussuhteet eivät avioliiton solmimisen johdosta muutu, vaan kumpikin puoliso omistaa edelleen yksin sen omaisuuden, jonka hän omisti ennen avioliiton solmimista. Samalla lailla omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä, lahjana taikka lotossa, on yksin hänen omaisuuttaan. Katso myös
        http://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-avioliitoyhteinenomaisuus
        Vuonna 1930 ja sen jälkeen solmituissa avioliitoissa omaisuus on erillistä, siis sen puolison, jonka nimissä se on. Yhteistä on vain se, mikä on molempien nimissä eli puolisoiden yhdessä hankkimaa.(Norri: Perintö ja testament-ti: käytännön käsikirja, 2007, s. 21)
        Puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeuden tarkoituksena on lieventää omaisuuden erillisyyden ehdottomuutta, koska avioliitto on puolisoiden yhteisyritys, jossa kummankin osapuolen asema on turvattava. Avio-oikeus toteutuu käytännössä puolisoiden omaisuuden osituksessa, jos avioliitto purkautuu, jol-loin puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus tasataan. Avio-oikeus ei kuitenkaan ulotu kaikkeen toisen puo-lison omaisuuteen. Omaisuus, jonka puoliso on saanut lahjana tai testamenttina ja jonka luovuttaja on määrännyt, ettei toisella aviopuolisolla ole avio-oikeutta omaisuuteen, jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Avio-oikeutta ei myöskään ole omaisuuteen, joka avioehtosopimuksessa on tehty avio-oikeudesta vapaaksi. (Kivelä & Nordell: Perehdy pykäliin, 2007, s.273-274). )
        Avio-oikeudella ei ole kuitenkaan vaikutusta avioliiton aikaiseen omistusoikeuteen.
        Omaisuuden omistaa se, joka on sen saanut tai hankkinut. (Norri: Perintö ja testamentti: käytännön käsikirja, 2007, s. 28)
        Kannattaa tutustua mainittuihin alan oppaisiin ja mahdollisia lisäkysymyksiä varten ottaa yhteyttä juristiin" Löytyy täältä: https://www.kirjastot.fi/kysy/kun-jompikumpi-aviopuolisoista-saa-perinnoksi

        Kummallista, nämä on eri mieltä kuin noloin 123000 kertainen nolostelija: (Norri: Perintö ja testament-ti: käytännön käsikirja, 2007, s. 21, Kivelä & Nordell: Perehdy pykäliin, 2007, s.273-274, (Norri: Perintö ja testamentti: käytännön käsikirja, 2007, s. 28

        "Avioliittolaki

        2 luku
        Puolisoiden omaisuus
        34 §

        ------->>>>>Se omaisuus, mikä puolisolla<<<<<------- on avioliittoon mennessään, ---->>kuuluu edelleen hänelle<<----. Niin ikään on ----->>hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.<<<-----

        (LAINKOHTA EI ERITTELE OMAISUUSLAJIA, SAANTIPERUSTETTA, ONKO TESTAMENTILLA s a a t u, PERINNÖKSI s a a t u VAIKO LAHJAKSI s a a t u, laissa ei myöhemminkään eritellä taikka eroteta millään tavalla, eli laki tällöin tarkoittaa yhteisesti hankittua omaisuutta


        35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä (( HUOOOMMMM, OMAISUUDEN s ä ä s t ö s t ä, ei siis omaisuudesta, vaan omaisuuden mahdollisesta ARVON NOUSUSTA, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

        Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon (HUOOOM. O M A I S U U D E N t u o t t o o n), noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)

        36 §

        ( HUOOOOMM.)Kumpikin puoliso vallitkoon omaisuuttaan (OMAISUUTTAAN, ei siis o m a i s u u t t a eli yhteistä omaisuutta, vaan kumpikin omaa omaisuuttaan) 37–39 §:ssä mainituin rajoituksin". https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O2L2


        Eli nolo, olenko väärässä vaiko en, onko laissa eritelty ja esitetty mikä omaisuus saatuna on avio-oikeuden alaista?

        Nyt tärkeä kysymys, onko, ties kuinka pitkään, TULKITTU (lakiahan ei tulkita vaan asiaa tulkitaan lakiin nähden) avioliittolakia aivan väärin osituksissa?

        Perukirja oikeammin tehdään väärin, koska siinä eritellään vain omaisuus puoliksi, kun ei ole kyse mistään omaisuuden tasajaosta, kuten avioliittolaissa onkin, että OMAISUUDEN TUOTOSTA, eli siitä omaisuus erästä jonka arvo on noussut.

        Onko laki siis väärässä ja nolo oikeassa, kukainenkin päätelköön itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin se menee. Low-orderin kohellus on sen sijaan aivan käsittämätöntä.

        Lawetorder nauraa kippurassa tälle peesaajalle:

        'Ei mitään tajua koko asiasta, kunhan nyt vaan olen samaa mieltä ja vähän lisään täältä nurkan takaa.

        -Minulla ei ole hajuakaan, sanoo kommentoija mielessään, -mutta jotain sanon, että edellinen anonyymi olisi uskottavampi, vaikka ei edes perustele, ei esitä mitään sanomansa tueksi, eikä edes sitä, miksi olisi niin kuin hän kirjoittaa, kunhan vaan ilmaisee millainen joku kirjoittaja olisi, niin tästä syystä peesaan häntä, koska olen itse samanlainen'


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder nauraa kippurassa tälle peesaajalle:

        'Ei mitään tajua koko asiasta, kunhan nyt vaan olen samaa mieltä ja vähän lisään täältä nurkan takaa.

        -Minulla ei ole hajuakaan, sanoo kommentoija mielessään, -mutta jotain sanon, että edellinen anonyymi olisi uskottavampi, vaikka ei edes perustele, ei esitä mitään sanomansa tueksi, eikä edes sitä, miksi olisi niin kuin hän kirjoittaa, kunhan vaan ilmaisee millainen joku kirjoittaja olisi, niin tästä syystä peesaan häntä, koska olen itse samanlainen'

        Lawetorder lainaa omaansa ja esittää anonyymille (joka aiemmin kirjoitteli nick-named NOLO123, jo nickkinsä valinta kertoo mistä kyse ja millainen on): " tai mitä hän on yksinomaan ostanut omiin nimiinsä."

        Tässä jännä nuolitettu KKO:n ratkaisu ja perskules, on vuodelta 2016, jännää ja jänskättää: "KKO:2016:37

        Avioliitto - Omistusoikeus avioliitossa - Omaisuuden ositus


        Diaarinumero: S2014/583
        Taltionumero: 1204
        Antopäivä: 26.5.2016

        Puolisoiden yhteisessä käytössä olleen kesämökkikiinteistön kauppakirjan mukaan ostajana oli yksin mies. Puolisot olivat osallistuneet yhdessä kiinteistön hankkimista koskeviin toimiin ja kaupan rahoittamiseen. Vaimo vaati osituksessa, että hänen katsotaan omistavan puolet kiinteistöstä.

        Puolisot olivat hyväksyneet kiinteistönkaupan tehtäväksi niin, että ostajana oli yksin mies. He olivat siten kaupantekohetkellä tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimineet niin, että mies tuli yksin kiinteistön omistajaksi. --------->>>>>>Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi, ettei vaimo ollut osoittanut puolisoiden tarkoituksena olleen hankkia kiinteistö yhteiseksi ja miehen toimineen kaupassa vaimon lukuun. !!!!!!!!!Kiinteistö katsottiin yksin miehen omaisuudeksi<<<<----------."

        HMMMM, kyllä nyt on korkein oikeus väärässä ja NOLO123 (tai kuka lie) OIKEASSA.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder nauraa kippurassa tälle peesaajalle:

        'Ei mitään tajua koko asiasta, kunhan nyt vaan olen samaa mieltä ja vähän lisään täältä nurkan takaa.

        -Minulla ei ole hajuakaan, sanoo kommentoija mielessään, -mutta jotain sanon, että edellinen anonyymi olisi uskottavampi, vaikka ei edes perustele, ei esitä mitään sanomansa tueksi, eikä edes sitä, miksi olisi niin kuin hän kirjoittaa, kunhan vaan ilmaisee millainen joku kirjoittaja olisi, niin tästä syystä peesaan häntä, koska olen itse samanlainen'

        No peesaajapa yrittää selittää asian Low-orderille: Kukaan ei kiistä sitä, etteikö aviopuoliso omistaisi itse omaisuuttaan avioliiton aikana. Koska omaisuuteen lähtökohtaisesti kohdistuu kuitenkin avio-oikeus, avioliiton purkautuessa tasataan omaisuus, myös esimerkiksi se jo ennen avioliittoa omistettu.


      • Anonyymi

        Lawetorder kaivoi lisää tällaisesta, "kuka perkele omistaa ja mitäki"-päätöksiä, lisääkin löytyy, siis jos tarvitaan: KKO:2010:57


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder nauraa kippurassa tälle peesaajalle:

        'Ei mitään tajua koko asiasta, kunhan nyt vaan olen samaa mieltä ja vähän lisään täältä nurkan takaa.

        -Minulla ei ole hajuakaan, sanoo kommentoija mielessään, -mutta jotain sanon, että edellinen anonyymi olisi uskottavampi, vaikka ei edes perustele, ei esitä mitään sanomansa tueksi, eikä edes sitä, miksi olisi niin kuin hän kirjoittaa, kunhan vaan ilmaisee millainen joku kirjoittaja olisi, niin tästä syystä peesaan häntä, koska olen itse samanlainen'

        Kerrassaan säälittävä dementikko tämä Lowe................ Hänellä eivät ole hallussa edes aviovarallisuusoikeuden aivan keskeiset käsitteet OMISTUSOIKEUS vs. AVIO-OIKEUS.

        Hän koettaa todistella, että kun aviopuolisolla ei ole omistusoikeutta johon omaisuuteen, niin hänellä ei ole siihen myöskään avio-oikeutta. Nolottaa täällä jonkin sortinasiantuntijana esiintyvän tyypin puolesta - ja samalla harmittaa tavallisen palstan lukijan puolesta, joka ehkä ottaa Lowe...............:n hömpän todesta.

        Avioliitossa todellakin vallitsee omaisuuden erillisjärjestelmä eli kumpainenkin puoliso OMISTAA sen minkä hän on omistanut ennen aviolittoa tahi minkä hän avioliiton aikana tavalla tai toisella saa. Se, mikä on yhdessä hankittu, omistetaan yhdessä, lähtökohtaisesti puoliksi.

        Mutta KAIKKEEN tähän yksinkin omistettuun omaisuuteen toisella puolisolla on lähtökohtaisesti AVIO-OIKEUS. Avio-oikeutta ei ole, jos avio-oikeus on avioehdolla pois suljettu eikä myöskään lahjana tai testamentilla saatuun omaisuuteen, JOS lahjan tai testamentin ehdolla saajan puolison avio-oikeus lahjan/testamentin kohteeseen on suljettu pois.

        Omistusoikeus on voimassa avioliitossakin, mutta avio-oikeus realisoituu vasta avioliiton purkauduttua (eroon tai kuolemaan) toimitettavassa omaisuuden osituksessa. Siinä lähtökohtaisesti puolisoiden yhteenlaskettu avio-oikeuden alainen varallisuus tasataan varakkaamman osapuolen köyhemmälle osapuolelle antamalla tasingolla.

        Avioliittolaki 35 § 1-2 mom.
        "Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

        Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)"
        https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O2L2P35


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No peesaajapa yrittää selittää asian Low-orderille: Kukaan ei kiistä sitä, etteikö aviopuoliso omistaisi itse omaisuuttaan avioliiton aikana. Koska omaisuuteen lähtökohtaisesti kohdistuu kuitenkin avio-oikeus, avioliiton purkautuessa tasataan omaisuus, myös esimerkiksi se jo ennen avioliittoa omistettu.

        Lawetorder nauraa lisää: te ensin kiistitte omistamisen ja jatkatte, että OMAISUUS haetaan puoliksi, ei se nyt vaan mene niin, vaan OMAISUUDEN TUOTTO jaetaan puoliksi, esim kiinteistön arvon nousu on tuottoa, AVIOLIITTO laki: 35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus<<<--- toisen omaisuuteen. (HUUUOOMM) ---->>Sen nojalla<<---- (ELI AVIO-OIKEUDEN) saavat ----->>omaisuuden osituksessa<<----- eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden (HUUUOOM. PUOLISOIDEN, eli yhteisen) omaisuuden >>>>säästöstä (SÄÄSTÖSTÄ eli EI OMAISUUDESTA, eikä etenkään siitä mitä on ennen avioliittoa ollut toisella, taikka saa avioliiton aikana) ARVOSTA<<<<<, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään." IV-osa. "Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa taikka erottelussa."

        Sitten oma kommenttini tuosta avioliitto laista, joka sekin on ristiriidassa itsensä kanssa ja erittäin sekava, niin en kyllä ihmettele miksi lakitoimistot ja aasinajajat tienaa.

        Koettakaa jo ymmärtää, että on omaisuutta joka kuuluu yksinomaan, erossa taikka kuollessa, niin vain ja ainoastaan toiselle ja johon ei avioikeuskaan anna oikeutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrassaan säälittävä dementikko tämä Lowe................ Hänellä eivät ole hallussa edes aviovarallisuusoikeuden aivan keskeiset käsitteet OMISTUSOIKEUS vs. AVIO-OIKEUS.

        Hän koettaa todistella, että kun aviopuolisolla ei ole omistusoikeutta johon omaisuuteen, niin hänellä ei ole siihen myöskään avio-oikeutta. Nolottaa täällä jonkin sortinasiantuntijana esiintyvän tyypin puolesta - ja samalla harmittaa tavallisen palstan lukijan puolesta, joka ehkä ottaa Lowe...............:n hömpän todesta.

        Avioliitossa todellakin vallitsee omaisuuden erillisjärjestelmä eli kumpainenkin puoliso OMISTAA sen minkä hän on omistanut ennen aviolittoa tahi minkä hän avioliiton aikana tavalla tai toisella saa. Se, mikä on yhdessä hankittu, omistetaan yhdessä, lähtökohtaisesti puoliksi.

        Mutta KAIKKEEN tähän yksinkin omistettuun omaisuuteen toisella puolisolla on lähtökohtaisesti AVIO-OIKEUS. Avio-oikeutta ei ole, jos avio-oikeus on avioehdolla pois suljettu eikä myöskään lahjana tai testamentilla saatuun omaisuuteen, JOS lahjan tai testamentin ehdolla saajan puolison avio-oikeus lahjan/testamentin kohteeseen on suljettu pois.

        Omistusoikeus on voimassa avioliitossakin, mutta avio-oikeus realisoituu vasta avioliiton purkauduttua (eroon tai kuolemaan) toimitettavassa omaisuuden osituksessa. Siinä lähtökohtaisesti puolisoiden yhteenlaskettu avio-oikeuden alainen varallisuus tasataan varakkaamman osapuolen köyhemmälle osapuolelle antamalla tasingolla.

        Avioliittolaki 35 § 1-2 mom.
        "Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

        Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)"
        https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O2L2P35

        Voe helevata, sanoo Lawetorder: Enhän minä ole avioikeutta kiistänytkään, vaan sen, ETTEI SE OMAISUUS, siis kuolleen taikka avioerossa mene puoliksi niin kuin te annatte käsittää ja että kun jaetaan, niin tulee tasinkooikeus OMAISUUTEEN ja se tuotto ei ole OMAISUUDENARVO, vaan ostoarvo vähennetään myyntiarvosta, NIIN SE jäännös ON SE TUOTTO josta avioliittolainkin mukaan puoliso SAA PUOLET, mutta jos katsotaan omaisuuden olleen jo toisen, niin omaisuuden tuotto lasketaan ostohinta vähennetään arvioidulla myyntiarvolla ja se erotus on sen omaisuuden tuotto, eli omaisuutta ei ole pakko myydä, te täällä taas annatte ihan väärän kuvan osituksista, perinnön jakamisista ja tuo väärätapa on jatkunu vuosikausia.

        Avioliittolaissa on yksiselitteisesti mikä on avioikeus ja se on YHTEISEEN omaisuuteen kohdistuva, muttei toisen omaisuuteen kuin AINOASTAAN SEN TUOTTOON.

        Erittäin yksinkertaista käsittää..

        Ps. olet oikeassa, jotkut ovat todellakin säälittäviä, en tiedä noloudestako johtuvaa vaiko dementian ja edellisen yhdistelmästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voe helevata, sanoo Lawetorder: Enhän minä ole avioikeutta kiistänytkään, vaan sen, ETTEI SE OMAISUUS, siis kuolleen taikka avioerossa mene puoliksi niin kuin te annatte käsittää ja että kun jaetaan, niin tulee tasinkooikeus OMAISUUTEEN ja se tuotto ei ole OMAISUUDENARVO, vaan ostoarvo vähennetään myyntiarvosta, NIIN SE jäännös ON SE TUOTTO josta avioliittolainkin mukaan puoliso SAA PUOLET, mutta jos katsotaan omaisuuden olleen jo toisen, niin omaisuuden tuotto lasketaan ostohinta vähennetään arvioidulla myyntiarvolla ja se erotus on sen omaisuuden tuotto, eli omaisuutta ei ole pakko myydä, te täällä taas annatte ihan väärän kuvan osituksista, perinnön jakamisista ja tuo väärätapa on jatkunu vuosikausia.

        Avioliittolaissa on yksiselitteisesti mikä on avioikeus ja se on YHTEISEEN omaisuuteen kohdistuva, muttei toisen omaisuuteen kuin AINOASTAAN SEN TUOTTOON.

        Erittäin yksinkertaista käsittää..

        Ps. olet oikeassa, jotkut ovat todellakin säälittäviä, en tiedä noloudestako johtuvaa vaiko dementian ja edellisen yhdistelmästä.

        Lawetorder lisää omaansa:

        Eli siis, miehellä jo omistuksessaan talo ja tontti, rakennettu joskus ja arvo ollut valmiina rakennus tontteineen vaikkapa miljoona, menee naimisiin, avioehtoa ei ole, mies saa perintönä 3 miljoonaa avioliiton aikana,

        Talon ja tontin arvo on avioliiton aikana suhdanteista johtuen laskenut 250 000 arvoon eli ei tuottoa ja tuo 3 milliä on sijoitusten vuoksi laskenut miljoonaan, eli omaisuuden arvo on 1,25milj, niin mitä saa leski aviomiehen kuollessa (avioliittoon mentäessä on vaimolla ollut 250 000 omaisuutta ja joka säilynyt (pihi ämmä kun on ollut ja elättänyt itsensä miehen varoilla)?

        Hän saa tuon 250 000, kun ei ole ollut tuottoa eli avio-oikeus ON VAIN JA AINOASTAAN tuottoon jos sellaista on ollut, eikä siis omaisuusarvoon kokonaisuudessaan.

        On väärä käsitys, että avio-oikeus käsittäisi omaisuudenarvoon sinällään, vaan niinhän se ei ole.

        Se ennen oli, eli jos omaisuuden arvo oli naimisiin mennessä miljoona, eron taikka kuoleman tullessa omaisuus meni puoliksi, tuo puoliksi meneminen koskee nykyään vain ja ainoastaan YHDESSÄ OMISTETTUA eli kummankin omistamaa yhteistä omaisuutta.

        On eri asia, jos testamentissa määrätään omaisuuden omistuksen siirtyvän jälkeenjääneelle leskelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder nauraa lisää: te ensin kiistitte omistamisen ja jatkatte, että OMAISUUS haetaan puoliksi, ei se nyt vaan mene niin, vaan OMAISUUDEN TUOTTO jaetaan puoliksi, esim kiinteistön arvon nousu on tuottoa, AVIOLIITTO laki: 35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus<<<--- toisen omaisuuteen. (HUUUOOMM) ---->>Sen nojalla<<---- (ELI AVIO-OIKEUDEN) saavat ----->>omaisuuden osituksessa<<----- eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden (HUUUOOM. PUOLISOIDEN, eli yhteisen) omaisuuden >>>>säästöstä (SÄÄSTÖSTÄ eli EI OMAISUUDESTA, eikä etenkään siitä mitä on ennen avioliittoa ollut toisella, taikka saa avioliiton aikana) ARVOSTA<<<<<, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään." IV-osa. "Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa taikka erottelussa."

        Sitten oma kommenttini tuosta avioliitto laista, joka sekin on ristiriidassa itsensä kanssa ja erittäin sekava, niin en kyllä ihmettele miksi lakitoimistot ja aasinajajat tienaa.

        Koettakaa jo ymmärtää, että on omaisuutta joka kuuluu yksinomaan, erossa taikka kuollessa, niin vain ja ainoastaan toiselle ja johon ei avioikeuskaan anna oikeutta.

        Hyvä Low-order. Se yhteisen omaisuuden säästö tarkoittaa yhteisen omaisuuden kokonaismäärää, ei sen tuottoa. Jospa sen ymmärtämällä pääset raitellesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder lisää omaansa:

        Eli siis, miehellä jo omistuksessaan talo ja tontti, rakennettu joskus ja arvo ollut valmiina rakennus tontteineen vaikkapa miljoona, menee naimisiin, avioehtoa ei ole, mies saa perintönä 3 miljoonaa avioliiton aikana,

        Talon ja tontin arvo on avioliiton aikana suhdanteista johtuen laskenut 250 000 arvoon eli ei tuottoa ja tuo 3 milliä on sijoitusten vuoksi laskenut miljoonaan, eli omaisuuden arvo on 1,25milj, niin mitä saa leski aviomiehen kuollessa (avioliittoon mentäessä on vaimolla ollut 250 000 omaisuutta ja joka säilynyt (pihi ämmä kun on ollut ja elättänyt itsensä miehen varoilla)?

        Hän saa tuon 250 000, kun ei ole ollut tuottoa eli avio-oikeus ON VAIN JA AINOASTAAN tuottoon jos sellaista on ollut, eikä siis omaisuusarvoon kokonaisuudessaan.

        On väärä käsitys, että avio-oikeus käsittäisi omaisuudenarvoon sinällään, vaan niinhän se ei ole.

        Se ennen oli, eli jos omaisuuden arvo oli naimisiin mennessä miljoona, eron taikka kuoleman tullessa omaisuus meni puoliksi, tuo puoliksi meneminen koskee nykyään vain ja ainoastaan YHDESSÄ OMISTETTUA eli kummankin omistamaa yhteistä omaisuutta.

        On eri asia, jos testamentissa määrätään omaisuuden omistuksen siirtyvän jälkeenjääneelle leskelle.

        En tiedä mistä Low on noin mielenkiintoisen tulkinnan kehittänyt ottaen huomioon AL 35.1 Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

        Vai mahtaako sekoittaa nyt siihen, että ositusperusteen jälkeenkin avio-oikeus kattaa AO-omaisuuden arvonnousun?

        Siinä mielessä Lov on oikeassa, että avio-oikeus pelkästään ei luo missään tilanteessa omistusoikeutta toisen puolison omaisuuteen, vain sen arvoon. Eli ei voi tehokkaasti vaatia jotain toisen puolison esinettä ja raha on pakko hyväksyä (kunhan määrästä päästään sopimukseen). Mutta kun yleensä kenelläkään ei ole nykäistä rahatukkuja tuosta vain, osituksessa usein sovitaan, että tasinko maksetaan omaisuudella tai realisoidaan maksun suorittamiseksi. Kahden kuolinpesän tilanteessa, jossa perijät ovat samat ja omaisuus puoliksi omistettu, tuolla ei ole yhtään mitään merkitystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä Low-order. Se yhteisen omaisuuden säästö tarkoittaa yhteisen omaisuuden kokonaismäärää, ei sen tuottoa. Jospa sen ymmärtämällä pääset raitellesi.

        Lawetorderkin alkaa säästään, se kun on noin helppoa: Säästö, hetkinen, säästö, olen kuullut tuon jossain yhteydessä.

        Taisi olla kun valtion elimet puhui uutisissa säästöistä ja että sillä saadaan hyvää hoitoa vanhuksille kun säästetään menoissa eli karsitaan menoja, niin tulee säästöä.

        Tarkoittanet varmaan jotain tuollaista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorderkin alkaa säästään, se kun on noin helppoa: Säästö, hetkinen, säästö, olen kuullut tuon jossain yhteydessä.

        Taisi olla kun valtion elimet puhui uutisissa säästöistä ja että sillä saadaan hyvää hoitoa vanhuksille kun säästetään menoissa eli karsitaan menoja, niin tulee säästöä.

        Tarkoittanet varmaan jotain tuollaista?

        Et sinä huonoilla jäljillä ole. Saatat olla oivaltamassa, että säästö on eri asia kuin tuotto. Siitä se lähtee!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä mistä Low on noin mielenkiintoisen tulkinnan kehittänyt ottaen huomioon AL 35.1 Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

        Vai mahtaako sekoittaa nyt siihen, että ositusperusteen jälkeenkin avio-oikeus kattaa AO-omaisuuden arvonnousun?

        Siinä mielessä Lov on oikeassa, että avio-oikeus pelkästään ei luo missään tilanteessa omistusoikeutta toisen puolison omaisuuteen, vain sen arvoon. Eli ei voi tehokkaasti vaatia jotain toisen puolison esinettä ja raha on pakko hyväksyä (kunhan määrästä päästään sopimukseen). Mutta kun yleensä kenelläkään ei ole nykäistä rahatukkuja tuosta vain, osituksessa usein sovitaan, että tasinko maksetaan omaisuudella tai realisoidaan maksun suorittamiseksi. Kahden kuolinpesän tilanteessa, jossa perijät ovat samat ja omaisuus puoliksi omistettu, tuolla ei ole yhtään mitään merkitystä.

        Lawetorder ei ymmärrä: En minäkään ymmärrä mistä olette kehittäneet teorian TOISEN OMAISUUTEEN ON OIKEUS ja joka sanomana kattaa kaiken omaisuuden ja lain mukaanhan ei siitä ole kyse, koska kumpikin omistaa omaisuutensa, eli perusoikeus omaisuuden turvaan eli siis avioliittolaki on ristiriidassa perustuslain kanssa, lisäksi on myös itsensä kanssa koska toisaalta avioliitto laissa sanotaan omaisuuden tuotosta ja toisaalta kummasti säästöstä ja säästöhän on täysin eri asia kuin omaisuuden ARVO eli kun omaisuusarvosta vähennetään velat, on jäljelle jäänyt positiivinen omaisuusarvo, eli se ei mitenkään voi olla mikään säästö.

        Säästö syntyy kun ostetaan jotain halvemmalla, säästöä ei synny ostamalla velaksi, säästöjä syntyy kun karsitaan menoja, ei velkaa ottamalla eli rehellisesti sanottuna lakiin on laitettu tuo säästö, jotta syntyisi tahallisia konflikteja, vaikkapa avioero tilanteessa jolloinka lähdetään hakemaan apua aasinajajilta, eli tehty tahallinen ansaintakeino.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder ei ymmärrä: En minäkään ymmärrä mistä olette kehittäneet teorian TOISEN OMAISUUTEEN ON OIKEUS ja joka sanomana kattaa kaiken omaisuuden ja lain mukaanhan ei siitä ole kyse, koska kumpikin omistaa omaisuutensa, eli perusoikeus omaisuuden turvaan eli siis avioliittolaki on ristiriidassa perustuslain kanssa, lisäksi on myös itsensä kanssa koska toisaalta avioliitto laissa sanotaan omaisuuden tuotosta ja toisaalta kummasti säästöstä ja säästöhän on täysin eri asia kuin omaisuuden ARVO eli kun omaisuusarvosta vähennetään velat, on jäljelle jäänyt positiivinen omaisuusarvo, eli se ei mitenkään voi olla mikään säästö.

        Säästö syntyy kun ostetaan jotain halvemmalla, säästöä ei synny ostamalla velaksi, säästöjä syntyy kun karsitaan menoja, ei velkaa ottamalla eli rehellisesti sanottuna lakiin on laitettu tuo säästö, jotta syntyisi tahallisia konflikteja, vaikkapa avioero tilanteessa jolloinka lähdetään hakemaan apua aasinajajilta, eli tehty tahallinen ansaintakeino.

        Pykälä on vanha, joten siinä voi olla kieltä, jota ei nykyään käytettäisi. Mutta en ole kuullut muiden epäonnistuneen tulkinnoissaan aivan niin, että ovat luulleet omaisuuden säästöä sen tuotoksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder lisää omaansa: Lakiosa on maksettava rahallisesti sitä vaadittaessa maksettavaksi.

        Tuollainen määräys rajoittaa lakiosaasi ja riippuen siitä miten kauan elää sisaresi ei ole merkitystä koska arvo lasketaan viimeisimmän kuolinpäivän arvolla, ei siis tulevaisuuden arvolla.

        Sinuna minä lähtisin ensisijaisesti selvittään onko testamentti todellakin aito, laillinen ja millaisessa kunnossa äitisi oli ennen kuolemaansa.

        Hyvin monet tuon kaltaiset testamentit on julistettu mitättömäksi, koska on testamenttia laatiessa ollut heikentyneessä tilassa ja helposti johdateltavissa eli ei ole ymmärtänyt paperin merkitystä.

        Esim. alzhaimerintauti (dementia) on sellainen, heikentynyt verenkierto aivoihin taikka kuolinsyynä aivoinfarkti ja sydämen pysähdys.

        Selvitä nuo asiat ensin, saatat voittaa paljon, kuten sanoin, noita tuollaisia testamentteja on alkanut ilmaantuun aika paljon.

        Lawetorder vastailee: Minulla olisi sinulle(tunnut tietävän asioita:) Kysyttävää
        veljet perineet(70lv talon)Maksaneet (isän kuoltua perintöverot)
        Veljeksistä toinen asuu (isä kuoli 1998v) Synnyinkodissaan(tai muutti sinne 2014v)ja toinen veli muuttanut pois kotoaan vuonna 1992.
        Talo(ei peruskorjattu,kunto tyydyttävä) Ovat nyt myymässä sitä TONTTINA(koska jos joku ostaa talona,niin pitäisi olla kuntotarkastus jne)
        - Verottajatla (talossa asuva veli kysynyt joutuuko maksaa "MYYNTIVEROA"? EI Joudu kun on asunut talossa (1998v.Isän kuoltua),mutta toinen veli joutuu maksamaan,KUN EI OLE ASUNUT TALOSSA SEN JÄLKEEN KUN ISÄNSÄ KUOLI ????? Nyt kaikki apu tarpeen .KIITOS JOS VOIT AUTTAA !? Voittaako epäoikeudenmukaisuus ...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lawetorder lisää omaansa:

        Eli siis, miehellä jo omistuksessaan talo ja tontti, rakennettu joskus ja arvo ollut valmiina rakennus tontteineen vaikkapa miljoona, menee naimisiin, avioehtoa ei ole, mies saa perintönä 3 miljoonaa avioliiton aikana,

        Talon ja tontin arvo on avioliiton aikana suhdanteista johtuen laskenut 250 000 arvoon eli ei tuottoa ja tuo 3 milliä on sijoitusten vuoksi laskenut miljoonaan, eli omaisuuden arvo on 1,25milj, niin mitä saa leski aviomiehen kuollessa (avioliittoon mentäessä on vaimolla ollut 250 000 omaisuutta ja joka säilynyt (pihi ämmä kun on ollut ja elättänyt itsensä miehen varoilla)?

        Hän saa tuon 250 000, kun ei ole ollut tuottoa eli avio-oikeus ON VAIN JA AINOASTAAN tuottoon jos sellaista on ollut, eikä siis omaisuusarvoon kokonaisuudessaan.

        On väärä käsitys, että avio-oikeus käsittäisi omaisuudenarvoon sinällään, vaan niinhän se ei ole.

        Se ennen oli, eli jos omaisuuden arvo oli naimisiin mennessä miljoona, eron taikka kuoleman tullessa omaisuus meni puoliksi, tuo puoliksi meneminen koskee nykyään vain ja ainoastaan YHDESSÄ OMISTETTUA eli kummankin omistamaa yhteistä omaisuutta.

        On eri asia, jos testamentissa määrätään omaisuuden omistuksen siirtyvän jälkeenjääneelle leskelle.

        ? eikös se ositus perustella näin, esimerkki. Matin jäämistö käsittää 10 rahaa. Maija-lesken jäämistö on 5 rahaa. Perilliset Milla ja Mikko saavat yhteensä 7,5 rahaa, koska leski Maija saa tasinkoa, siksi että hänen omaisuutensa oli pienempi.
        Mikäli Maija olisi varakkaampi, sen 10 rahaa, ja Matin varoiksi ilmenisi 5 rahaa, Maija voisi halutessaan kieltäytyä maksamasta tasinkoa perillisille. Näin perillisille jäisi 5 rahaa Matin kuoltua.

        Ei näissä puhuta mitään säästöstä/erillisestä tuotosta. Säästön nimellä kulkeva erä saadaan perukirjaan, kun vähennetään vainajan omaisuudesta vastattavat, ja samoin tehdään lesken varojen kohdalla, josta saatava SÄÄSTYNYT, osa ositetaan, leskelle puolet, ja perillisten perinnönjakoon puolet. Mikäli siis vainaja oli varakkaampi- mikäli leski on, pystyy kieltäytymään tasingon maksamisesta, joten perilliset jakavat vain vainajalta itseltään saatua omaisuutta.
        Tässä mitään "säästöä" jaeta. Mihin se muu osa omaisuudesta menisi? Jos vainajalla eläessään on ollut vaikka ensin 10 rahaa, mutta se on tuottanut 2,5 rahaa lisää, ei sillä ole erillistä merkitystä, osituksessa. ei silläkään, onko vainaja eläessään hukannut vaikka 10 rahasta 7,5 rahaa- se menee ositukseen, mitä on kuolinhetkellä, mikäli leski on olemassa, ja ei ole ollut avioehtoasioita.
        Jos on jonkinlainen avioehto, sen mukaan toimitaan.
        Pohjana? Toisen vanhempani jäljiltä, ihan lakitoimiston kyhäämä perukirja- ei siis voi oletuksena olla tehty päin prinkkalaa. Siinä lueteltiin ensin oikeudenomistajat, ja sitten sekä vainajan, että lesken omaisuus erikseen- kummankin omaisuudesta velat, ja noin se "säästö" sanakin saatiin. Joka on ositukseen menevä summa. Meidän tapauksessa perillisille puolet, leskelle puolet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ? eikös se ositus perustella näin, esimerkki. Matin jäämistö käsittää 10 rahaa. Maija-lesken jäämistö on 5 rahaa. Perilliset Milla ja Mikko saavat yhteensä 7,5 rahaa, koska leski Maija saa tasinkoa, siksi että hänen omaisuutensa oli pienempi.
        Mikäli Maija olisi varakkaampi, sen 10 rahaa, ja Matin varoiksi ilmenisi 5 rahaa, Maija voisi halutessaan kieltäytyä maksamasta tasinkoa perillisille. Näin perillisille jäisi 5 rahaa Matin kuoltua.

        Ei näissä puhuta mitään säästöstä/erillisestä tuotosta. Säästön nimellä kulkeva erä saadaan perukirjaan, kun vähennetään vainajan omaisuudesta vastattavat, ja samoin tehdään lesken varojen kohdalla, josta saatava SÄÄSTYNYT, osa ositetaan, leskelle puolet, ja perillisten perinnönjakoon puolet. Mikäli siis vainaja oli varakkaampi- mikäli leski on, pystyy kieltäytymään tasingon maksamisesta, joten perilliset jakavat vain vainajalta itseltään saatua omaisuutta.
        Tässä mitään "säästöä" jaeta. Mihin se muu osa omaisuudesta menisi? Jos vainajalla eläessään on ollut vaikka ensin 10 rahaa, mutta se on tuottanut 2,5 rahaa lisää, ei sillä ole erillistä merkitystä, osituksessa. ei silläkään, onko vainaja eläessään hukannut vaikka 10 rahasta 7,5 rahaa- se menee ositukseen, mitä on kuolinhetkellä, mikäli leski on olemassa, ja ei ole ollut avioehtoasioita.
        Jos on jonkinlainen avioehto, sen mukaan toimitaan.
        Pohjana? Toisen vanhempani jäljiltä, ihan lakitoimiston kyhäämä perukirja- ei siis voi oletuksena olla tehty päin prinkkalaa. Siinä lueteltiin ensin oikeudenomistajat, ja sitten sekä vainajan, että lesken omaisuus erikseen- kummankin omaisuudesta velat, ja noin se "säästö" sanakin saatiin. Joka on ositukseen menevä summa. Meidän tapauksessa perillisille puolet, leskelle puolet.

        Ositus menee juuri niin kuin kirjoitit.

        Lawetorderin ajatuksenjuoksu on ihan hänen omaansa eli sillä ei ole mitään tekemistä Suomen lakien kanssa.


    • Anonyymi

      NYT APUA TUOHON YLIMPÄÄN KYSYMYKSEEN KIITOS :)

    • Anonyymi

      APUA AUTTAKAA TÄSSÄ ;
      Lawetorder vastailee: Minulla olisi sinulle(tunnut tietävän asioita:) Kysyttävää
      veljet perineet(70lv talon)Maksaneet (isän kuoltua perintöverot)
      Veljeksistä toinen asuu (isä kuoli 1998v) Synnyinkodissaan(tai muutti sinne 2014v)ja toinen veli muuttanut pois kotoaan vuonna 1992.
      Talo(ei peruskorjattu,kunto tyydyttävä) Ovat nyt myymässä sitä TONTTINA(koska jos joku ostaa talona,niin pitäisi olla kuntotarkastus jne)
      - Verottajatla (talossa asuva veli kysynyt joutuuko maksaa "MYYNTIVEROA"? EI Joudu kun on asunut talossa (1998v.Isän kuoltua),mutta toinen veli joutuu maksamaan,KUN EI OLE ASUNUT TALOSSA SEN JÄLKEEN KUN ISÄNSÄ KUOLI ????? Nyt kaikki apu tarpeen .KIITOS JOS VOIT AUTTAA !? Voittaako epäoikeudenmukaisuus ...

    • Jos luovutetulla huoneistolla tai rakennuksella on ollut useampia omistajia, kunkin saaman voiton verovapaus ratkaistaan erikseen sen perusteella, onko omistaja tai hänen perheensä asunut asunnossa omistusaikanaan yhtäjaksoisesti kahta vuotta.

    • Anonyymi

      Onpas yksinkertaiseen asiaan tullut paljon tekstiä!

      Aloittaja: "Johtuen aikaisemmasta vanhempiemme keskinäisestä testamentista
      olemme minä ja siskoni perijöitä viimeksi kuolleen vanhemman jäämistöön.
      Isä kuoli jo parikymmentä vuotta sitten. Luovuimme silloin lakiosistamme.

      Äitini äskettäisen kuoleman jälkeen ilmestyi uusi testamentti yksin äidin, muutamaa päivää ennen kuolemaansa, tekemänä.

      Tämän mukaan on siskoni yksin perijä, minä saan vain lakiosan. Lisäksi hän määräsi
      siskolleni ja hänen aviopuolisolleen elinikäisen omistus- ja hallintaoikeuden kiinteistöönsä."

      Lisäksi aloittaja kertoi keskinäisessä testamentissa olevan toissijaismääräyksen: "viimeksi eläneen kuoltua on silloin jäljellä oleva omaisuus menevä lapsillemme tasan lain mukaan.”

      VASTAUS:
      Vanhempanne ovat siis tehneet keskinäisen testamentin, jossa omistusoikeus on tullut leskelle ja leskenkin kuoltua jäämistö on menevä lapsille tasan.

      Keskinäinen testamentti on itse asiassa kaksi testamenttia, jotka ovat samassa asiakirjassa: siis tässä tapauksessa isän testamentti ja äidin testamentti. Isän kuoltua parikymmnetä vuotta sitten luovuitte lakiosista hyväksymällä isänne testamentin. Omistusoikeus isän jäämistöön meni rajoitettuna äidillenne (leski), jota jäi rasittamaan testamentin toissijaismääräys isän jäämistön osalta.

      Äitinne ei siten ole voinut määrätä mainitusta isän osuudesta omalla testamentillaan vaan toissijaismääräys on voimassa. Te lapset saatte siis puolet isän jäämistöstä (siitä mitä siitä on jäljellä).

      Isän jäämistön ja äidin jäämistön erottamiseksi sovelletaan perintökaaren (PK) 3 lukua. Tästä on säännös PK 12:1.

      "Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."

      Niinpä isänne jäämistöön kuuluu lähtökohtaisesti puolet lesken kuollessa jäljellä olevasta omaisuudesta toisen puolen kuuluessa lesken jäämistöön. (Ks. PK 3:2)

      Tämän isän jäämistön sinä siskosi kanssa jaatte puoliksi testamentin toissijaismääräyksen mukaisesti.

      Äidin jäämistön jaatte ädin tekemän viimeiksi laaditun testamentin mukaisesti niin, että sinä saat vain lakiosan äitisi jälkeen. Sisko saa siis äidin jäämistöstä 3/4 osaa ja sinä neljäsosan.

      Kokonaisuudessaan perintö jakautuu siis
      aloittajalle ½ isän jäämistöstä neljännes äidin jäämistöstä = 3/8 osaa.
      siskosi saa ½ isän jäämistöstä 3/4 äidin jäämistöstä = 5/8 osaa.

      Testamentissa määrätyllä hallinta-oikeudella ei ole merkitystä, jos se loukkaa oikeuttasi isän jäämistöön taikka oikeuttasi saada lakiosa äidiltäsi ilman tällaista rajoitusta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      71
      3240
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2832
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      22
      2658
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2618
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      20
      2486
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2325
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1783
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1737
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      37
      1600
    10. Dear mies,

      Hymyiletkö ujosti, koska näet minut? 😌
      Ikävä
      18
      1456
    Aihe